Väärin valittu presidentti

Väärin valittu presidentti.

Perussuomalaiset-puolueen lähes 30 vuotta sitten perustanut Timo Soini kysyi Ison Jytkyn jälkeen 13 vuotta sitten, ”onko kansa äänestänyt väärin”.

Kansa äänestää usein väärin, jos sille annetaan puutteellista tai väärää tietoa ehdokkaitten aikeista tai jos oikeaa tietoa annetaan liian vähän ja liian myöhään.

Paavo Väyrynen on toiminut kansanedustajana 1970 alkaen ja sen jälkeen myös useissa muissa vaaleilla valituissa tehtävissä. Väyrynen on ollut kuudesti tarjolla presidenttiehdokkaaksi. Kansa on varmasti äänestänyt oikein, koska hänestä ei ole tullut presidenttiä.

Urho Kekkonen valittiin vaaleilla presidentiksi useita kertoja ja yhden kerran poikkeuslailla ilman vaaleja. Kaikkiaan Kekkonen oli presidenttinä yhteensä 26 vuotta; 1956 – 1982.

Todennäköisesti Kekkonen oli oikea henkilö presidentiksi siihen aikaan, kun Neuvostoliiton kanssa piti selviytyä monista kriiseistä. Mutta ehkä hänen horjuva terveytensä ja heikkenevä työkykynsä olisi pitänyt kertoa kansalle jo kahta vaalikautta ennemmin ja saada presidentiksi joku muu. Terve ja työkykyinen.

Mutta toisaalta, niinhän Neuvostoliitossakin oli työkyvyttömiä dementoituneita vanhuksia presidentteinä useita ja hyvin lyhyen ajan. Vasta Mihail Gorbatšov oli terve, vireä, työkykyinen ja uudistuksiin pyrkivä presidentti Neuvostoliitossa.

Gorbatšovin jälkeen presidentiksi nousi Boris Jeltsin hieman kyseenalaisin konstein ilman kansan äänestystä. Jeltsin oli rivakkaotteinen uhkapeluri, lopulta juoppo ja harhainen. Hän teki suurimmat virheensä aloittaessaan jakaa valtion omaisuutta kansalle, joka ei siitä mitään ymmärtänyt.

Seuraavan vakavan virheen Jeltsin teki valitessaan seuraajakseen Vladimir Putinin, joka sitten keinotteli seuraavat yli 20 vuotta kasaten ympärilleen jengin, joka määritti venäläisten tulevaisuuden vuosikymmeniksi tai useiksi sukupolviksi tai vuosisadaksi eteenpäin.

Yhdysvaloissa liikemies Donald Trump teki itseään tunnetuksi erilaisilla TV-tempuilla toistakymmentä vuotta. Hänessä näkyi mafiapomon röyhkeys ja moukkamaisuus ja hänen taustastaankin tiedettiin paljon.

Rikosepäilyjä ja valehtelemista. Hän mm. valehteli varallisuutensa viisinkertaiseksi ja velkansa viidenteen osaan todellisuudesta. Hän panosti vaalikampanjaansa satoja miljoonia dollareita ja satojen tai tuhansien juristien armeijan pitämään itsensä vankilan ulkopuolella. Trump oli presidenttinä yhden kauden, mutta toisen kautensa vei ”unelias Joe”, kuten Trump kilpakumppaniaan nimitti.

Hävittyään toisen kauden vaalit Trump käynnisti valtavan lain vastaisen manööverin Valkoiseen taloon hyökkäämisestä. Se oli selkeä kapina laillista valtiovaltaa vastaan. Mutta röyhkeydellään, moukkamaisuudellaan ja sitkeydellään Trump on saamassa nyt tilaisuuden USA:n presidenttiehdokkaaksi, vaikka häntä uhkaa 440 vuoden vankeus monista vakavista rikoksista.

Onko oikein, että tällainen mafiajohtaja saa olla presidenttiehdokkaana? Eikö Yhdysvalloista löydy yhtä rehellistä kunnollista valtiomiestä, tai naista, joka täyttäisi presidentin saappaat?

Suomeen ollaan nyt valitsemassa tasavallan presidenttiä.

Kukaan ehdokkaista ei ole suoranainen rikollinen, vaikka monilla on takanaan suuria poliittisia virheitä ja jopa rikostuomioita. Joku tunnettu pitkäaikainen ja muista poikkeava poliitikko pyrkii presidentiksi jo kolmatta kertaa. Jotkut ovat ehdokkaana ensimmäistä kertaa ja ovat tulleet tunnetuiksi politiikan tekijöinä tai tutkijoina.

Mutta onko muutaman kuukauden tunnettuus nimenomaan presidenttiehdokkuuden aikana riittävä tae siitä, että äänestäjät tietävät mitä he ovat tilaamassa. Ovatko puolueet valinneet oikeat ja parhaat mahdolliset ehdokkaat Suomen seuraavan presidentin virkaan kuudeksi tai kahdeksitoista vuodeksi?

Mielestäni presidenttimarkkinat ovat liian suppeat ja kampanjat liian lyhytaikaiset.

Verrataanpa presidentin valintaa vaikkapa auton valintaan.

Valitessaan uutta autoa perheensä yksityiskäyttöön tai työ- tai virkakäyttöön, jokainen varmistaa ensin, että auton vaihto on todella tarpeen ja nyt on juuri sopiva ajankohta vaihtamiseen. Sitä on harkittu pitkään ja monia vaihtoehtoja on käynyt mielessä. Aiemmin oli vaihtoehtoina bensa tai diesel. Nyt on tullut tarjolle uusi vaihtoehto, sähköauto. Sähköauton valinnan sanotaan olevan ympäristöteko. Sekin on kyseenalainen mainoslause.

Joka tapauksessa nyt alkaa olla kiire vaihtaa auto. Sähköautoista tunnetuin ja pisimmällä tekniikalla oleva lienee Tesla. Ihmeellinen ja tuntematon nimi.

Mutta eihän se mikään tuntematon ole. Kaikkihan tietävät, että Nikola Tesla (1856 – 1943) oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja keksijä. Häntä pidetään yhtenä nykyhistorian merkittävimmistä keksijöistä nykyaikaisen sähköenergian käytölle ja jakelulle. Hän oli myös radiotekniikan varhaisimpia keksijöitä. – Mutta tuolla 80 vuotta sitten kuolleella fyysikolla ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen sähköauton kanssa. Ei hänen nimensä perusteella autoa valita, vaikka Elon Musk onkin tehokkaasti sitä markkinoinut ja valmistanut autoja jo 20 vuotta.

Mutta palataanpa sitten presidentin valintaan

Kaikkihan tietävät, että Suomen sosiaalidemokraattinen puolue perustettiin Forssassa 120 vuotta sitten ja jo silloin se päätti ottaa vallan Suomessa. Se vallankaappausyritys päättyi ikävästi. Tuo puolue on markkinoinut itseään ihmisläheisenä kansanvaltaisena puolueena. Siellä on ollut monia tunnettuja poliitikkoja, mutta vain kahdesta todellisesta SDP-läisestä on tullut presidentti. Mauno Koivistosta ja Tarja Halosesta. Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi SDP:n ehdokkaana, mutta siellä käytiin ruma sisäinen taistelu, ja siksipä Ahtisaari ei lähtenytkään ehdokkaaksi toiselle kaudelle.

SDP uudisti kasvojaan valitsemalla ensimmäiseksi naispuheenjohtajakseen Jutta Urpilaisen, joka sittemmin toimi valtiovarainministerinä ja EU-komissaarina ja nyt presidenttiehdokkaana. Urpilainen vedätti muutamia kuukausia ilmoittautumistaan ehdokkaaksi. Kansalaisilla oli epätietoisuutta, tuleeko Urpilainen vai ei. Urpilaisen markkinointikampanja presidentin virkaan jäi liian lyhyeksi. Eikä hänellä oikeasti ole ollut mitään mahdollisuuksia saavuttaa voittoa presidentin vaaleissa. Eikä kykyä hoitaa sitä virkaa, jos valituksi tulisi. SDP:n tuote oli siis jo alun perin väärä tuohon tarkoitukseen.

Ketään ei jätetä, on Urpilaisen lupaus. Sitä samaa vakautta yhteiskuntaan kauppaa nyt 0,6 miljoonaa jäseninen AY-liike lakkojensa voimalla. Unholaan on jätetty suurempi joukko pienyrittäjiä perheineen. Heidät löydetään pian nahkurin orsilta.   

Jokaista presidenttiehdokasta tai hänet valinnutta puoluetta tai yhteisöä voitaisi analysoida samoin kuin noita edellisiäkin, mutta se ei ole tarpeen. Tarkoitukseni on analysoida tapaa, jolla presidenttiehdokkaat valitaan ja jolla sitten valitaan Suomen tasavallan presidentti.

Presidentti on ylin poliittinen viranhaltija Suomessa

Presidentti pitäisi valita vähintäänkin kolmivaiheisella vaalilla ja ehdokkaita saisi aluksi olla tuplaten enemmän. Markkinointikampanjoiden pitäisi olla jokaisessa vaiheessa vähintäänkin puoli vuotta ja ehdokkaaksi pitäisi monien tenttien, kuulustelujen ja rikostaustojen selvittelyjen jälkeen valikoitua valiojoukko Suomen lahjakkaimmista, sivistyneimmistä ja poliittisesti hyväksytyistä ehdokkaista.

Presidenttiehdokkaat tuovat paljon valtioviisautta erilaisissa tenteissään

Jos ehdokkaita olisi aluksi vaikkapa 20, niin ensimmäisellä vaalikierroksella heistä putoaisi puolet pois. Sen jälkeen olisivat jäljellä suunnilleen nykyisenkaltainen joukko, mutta kansalaisilla olisi jo paljon enemmän tietoa näiden ehdokkaiden aikomuksista ja kyvyistä valtion asioiden hoitamiseen.

Toisen kierroksen jälkeen jäisi 4 tai 5 ehdokasta, esimerkiksi nykyisistä, Stubb 24 % kannatuksella, Haavisto 21 %, Halla-aho 18 % ja Rehn 11 %.

Näiden annettaisiin vielä pari kuukautta jalostaa ”tuotettaaan”, eli sitä palveluaan, jota he ovat Suomen valtiolle ja kansalaisille tarjoamassa. Presidenttiys on palvelutehtävä. Aivan kuin puolustusvoimain ylipäällikkökin ja kaikki alimmat virkamiehet.

Valitsemme presidentin nyt toiseksi tai kolmanneksi parhaista ehdokkaista

Meille valikoituu nyt seuraava tasavallan presidentti noista mainitsemistani nimistä. Mutta jos vaalitapa olisi parempi. Ikään kuin yrityksissäkin pääjohtajan valinta. Pitkäaikainen ja monipuolinen valintaprosessi. Virheiden eliminointi ja varmasti parhaan presidentin saaminen Suomeen seuraaviksi 12 vuodeksi.

Sääliksi käy sellaisten maiden kansalaisia, joissa presidentin tai muun valtiojohdon valinta perustuu vääriin odotuksiin ja lupauksiin. Esimerkiksi USA, Valkovenäjä, Unkari, Pohjois-Korea, Syyria ja Israel tai muut epädemokraattiset valtiot.

Ja lopuksi.

12 vuoden kuluttua Sanna Marin on 50-vuotias. Millaisia ajatuksia tämä tieto tuo mieleen?

Käytin tämän tekstin kirjoittamiseen aikaa noin 2 – 3 tuntia, joten korjattavaa riittäisi.

Asko Rantala
Sitoutumaton Tampere

Aloitin yrittäjän urani joulukuun 11. päivänä 1965, kun otin haltuuni perheyritykseni isäni jälkeen.
Yritykseni paloi tasan kolmen vuoden kuluttua, jolloin aloitin työsuhteessa puuteollisuudessa. Samaan aikaan alkoi pitkä opiskeluputki, Markkinointi-Instituutissa ja sen jälkeen kolmessa teknillisessä oppilaitoksessa, joissa suoritin kone- ja metallitekniikan teknikon sekä tuotantotalouden insinööriopinnot. Muutamissa yliopistoissa opiskelin psykologiaa ja kasvatustiedettä, mutta mitään tutkintoa en suorittanut.
Noin 30 vuotta olen toiminut yrityskonsulttina omassa yhtiössäni. Täytän pian 78 vuotta, mutta jatkan töitäni edelleen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu