Tilastot paljastavat: Näin puolueet todella sijoittuvat arvokartalle

Viime kesänä näihin aikoihin pyörittelin ylioppilastutkintodataa, tänä vuonna aiheena on kuntavaalit 2021, vaalikoneet ja vaalien tulos.

Vaalikonevastaukset olen hankkinut verkkoharavoimalla, YLE ainakin on ilmoittanut julkaisevansa vastaukset excel-tiedostona jossain vaiheessa, kuten 2019 eduskuntavaaleissakin. En malttanut odottaa, joten hankin ne verkkoharavoimalla.

Olen analysoinut vaalikonevastauksia ja tehnyt niiden perusteella tilastollista analyysiä. Faktorianalyysin avulla puolueiden ehdokkaat saa hyvin eroteltua poliittiselle kentällä, jossa olevia akseleita kutsun nimellä ”vasemmisto-oikeisto” ja ”liberaali-konservatiivi”.

Yleistä

YLE:n vaalikoneessa vastaajia oli 18331, Sanoman 18009 ja Iltalehden 16383.

Kaikista kuntavaalien ehdokkaista edes johonkin näistä vaalikoneista vastasi 67,1 % ja kaikkiin vastasi 31,7 % ehdokkaista.

Yli 25 ääntä saaneista ehdokkaista vaalikoneisiin vastasi 79,6 %. Ehdokkaita oli yhteensä 35 627 kappaletta.

Ylen vaalikoneen ehdokkaat saivat 1,85 miljoonaa ääntä, Sanoman 1,79 miljoonaa ääntä ja Iltalehden 1,64 miljoonaa ääntä. Yhteensä näihin vaalikoneisiin vastanneet saivat 2,1 miljoonaa ääntä. Vaaleissa ääniä annettiin kaiken kaikkiaan 2,44 miljoonaa kappaletta, eli äänestäjistä 87,5 %:lla oli ehdokas vastannut johonkin vaalikoneeseen.

Vaalikoneiden vertailu

Vaikka vaalikoneissa on erilaisia kysymyksiä, niin ne kuitenkin vaikuttavat mittaavan samoja arvoja pohjimmiltaan. Teorian mukaan ehdokkaan vaalikonevastaukset perustuvat hänen arvoihinsa ja niistä ammentaen hän vastaa kysymyksiin. Tilastollisin menetelmin näitä arvoja pystyy takaisinmallintamaan eksploratiivisella faktorianalyysillä. Faktorianalyysissä iso joukko kysymyksiä tiivistetään pienemmäksi joukoksi faktoreita (kutsun näitä ehdokkaan arvoiksi).

Eri vaalikoneissa on eri määrä kysymyksiä ja osa kysymyksistä on kuntakohtaisia. Yhdistelin vaalikonekohtaisesti samat kysymykset yhteen (jos kahdessa kysymyksessä sama kysymysteksti, niin kysymys sama) ja valitsin sellaiset kysymykset joissa puuttuvia vastauksia alle 1000. Näiden vastausten perusteella muodostin faktorianalyysin niistä ehdokkaista jotka olivat vastanneet kaikkiin näihin kysymyksiin.

Jokaisessa kysymyksessä on vastausvaihtoehdot mitkä on koodattuna numeroin 1-5, lisäksi vastaus voi olla puuttuva (NA). Näiden perusteella toteutin faktorianalyysin (RStudiolla Psych-paketin fa-funktio). Faktorianalyysi löytää akselit, mutta ne voivat olla väärin päin tai aivan väärässä suunnassa. Tähän ratkaisuna on rotatointi, joka on käytännössä vain kuvan pyörittämistä ja peilausta. Rotatointi ei muuta datan informaatiota, sillä pisteiden suhteelliset sijainnit toisiinsa nähden pysyvät samana. Toteutin tämän niin, että ankkuroin vasemmistoliiton aina vasempaan alalaitaan. Syntyi seuraavanlaiset kuvaajat:

 

 

 

Kuten havaitaan, kuvaajat näyttävät kaikki jokseenkin samoilta. Tämä viittaa siihen, että vaalikoneet mittaavat samoja asioita pohjimmiltaan.

Valitaan jatkotarkasteluun YLE:n vaalikone, sillä siinä on eniten vastauksia.

Yksityiskohtaisempi ehdokkaiden tarkastelu, YLE:n vaalikone

Ylen vaalikoneeseen on vastannut kaikkein eniten ehdokkaita ja kysymykset ovat selkeitä, joten toteutetaan sen perusteella jatkotarkastelua. Ylen vaalikone kattoi 51 % ehdokkaista ja 75% äänistä. Vaikka kone ei katakaan kaikkia ehdokkaita, niin sen perusteella voi silti tehdä hyvin analyysiä jos koneeseen vastanneiden ehdokkaiden joukko vastaa ominaisuuksiltaan kaikkien ehdokkaiden joukkoa. Tätä edustavuutta voisin arvioida vaikka puolueen, kotikunnan, iän ja sukupuolen perusteella, mutta jätän sen tällä kertaa tekemättä.

YLE:n vaalikoneessakin on paljon ehdokkaita jotka ovat jättäneet joihinkin kysymyksiin kokonaan vastaamatta. Syitä vastaamatta jättämiseen on voi olla monia, yksi mahdollinen on halu piilottaa oma poliittinen kanta, joka näkyi vahvasti erityisesti hallituspuolueen edustajien halusta vastata maakuntaveroa koskevaan kysymykseen. Jos ehdokas ei ole vastannut johonkin kysymykseen, niin häntä ei voi arvioida ellei käytetä jotakin tapaa korvata tuo puuttuva havainto. Itse käytän tässä puolue- ja kuntakohtaista vastausmediaania, se on yksinkertaisin. Tässä voisi käyttää myös regressiota tai jotain muuta hienompaa, mutta ehkä toisella erää. Näistä lisää alempana.

Ehdokkaista 11 % on jättänyt vastaamatta ainakin yhteen kysymykseen, kun taas vain 1% ehdokkaista on jättänyt vastaamatta neljään tai useampaan kysymykseen.  Ilman vastaamattomien kysymysten tietojen korvaamista (imputation) nämä ehdokkaat jäisivät kokonaan pois analyysistä. Puoluekohtaiseen mediaaniin perustuva korvaus on lienee riittävän hyvä kompromissi tähän, sillä yksittäisen kysymyksen vaikutus on pieni koska kysymyksiä on 23 kappaletta.

Faktorianalyysi

 

Kuvaajassa havaitaan ehdokkaiden sijoittuminen poliittiselle kentälle. Eri puolueet erottuvat kohtuullisen hyvin. Vihervasemmisto on selkeästi omassa nurkassaan, keskusta sikin sokin keskellä, kokoomus ja PS omilla paikoillaan.

Akselien tulkintaa

Akselit muodostuvat vaalikonekysymysten vastausten perusteella alla näkyvin painotuksin. Ylen vaalikoneessa vastausvaihtoehdot ovat ”täysin eri mieltä”, ”jokseenkin eri mieltä”, ”jokseenkin samaa mieltä” ja ”täysin samaa mieltä”. Neutraalia vastausvaihtoehtoa ei ole, siitä lienee johtuu suuri puuttuvien vastausten määrä alkujaan.

Kuvaajasta näkee kunkin kysymyksen vaikutuksen akseleihin. Menetelmä muodostaa akselit, on tulkitsijan tehtävänä nimetä ne. Omasta mielestäni ”vasemmisto-oikeisto” ja ”liberaali-konservatiivi” -akselit toimivat tässä aika hyvin.

Vasemmisto-oikeisto akselilla eniten vaikuttavat kysymykset (tärkeysjärjestyksessä) ovat:

q10    ”kunnan menoja ja tuloja tasapainottaessa veronkorotukset vs leikkaukset”
q9       ”enemmän ansaitsevat voisivat maksaa enemmän veroja”
q12.6 ”kunnan tulojen kasvatus, veronkorotuksin”
q23     ”soteuudistuksessa syntyville maakunnille verotusoikeus”

Liberaali-konservatiivi akselilla eniten vaikuttavat  kysymykset (tärkeysjärjestyksessä) ovat:

q19    ”kuntani pitää järjestää prideliputus”
q3      ”kuntani pärjäisi hyvin ilman maahanmuuttoa”
q4      ”kuntani pitäisi edistää oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kotiutumista”
q1        ”kouluissa oltava vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä”
q2        ”ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa jos sillä saadaan työpaikkoja”
q7         ”huumeidenkäyttäjille neulanvaihto kunnan toimesta”

Loput kysymykset taas ovat enemmänkin vinottaisakselilla tai muuten vähämerkityksisiä. Vähämerkitykselliset kysymykset voisi poistaa kokonaan mallissa, mutta annan niiden olla.

Akselien selittäjät ovat hyvin intuitiivisia ja ihan yleisellä elämänkokemuksella kuka tahansa osaa yhdistää kysymyksen perinteiselle poliittiselle nelikentälle.

Puolueanalyysiä

 

Piirsin puolueiden ehdokkaiden ympärille ellipsit, niiden sisällä on 75 % puolueen keskimääräisistä ehdokkaista.

Yllä puolueiden tunnuslukuja arvokartalla. Prosenttiluvut tarkoittavat kvantiileja, 25% tarkoittaa, että 25% puolueen ehdokkaista on tätä pienempi arvo ja 75% tarkoittaa, että 25% puolueen ehdokkaista on tätä suurempi arvo. Vasemmistoliitto on vasemmistolaisin puolue ja kokoomus oikeistolaisin. Vihreät on liberaalein puolue, perussuomalaiset konservatiivisin.

Vasemmistoliitto

”äärivasemmistolainen puolue”

Vasemmistoliitto on puoluekentän vasemmassa ääripäässä, yhteistä rajapintaa ja päällekkäisyyttä vain vihreiden ja SDP kanssa. Hyvin kaukana ei-vihervasemmistolaisista puolueista. Vastakkaisessa suunnassa puoluekartalla kokoomus ja perussuomalaiset.

 

Vihreät

”keskustavasemmistolainen liberaalipuolue”

Keskustavasemmistolainen liberaalipuolue. Enemmän vasemmalla kuin SDP, keskiverto vihreä (-2.8) on enemmän vasemmalla kuin keskivero demari (-2.5). Mielenkiintoista on myös se, että vihreiden oikea laita (-2.16, oikeistolaisin 25 %) on vähemmän oikealla kuin SDP:n oikea laita (-1.84). Vihreiden erikoisuus on sen sijainti, selvää päällekkäisyyttä on vasemmistoliiton, SDP:n ja RKP:n kanssa. Vihreät sivuaa kokoomuksen vasenta laitaa ja keskustapuoluetta. Puoluekentällä vastakkaisessa suunnassa perussuomalaiset.

 

SDP

keskustavasemmistoa

SDP on mielenkiintoinen tapaus, puheenjohtaja Marin on puolueessaan erittäin vasemmalla, jopa niin vasemmalla, että vasemmistoliitto olisi uskottavampi puolue hänelle. SDP sivuaa muita punavihreitä puolueita ja sillä on päällekäisyyttä kokoomuksen ja keskustan kanssa, mutta myös rajapintaa perussuomalaisten kanssa. Kunhan johto vaihtuu, niin käyttökelpoinen hyvin monenlaisiin hallituskokoonpanoihin. SDP on keskustavasemmistolainen puolue, jolla on äärivasemmistolainen puheenjohtaja. Liberaali-konservatiivi -akselilla SDP:ssä on runsaasti hajontaa.

 

Kokoomus

”oikeistolainen puolue”

Kokoomus, tuo oma puolueeni. Kokoomusta yhdistää selkeästi oikeistolaisuus, puolueen sisäinen hajonta oikeisto-vasemmisto -akselilla on pienin kaikista puolueista. Tästä syystä puolueen ”Sydän on oikealla” -kampanjaslogan onkin puoluetta erityisen hyvin kuvaava. Puolueessa on runsaasti hajontaa liberaali-konservatiivi -akselilla, mutta se on yhtä suurta kuin SDP:ssäkin. Puolueella on päällekäisyyttä keskustan, SDP:n ja perussuomalaisten kanssa. Puolueella on rajapintaa vihreiden kanssa samaan tapaan kuin SDP:llä on rajapintaa perussuomalaisten kanssa. Voisi yhtä hyvin olla hallituksessa SDP:n tai perussuomalaisten kanssa, riippuen mitä arvoja haluaa painottaa.

 

Keskusta

keskellä

Nimensä mukaisesti keskellä ja tästä johtuen se ei erotu kartalla muista puolueista lainkaan. Puolueella on päällekkäisyyttä erityisesti kokoomuksen, SDP:n ja perussuomalaisten kanssa. Puolueella on rajapintaa myös vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Käyttökelpoinen siis aika lailla kaikkiin hallituspohjiin jos se itse haluaa.

