Venäjän tavoite on sekasorto lännessä

Putinin hallinto on hyvin johdonmukaisesti pyrkinyt aiheuttamaan sekasortoa lännessä jo vuosia. Ukrainan sodan aikana on panoksia nostettu, mutta tavoite ei ole muuttunut. Venäjän tavoite on aiheuttaa ristiriitoja länsimaiden sisällä ja siten horjuttaa läntisiä demokratioita. Viimeiseksi on käytetty energia-asetta, sitä ennen esimerkiksi valeuutisia.

Putinin hallinnon on ollut mahdoton hyväksyä Itä-Euroopan siirtymistä osaksi länttä. Se mikä on merkinnyt vapautumista kymmenille miljoonille ihmisille Itä-Euroopassa, on merkinnyt Putin hallinnolle oman reviirin ja vallan pienentymistä. Neuvostoliiton aikaista mahtia kaipaavien on mahdoton tyytyä vain nykyiseen Venäjään, vaikka sekin on valtava maa-alue ja kansan elinolosuhteissa olisi paljon korjattavaa. Se ei kuitenkaan Putinin hallintoa kiinnostaa, ainoastaan oman aseman turvaaminen ja reviirin laajentaminen.

Venäjällä on ollut osaltaan hämmentämässä monia länsimaiden sisäisiä kriisejä viimeisen vuosikymmenen aikana. Pietarin trollit antoivat taustatukea sekä Brexitille että Trumpin valinnalle. Jopa Katalonian itsenäisyystaistelussa venäläiset trollit olivat keskeisesti mukana, vaikka sen luulisi olevan Venäjän näkökulmasta etäinen asia. Perusideana on kuitenkin ollut, että aina kun on tilaisuus hämmentää ja vauhdittaa kriisejä länsimaiden sisällä, niin se mahdollisuus hyödynnetään.

Luonnollisesti vaalit ovat paras tapa hämmentää ja niinpä Venäjä on tukenut erityisesti äärioikeistoa länsimaissa monin eri tavoin, myös taloudellisesti. Tämä on sinällään jatkoa Neuvostoliiton aiemmalle toiminnalle, eikä siten lainkaan yllättävää. Osa vaikuttamista on ollut myös ns. soft-power eli Venäjälle myönteisen imagon rakentaminen, jonka nimissä venäläistä rahaa on käytetty esimerkiksi jalkapalloon Englannissa ja jääkiekkoon Suomessa.

Nyt on meneillään se vaihe, että Venäjä yrittää aiheuttaa sekasortoa lännessä lopettamalla kaasun ja öljyn viennin EU-maihin. Energia on Venäjän vahvin ase, koska länsimaat ovat aivan liiaksi tehneet itsensä siitä riippuvaiseksi sekä kotitalouksien että yritysten osalta. Pahiten suossa on Saksa, jossa ideologisista syistä on ajettu alas omaa ydinvoimaa ja luotettu Venäjältä tulevaan kaasuun.

Länsi ei saa antaa periksi Venäjälle. Jos niin tehtäisiin, niin koko ihmiskunta ottaisi isoja taka-askelia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ollut täysin brutaalia ja mikään ei takaa sitä, että Venäjä ei jatkaisi sotaansa muualla, jos se saavuttaa voiton Ukrainassa. Ukrainan tukeminen on siten elinehto myös lännelle itselleen. Lisäksi olisi kohtuutonta jättää kymmenet miljoonat ukrainalaiset oman onnensa nojaan Venäjän rautasaappaan alle.

Monet kehitysmaat ovat pyrkineet pysymään puolueettomina Venäjän ja Ukrainan sodassa. Tällaista ”puolueettomuutta” on mahdoton hyväksyä, koska kyse on selkeästi hyökkäyssodasta. Joukossa on Intian kaltaisia maita, jotka pyrkivät saamaan itselleen taloudellista hyötyä sodasta ostamalla Venäjältä edullista öljyä. Tällaiset maat eivät ansaitse Suomen kehitysapua. Kehitysavun kohdemaat onkin määriteltävä uudelleen sen mukaan miten ne suhtautuvat ihmisoikeuksiin ja Ukrainan sotaan.

Länsimaiden ei tule taipua Venäjän energiapainostuksen alla. Sen sijaan nyt tarvitaan regulaatiomuutoksia, joilla sähkön saanti turvataan ja hinta pystytään pitämään edes siedettävällä tasolla kotitalouksille ja yrityksille. Tämä on EU-tasolla tehtävissä, kun halutaan ja otetaan käyttöön myös varavoimajärjestelmät, eikä mietitä tämän ja ensi vuoden päästöjä, vaan ymmärretään, että kriisiaikana on käytettävä kriisiajan keinoja.