Terveydenhuollon työkiista kertoo huutavasta työvoimapulasta

Parasta aikaa valtakunnan sovittelijan johdolla yritetään sovitella hoitoalan työriitaa ja välttyä lakoilla. Eduskunta käsittelee samaan aikaan potilasturvallisuuslakia. On tietenkin selvää, että millään alalla työtaistelu ei saa vaarantaa ihmisten henkeä ja terveyttä. Potilasturvallisuuslaki on siten viimeinen perälauta, mutta vain laastari avohaavaan.

Kun jollakin toimialalla työriita äityy pahaksi, niin se yleensä kertoo laajemmasta ongelmasta. Tämä sääntö pätee myös hoiva-alalla. Hoitoalan veto- ja pitovoima on ollut vuosia huonoa. Monet ovat kokeneet työn liian kuormittavaksi ja tehneet oman ratkaisunsa. Yksi on siirtynyt kokonaan muille aloille, toinen hakeutunut opintovapaalle ja kolmas siirtyneet alan sisällä kevyempiin töihin. Yhdessä tämä kaikki on johtanut hoitajapulaan ja osaamisvajeeseen, mikä on tehnyt jäljelle jääneiden työstä entistä vaikeampaa.

Hoitoalan vetovoiman hiipuminen näkyy myös koulutukseen hakeutumisessa. Nykyinen hallitus on lisännyt koulutuspaikkoja. Se ei kuitenkaan auta, jos hakijoita ei ole. Esimerkiksi lähihoitajan koulutukseen on avoimia paikkoja vaikka kuinka paljon. Työtä ja harjoittelupaikkoja on myös tarjolla käytännössä kaikille jopa valittavaksi asti, mutta ala ei kuitenkaan vedä riittävästi nuoria. Hoiva-avustajiksi hakeutuu enemmän aikuisia alan vaihtajia ja se auttaa tilannetta osittain, mutta vain osittain.

Nyt puhutaan palkasta. On selvää, että kun inflaatio laukkaa, niin palkka on tärkeä asia kaikille palkansaajille ja varmasti muita aloja korkeampi palkankorotus jonkin verran lisäisi hoitoalan kiinnostusta. Sekään ei kuitenkaan poista ongelmaa. Monet ovat lähteneet alalta, koska kokevat, että eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Kyse on siis ennen kaikkea työolojen ja työn mielekkyyden parantamisesta, jotta vetovoima palaa.

Yksi asia, jossa hallitus on nukkunut pahasti, on hoitoalan työperäinen maahanmuutto. Monissa Länsi-Euroopan maissa hoitajia on johdonmukaisesti rekrytoitu EU-alueen ulkopuolelta. Esimerkiksi Saksalla on ollut jo pitkään valtiotason sopimus hoitajien rekrytoimisesta Filippiineiltä. Meillekin tulee yksityisten yritysten kautta työntekijöitä sieltä ja täältä, mutta johdonmukaisuus puuttuu. Nimenomaan hoiva-alalla sitä tarvitaan, koska kaikkien ammattitaito ja kielitaito pitää olla riittävällä tasolla ennen kuin työt voi aloittaa.

Marinin hallitus perusti marraskuussa erillisen työryhmän ratkomaan hoitajapulaa. Toistaiseksi tulokset ovat olleet hyvin laihoja. Itse asiassa työryhmän toimiaikana tilanne on vain huonontunut. Tällä hetkellä jopa 3 000 tehostetun asumisen paikkaa on tyhjänä, vaikka vanhuksia on jonossa, koska ei ole hoitajia. Ongelma on paljon suurempi kuin mitä hallitus on havainnut. Toivottavasti tämä työtaistelu herättää nyt ymmärtämään, että kaikki kivet on käännettävä, että hoitoala saadaan uudelleen vetovoimaiseksi. Hoitoalalla palveluiden toimivuuden edellytys on riittävä hoitajien määrä.