 

Perussuomalaiset

konservatiivinen puolue

Puoluetta yhdistää konservatiivisuus, selkeästi oikeistopuolueiden joukossa, mutta etsii vielä tarkemmin paikkaansa. Puolueen kuntavaaliehdokkaissa on mukana myös konservatiivisia keskustavasemmistolaisia. Päällekkäisyyttä perussuomalaisilla on keskustan, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kanssa. Heikompia rajapintoja taas muista puolueista on vain SDP:n kanssa.

 

Kristillisdemokraatit

konservatiivista keskustaa

Puolueella päällekkäisyyttä keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja SDP:n kanssa. Mielenkiintoista on puheenjohtaja Essayahin sijoittuminen kokoomuksen tontille, jonka olen itse ainakin empiirisesti havainnut vaaliväittelyissä. Oikein ilmiselvä yhteistyökumppani porvariyhteistyöhön, kuuluuhan puolue myös samaan EPP-eurooppapuolueeseen yhdessä kokoomuksen kanssa.

 

RKP

”liberaalia keskustaa”

Puolueella on päällekkäisyyttä kokoomuksen, vihreiden, keskustan ja SDP:n kanssa. Rajapintaa myös vasemmistoliiton kanssa, muttei perussuomalaisten. Soveltunee kaikkiin hallituspohjiin joissa perussuomalaiset eivät ole.

 

Muut

Jäivät analyysistä pois hajanaisuutensa ja pienuutensa vuoksi pois. Ehkä olisi voinut kuriositeettina laittaa, mutta ehkä toisella erää. Tosin esimerkiksi kristallipuolue vaikuttaisi olevan erikoinen tapaus perussuomalaisten ja SDP:n välimaastossa.

Erikoistapaus: Liike nyt

Liike nyt syntyi vuonna 2018 kun sen perustaja, kokoomuksen silloinen kansanedustaja Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta ja perusti oman puolueensa. Liike nyt sai kuntaavaaleissa 1,6% äänistä ja sai 49 valtuutetun paikkaa 21 eri kunnassa. Suurin kysymys herääkin, että mistä nämä äänet ovat peräisin? Ovatko ne nukkuvilta vai pois muilta puolueilta? Vallalla oleva ajatus on, että ne ovat aikalailla suoraan pois kokoomukselta. Arvokarttaa katsomalla puolue on  täysin päällekäin kokoomuksen, keskustan ja demareiden kanssa. Myös vihreitä, perussuomalaisia, KD ja RKP sivutaan hyvin voimakkaasti. Liike nyt on selkeästi arvoasioissa keskellä. Kuitenkin eniten ääniä saaneet ehdokkaat ovat kokoomuksen kohdalla arvokartassa, jotenkin onkin hyvin perusteltua väittää, että jos nämä henkilöt eivät olisi olleet ehdolla, olisi kyseiset ääneet menneet korkealla konversiosuhteella kokoomukselle. Kokoomus kuitenkin voitti kuntavaalit vaikka myös Liike nyt menestyikin vaaleissa. Kysymys onkin, että miten suuresti kokoomus olisi vaalit voittanut jos liike nyt:iä ei olisi koskaan perustettu.

Liike nyt ei siis selkeästikään ole mikään nuorsuomalaiset tai muukaan liberaalioikeistolainen markkinamyönteinen fraktio. Se on oikealle katsova ”pirkka-kepu”, jossa on kokoomushenkisiä toimijoita. Liike nyt on henkilövetoinen puolue ilman todellisia omia leimallisia arvojaan. En usko tällä puolueella olevan mitään todellista kysyntää puoluekartalla vaan se tulee muiden pienpuoluekokeilujen tapaan häviämään puoluekartalta tulevina vuosina.

Millainen puolue oikeasti puuttuu kartalta?

Kun puolekarttaa katsoo, sieltä puuttuu kokonaan konservatiivinen vasemmistopuolue, sellainen joka olisi demareista konservatiivisempi ja perussuomalaisia vasemmistolaisempi. Eri asia on, että olisiko tällaisella puolueella kysyntää äänestäjien parissa. Voisi luulla, että on olemassa vasemmistolaisia ihmisiä joille vasemmiston liberaalisuus on luotaantyöntävää, mutta perussuomalaisten oikeistolaisuus ei nappaa.

Monesti on sanottu, että puhtaan liberaalia oikeistopuoluetta ei ole Suomessa ollenkaan. Tällaisessa fraktiossa olevat henkilöt ovatkin jossain kokoomuksen ja vihreiden välimaastossa, tosin tämä rajapinta on jo aika vasemmalla, poliittisessa keskustassa maksimissaan. RKP on yksi vaihtoehto ja heidän listoiltaan sitoutumattomana olikin ehdolla moni liberaalipuolueen jäsen. Tämä yhteistyö tosin ei tuonut menestystä vaaleissa.

Ainoa liberaalille oikeistolaiselle sopiva puolue,  kun paino on sanalla oikeistolainen, on kokoomus. Kokoomukseen mahtuu hippi ja pappi, toinen toisiaan kunnioittaen ja ymmärtäen. Monta kertaa on erillistä liberaalia oikeistopuoluetta pyritty luomaan, mutta koskaan sille ei ole oikeasti ollut laajempaa kysyntää, ainakaan vaaleissa realisoituvaa sellaista.

 

Millaisia arvoyhtenäisiä hallituksia voisi muodostaa?

Poliittisia voimasuhteita nykyisellä kannatuksella katsoo on hallituksessa oltava kaksi seuraavista: kokoomus, perussuomalaiset, SDP ja keskusta. Sen lisäksi tarvitaan apupuolueita ellei edellisestä joukosta saada muodostettua hallitusta kolmen voimin.

Mainituista puolueista ainoastaa SDP:n ja perussuomalaisten yhteistyö olisi ennenkuulumatonta. Tämä erityisesti siksi, että SDP:n ”apupuolueet” vihr ja vas eivät suostuisi hallitukseen perussuomalaisten kanssa ja ilman niitä hallitusta on vaikea muodostaa. Toki jos kokoomus lähtisi tällaiseen, niin pärjättäisiin ilman apupuolueita.

Keskustalla on helppoa, sillä se voi arvollisesti muodostaa hallituksen minkä puolueen kanssa tahansa, jos keskusta siis itse vain haluaa hallitukseen lähteä.

Kokoomus voi olla mukana monenlaisissa hallituskoalitioissa. Ainoastaan vasemmistoliitto on selkeästi arvollisesti aivan eri päässä

Myös SDP voisi muodostaa hallituksen oikeastaan minkä tahansa puolueen kanssa. Tämä onkin enemmän siitä kiinni millainen on puoluejohdon silloinen arvotausta.

Perussuomalaisilla ja vasemmistoliitolla on kaikkein vaikeinta muodostaa hallitusta. Puolueet ovat niin selkeästi puoluekartan äärilaidoissa, joten vaihtoehdot yhteistyöhön ovat vähissä. Perussuomalaisilla yhteistyöhön luontevimmat on KD, kokoomus ja keskusta. On hyvin vaikea nähdä miten saisi valittua loput puolueet sellaiseen hallitukseen jossa on molemmat SDP ja perussuomalaiset. Ollakseen mukana missään hallituksessa vasemmistoliitto käytännössä tarvitsee ainakin demarit (ja yleensä vihreät) mukaansa. Tämä siitä syystä, että vasemmistoliitto on demareja reilusti enemmän vasemmalla, joten on luonnollista ensin neuvotella vähemmän radikaalin tahon kanssa.

RKP soveltuu oikeastaan kaikkiin hallituksiin jossa ei ole perussuomalaiset mukana. Kristillisdemokraateilla taas on helppo olla sellaisissa hallituksissa joissa ei ole vihreät ja vasemmistoliitto mukana.

 

Jatkoa

Tässä joitain jatkotarkastelun mahdollisuuksia alla.

Äänestäjien mallintaminen

Tämä analyysi koskee siis ainoastaan YLEn vaalikoneeseen vastanneita ehdokkaita. Tämä ei siis ole sama kuin äänestäjien arvojakautuminen (toki yhtäläisyyttä on). Vaalikoneisiin vastanneiden äänestäjien vaalikonevastauksia ei ole saatavilla missään ja ne tuskin edes edustaisivat kaikkien äänestäjiä kantoja. Paras estimaatti äänestäjien arvoihin onkin sen ehdokkaan arvot ketä he ovat äänestäneet. Eli ehdokkaan arvot äänimäärällä painotettuna antanee hyvän kuvan kuntavaaleissa äänestäneiden kannoista. Olettaen siis että keskimäärin äänestäjät äänestävät arvojen perusteella eikä imagon tai muiden syiden takia. Teen äänestäjien arvoista analyysiä myöhemmin jos vain kerkeän.

Puuttuvista havainnoista

Ehdokkaat

Ongelma on ehdokkaiden puuttuvat vastaukset YLE:n vaalikoneessa. On kolmenlaisia puuttuvia: ehdokas ei ole vastannut ollenkaan joihinkin kysymyksiin, ehdokas ei ole vastannut YLE:n vaalikoneeseen, mutta on vastannut joihinkin muihin vaalikoneisiin ja, että ehdokas ei ole vastannut yhteenkään vaalikoneeseen. Tapaukset joissa ehdokas on jättänyt vastaamatta joihinkin kysymyksiin pystyy ratkaisemaan perustellusti korvaamalla puuttuvat vastaukset vaikka puolueen keskiarvoilla tai sitten regressiolla muiden kysymysten vastausten ja taustamuuttujien perusteella. Muihin vaalikoneisiin vastanneiden ehdokkaiden vastauksia pystyy ennustamaan regressiolla näiden vastausten perusteella, tämä uskottavaa, sillä vaalikoneet näyttävät mittaavan jokseenkin samoja asioita. Kaikkein haastavin ryhmä on ehdokkaat jotka eivät ole vastanneet yhteenkään vaalikoneeseen, näiden ehdokkaiden arvojen arviointi perustuisi pelkästään henkilön puolueeseen, ikään, kaupunkiin ja sukupuoleen. Tuskin kovin luotettava metodi, mutta jotta voisi arvioida kenttää laajemmin tarvitsisi näistäkin jokin arvio.

Kokonaan äänestämättä jättäneet äänioikeutetut

Jos haluaa arvioida kaikkien suomalaisten arvoja, niin ”puuttuvia havaintoja” ovat myös äänestämättä kokonaan jättäneet. Näiden henkilöiden arvoja ei pysty suoraan arvioimaan vaalikoneen tai äänimäärien perusteella. Estimointi on mahdollista arvioimalla äänestämättä jättäneiden henkilöiden taustamuuttujat (sukupuoli, ikä, vuositulot, koulutus, asuinpaikka, status) ja niiden perusteella ennustamalla ketä olisivat voineet äänestää. Metodina sopiva olisi simulointi. Tämä kuitenkin menee niin pitkälle ja epävarmaksi, että se minulta varmaankin jää tekemättä.

Lopuksi

Tämä kirjoitus perustuu ehdokkaiden arvojen mallintamiseen matemaattisesti, joten seuraavat sitaatit englantilaiselta tilastotieteilijä George Box’lta onkin hyvä muistaa.

”Remember that all models are wrong; the practical question is how wrong do they have to be to not be useful.”
”Essentially, all models are wrong, but some are useful.”
-George Box

Eli vaikka vaikka todellisuutta ei pystykään mallintamaan (täysin) oikein, niin silti vääräkin malli voi olla hyödyllinen.

Varoitus: Kirjoittaja on turkulainen tilastotieteen opiskelija ja kokoomusnuori, joten sanallisissa arvioissa se saattaa näkyä. Datan perusteella kuka tahansa saa tehdä omat päätelmänsä. Jos ei halua mielipiteitäni lukea, niin voi katsoa tilastolliseen analyysiin perustuvat kuvat ja tehdä omat tulkinnat.

HUOM: Analyysi perustuu sille olettamalle, että ihmiset ovat vastanneet vaalikoneeseen totuudenmukaisesti. Lisäksi tämä tarkastelu koskee puolueen ehdokkaita, ei äänestäjiä. Jokainen ehdokas tulkitaan tässä tilastollisessa menetelmässä yhtä ”vaikutusvaltaiseksi”. Tämä lienee puoluetasolla riittävän hyvä olettama, sillä ehdokkaat edustavat puoluetta ja sen sisäistä dynamiikkaa. Voisi olettaa siis, että ehdokasjoukko on jokseenkin edustava otos puolueen jäsenistön kannoista. Tämä analyysi lienee hyödyllinen puolueen sisäisen dynamiikan arviointiin. Puolueen äänestäjät taas voivat poiketa tästä ja tämä kirjoitus ei siihen ota kantaa, siitä ehkä myöhemmin uusi teksti.

+18
Arvi Tolvanen
Kokoomus Turku

Tilastotieteen opiskelija (vaihtelevasti myös oik. yo.) ja Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja.

Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu