Kartellisoituneiden isännöitsijoiden saaminen kuriin

Miksi media uutisoi As Oy:iden vaikeuksista saada kartellisoituneita isännöitsijätoimistoja kuriin?

Sehän olisi maailman helpoin asia.

Taloyhtiön hallitus voi yhdeltä istumalta heti tehdä päätöksen ja ilmoittaa isännöitsijätoimistolle, että isännöintisopimus irtisanotaan. Mitään syytä ei tarvitse ilmoittaa. Tämän jälkeen isännöintitoimisto voi miettiä asiakkaan todellisia tarpeita ja kyvykkyyttään niiden täyttämiseen. Palvelujen laatu, läpinäkyvyys, luotettavuus ja yhteistyön sujuvuus, mukavuus ja helppous sekä kustannukset voivat asiakkaan näkökulmasta olla eri kuin palvelun tarjoajan.

Tähän mennessä tuntemistani isännöintitoimistoista puolet on toiminut erittäin hyvin ja asiantuntevasti, mutta toinen puoli törkeän ylimielisesti viranomaisen ja ylintä päätösvaltaa käyttävän tapaan niin, että As Oy:n osakkaat, vuokralaiset tai edes kaikki hallitusten jäsenet eivät ole ymmärtäneet, että isännöitsijä on nimenomaan palvelutyöntekijä. On huomattava, että vuokralaiset useimmissa tapauksissa maksavat korkeamman hinnan asumisestaan kuin omistajat.

Asuntosijoittajat sen sijaan saavat sijoitustuoton, jonka saatavuuteen muiden osakkaiden ja isännöitsijän toiminta olennaisesti vaikuttaa.

Isännöitsijä on aina luonnollinen henkilö, jonka hallitus valitsee ja hallituksen pitäisi myös useammin käyttää irtisanomisuhkaa ja hallintavaltaansa isännöitsijän työn kontrolliin. Kenenkään ei tulisi luulla asian olevan päinvastoin.

Muutamia esimerkkejä kokemuksistani hallituksen puheenjohtajana isännöitsijän haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä kiinteistömme asioiden hoitamatta jättämisestä tai turhasta laskutettavasta työstä.

Korttelissamme oli kaksi täsmälleen samanlaista ja samaan aikaan rakennettua 64 asuntoa käsittävää asuinrakennusta ja me, taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat sovimme, että teemme yhteistyötä näiden kiinteistöjen hankesuunnittelun ja peruskorjausten suhteen. Kesällä 2015 kokoonnuimme kiinteistöjemme pihapiiriin tekemään rakennusten ulkopuolista katselmusta kiinteistöjen kunnosta ja alustavista korjaussuunnitelmista. Mukana oli neljä taloyhtiöiden edustajaa ja kohdeisännöitsijä sekä kaksi ns. teknistä isännöitsijää, diplomi-insinööriä.

Katselmuksen yhteydessä näytin, että meidän talomme ylimmän, 9:nnen kerroksen seinästä näyttäisi olevan rappauksia irtoamassa ja se pitäisi ensi tilassa korjata, jotta rappauksia ei tippuisi alla kulkevien ihmisten tai autojen päälle. Kun mitään ei ollut tapahtunut pariin kuukauteen, niin huomautin isännöitsijälle asiasta. Vieläkään ei tapahtunut mitään, niin huomautin taas parin kuukauden päästä. Syksyn muuttuessa talveksi isännöitsijä viimein ilmoitti minulle aikovansa nyt käynnistää sen korjauksen. Satoi räntää ja pakkaset olivat tulossa, joten totesin, että nyt se on myöhäistä. Tehdään keväällä.

Taloyhtiöömme oli tullut vuokralle yksinäinen nuori nainen, jonka puolesta ei ollut puoleen vuoteen tehty muuttoilmoitusta, eikä ovessa ollut hänen nimeään. Asunnossa asui jatkuvasti vähintään yksi ulkopuolinen, joskus jopa suuri joukko. Asukkien ja heidän vieraittensa autot olivat aina pihassa tukkien pelastustien. Autoja oli useita, jotkut Ruotsin ja jotkut Viron rekisterissä. Kehotin sähköpostilla ainakin 50 kertaa isännöitsijää huolehtimaan asiasta. Toimittamaan häätöilmoituksen asunnon omistajalle. Tätä hän ei koskaan tehnyt.

Erään kerran oli muutamia Ruotsin rekisterissä olevia autoja ilmestynyt yön aikana vuokralaisnaisen parkkipaikalle, piha-alueelle ja yleiselle parkkipaikalle ja niistä tehtiin kauppaa. Ilmoitin tälle vuokralaisnaiselle, että ”sinun kaverisi ovat vallanneet pihan ja parkkipaikat ja sinun on nyt heti määrättävä ne siirrettäväksi pois”. Nainen väitti, että ne eivät ole hänen kavereitaan.

Puhuessani tästä tapauksesta yhtiökokouksessa, isännöitsijärouva sanoi ivallisesti, ”eihän valehteleminen ole rikos”. Isännöitsijärouva lisäksi väitti yhtiökokouksessa, että ”Asko vaati laittomia toimenpiteitä”. Isännöitsijärouva jätti useita sopimiamme tehtäviä suorittamatta ja kysyessäni niistä, hän vastasi ivallisesti, ”ei sinulla ole niistä hallituksen pöytäkirjaa”. Isännöitsijä oli aina ollut paikalla asioista puhuttaessa ja hänen olisi pitänyt ymmärtää, että ei jokaisesta epävirallisesta keskustelusta trvitse kirjoittaa pöytäkirjaa, mutta isännöitsijän on tehtävä työnsä ilman sitäkin.

Jos 250:tä kiinteistöä isännöivän toimiston asiakkaista puolet irtisanoo sopimuksensa, niin isännöitsijätoimisto joutuu saman tien aloittamaan yt-neuvottelut henkilöstönsä kanssa ja tarjoamaan palvelujaan niin paljon laadukkaammin, halvemmalla, ja niin kiltisti, että asiakkaat voisivat harkita sopimusten jatkamista uusilla, itse määrittelemillään hinnoilla ja palveluilla.

Näin saataisiin loppumaan isännöitsijätoimiston röyhkeys ja ylimielisyys. Alkaisi uusi aikakausi, jossa huomattaisiin, että As Oy:n asioista päättävät omistajat, eivät isännöitsijät. Tämä tietysti edellyttäisi omistajien ja hallituksen jäsenten opiskelemista uuden As Oy-lain tuntemusta ja johtamista yleensäkin. On muistettava, että isännöitsijätoimistoyhtiöllä ei ole mitään sananvaltaa asiakasyrityksen päätöksenteossa. Isännöitsijä on aina hallituksen valitsema luonnollinen henkilö.

Ehkä Suomessakin pian uskalletaan sanoa ääneen se, mistä Kiinassakin päätettiin jo 40 vuotta sitten; ”Asiakasta ei enää saa sylkeä, eikä lyödä”.

Asko Rantala
yrityskonsultti
Tampere

AskoRantala
Tampere

Asko Rantala on kolmannen sukupolven yrittäjä sekä isän, että äidin puolelta jo yli sadan vuoden takaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu