Työrauhasäännökset pohjoismaiselle tasolle

Lakko-oikeuksia määrittelevä lainsäädäntö perustuu keskeisiltä osiltaan vuoden 1962 lainsäädäntöön. Kyse on siis erittäin vanhasta lainsäädännöstä, jota ei ole päivitetty vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Erityisen tärkeää on, että Suomen työrauhaa turvaava lainsäädäntö on kilpailukykyinen suhteessa meidän kilpailijamaihin. Esimerkkejä uudistamiseen voi siten ottaa muista pohjoismaista, kuten Ruotsista, jossa lakkoja on todella vähän.

Lakko-oikeus on toki keskeinen työntekijän oikeus, jonka vastinpari on työnantajille mahdollistettu työsulku. Lakko-oikeus on olemassa silloin, kun ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta. Esimerkiksi nyt käynnissä oleva AKT:n lakko on siten laillinen.

AKT:lla on siis juridinen oikeus lakkoon. Moraalinen oikeus onkin sitten ihan eri asia. Yli 300 000 palkansaajaa on jo tällä kierroksella tehnyt työehtosopimuksen ja palkankorotusten yleinen linja on muotoutunut erityisesti teknologiateollisuuden ja teollisuusliiton tekemän ratkaisun pohjalta. Tällä kierroksella nimenomaan SAK on pyrkinyt koordinoimaan sitä, että sen jäsenet saavat samantasoisen sopimuksen eri toimialoilla. Tähänkin yhtälöön sopii huonosti se, että yksi liitto yrittää satamat sulkemalla saada itselleen paremmat edut. Tässä ei toki ole mitään uutta. Näin AKT on toiminut tärkeissä tilanteissa ennenkin, mm. esimerkiksi kikyä tehtäessä.

AKT:n lakko on suhteeton vaikutuksiltaan. Päivässä Suomessa viedään tavaroita 280 miljoonan euron edestä, mikä on nyt pääosin keskeytynyt. Myös tuonti seisoo ja se merkitsee esimerkiksi vaikeuksia polttoainejakeluun, jos lakko jatkuu. AKT:lla on toki oikeus lakkoon, mutta järkeä ja suhteellisuutta pitäisi olla myös lakko-oikeuden käytössä.

Tarve päivittää lakko-oikeutta ei koske tätä akuuttia tilannetta, mutta työrauhan vahvistamista kylläkin. Suomessa ovat sallittuja esimerkiksi poliittiset lakot, jotka eivät siis kohdistu työnantajaan, vaan esimerkiksi maan hallituksen linjauksiin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa nämä ovat erittäin harvinaisia. AY-liikkeellä on tietenkin oikeus järjestää mielenosoituksia poliittisista asioista, mutta kohtuullista olisi, että niihin osallistutaan vapaa-aikana, eikä työnantajan kustannuksella.

Vieläkin suurempi ongelma Suomessa liittyy tukilakkoihin. Tukilakot ovat sinällään laillisia, mutta niistä puuttuu suhteellisuuden taju. Tässäkin AKT on erinomainen esimerkki. Keiteleen kiista koski yhden yrityksen työehtosopimusneuvotteluja ja sen seurauksena AKT pysäytti koko Suomen viennin. Kärpästä ammuttiin tykillä. Kohtuullisuus olisi paikallaan ja tulisi säätää lailla.

Kolmas asia on laittomat lakot, joista toki on Suomessa säädetty sakkorangaistukset. Ruotsissa laittomat lakot voivat johtaa jopa korvausvelvollisuuteen, minkä vuoksi ne ovat käytännössä loppuneet. Suomessakin olisi syytä kiristää laittomista lakoista maksettavia sakkoja. Kaiken erikoisinta on se, että nykylain mukaan laittoman lakon tukilakko voi olla laillinen. Se tuskin sopii kenenkään järkeen.

Kaiken tärkeintä tietenkin työmarkkinoilla on, että asioista pystytään sopimaan. Sopimusjärjestelmän kehittäminen ja valtakunnan sovittelijan resurssien vahvistaminen on siten perusteltua. Nyt käynnissä olevalla kierroksella täytyy antaa tunnustusta niille työntekijä- ja työnantajaliitoille, jotka ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kyenneet löytämään toimivan kompromissin. Valitettavasti meillä on myös AKT:n kaltaisia liittoja, jotka eivät näe yhteisen edun merkitystä.