Pohdintaa Saatanasta ja Jeesuksesta

Pohdintaa Saatanasta ja Jeesuksesta

Olen koulutukseltani mediatutkija; niinpä pohdin tässä esseessä ”Saatanaa” ja ”Jeesusta” kulttuurintutkijan näkökulmasta.

Ystäväni katsovat YouTubesta hevirock-yhtye Kreatorin uusinta videobiisiä, ”Satan Is Real”. Hurraa-huutoja kuuluu. Entäpä, jos yhtye olisi laulanut ”Jesus is real”?

Todennäköisesti sitä ”nössöyden” määrää ei kukaan olisi kestänyt.

Miten olemme päätyneet tähän, että ”Saatana” on ”cool” ja ”Jeesus” ”lame”?

Ehkä kyse on siitä, mistä hevirock-yhtye Ghostin nokkamies Tobias Forge on TV-haastatteluissa puhunut: ”Saatana” edustaa yksilönvapautta, vailla huolehtimista vastuusta ja synnintekemisestä, ja sitä seuraavasta ”Viimeisestä tuomiosta”.

”Jeesus” yhdistetään myös 1900-luvun lasten pyhäkouluihin, kansa- ja peruskoulun joulu- ja kevätjuhliin tai vaikkapa eduskunnan istuntokauden avaaviin jumalanpalveluksiin. ”Jeesus” on siis osa establishmenttia, ”Saatana” taas edustaa kapinaa.

Niinpä 1980-luvun puolivälissä 9-luokkalainen toverini kirjoittikin tussilla farkkutakkiinsa ”AC/DC – Anti Christ/Devil’s Child”, mikä toki Angus & Malcolm Youngin maanläheisen hard rock -musiikin (ja sähkötekniikan) tuntien oli yhtä päätöntä kuin että ”W.A.S.P.” tarkoittaisi ”We are sexual perverts”.

Kapinan johdosta ”Saatana” lieneekin niin suosittu hahmo rock-kulttuurissa. Myyttisesti hänhän oli palvelemaan alistumista vastaan kamppaileva enkeli, joka Raamatun mukaan syöstiin alas taivaista. ”I’d rather reign in hell, some said, than serve in heaven”, kuten ruotsalaisen hevirock-artistin Yngwie Malmsteenin ”Judas”-kappaleessa lauletaan.

Toisaalta, ”pyhäkoulu-’Jeesuksen’” suhteen on ehkä unohdettu, että Raamattu-teoksen Uusi testamentti -osion mukaan Jeesus nasaretilainen oli nimenomaan aikansa kapinallinen, mm. potkien rahanvaihtajien pöydät nurin ”Isänsä Jumalan” temppelissä.

Onhan sitä ”Jeesus-heviäkin”. Vuoden 1986 julkaisunsa ”To Hell with the Devil” kansikuvassa yhtyeen piirroshahmoiset, enkelinsiipiset jäsenet paiskaavat kahlitun ”Saatana”-hahmon tulivuoren kraaterista alas. Hiiteen siitä!

Paljon on, varsinkin 1980-luvun puolivälin amerikkalaisissa uskonnollisissa piireissä, puhuttu brittiläisen Iron Maiden -yhtyeen kappaleesta ”Number of the Beast”. Se alkaa brittinäyttelijän monologilla Raamatun Ilmestyskirjoista. Katsottiin, että erityisesti kertosäkeen ”Six-six-six, the number of the beast” kannusti saatananpalvontaan.

Itse asiassa Iron Maidenin kappaleiden pääkirjoittaja Steve Harris oli nähnyt painajaisunen Omen 2 -elokuvan katsottuaan. Mainitussa elokuvassahan ”antikristus” syntyy nykymaailmaamme pikkupojan kehossa.

Kyse onkin ennen kaikkea länsimaisen, kristillispohjaisen kulttuurimme – nähtävästi – ikuisesta ”Saatanan” ja ”Jeesuksen”, pahan ja hyvän myyttien kierrättämisestä. Rock-musiikin maailmassa establishmentti ja sen hyvä, ”Jeesus”, vain on pahasti häviöllä.

Toisin on islamilaisessa maailmassa: ”Allah” on suuri, kuten hänen profeettansa Muhammed. On vaikeaa kuvitella ”Saatanasta” laulavaa hevirock-yhtyettä Iranissa.

Mutta toisaalta: heidän uskontonsa on 600 vuotta nuorempi kuin kristinusko.

+2
artotuomola
Vihreät Turku

Liberaali, hieman oikealle päin kallellaan oleva Vihreä turkulainen rivijäsen. FM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu