CECILIA SAMARTININ ROMAANI NAISET VALKOISISSA- perhetarina diktatuurin, köyhyyden ja toisinajattelijoiden Kuubasta
Olen lueskellut kuubalaissyntyntyisen Cecilia Samartinin romaania Naiset valkoisissa (suom. Susanna Paarma, Bazar 2019, englanninkielinen alkuteos ilmestynyt 2012) . Naiset valkoisissa on Kuuban mielipidevankien naissukulaisten liike, joka yrittää järjestää Havannassa kulkueita kirkolta toiselle mutta naiset joutuvat useimmiten turvallisuusjoukkojen ja vallankumouksen puolustamiskomitean aktivistien väkivallan ja pidätysten kohteiksi. Eletään Obaman ja Castrojen hallitusten suhteiden lämmittelyn alkuvaiheita. Nuoret kurjuuteen kyllästyneet naiset myyvät itseään dollareista Havannaan pelmahtaneille amerikkalaisille tursteille. Nuoret miehet suunnittelevat yhä hengenvaarallisia lautta- ja venematkoja Floridaan vaikka kiinnijäämisestä rangaistaan ankarasti.
Kuvauksen keskiössä on yhden perheen kolmen sukupolven naiset.
Iäkäs Maria-täti joka asuu entisessä vanhempiensa makuuhuoneessa asuntoyhteieöksi muutetussa suvun rappeutuneessa palatsissa. Hän jäi Kuubaan muun perheen lähdettyä vallankumouksen jälkeen USA:han. Hän on omaksunut täysin hallitukselle lojaalin kommunistin roolin voidakseen kasvattaa isänsä aviottoman pojan Erneston, jonka prostituoitu aasialaistausteinen äiti oli hylännyt. Maria on tiukasti sulkenut mielestään muistot entisestä, vain silloin tällöin hän ottaa tipan vallakumousta edeltäneen ajan hajuvesipullosta, jota hän säästää Erneston tyttären Sophien häälahjaksi. Mutta jouduttuaan mellakan keskelle ja lyötyään päänsä, torjutut muistot alkavat vallata hänen mielensä. Myös muistot suuresta rakkaudesta, ruskeaihoisesta palveluspoika Pepitosta, josta vallankumouksen jälkeen tuli salakauppias ja hänen rakastajansa.
Ernestosta tuli maineikas neurologi, mutta nyt hän on mielipidevanki, joka istuu yli 20 vuoden tuomiota. Perhe salaa sen Marialta ja hänen kerrotaan olevan Venezuelassa. Maria on salanut Ernestolta tämän äidin tarinan.
Maria on riidoissa miniänsä Sylvian kanssa, joka on vankilassa kuolleelta isältään perinyt oppositioaktivistin asenteensa. Syvialta oli aikanaan evätty pääsy yliopistoon isänsä tähden.
Perheen tytär Sophie on illuuusioton Kuuban näköalattomuuteen väsynyt nuori nainen, joka on erotettu yliopistosta vanhempiensa tähden. Hän oli arkkitehtuurin opiskelija
ja osallistuttuaan salaa arkkitehtuuriseminaariin, hän tapaa espanjalaisen arkkitehtuurin opiskelija Damienin joka on Havannassa stipendiaattina. Lyhyen rakkaustarinan jälkeen Damien palaa Espanjaan ja Sophielle valkenee että hän odottaa lasta. Hän haluaa pitää sen.
Sivuhenkilöinä esiintyy muun muassa vallankumouksen puolustuskomitean aktivisti Olga, joka kerran johtaa Sylvian tervausta kun tämä on otettu kiinni Naiset valkoisissa- kulkueesta. Hän yrittää jatkossa kytätä Sylviaa. Olga on kiihkeä kommunisti ja aktiivinen kyttääjä. Keittöpiian tytär toimii näin saadakseen arvostusta ilman mitään muuta etua. Olgalla on juoppo työtön ja saamaton mies Carlos ja poika Carlito. Pariskunta vihaa ja inhoaa toisiaan. Erään kyttäykseen liittyvän episodin yhteydessä Olgalle käy huonosti.
Kirja on vielä kesken, olen sitä pikkuhiljaa muiden kirjojen kanssa rinnatusten lukenut.
Kommentit (0)