Ja tähden nimi oli Koiruoho- Ukrainan kulttuurin apokalyptinen Tšernobylin varjo

SAATTEEKSI

SAATTEEKSI

Yle Areenassta löytyvän mainion saksalaisen dokumenttisarajan ”Tšernobyl- unelman tuho” innoittamana kaivoin esiin Parnasson Ensimmäisen kirjan 1996. Siinä on julkaistu minun esseeni Ja tähden nimi oli Koiruoho (Tšernobyl). Ukrainalaisen kulttuurin apokalyptinen varjo. Otsikko kertoo erehdyksestäni, sillä kuvittelin virheellisesti että Tšernobyl tarkoiittisi todellakin suomeksi Koiruohotähteä, joka esiintyy Ilmestyskirjassa kuten tulemme näkemään. Mutta ukrainalaisille Koiruohotähdellä ja Tšernobylin, ukrainaksi Tšornobylin, kovaonnisella ydinvoimalalla on vain symbolinen yhteys. Siksi muutin otsikon ja korjasin kohdan tekstissäni. Muut korjaukset ovat vähäisempiä, ja uuden tietämyksen valossa tekemäni päivitykset olen merkannut sulkeisiin kuittauksella AK -24.

Käyn lävitse onnettomuuden vaikutusta Ukrainan kirjallisuuteen ja kansalliseen heräämiseen. Samalla kertaan Ukrainan historiaa ja asemaa Euroopassa. Erityisesti huomioin, miten Mihail Gorbatšov suureellisissa Venäjän kristinuskoon kääntymisen 1000-vuotisjuhlassa omi Ukrainan perinnön ja minkälaisia reaktioita se herätti Ukrainassa.

Esseen yhteydessä on julkaistu käännökseni englannista Ivan Dratšin runosta ( ilmestyi ukrainaksi 1988) ”Tšornobylin Madonna ”. Sen taustana ovat tiedot, että onnettomuuden jälkeen Länsi-Ukrainassa alkoi tapahtua Neitsyt Marian ilmestyksiä. Joidenkin tietojen mukaan hän oli kantanut Ukrainan sinikeltaisia värejä viitassaan. Vanhat muistivat että myös sodan alla oli nähty Marian ilmestymisiä. Kerrotaan tapauksesta, jossa ilmestymistä seuraavassa väkijoukossa KGB- mies nosti aseensa kohden Neitsyttä. Samalla hän kaatui maahan taintuneena. Toivuttuaan hän jätti virkansa ja kiersi kylissä todistamassa, mitä hänelle oli tapahtunut.

Artikkeli on kirjoitettu vuonna 1996 ja sen jälkeen Ukrainassa on tapahtunut paljon.

Kertaan lyhyesti pääpiirteet.

Tšornobylin ydinvoimala suljettiin joulukuussa 2000, ja sittemmin alueelle on rakennettu todella mahtava aurinkovoimala. Aurinkokennot eivät häiritse ketään, sillä alueella ei ole pysyvää asutusta.

Vuonna 2004 Ukraina nousi oranssivallankumouksessa..

Lainaan suoraan Wikipedian artikkelia:

Ukrainan presidentti ennen oranssin vallankumouksen tapahtumia oli Leonid Kutšma. Kutšman politiikka pyrki läheisiin suhteisiin Venäjän kanssa, mutta toisaalta myös lisäämään Ukrainan liikkumavaraa lähentymällä länteen Euroopan unioniei lämmennyt Ukrainan halukkuudelle liittyä EU:hun, muttaYhdysvallat antoi maalle huomattavaa tukea. Ulkopolitiikan ohella Kutšma pyrki lisäämään omaa valtaansa, mikä johti ajan myötä yhä autoritaarisempaan hallintoon. Etenkin nämä pyrkimykset synnyttivät vastareaktion, joka puhkesi niin sanottuna oranssina vallankumouksena.

Kutšma ryvettyi useissa eri skandaaleissa. Hänet liitettiin esimerkiksi kriitikkonsa Heorhi Gongadzen murhaan lokakuussa 2000. Tapauksen jälkeen julkaistiin ääninauhoja, joiden voidaan tulkita olevan Kutšman antama murhakäsky. Opiskelijat ja nuoriso alkoivat järjestää Kutšman vastaisia mielenosoituksia tunnuksenaan iskulause ”Ukraina ilman Kutšmaa”. Viktor Juštšenko kuului presidentin kannattajiin, kunnes presidentin tukijat ja kommunistit ajoivat läpi epäluottamuslauseen häntä vastaan etenkin aatteellisten erimielisyyksien takia. Juštšenko asettui sittemmin avoimesti Kutšman vastaise Meidän Ukrainamme -puolueen johtoon.

Meidän Ukrainamme nous  Ukrainan Korkeimman neuvoston suurimmaksi puolueeksi vuoden 2002 vaaleissa. Vaikka oppositio oli voittanut vaalit, Viktor Janukovytšin Yhtenäisen Ukrainan puolesta kokosi kuitenkin Kutšman puolelle suurimman parlamenttiryhmän. Vaaleja pidettiin etenkin paikoittain jonkin verran vilpillisinä. Ilmeisesti ainakin osaa tuloksista muokattiin Yhtenäisen Ukrainan puolesta -ryhmän eduksi.

Vuonna 2002 julkaistiin lisää ääninauhoja, joilla Kutšma sekaantui tutkien myymisee  Saddam Husseinin Irakiin. Hän menetti tukensa Yhdysvalloilta, joka oli tähän mennessä katsonut hänen väärinkäytöstensä läpi. Kutšman vastaiset mielenosoitukset vilkastuivat. Ulkopoliittisen ja sisäpoliittisen aseman heikentyessä Kutšma lähentyi itään. Hänen päätukijansa oli nyt Venäjä ja Vladimir Putin. Kutšma liittyi Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin mukana yhteisen talousalueen sopimukseen, jota ei kuitenkaan keretty panna toimeen ennen seuraavan presidentinvaalin tapahtumia

Ukrainan oranssin vallankumouksen tapahtumia oli edeltänyt useampi niin sanottu värivallankumous. Serbian Slobodan Milošević oli syrjäytetty vuonna 2000 ja Georgian Eduard Ševardnadze vuonna 2003, molemmat vaalien jälkeen tehtyjen vaalivilppisyytösten jälkeen.

 

Vuoden 2004 loka-marraskuussa Ukrainassa käytiin kiistellyt presidentinvalit. Presidentti Kutšman odotettiin aluksi venyttävän maan perustuslakia ja asettuvan ehdolle kolmannelle kaudelle. Lopulta hän jättäytyi kuitenkin sivuun pääministerinsä Viktor Janukovytšin hyväksi. Janukovytš oli Venäjän suosikkiehdokas. Vladimir Putin tuki hänen kampanjaansa esiintymällä näyttävästi Janukovytšin kanssa julkisuudessa Kiovassa. Vaalikampanjassa käytettiin lisäksi jo Kutšman kauden tapaan valtionhallintoa. Oppositioehdokkaita ei esimerkiksi juuri näkynyt valtion tv-kanavilla. Janukovytšin päävastustaja oli lähentymistä Naton ja EU:n kanssa ajanut Viktor Juštšenko.Juštšenkolla oli länsimaiden selkeä tuki.[Ilmapiiri oli ennen vaaleja hyvin jännittynyt. Kaduilla oli mielenosoittajia ja Juštšenko myrkytettiin hänen lounastettuaan salaisen palvelun johdon kanssa. Juštšenko toipui, mutta myrkytys jätti jälkensä hänen kasvoihinsa.

Janukovytš sai vaalien ensimmäisellä kierroksella 40% äänistä ja voitti Juštšenkon prosentilla. Toisella kierroksella 21. marraskuuta Janukovytšin sanottiin virallisten laskelmien mukaan saaneen 50% ja Juštšenkon 47 %. Nopeasti Janukovytš näyttäytyi voittajana televisiossa ja sai jo onnittelupuhelun Putinilta. Tulokset olivat kuitenkin ristiriidassa ovensuukyselyjen kanssa. ETYJ:n tarkkailijat ilmoittivat vaalissa ja ääntenlaskennassa olleen huomattavia väärinkäytöksiä.

Kiovan itsenäisyyden aukiolla (ukr.Maidan Nezaležnosti) eli Maidanilla alettiin järjestää Janukovytšin ja Kutšman vastaisia mielenosoituksia. Ensimmäinen joukkokokous järjestettiin 22. marraskuuta. Niiden pääjärjestäjä oli nuorisojärjestö Jo riittää eli Pora. Aukiolle oli pystytetty telttaleiri, jota koristeltiin oransseilla tunnuksilla. Tunnusten mukaan tapahtumat tulivat tunnetuksi oranssina vallankumouksena. Mielenosoittajat saivat tukea myös yhteiskunnan vallanpitäjiltä. Heidän taakseen asettuivat paitsi Juštšenko, mutta myös Julia Tymošenkon  Oleksand Morozinjohtamat puolueet. Kiovan kaupunginhallitus oli päättänyt olla hyväksymättä vaalitulosta. Poliisi ja armeija eivät puolestaan ryhtyneet mielenosoitusten tukahduttamiseen. Monet entisistä Kutšman kannattajista joko hylkäsivät hänet, tai jättäytyivät muuten tapahtumien taka-alalle.[

Lopulta Puolan presidentti Aleksander Kwaśniewski taivutteli Kutšman hyväksymään uudet vaalit. Ukrainan korkein oikeus päätti presidentinvaalien toisen kierroksen tuloksen olleen pätemätön ja toinen kierros määrättiin uusittavaksi. Samaan tapaan myös Ukrainan Korkein neuvosto hylkäsi vaalituloksen ja antoi keskusvaalilautakunnalle epäluottamuslauseen. Presidentinvaalien uusi toinen kierros järjestettiin 26. joulukuuta 2004. Juštšenko sai äänistä 52% ja Janukovytš 47%. Ukrainan länsiosissa äänestettiin selvästi Juštšenkon ja itäosissa Janukovytšin puolesta. Uusien vaalien myötä kireä tilanne oli lopulta lauennut ilman verenvuodatusta.

Jo oranssin vallankumouksen aikana presidentin valtaa vähennettiin Ukrainan perustuslaissa. Monet vallankumouksen kannattajat halusivat siirtyä parlamentaarisempaan järjestelmään. Tähän suostuivat myös Janukovytšin kannattajat, joiden ehdokas ei ollut päässyt presidentiksi. Vuonna 2006 voimaan tulleiden muutosten mukaan presidentti nimitti enää vain pääministerin ja muutamia muita turvallisuudesta vastaavia ministereitä. Hallituksen oli nautittava sekä presidentin, että parlamentin luottamusta. Parlamenttivaalien jälkeen oli muodostettava uusi hallitus.

Vuoden 2005 helmikuussa nimitettiin Julia Tymošenkon johtama uusi hallitus, jonka jäsenet koostuivat oranssia vallankumousta toteuttaneista kolmesta puolueesta ja liike-elämän edustajista. Ensimmäiset Korkeimman neuvoston vaalit vallankumouksen jälkeen käytiin maaliskuussa 2006. Suurin voittaja oli presidentinvaalit hävinneen Janukovytšin kannattajien Alueiden puolue. Vaikeiden neuvottelujen jälkeen elokuussa 2006 muodostettiin oranssin vallankumouksen rintamalinjat ylittänyt uusi Janukovytšin hallitus.

Juštšenko toimi presidenttinä vuoteen 2010 saakka. Yhteistyö Janukovytšin kanssa ei toiminut  2007 alkoi myös finanssikriisi, joka johti bruttokansantuotteen romahdukseen. Hänen kannatustaan söi myös rehottava korruptio. 2010 vaaleissa Janukovytš voitti vastaehdokkaaksi lähteneen Tymošenkon.

Venäjä alkoi pelätä Oranssin vallankumouksen kaltaisen tapahtumasarjan toistumista, joka kaataisi nykyisen eliitin pois vallasta. Oranssin vallankumouksen perusteella kiellettiin sittemmin esimerkiksi ”ulkomaisten agenttien” toiminta Venäjällä. Tapahtumat olivat romuttaneet myös toiveet Ukrainan paluusta Venäjän yhteyteen. Vallankumous nähtiin Yhdysvaltojen johtamana salaliittona

 

Ukraina näytti taantuvan, mutta edessä olisi vielä uusi vallankumous, Arvokkuuden vallankumous joka vei Ukrainan peruuttamattomasti kohti Eurooppaa ja länttä. Mutta tällä kertaa veri vuotaisi ja Venäjä aloittaisi vallankumouksen voiton jälkeen sodan Ukrainaa vastaan 2014 ensin valtaamalla Krimin ja sitten tekemällä intervention Itä-Ukrainaan lavastaen toimintansa Donetskin ja Luhanskin separatistien tukemiseksi.

Tuirvaudun jälleen Wikipediaan:

Ukrainan vallankumous 2014 tarkoittaa helmikuussa 2014 tapahtunutta vallankumousta, jonka yhteydessä presidentti Viktor Janukovytš erotettiin. Vallankumousta edelsivät kuukausia kestäneet mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet maan pääkaupungissa Kiovassa ja muualla Ukrainassa. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli sata mielenosoittajaa ja poliisia. Vallankumouksen vastatoimena Venäjä miehitti Krimin. Miehitystä Ukrainan valtaan noussut uusi hallitus piti sodanjulistuksena. Tilanteen seurauksena myös Itä-Ukrainan tilanne muuttui konfliktiksi.

Mielenilmaukset saivat alkunsa marraskuussa 2013, kun EU-myönteiset ukrainalaisetMaidanin kansanliikkeeksi kutsutut – alkoivat protestoida Kiovassa presidentti Janukovytšin päätöstä hylätä assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa ja hakea sen sijaan tiiviimpää taloudellista suhdetta Venäjänkanssa.Lisäksi mielenosoituksien taustalla oli yleinen tyytymättömyys Ukrainan johtoon, kasvavaan korruptioon sekä maan talouden kriisiin. Sadattuhannet ukrainalaiset jalkautuivat katuprotesteihin, jotka äityivät väkivaltaisiksi venäläismielisen hallinnon ja kansalaisten välillä. Kyseessä olivat Ukrainan suurimmat mielenosoitukset sitten oranssin vallankumouksen.

Levottomuuksiksi yltyneet mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisimmiksi 18. helmikuuta 2014 ja vaativat kymmeniä kuolonuhreja poliisin erikoisjoukkojen puututtua niihin kovin ottein. Maaliskuussa saatujen valokuvatodisteiden valossa näytti siltä, että presidentti Janukovytšin hallinto oli antanut sisäministeriön ja turvallisuuspalvelun tarkka-ampujille käskyn ampua mielenosoittajia. Tässä vaiheessa Berkut-joukkoja vastustettiin väkivaltaisesti niin lyömäaseilla kuin polttopulloilla, ja Ukrainan hallituksen joukkojen miehet ja mielenosoittajat surmasivat toisiaan. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC käynnisti huhtikuussa tutkimuksen siitä, tapahtuiko Ukrainan kansannousun yhteydessä rikoksia marraskuun lopun 2013 ja 21. helmikuuta 2014 välisenä aikana. Väkivaltaisuuksien jatkuttua kolme päivää hallitus ja oppositioryhmät allekirjoittivat sopimuksen, jolla osapuolet lupasivat pidättäytyä väkivaltaisuuksista, järjestää uuden presidentinvaalin ja siirtää presidentin valtaoikeuksia parlamentille.[Presidentti Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 ja hänet etsintäkuulutettiin epäiltynä joukkomurhasta. Hänen tilalleen tilapäiseksi valtionpäämieheksi nimitettiin Oleksandr Turtšynov. Hänestä tuli 23. helmikuuta myös Ukrainan pääministeri. Vaalit uuden presidentin valitsemiseksi järjestettiin 25. toukokuuta, ja voittajaksi tuli Petro Porošenko ensimmäisellä kierroksella. Porošenko astui virkaansa 7. kesäkuuta.

Vallankumousta seurasi separatististen ukrainanvenäläisten mielenosoituksia Krimillä sekä Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Jotkut kannattivat alueellista irtautumista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään. Venäjältä tulevaa propagandaa, Ukrainassa näkyviä venäläisiä televisiokanavia, sotilaita ja agitaattoreita syytettiin laajalti epävakauksien lietsonnasta.

Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan intervention jälkeen länsi osoitti ryhdistymisen

merkkejä. Venäjälle asetettiin pakotteita ja Ukraina sai poliittista ja taloudellista tukea etenkin EU:lta ja Yhdysvalloilta.

Itä-Ukrainan sotaa yritettiin sovitella huonolla menestyksellä. Ukraina sai mittavan sisäisten pakolaisten ongelman kun Itä-Ukrainan evakot siirtyivät länteen.

Venäjän pitkien uhkailujen ja valheellisen propagandan jälkeen presidentti Vladimir Putin käynnisti ”sotilaallisen operaation” joka tarkoitti Venäjän täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta 2022. Kehittyi Euroopan suurin sotilaallinen konflikti toisen maailmansodan jälkeen. Venäjä pommitti häikäilemättä Ukrainan suuria kaupunkeja surmaten paljon siviileitä.  Venäjän joukot työntyivät maahan pohjoisesta, idästä ja etelästä.

Ensin oli tarkoitus vallata pääkaupunki Kiova, likvidoida Ukrainan laillinen hallitus ja nostaa sijalle Venäjän nukkehallitus. Mutta ukrainalaiset nousivat sankarilliseen vastarintaan ja torjuivat Kiovaa kohti rynnistävät venäläiset. Presidentti Voldomyr Zelenskyi pysyi Kiovassa virkapaikallaan ja hänen videoidut puheensa ovat valaneet rohkeutta kansaan ja herättäneet maailman huomion. Sotavuosina Zelenskyistä kehkeytyi valtiomies ja maailmanpolitiikan vaikuttaja.

Tšornobyl nousi hetkeksi otsikoihin kun Venäjän joukot miehittivät ydinvoimala-alueen ja säteilyarvot nousivat raskaan kaluston liikuttelun tähden. Vuoden 2022 maaliskuun lopulla Venäjän joukot vetäytyivät alueelta ja huhtikuussa IAEA:n johtaja Rafael Grossi ilmoitti säteilyarvojen palanneen normaaleiksi.

Lännen reaktio yllätti Putinin hallinnon. Se ei ollut laskenut lännen ryhtyvän laajoihin talouspakotteisiin ja mittavaan Ukrainan tukeen. Myös Suomi lähti täysillä mukaan Venäjän pakotteisiin ja Ukrainan tukemiseen. Suomen perinteisesti läheiset suhteet Moskovaan katkesivat ja harvat ovat surreet, toki viides kolonna maastamme kuten kaikista Euroopan maista löytyy. Suomi liittyi puolustusliitto Natoon yhtä jalkaa Ruotsin kanssa presidentti Sauli Niinistön ja nuoren pääministeri Sanna Marinin johdolla.

Ukraina on taistellut kaksi vuotta ja sen taistelu on herättänyt lännessä kunnioitusta. Venäjä kuitenkin miehittää viidesosaa Ukrainan alueesta ja sota pitkittyy. Mariupol kukistui vasta pitkän piirityksen jälkeen. Venäjä pommitti kaupungin raunioiksi ja tuhannet siviilit kuolivat. Terästehtaan puolustajat pitivät pintansa ylivoimaista vihollista vastaan ja maailma katsoi heihin. Lopulta heidän oli antauduttava. Parhaan dokumenttielokuvan Oscarin voitti 2024 ukrainalainen elokuva ”2o Days in Mariupol”, jonka filmasi, käsikirjoitti ja ohjasi Mstyslav Tšernov. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.

Venäjä on tehnyt paljon sotarikoksia miehittämillään ukrainalaisalueilla. Se on liittänyt niitä laittomasti Venäjään, siviilejä on murhattu ja kidutettu, naiset ja tytöt ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteiksi. Miehitettyjä alueita venäläistetään ja yhteistyömiehet ovat korvanneet laillisen paikallishallinnon. Ukrainalaislapsia on kaapattu ja viety Venäjälle aivopesuleireille. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on etsintäkuuluttanut Vladimir Putinin ja Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovin ukrainalaislasten kaappauksista maaliskuussa 2023.

Lännen tuen tulevaisuuden näköalaa varjostaa Donald Trumpin mahdollinen presidentiksi paluu marraskuun 2024 presidentinvaaleissa. EU:n ja muiden Euroopan valtioiden täytyy lisätä tukeaan. Ukrainan taistelu on suomalaisten voimakkaasti tukema taistelu. Sodan näköalat ovat vielä epäselvät,mutta sota on yhdistänyt Ukrainan kanskunnan. Ukraina on sodan keskelläkin kyennyt tekemään uudistuksia jotka avaavat Euroopan unionin jäsenyysneuvottelujen näkymän. Ukraina on lähentynyt myös puolustusliitto Natoa. Ukraina on palannut täydellisesti Eurooppaan.

 

P.S.

Olen katsonut kokonaan todella korkealuokkaisen, selkeän ja informatiivisen saksalaisen dokumenttisarjan Tšernobyl- unelman tuho. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta Venäjällä eletään yhä neuvostovalheessa että onnettomuuden aiheutti taitamaton käyttöhenkilöstö , mutta Ukrainan on tunnustanut tosiasian että Neuvostoliitossa kehitetty RBMK-reaktori on rakenteellisesti vaarallinen. Tämän todisti kokeillaan voimalan uusi pääinsinööri Mykola Steinberg jo neuvostotoakaina, mutta se kirjattiin Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n Tšernobyl-raporttiin vasta Neuvostoliiton hajottua.
Eipä ole mikään yllätys!

”Huhtikuussa vuonna 1986 Tšernobylin ydinvoimalan reaktori räjähtää ja aiheuttaa historian tuhoisimman ydinvoimalaonnettomuuden. Mikä aiheutti onnettomuuden, miten tapahtumat etenivät ja miten viranomaiset toimivat järkyttävän onnettomuuden kuluessa. Sarjassa perehdytään tähän valtavaan katastrofiin, sen syihin ja seurauksiin. (Chernobyl – Utopia in Flames. Tuotanto: Looks Film/MMD/ZDF, Saksa 2023.)”

https://areena.yle.fi/1-65991708

Tampere 13. 3. 2024

Aulis Kallio

—–

Huhtikuussa 1996 on Tšernobylin, tai kuten ukrainaksi sanotaan Tšornobylin ydinvoimalaonnettomuuden kymmenes vuosipäivä. Tšernobylin onnettomuus oli lähtölaukaus Ukrainan kansallisdemokraattisen liikkeen nousulle. Kirjailijat ja tiedemiehet nousivat päättäväisesti vastustamaan uusia ydinvoimalasuunnitelmia ja raskaan teollisuuden muita ekologisesti tuhoisia projekteja.

Ivan Dratšin runo ” Tšornobylin Madonna”, joka ilmesty vuoden 1998 alussa ( Vytchyna-aikakausilehdessä 1/1988), liittyy Ukrainan 80-lukulaisen kirjallisuuden apokalyptiseen Tšornobyl- teemaan. Dratšin runon ohella merkittäviä ovat seuraavat runot: Borys Oliinikin ”Sim” (seitsemän), Svitlana Jovenkon ”Vybukh” (Räjähdys) ja Leonid Toman ”Atomnan khata ( Ydinvoimatalo). Tšornobylin turman pohjalta kirjoitettiin myös merkittävää proosaa, jos mainittakoon Volodymyr Iavoryskyin ” Mariia z polonymon u kintsi stolliitia” ( Maria ja vuosisadan lopun Koiruohotähti) ja Juri Štšerbakin romaani ” Prytšuna i naslidky (Syy ja seuraus). Štšerbak kirjoitti aiheesta myös näytelmän ”Roszliduvannia” (Tutkimus).

Ivan Dratšin runoa ja koko Tšornobyl- kirjallisuutta leimaa apokalyptinen motiivi, jolle löytyy selkeä syy. Uuden Testamentin Ilmestyskirjasta voimme lukea seuraavaa:

Ja Kolmas enkeli puhalsi pasuunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmannes vesistä muuttui koiruohoksi, paljon ihmisiä kuoli vedestä koska se oli karvaaksi käynyt.

Neuvostoviranomaiset ja lehdistö reagoivat nopeasti kansan keskuudessa virinneeseen levottomuuteen. Kirjalijaliiton lehti Literanturnaia Gazeta julkaisi jo heinäkuussa

Juri Štšerbakin artikkelin, jossa tämä keskusteli Venäjän kirkon Kiovan ja Halitsin metropoliitta Filaretin kanssa Ilmestyskirjan tähden ja ydinvoimaturman yhteydestä. Seuraavan vuoden helmikuussa Neuvosto-Ukrainan ateistilehti Liudyna i svit kertoi, että jotkut uskovaiset olivat alkaneet ”keskustella apokalyptisestä Koiruohotähdestä ja yhdistäneet sen Tšernobylin tapahtumiin”. Lehti käytti kaksi ja puoli sivua kumotakseen uskovaisten johtopäätökset Ilmesyskirjan näyn ja ydinturman yhteydestä.

Mutta Tšornonobylin ydinturman jälkeen kansan keskuudessa virisi herätys, jonka keskipisteenä olivat Neitsyt Marian ilmaantumiset Länsi-Ukrainassa. Edellisen kerran Neitsyt oli oli ilmaantunut juuri ennen toista maailmansotaa ennakoiden tuhoa tuolloin Puolaan kuuluneelle Galistsialle ja Volynialle. Tšornonobylin ydinturman jälkeen. Neitsyt tapasi ilmaantua etenkin sellaisissa kylissä, joissa oli suljettuja tai Venäjän kirkolle siirrettyjä Ukrainan katolisen kirkon katedraaleja (ja kirkkoja).

Ukrainan katolinen kirkko eli n.s. uniaattikirkko luotiin Brestin sopimuksella vuonna 1596, jolloin Puola- Liettuaan kuuluva Kiovan ja Rutenian metropoliitanistuin istuin liitettiin Vatikaanin alaisuuteen. Samalla se pitkälti säilytti idän kirkon riitin. Kun Neuvostoliitto valloitti Puolan tasavaltaan kuuluneen Länsi-Ukrainan 17. syyskuuta 1939 natsi-Saksan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla ja liitti sen Neuvosto-Ukrainaan, Ukrainalaiskatolinen kirkko ja j Ukrainan ( Moskovasta riippumaton) apostolinen ortodoksinen kirkko ”liitettiin” Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Ukrainan uskonnolliset olot säilyivät tällaisina Neuvostoliiton romahdukseen saakka.

Vuonna 1988 Mihail Gorbatšovin johtama NKP järjesti yhdessä Venäjän kirkon kanssa Venäjän kristinuskoon kääntymisen loisteliaat 1000-vuotisjuhlat. Lännessä glasnostin riemujuhlana nähty tapahtuma merkitsi Ukrainassa venäläistämispolitiikan jatkoa. Ukrainalaiset protestoivat koko juhlaa vastaan. Venäjällä ei heidän mukaansa ole oikeutta omia Kiovan Venäjän perintöä. ( Tässä minun on pyydettävä anteeksi että käytän termiä Kiovan Venäjä joka löytyi aikani historiankirjoista. Professori Jukka Korpelan vaikutuksesta olen myöhemmin käyttänyt siitä nimitystä Kiovan Rus, jonka perintö kuuluu Ukrainalle eikä lainkaan pohjoisen varsin myöhäisestä Moskovan ruhtinaskunnasta kasvaneelle nyky-Venäjälle. AK – 24), Juuri Ukrainan on puolustanut Kiovan Venäjän kristillisen sivilisaation arvoja 1200-luvulla, Kun ruhtinas Daniel Galitsialainen torjui mongolien ikeen ja etsi tukea Pyhästä roomalaisesta keisarikunnasta, Puolasta ja Liettuasta. Eniten ukrainalaisia loukkasi etttei Gorbatšov laillistanut Stalinin kieltämiä ukrainalaiskirkkoja. Venäjän ortodoksikirkko sai sai provosoivasti hallintaansa viranomaisten takavrikoimia ukrainalaiskatolisia ( kreikkalaiskatolisia) kirkkoja täysin (kreikkalais-) katolisessa Länsi-Ukrainassa. Vastaavasti sisäministeriön joukot ja KGB häiritsivät Neitsyt Marian ilmestymispaikoille suuntautuneita pyhiinvaelluksia, pidättivät ukrainalaiskatolisia pappeja ja hajottivat väkivalloin Ukrainan (!) kristinuskoon kääntymisen 1000-vuotisjuhlan merkeissä järjestettyjä messuja.

Tšornobylin ydinturman herättämä ekologinen tietoisuus ja Ukrainan kiellettyjen kirkkojen laillistamisvaatimukset liittyivät yhteen Ukrainan kansallisdemokraattisen liikkeen nousussa. Ekologinen ja metafyysinen motiivi yhdistyvät myös Ivan Dratšin runossa, joka on selvästi ukrainalaiskatolinen- Jo Neitsyt Marian kutsuminen madonnaksi viittaa katoliseen perinteeseen.

Muitakin katolisia elementtejä voi löytää. Dratš kirjoittaa rakennuspataljoonan sotilaasta, joka näki

kun hiekan halki

vaelsi näkymätön jalka

jättäen jälkeensä Ruusutarhan…

Se näe näyttäisi viittaavana suoraan katoliseen ruusukkorukoukseen, joka korvaa messun silloin kun ei voida pystyttää alttaria messun suorittamista varten. (Myöhemmin katolilaisena tiedän että ruusukkorukous ei korvaa vaan täydentää messua eikä messua suoriteta eikä toimiteta vaan vietetään, AK -24)

Ukrainalaiskatolisen kirkon ja kansallisdemokraattisen liikkeen suhde heijasta ukrainalaisen kulttturi-identiteetin historiallista länsiyhteyttä. Tarkemmin Euroopan jako itään ja länteen on kulkenut vuosisatojen ajan Ukrainan halki. Jo maan nimi juontuu slaavilaisesta raja-aluetta tarkoittavasta sanasta.

Idässä ja etenkin kaupungeissa venäläisvaikutus on ollut vahva, koska Kiovan Ukraina joutui joutui Venäjän valtapiiriin jo 1600-luvun puolivälissä Dneprin kasakoiden hetmanin Bohdan Hmelnitsin johdolla tekemän puolalaisvastaisen kapinan seurauksena. Hmelnitski toimeenpani laajimman juutalaisten kansanmurhan ennen Hitleriä itäisessä Euroopassa, mutta häntä kunnioitettiin neuvostoimperiumin loppuun saakka Venäjän ja Ukrainan yhdistäjänä ja neuvostopatriotismin (panslavismian) esitaistelijana. Isaac Bashevis Singerin suomennettu romaani ”Orja” kertoo tuosta ajasta Puolan suuren juutalaisyhteisön näkökulmasta.

Seuraavan kerran Ukrainan kasakat ”tekivät historiaa” Poltavan kentällä, kun hetmani Mazeppa johti joukkonsa tuhoon Kaarle XII:n toista ruotsalaisarmeijan liittolaisena. Mazeppa puolusti kasakoiden autonomiaa yhtenäisvaltiota rajuin ottein kokoavaa Pietari Suurta vastaan. Mazeppan hahmo löytyy maailmankirjallisuudesta, sillä Lordi Byron kirjoitti hänestä runon niiden tietojen pohjalta, jotka Voltaire esitti teoksessaan ”Kaarle XII:n toista historia”. Byronin ja Voltairen mukaan Mazeppa oli nuorukaisena palvellut Puolan kuninkaan hovissa ja saanut tunnustusta runoilijana. Romanssi puolalaisen mahtimiehen kauniin puolison kanssa pakotti Mazeppan ratsastamaan henkensä kaupalla pakoon Dneprin kasakoiden maille. Siellä takaa-ajajien haavoittama Mazeppa sai avun kasakkaneidolta ja myöhemmin kasakkasoturit valitsivat hänet päällikökseen.

Puolan jakojen myötä Ukraina jakautui Venäjän hallitsemaan itäiseen Kiovan Venäjään ja Itävallan hallitsemaan Galitsian- Volynian Ukrainaan.

Lordi Byron ja etenkin hänen ”Mazeppansa” innoitti osaltaan ukrainalaisen nuoren sivistyneistön kansallisromanttista heräämistä viime vuosisadan puolivälissä. Ukrainalainen kansallisromantiikka oli osa yleiseurooppalaista ”kansojen kevään” aatetta, joka synnytti myös esim. serbialaisen, liettualaisen ja suomalaisen kansallisuusaatteen siinä kuin modernin puolalaisen, saksalaisen tai venäläisen kansallisuusaatteenkin.

 

Venäjällä ukrainalainen kansallisuushenki sai tylyn kohtelun. ”Vapauttajatsaari” Aleksanteri II karkotti runoilija Taras Ševtšenkon, ”Ukrainan Puškinin”, ja hajotti Kiovan yliopiston Kyriolloksen ja Metodioksen seuran seuraavan vuonna 1863. ( Samana vuonna hän hukutti vereen Puolan ja Liettuan, mukaan lukien valkovenäläiset, kansannousun. Liettuan kielen kirjoittaminen latinalaisilla kiellettiin pian ja kielto kesti vuoteen 1904 ja valkovenäjän kielen käyttö kiellettiin.Hän karkotti Kaukasuksen tšerkessit Turkkiin. Helsingin Senaatorintorilla on Aleksanterin patsas suomalaisten ikuisen kiitollisuuden osoituksena, ksoka Suomen suuriruhtinanamaa hyötyi tsaarin politiikasta. AK, -24) Ukrainankielinen julkaisutoiminta kiellettiin, ukrainan kielen ja kansallisuuden olemassaolo kiistettiin. Vasta vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen Pietarin tiedeakatemia sai luvan ilmoittaa, että ukrainalaiset eivät ole ”vähävenäläisiä” vaan oma kansallisuutensa. Samoin tunnustettiin että ukrainan kieli on venäjästä poikkeava kieli eikä murre, kuten on väitetty.

Itävaltaan liitettyä Galitsian, Volynian ja Rutenian Ukrainaa on syystä kutsuttu ”Ukrainan Piedmonteksi”. Länsi- Ukrainan keskus on varhaiskeskiajalla perustettu L´viv (ven. Lvov, puol. Łwow, saksal. Lemberg)

Itävallan Maria Theresia perusti L´viviin yliopiston ja vallankumousvuonna 1948 kaupungissa kutsuttiin koolle rada, alueparlamentti. Ukrainankielinen koululaitos lehdistö ja koululaitos syntyivät ja kehittyivät vapaasti. Monipuolinen kirjallisuus- ja tiedemies Ivan Franko jatkoi viime vuosisadan vaihteen L´vivissä Ševštšenkon työtä. Mielenkiintoista on, että tämä ukrainalainen kansallisuusmies muistutti vapaamielisyydessään tšekkien Thomas Masarykia enemmän kuin kenties kukaan muu itäslaavien tiennäyttäjä.

Ukraina itsenäistyi, yhdistyi hetkeksi ensimmäisen maailmansodan myrskyissä, sitten sisällissotien ja juutalaisvainojen riivaama tasavalta jaettiin. Neuvosto-Venäjä otti Itä- ja Keski- Ukrainan, Puola Glaitsian ja Volynian ja Romania Bukovinan.

Neuvosto- Ukrainan ensimmäiset vuodet näyttivät lupaavilta: kansallismieliset kommunistit puolustivat tasavallan oikeuksia, venäjää luettiin kouluissa vain valinnaisena vieraana kielenä, ukrainankielinen kirjallisuus ja lehdistö nousivat ennenäkemättömään kukoistukseen. Ukrainalaiset kirkot ja ukrainankieliset talonpoikaisto, antoivat uudelle urbaanille kansalliselle kulttuurille vahvan massaperustan.

Stalinin valtaannousu, pakkokollektivisointi ja viljan takavarikointi vientiä varten johtivat vuosien 1932-33 suureen nälänhätään, joka tappoi kymmenen miljoonaa talonpoikaa; heistä valtaosa ukrainalaisia. Maineikas brittihistorioitsija Robert Conquest on todennut kirjassaan ” Harvest of Sorrow”, että Ukrainan ”suuri nälkä” oli tietoinen kansanmurhatoimi. ( Nykyään Ukrainan nälkäkansanmurha holodomor on maassa virallisesti tunnustettu, sen on tunnustanut myös Euroopan unioni ja useiden valtioiden parlamentit, AK-24) Jatkoa seurasi kun Stalin tuhosi 1930-luvun ”suuren terrorin” vuosina ukrainalaiset kansalliset kommunistit, sivistyneistön ja kirkonmiehet. Neuvosto-Ukrainassa toimivat kirkot kiellettiin Venäjän kirkkoa lukuun ottamatta. Toisen maailmansodan jälkeiset massiiviset raskaan teollisuuden projektit etenkin keskisessä ja itäisessä Ukrainassa aiheuttivat vasta Tšornobylin turman aikaan kaikessa laajuudessaan paljastuneet ekologiset tuhot. ”Moskova on antanut meille suuren nälänhädän ja Tšornobylin”, tiivisti 80-luvulla muuan ukrainalaiskirjailija Venäjän ja Ukrainan suhteen. ( Itse asiassa nykytiedoillani voin todeta, että Neuvosto-Ukrainan teollistaminen alkoi jo paljon ennen toista maailmansotaa ja koska suuressa nälänhädässä ukrainalaisia oli kuollut niin paljon oli tuotava venäläistä työvoimaa, esimerkiksi Donetskin kaivoksiin. Länsi-Ukraina kuului vielä Puolaan. AK-24).

Länsi-Ukrainassa oli 1930-luvulla vakavia levottomuuksia puolalaisten viranomaisten ja maanomistajien ja ukrainalaisen talonpoikaiston välillä. Ukrainalaisten keskuudessa sekä kommunismilla että terroriin turvautuvalla kansallisella oppositiolla oli vankka asema. ( Venäjän propagandassa myöhemmin tunnetuksi tullut Stepan Bandera oli jo tässä vaiheessa mukana Ukrainalaisten nationalistien järjestön UNO:n johtajana. Hän kärsi myös vankilatuomion Puolassa. AK -24)

Länsi-Ukrainan kirkkojen kieltäminen, aseellisen vastarinnan tukahduttaminen ja massiiviset karkotukset 1940-luvun jälkipuoliskolla tukahduttivat vastarinnan. Stepan Bandera oli Saksan Neuvostoliittoon hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä julistanut Länsi- Ukrainan tasavallan saksalaisten suojeluksessa. Mutta saksalaiset hajottivat ukrainalaisten väliaikaisen hallituksen ja Bandera joutui saksalaisten keskitysleiriin. UNO yritti aluksi tehdä yhteistyötä saksalaisten kanssa ukrainalaisissa poliisijoukoissa, mutta irtautui myöhemmin saksalaisista ja perusti Ukrainan kapina- armeijan UPA:n 1942. UPA:n toimintaa varjostaa osallistuminen juutalaisten joukkosurmiin ja Volynian puolalaisten joukkomurhiin. Kun Puna-armeija saapui Länsi-Ukrainaan, nimenomaan UPA teki aseellista vastarintaa aina 1950-luvun alkuun. Zbigniew M. Kowalewski, 1980-luvun Puolan Itsehallinnollisen Solidarnoscammattiyhdistysliiton Lodzin aluejärjestön puheenjohtaja ja työläisneuvostojen liikkeen johtaja, on tutkinut UPA:a. Hän on todennut että jotkut sen nuoret komentajat kuten Petro ”PoltavaFedun torjuivat sekä kapitalismin että kommunismin ja kannattivat itsehallinnollista osuustoiminnallista järjestelmää ja yhteistyötä NL:n muiden sorrettujen kansojen, myös venäläisten, kanssa. AK, -24)

L`viv säilyi kuitenkin ukrainalaisen kansallisuusliikkeen keskuksena. Vaikka ukrainalaisen kulttuurin 60-luvulla kokema renessanssi tukahdutettiin pidätyksin ja vaihtamalla puoluejohto vuonna 1972, L´vin Helsinki-liitto ja ukrainalaiskatoliset rakenteet jatkoivat toimintaansa, ja nousivat pinnalle kun Mihail Gorbatšov yritti avoimuuspolitiikallaan päästää neuvostoimperiumin paineita.

Ivan Dratšin runo ”Tšornobylin Madonna” on yhtäältä kansallisen ja länsiorientoituneen ukrainalaisen identiteetin puolustuspuhe, toisaalta katumuksen ilmaus.

 

Ja sinä minun kaltaiseni ylistyslaulaja

joutavanpäiväinen ja tyhmä jota ylistin

Minun irstaan mairea kieleni on leikattu

Jään mykäksi ajasta aikaan.”

 

Dratš oli Ukrainan kirjailijaliiton johtajia ja pitkään vaikuttanut kulttuuriestablishmentin jäsen. Hän katsoi jakavansa vastuun Tšornobylin turmasta poliitikkojen, tiedemiesten ja insinöörien kanssa.  Dratšin julkista katumusta seurasi kiihkeä yhteiskunnallisen aktivismin kausi. Vuoden 1989 alussa runoilija oli perustamassa Taras Šetvtšenko-seuraa (Ukrainan kielen seuraa) ja Ruh- Ukrainan kansaliikettä, jonka aloitteentekijänä toimi Ukrainan Kirjailijaliiton Kiovan aluejärjestö. Ukrainan kansallisdemokraattisessa liikkeessä, siinä kuin vaikka Baltian tasavaltojen vastaavissa liikkeissä oli jännite Dratšin kaltaisten perestroikan myötä heränneiden demokraattien ja pitkän linjan toisinajattelijoiden välillä.

Nimenomaan L`vivissä ja Länsi-Ukrainan alueella vahva Helsinki-liitto saattoi nostaa esille ukrainalaisen kulttuurin vaikeiden vuosien marttyyreita ja esitaistelijoita. Pelkästään 1986-87 viisi ukrainalaisaktivistia, joukossa nuoren polven runoilija Vasyl Stus, kuoli pahoinpitelyihin Permin vankileirillä. Dratšin kaltaiset demokratia-aktvistit joutuivat tavallaan puolustuskannalle, kun kohtasivat ensi kerran julkisesti vankilat läpikäyneitä intellektuelleja, joihin kuuluivat muun muassa kirjailija Bohdan Horyn ja toimittaja Vatšeslav Tšornovil. Molemmat olivat Helsinki-liiton pitkän linjan aktivisteja ja myöhemmin johtavia kansallismielisiä poliitikkoja.

Esille nousivat myös ajan poliittiset linjaerimielisyydet. Ruh-liike osallistui neuvostoliittolaisiin vaaleihin, Helsinki-liitto boikotoi niitä. Radikaali oppositio sanoutui kerta kaikkiaan irti neuvostovallan legimiteetin tunnustamisesta.

Ivan Dratš nousi kuitenkin Ruhin myötä kansallisen liikkeen eturiviin. Hänen ehdokkuutensa epääminen kesän 1989 vaalien alla johti laajoihin mielenosoituksiin erityisesti L`vivissä, jossa hänellä oli takanaan niin tehtaiden ammattiosastoja kuin sivistyneistöpiirejä. Neuvostoviranomaiset antoivat periksi ja Dratš kuului siihen runsaslukuiseen kirjailijaryhmään, joka istui Ukrainan edustajana Neuvostoliiton demokraattisesti valitussa kansanedustajien kongressissa.

Ukrainan kirjallisuus on kenties kokenut menetyksen Dratšin aktivismin vuosien aikana, sillä juuri hänellä olisi ollut kollegojensa mukaan ollut hyvät mahdollisuudet nousta Euroopan tietoisuuteen. Muta kenties on uskottava, että katuva runoilija ilmaisi syvimmät tuntonsa kirjoittaessaan.

Minun irstaan mairea kieleni on leikattu

Jään mykäksi ajasta aikaan.

Kymmenen vuotta Tšornobylin turman jälkeen Ukraina on itsenäinen tasavalta. Nuori valtio onnistui välttämään pahimman mahdollisen vaihtoehdon eli hajoamisen idän ja lännen sisällissotaan. Siitä kiitos lankeaa kommunistipresidentti Leonid Kravtšukille. Vastoin läntisten johtajien neuvoja hän johti tasavallan itsenäisyydestä päättäneeseen kansanäänestykseen elokuun 1991 tapahtumien jälkeen. Muuten Ukraina on onneton maa. Valta on säilynyt vanhalla nomenklatuuralla, ja uudella talousoligarkkien ryhmällä, presidentti on vain vaihtunut Kravtšukista Leonid Kutšmaksi- Ruh- kansanliike ja siitä syntyneet kansalliset ryhmät ovat joutuneet perääntymään syntysijoilleen L`viviin ja Länsi-Ukrainaan. Kansan elintaso on romahtanut, samaten kirjallisuuden ja lehtien julkaisutoiminta.

Ukrainalaiskatolinen kirkko viettää 400-vuotisjuhliaan vuonna 1996 kiistelemällä Venäjän kirkon kanssa vanhojen kirkkorakennustensa hallinnasta. Tšornobylin ydinturman tähden evakuoidut sadat tuhannet ihmiset elävät raskaiden muistojensa kanssa uusilla asuinalueilla, ydinvoima-alue on palannut luonnon tilaan, lapsilla tavataan yhä poikkeuksellisen runsaasti kilpirauhassyöpää. Palomiehiä ja turman jälkiä siivonneita rakennuspataljoonien miehiä on haudattu ennen aikaisesti yksi toisena jälkeen. Onnettomuuden arvioidaan yhä vaikuttavan miljoonan ihmisen elämään Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä.

Dratšin väkevä julistus ”Tšosnobylin Madonna” on säilyttänyt yhä ajankohtaisuutensa ydinkatastrofin dokumenttina. Tšornobylin ydivoimalan reakorit 1 ja 2 tuottavat yhä sähköä Ukrainalle, kun lännestä ei ole tullut riittävästi tukea epävakaseen RBMK-reaktoriin perustuvan voimalan korvaamiseksi kaasuvoimalalla.     Tšornobylin kymmenen vuoden takaiset tapahtumat voivat toistua missä tahansa- vaikka Pietarin Sosnovyi Borissa tai Kuolan ydinmiiluissa. Kenties Dratšin apokalyptisen näyn henkimä uudestisyntymän ja muutoksen toivo ovat ainoat voimansa menettäneet elementit niin Ukrainassa kuin koko vaikeuksien kanssa kamppailevassa Euroopassa.

Ivan Dratšin ”Tšornonylin Madonna” ilmestyi alunperin Vitšyzna– aikakausilehdesssä 1/88. Olen suomentanut sen Marco Carynniukin englnninkielisestä käännöksesstä, joka on ilmestynyt Soviet Ukrainian Affairs– lehdessä (Volume 2, Spring 1988, no 1) Dratšin ukrainankielien alkuperäisruno noudattaa loppusoinnullista mittaa, Carynniyukin englanninkielinen käännös on vapaata mittaa. Suomennoksessani olen ymmärrettävyyden ja rytmin ohella kiinnittänyt huomion mitallisen alkuperäistekstin ankaran, yksinkertaisen ja tiiviin ilmaisun välittämiseen.

IVAN DRATŠ

TŠORNOBYLIN MADONNA

Sotilaan Madonna,

rakennuspataljoonan sotilaan kertomus

Jo kauemmin kuin vuoden ajan

riippunut hylätty pyykki parvekkeilla

Jo kauemmin kuin vuoden ajan

ulvonut nuori vihantäysi rakkaus

 

Vihantäysi sillä mistä voi

löytää muuta rakkautta

kun veri kiehuu

ja suonissa kiertää viha

 

Me olemme katkoneet punaisia mäntyjä

tuhon vuodesta saakka

Ja meillä on ongelma

niiden tervaskantojen kanssa

 

Peitämme puunrungot

kahdella metrillä hienoa hiekkaa

Voiko vihan kätkeä sellaiseen hautaan!

 

Ja kinokset ovat levinneet kuin ketut

yli punaisen metsän

Puhdas nuori hiekka

leviää liehakoiden

kuin ei olisikaan kyse sattumasta

Meidän pitäisi peittää se, kirota se

ja lähteä kiireesti täältä kotiin

 

Mutta joka aamu näemme

joku on astellut täällä yöllä paljasjaloin

Naisen paljas jalka

neitseellisessä hiekassa

Aivan kuin joku olisi kävellyt

mystinen ja siteistä vapaa

sielussani

Ja se pelotti meitä

jokin yliluonnollinen

 

Ne kuskasivat meidät alueelle

eikä täällä varmasi ollut ketään

Siis painu viimein nukkumaan

mieletön levottomuuteni!

Mutta jälleen aamulla

paljasjalkajalat johtavat sarkofagiin

Mene kysy kenraalilta,

kenraali sanoo: ”Se on totta”.

 

Me toimme sinne poliisikoiran

se ei kyennyt vainuamaan

paljaan jalan painalluksia

Pidimme vahtia yöllä,

emme nukkuneet hetkeäkään

eikä ketään saatu kiinni

Vain paljaan jäljen kiireinen jälki

kun lumi lepäsi maanpinnalla

ja jää oli muuttunut vihreäksi

 

Kenraali tunnustaa:

Vein äitini pois kylästä

ja nousi ja pakeni Kiovasta

kolmasti paljain jaloin”

 

Kunpa vain olisi pannut kengät jalkaan

ennen kuin juoksi tähän maailmaan

Sillä niin perin paljaat ovat nuo jäljet

ja heikosti erottuvat”

Hän vaikeni hämmentyneenä

kun hienon hiekan halki

vaelsi näkymätön jalka

jättäen jälkeensä paljasjalka-askelten Ruusutarhan

eteen meidän, harmaapäiden ja nuorten,

ikiaikaisten tyhmien poikien

 

Jäljet jatkavat kulkuaan

ja poltettu hiekka väreili

kuiskutti ja rapisi,

valaisten polkua väreillessänsä

Ja me katsoimme hiljaa

Mikä uskomaton näky:

oliko Valeri Khodemtšikin äiti

tullut katsomaan häntä sarkofagiin?

 

Fyysikon ja runoilijan kertomus

 

Kuka hän on? Alue? Aika?Kohtalo? Kuolema!

Niin nyt tiedän kuka –

Tšornobilin Madonna?

Käperrytkö mustaan kehään,

kuolemako antoi syntymän nuoresta povesta?

 

Mutta nyt fyysikko ryntää paikalle. Vaikea hetki minulle.

Minkä pelastavan korren hän voi!

Minkä pelastavan korren hän voi löytää?

Hän kuiskaa tuskaisesti:

Hän ei anna minulle anteeksi…

Hän ei anna minulle anteeksi…Tšornobylin Madonna! ”

Hän on syyttänyt kerran. Kahdesti. Kolmesti.

En voi valehdella… sillä hänen kostonsa on laillinen

Ehkä olet häntä lähempänä häntä, vaikket ole hyvä

Kosto hän on – Tšornobylin Musta Madonna!”

 

Sellainen nuori poika. Siunatussa iäsä.

Hänen puolustuskyvytön hymynsä

neljännen reaktorin tähden.

Ymmärrättehän, minulla on tytär.

Vuoden vanha tytär.

Ehkä hän säästää minut, Tšornobylin Musta Madonna?”

 

 

Kuule minua, nuori mies. Olet tullut väärään paikkaan.

En voi armahtaa sinua synneistäsi”, kuiskaan totisena.

Nuori mies nousee loukkaantuneena polviltaan

aivan kuin Tšornobylin Musta Madonna todellakin seisoisi hänen takanaan.

 

Jos en voi tunnustaa syntejäni runoilijalle,

niin minne sitten voin mennä – ikonienko luo?”

Mustan vaatteen alta

Totuus tuijottaa alas ikuisesta korkeudestaan

Tšornobylin Musta Madonnamme.

 

Epilogi

Hän katsoo alas ja katsoo sieluun,

Hänen palavat silmänsä tunkeutuvat syvyyteen,

ja minun on kärsittävä kaikki tämä

sillä sielussani on ainoastaan syyllisyys.

 

Oi miksi, oi miksi, oi miksi olet siinä?

Mene pois, mene pois, ja pysykin poissa!

Itsepintaisena hän seisoo vastapäätä

pitäen vahtia katseellaan murheisella.

Hän tulee nyt, suoran luoksesi,

nyt aukaisee oven

ja taivuttaa atomien taivaan sinua kohden

transkendentaalisessa murheessaan.

 

Onko vielä hitunen omatuntuntoa sielun pohjalla?

Hän uskoo sitä siellä olevan, sinussa

sinun päiväkorentoelämässäsi.

Minä tunnustan viheliäisyyteni.

 

Hän kurottuu puoleesi , poliitikko,

joko tunnet tämän leskiäidin?

Miljardin häväistyn lapsensa kera

hän kantaa maailman kohtaloa.

 

Joko tunnet hänet, voimalainsinööri,

Te Atomiteollisuuden Ylhäisyys,

ennen aikaisesti kypsyneistä aakkosistasi

en voi löytää tietä ihmiskieleen.

 

Röyhkeät pöyhkeät resupekat,

hän kätkee lapsenlapsenne ,

paljain jaloin hän vaeltaa raivoaviin liekkeihin

Veden puolella hän on ja Maan.

 

Tunnetko hänen katseensa, tiedemies,

Silloin pakenet, mutta pysähdy ja ajattele -minne?

Hänen polttava katseensa on päälläsi

käännä se pois laserillasi!

 

Ja sinä minun kaltaiseni ylistyslaulaja

joutavanpäiväinen ja tyhmä jota ylistin

Minun irstaan mairea kieleni on leikattu

Jään mykäksi ajasta aikaan.

 

Kuka uskaltaa koskettaa tätä harmaata yhtä?

Tiedon suola on katumuksen hedelmä…

Harmaahapsinen Tšornobylin Äiti

kantaa tätä planeettaa… sairasta lastaan!

—-

auliskallio
Tampere

Moro! Olen -56 syntynyt vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto Tampereen yliopistosta, aineyhdistelmässä mm. valtio-oppi ja yleinen historia. Filosofian maisterin tutkinto jäi yleisen historian gradua vaille.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppaan on jäänyt. Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin: Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet ilmestyi 2020. Keväällä 2023 ilmestyi kääntämäni ja saatetekstillä varustamanani Marek Edelmanin muistelmateos: Getto taistelee. Varsova 1939-43 ( Palladium)
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija vaikka kannatan myös palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Nuorena harrastin myös Latinalaista Amerikkaa. Olen SDP:n äänestäjä isän puolelta ainakin kolmannessa sukupolvessa. Kuulun Tampereen katolliseen seurakuntaan. Kirjoitan sekä Puheenvuoroon että Vapaavuoroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu