Pari sanaa peruskoulua koskevaan keskusteluun (HS 1.9.2019)

Peruskoulun uusi opetussuunnitelma puhuttaa. Päivän Hesarissa (1.9.2019) oli omistettu mielipideosastolla sivullinen asialle, joihin tässä puutun kokonaisuutena.

 

Ensinnäkin inkluusio. Kolme kirjoittajaa puolustaa inkluusiota. Kirjoituksessa sinänsä ei ole mitään vikaa, paitsi että se on kirjoitettu aiempaan keskusteluun nähden vierekkäisiltä raiteilta. Kirjoituksessa puolustetaan (liikunta)vammaisten ihmisten huomioimista. Hyvä ja tärkeä aihe, mutta on omiaan hämärtämään inkluusiokritiikin perusteita. Inkluusion sisällä pitää osata erotella erilaisia kategorioita ja pohtia, minkä ryhmien inklusointi tuottaa minkäkinlaisia tuloksia. 

 

Inkluusiokritiikkiä en ole tavannut liikuntavammaisten kohdalla puhuttaessa. Ongelmallisia ja keskustelua aiheuttavia tapauksia ovatkin vakavasti käytöshäiriöiset oppilaat ja ne oppilaat, joiden kognitiiviset kyvyt ovat niin alhaisella tasolla, että peruskoulun oppimäärän suorittaminen ei ole käytännössä mahdollista. Puhutaan siis oppilaista, joille lukeminen on äärimmäinen ponnistus. Vakavissa käytöshäiriöissä puhun tasosta, jossa oppilaan päivää voidaan pitää onnistuneena, jos hän ei ole joutunut riitaan kenenkään kanssa tai repinyt oppikirjojaan. Olen ollut pohtimassa moniammatillisessa ryhmässä pohtimassa 7-luokan siirtopalaverissa, voidaanko tällainen oppilas ottaa kouluun. Olisi otettu, mutta lapsi päätyi lastensuojelun sijoitukseen toiseen kaupunkiin enkä jatkosta tiedä. Eli jos vielä joku kehtaisi väittää, ettei inkluusiossa voi mennä liian pitkälle, niin pyytäisin kyllä tarkastelemaan kantaa tämän esimerkin valossa uudelleen.

 

Toisessa tekstissä opettaja (naisoletettu) ottaa kantaa sen puolesta, että opettajan innostus ja persoonallisuus on tärkeämpää kuin hänen sukupuolensa. Triviaalia! Näin tietysti on, mutta katse käännetään sellaiseen seikkaan, jota ei ole olemassa, siis olkiukkoon. Tiina Salmen harrastama maalailu ikään kuin antaa olettaa, että naiset olisivat miehiä innostavampia ja muuten soveltuvampia. Miehet ovat muka rahalla alalle houkuteltuja ja rekryssä heitä pitäisi suosia. Perustelen tässä myöhemmin, miksi sukupuolella voi Salmen mainitsemien seikkojen lisäksi olla merkitystä. Mutta se on totta, että huonossa koulumenestyksessä on selvä sukupuolijakauma: https://twitter.com/ArvoPelttari/status/1159837141905465344/photo/1

 

Salmen kirjoituksen yleishenki on, että poikien heikkoa ja heikentyvää koulumenestystä, mahdollista syrjäytymistä, suurempi ongelma on miesten mahdollinen suosiminen rekrytointiprosessissa. Lisähämärteeksi kirjoittaja tulee vielä maininneeksi muunsukupuolisten tasavertaisen huomioimisen.

 

Hoidetaan lillukanvarret ensin. Syntymässä intersukupuolisiksi Suomessa määritellään vuosittain 3-8 lasta. Laajimman mahdollisen määritelmän mukaan 1 % kokee jonkinasteista ei-binäärisyyttä sukupuolessaan. (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/26/montako-sukupuolta) No niin. Samaan aikaan Pisa-tutkimuksen mukaan peruskoulun päättää joka vuosi noin 6000 nuorta, joilla ei ole riittävää lukutaitoa. Osa nuorista lukee ja kirjoittaa niin huonosti, että arkielämästä selviytyminen tuottaa vaikeuksia. Sitten voidaan verrata kaiken hälyn ja käytetyn energian määrää näiden kahden porukan välillä suhteessa heidän kokemiinsa ongelmiin ja ilmiön laajuuteen. Jep.

 

Omakohtainen kokemukseni opettajana on, että monille koulussa oirehtivilla pojilla on vaikeuksia nimenomaan naisopettajien kanssa. Ja sikäli olen kirjoittaja Tiina Salmen kanssa samaa mieltä, että sukupuolta oleellisempi on tässäkin opettajan persoonallisuus, mutta korrelaatio ristiriitojen ja opettajan sukupuolen välillä on vahva. Ymmärryksen luulisi riittävän siihen, että yksittäiset naiset ja miehet voivat opettajina pärjätä huonommin tai paremmin nuorten kanssa, mutta keskimäärin tulokset voivat osoittaa jotain muuta. Tosin tässä keskustelussa ei ole ymmärtäminen tavoitteena vaan oman sukupuolen aseman puolustaminen ja ajaminen. Siitähän nykyfeminismissä kyse onkin, ylemmän keskiluokan naisten eduista.

 

Mutta ne pojat. Monet pojat oirehtivat isämallin puutteesta. Tietyissä kulttuureissa naisten paikka on paljon perinteisempi mitä kantasuomalaisessa valtavirtakulttuurissa. Näistä syistä pojat voivat olla naisopettajalle haasteellisempia tapauksia. Ilmiön kieltäminen on pään painamista pensaaseen, ratkaisumalleja ei löydy, tai ne ovat yhtä älyttömiä kuin Tiina Salmen mielikuvituksellisen miesopettajien palkkaamiseen tarkoitetun rahan käyttäminen ryhmäkokojen pienentämiseen. Ei tällaista sukupuolittunutta rahapottia ole olemassakaan! Joskus aikoinaan luokanopettajakoulutukseen oli sukupuolikiintiöt, koska miesten määrä oli niin pieni. Monilla aloilla, joissa naisten määrä on pieni, on kiintiöt nostettu esiin. Olisiko syytä palauttaa kiintiöt opetusalalle? Peruskoulussa naisten osuus opettajista on 73 %. 

https://tilastokeskus.fi/til/ope/2003/ope_2003_2005-05-03_tie_001.html

 

Tutkimuksissa on myös havaittu, miten ihmiset liittävät tiettyjä ominaisuuksia johtajuuteen, kuten matala ääni, ihmisen pituus tai rauhallinen elehtiminen. Ainakin kaksi ensimmäistä ovat selkeästi miehiä suosivia määreitä. Olisiko Jyrki Katainen saavuttanut sellaisia asemia missä hän on ollut, jos puhuisi kuten mikkihiirimäisellä äänellä? Näiden faktojen tunnustaminen ei poista tai kumoa kulttuurin sukupuolittavia käytäntöjä tai tarkoita sitä, että havaitut asiat olisivat oikein. Ne tarkoittavat vain, että olisi varmasti hyvä, että myös miehiä olisi opetusalalla töissä. 

 

Viimeisenä seikkana huomautus vielä uuden OPS:n soveltamisesta. Surulla katson tapauksia, joissa lapsia vastuutetaan liikaa ja liian aikaisin. Minä ja monet kaverini aikanaan lukioikäisinä emme olisi olleet riittävän kypsiä nyt alakoulun puolella harjoitettuun meininkiin. Tässä touhussa on piirteitä, jotka ovat lähteneet osin menemään vinksalleen jo siitä, kun sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys alkoi syrjäyttää behaviorismia pedakoomisissa tieteissä. En ole ehdottelemassa kokonaisvaltaista paluuta keskiaikaisiin opetusmenetelmiin, kurin palauttamista keskiöön tai kiertokoulun karttakeppipedagogiikkaa. Sanonpahan vain, että opetus voidaan järjestää joko järkevästi tai ideologisesti.

 

ArvoPelttari

Keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskioluinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu