Israelin puolustusvoimat,poliisi ja arabivähemmistö- joitain tosiasioita ja pohdintoja

Israelin ystävät unohtavat usein puhua maan vähemmistöistä, pelkästään arabeja 0n 20% väestöstä. Israelin vastustajat levittävät apartheid-legendaansa.

Israelissa on lojaaleja arabikristittyjä ( jotka ovat lähinnä katolilaisia ja ortodokseja)  armeijassa, turvallisuuspalveluissa  ja poliisisissa. Mutta myös druuseja ja beduiineja (varsinkin druusien  rooli rajapoliisissa -Border Police- on aina ollut merkittävä)  ja ihan perusarabimuslimeja. Vähemmmistöjen edustajia on myös upseeriviroissa.  Arabivähemmistöllä ei ole kuitenkaan yleistä asevelvollisuutta, mikä voisi tuoda ongelmia sekä heille että puolustusvoimille.

Myös ultarortodoksiset haredijuutalaiset välttävät asepalvelun, koska he opiskelevat uskonnollisissa jeshiva (yeshivot tai yeshivos) – oppilaitoksisssa usein koko nuoruutensa. Tämä epäkohta johtuu pienten uskontopuolueiden vaa`ankieliasemasta hallituksia koottaessa. Erivapaus herättää närää Israelin pitkälti maallistuneessa yleisessä mielipiteessä.  Hamasin barbaaristen terrorihyökkäysten 7. lokakuuta jälkeen haredijuutalaiset  mediatietojen mukaan ovat  kuitenkin värväytyneet  ennätysmäärin vapaaehtoisina puolustusvoimiin.

Vähemmistöt toimivat kaikilla yhteiskunnan saroilla: turvallisuusalalla, palo- ja pelastustoimessa,   sosiaali – ja terveydenhoitoalalla, opetus- ja kulttuurialoilla, tiedotusvälineissä jne. ,  hallinnossa, oikeuslaitoksessa (myös tuomareina), politiikassa (myös juutalaisten puolueiden ehdokaslistoilla),  taloussektorilla. Juutalaisvaltionakin Israel on normaali yhteiskunta ja kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille kansalaisille, ja sen armeija ja poliisi heijastavat tätä.

Itä-Jerusalemissa Israelin kansalaisuus on vain vähemmistöllä, mutta vakituisilla  asukkailla on henkilökortti jolla he saavat palveluja ja myös äänioikeuden  kuntavaaleissa. Identifioituminen palestiinalaisalueisiin ( Oslon sopimuksen hallintomallin mukaan itäjerusalemilaisilla on äänioikeus palestiinalaishallinnon -PA- vaaleissa, joita ei kuitenkaan ole järjestetty pitään aikaan)  ja sosiaalinen paine lienevät syitä vähäiseen kansalaisuuden hakemiseen. Ainakin yksi Jerusalemin apulaispormestareista on tälläkin hetkellä arabimuslimi.

Toki  rasismia esiintyy ( valitettavasti Netanjahun äärioikeistolaisten liittolaisten myötä myös hallituksessa),  mutta missäpä sitä ei esiintyisi. (Myös jotkut juutalaiset ryhmät, varsinkin ennen mizrahit- arabimaista paenneet- ja  yhä vielä Etiopiasta paenneet falashat ovat kohdanneet rasismia. Molemmat ryhmillä on yhä usein heikompi sosiaalinen asema.)  Rakenteellistakin rasisimia löytyy, esimerkiksi juutalaisilla on usein erityisasema omistusjärjestelyissä muun muassa Itä-Jerusalemissa.  Mutta käänteisesti sovinismia, rasismia  ja uskonnollista vihaa löytyy myös arabivähemmistön  joidenkin sektorien suhtautumisessa valtaväestöön (esimerkiksi taannoiset mellakat juutalaisten ja arabien yhdessä asuttamissa kaupungeissa. )

Tosin arabien – varsinkin nimenomaan  muslimien-  usein heikompi sosiaalinen asemakin herättää tyytymättömyyttä. Arabiyhteisöjen käsistä karannut jengirikollisuus ja sen tuoma murha-aalto samaten kuin emansipoituneiden, kaupungeissa asuvien kouluttautuneiden  ja  työssäkäyvien musliminaisten kohtaama viha ja jopa väkivalta kotikylissään ovat vakavia ongelmia. Usein valitetaan, että Israelin poliisi ei toimi täydellä teholla arabiyhteisöjen ongelmissa. Tosin pulmat eivät ole ratkaistavissa pelkästään poliisitoimin vaan tarvittaisiin myös yhteisöjen omaa aktivoitumista ja  sosiaalisektorin panosta.

Israelin arabiväestö on jakautunut identiteettinsä osalta: osa pitää itseään palestiinalaisina ja samaistuu palestiinalaisalueiden tapahtumiin ( Hamasin 7. lokakuuta terrori-iskujen jälkeen on nostettu joitain syytteitä niiden tukemisesta,  mutta vakavammilta levottomuuksilta on säästytty),  osa näkee itsensä yksinkertaisesti Israelin arabikansalaisina. Varmaan osittain on kysymys siitä,  miten eri arabitaustaiset kansalaiset ovat integroituneet Israelin yhteiskuntaan. Aina kyse ei ole sosiaalisesta asemasta, sillä terrorismin tukemisesta sosiaaalisessa mediassa on saanut syytteen myös  varhaiskeski-ikäinen  Nasaretissa auva  naispuolinen filmitähti Abd Elhadi.