Työterveyshuolto ei ole syyllinen – Kannustetaan panostamaan terveyteen

Viime aikoina on käyty erikoista keskustelua työterveyshuollosta, joka palvelee kahta miljoonaa suomalaista. Työterveyshuollon palveluihin ollaan laajalti tyytyväisiä. Työntekijällä on intressi saada laadukasta hoitoa nopeasti ja työnantajalla on intressi saada työntekijä nopeasti terveeksi ja takaisin töihin, siksi meillä on työterveyshuolto.

Työterveyshuolto on joutunut tutkijoiden taholta tikun nokkaan. Keskustelua ovat nostaneet esimerkiksi THL:n Mika Salminen ja  Heikki Hiilamo. Narratiiviksi on nyt otettu, että työterveyshuolto on liian hyvä ja siksi se vie resursseja muulta terveydenhoidolta.  Tutkijoiden mielestä tasa-arvoa on se, että kaikki jonottavat yhdessä.

Hallituksen keskeinen peruste hallituksen soteuudistukselle oli, että potilas pääsee nopeammin hoitoon. Nyt on jo ensimmäisiä merkkejä siitä, että lopputulos tulee olemaan täysin päinvastainen. Soteuudistuksen rahat eivät riitä alkuunkaan tavoiteltuun palvelutasoon. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen, palkkojen harmonisointi ja hallintokulut vievät hyvinvointialueiden talouden jo heti alussa pahasti miinukselle. Luvassa on siis enemmän jonoja, ei vähemmän.

Vastaus ei kuitenkaan ole se, että seuraavaksi ajetaan alas työterveyshuolto. Kela-korvaukset jo ajettiin alas ja sekin pidentää jonoja julkisessa terveydenhoidossa. On hyvä ymmärtää, että tasa-arvo terveydenhoidossa merkitsee sitä, että kaikkia hoidetaan huonosti. Entäpä jos ajateltaisiin ihan toisin?

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan itse nopeasta pääsystä lääkäriin ja hyvästä hoidosta. Kela-korvausten ideana oli juuri se, että kun on valmis pääosin maksamaan itse terveydenhoidostaan, niin yhteiskunnan kannattaa antaa pieni tuki, jotta nämä potilaat eivät ruuhkautua terveyskeskuksia. Samalla saavat parempaa palvelua ja nopeammin myös ne, jotka ovat julkisen terveydenhoidon varassa, koska yhteiskunnan resursseja voidaan käyttää enemmän potilasta kohden. Kela-korvauksia ei siis pitäisi ajaa alas, vaan niitä pitäisi nostaa.

Sama logiikka toimii työterveyshuollossa. Mitä useampi työnantaja on valmis maksamaan hyvästä terveydenhoidosta työntekijöilleen, sitä lyhyempi on jono julkisessa terveydenhoidossa. Kaikki voittavat, kun järjestelmä toimii siten, että se kannustaa maksukykyisiä ihmisiä ja maksukykyisiä työnantajia satsaamaan terveyteen. Sen sijaan kaikki häviävät, jos lähtökohdaksi otetaan se, että kaikkien pitää jonottaa yhtä pitkään ja koko terveydenhoito yritetään rahoittaa verovaroin ja toteuttaa julkisena. Yhteinen tavoite tulee olla, että kaikkien hoito paranee. Ei se, että kaikilla huononee, vaikka se olisikin tasa-arvoista.