Liettua: Holokausti ja menneisyydenhallinta

On kulunut 80 vuotta holokaustin alkamisesta Liettuassa, Baltiassa ja muilla Neuvostoliiton läntisisillä alueilla Saksan hyökkäyksen jälkeen. Holokaustissa paikalliset ihmiset näyttelivä tärkeää roolia juutalaisten, romanien ja muiden kohderyhmien  surmaamisessa. Julkaisen ohessan otteen Liettuan menneisyydenhallintaa käsittelevästä luvusta kirjastani Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018, ja liettualais-juutalaiset suhteet (2020). Liettuassa holokaustia tutkitaan paljon ja sielä toimii myös kansainvälisiin tutkijoihin nojaava natsi-ja neuvostomiehityksen tutkintakomissio. Kirjoitin siitä aiemmassa artikkelissa tällä sivulla.

 

Holokausti ja menneisyydenhallinta

 

Jo toukokuun 8. päivä 1990 Liettuan parlamentti hyväksyi kannanoton ” Juutalaisten kansanmurha Liettuassa hitleriläisen miehityksen aikana”. Siinä tuomittiin juutalaisten kansanmurha ja pahoiteltiin, että Saksan apuna siinä oli myös liettualaisia. Lokakuun 30. päivä 1990 parlamentti julisti syyskuun 23. päivän (Vilnan geton tuhoamisen ensimmäinen päivä 1943) juutalaisten kansanmurhan kansalliseksi muistopäiväksi.

Paneriain joukkomurhapaikka sai uuden muistomerkin ja siellä järjestetään valtiollinen muistotilaisuus aina 23. syyskuuta. Kesällä 2019 Liettuan parlamentti päätti, että romanien kansanmurhan kansainvälistä muistopäivää 2. elokuuta aletaan viettää Liettuassa kansallisena muistopäivänä.

 

Kuten muutkin Baltian maat ja eräät muut kommunismista vapautuneet Itä- ja Keski – Euroopan maat, Liettua on ollut Israelin lujimpia tukijoita EU:ssa ja YK:n järjestöissä. Yksi ulottuvuus suhteessa on Liettuan halu paikata suhteitaan kansainväliseen juutalaisyhteisöön. Israelissa myös asuu merkittävä ryhmä, joka on kotoisin Liettuasta. Liettuan ja Israelin suhteet paranivat viileän alun jälkeen presidentti Algirdas Brazauskasin tehtyä vierailun Jerusalemiin 1995. Hän pyysi puheessaan knessetissä juutalaiselta kansalta anteeksi joidenkin liettualaisten osallistumista juutalaisten surmaamiseen ja ryöstämiseen holokaustin aikana.

Juutalaisjärjestöjen ja Liettuan välillä on kolme ongelmarypästä: Liettuan innottomuus juutalaisten joukkotuhontaan osallistuneiden saattamisessa oikeuteen – asuivatpa he Liettuassa tai ulkomailla, liettualaisten kunnioitus kansallisia merkkihahmoja kohtaan, vaikka he olisivat osallistuneen holokaustiin ja samalla liettualaisten osuuden vähättely, ja takavarikoidun omaisuuden palauttaminen.

Heti Liettuan itsenäisyyden palautuksen jälkeen Liettuassa alettiin neuvostoaikana tuomittujen rehabilitointi, maineen palautus. Israel ja juutalaisjärjestöt reagoivat voimakkaasti kun kävi ilmi että lukuisat rehabilitoidut oli tuomittu juutalaisten joukkosurmiin osallistumisesta. Liettuan syyttäjävirasto ja korkein oikeus keskeyttivät rehabilitoinnin selvitelläkseen paremmin tuomioiden perusteita. Myöhemmin säädettiin laki, joka mahdollistaa väärin perustein tehdyn rehabilitoinnin perumisen.

Itsenäisessä Liettuassa on asetettu oikeuteen vain kolme juutalaisten kansanmurhaan osallistunutta henkilöä. Hekin saivat syytteen Yhdysvaltojen toiminnan ansiosta. Liettuan turvallisuuspoliisin Vilnan toimiston päällikkönä 1941-1944 toimineelta Aleksandras Lileikisiltä poistettiin oikeuden päätöksellä 1996 Yhdysvaltojen kansalaisuus, koska hän oli salannut natsirikosmenneisyytensä tullessaan maahan. Lileikis palasi Liettuaan. Hän esiintyi tiedotusvälineissä edukseen ja julkaisi muistelmansa. Kansainvälinen painostus vaikutti siihen, että Liettuan syyttäjävirasto nosti 1998 syytteen kansanmurhasta, koska löytyy ainakin 70 asiakirjaa, joista kävi ilmi että hän oli luovuttanut juutalaisia teloitettavaksi. Lileikis kärsi terveysongelmista ja kuoli kesken oikeudenkäynnin syyskuussa 2000 93-vuotiaana.

Myös Lileikisin apulaispäällikkönä syksystä 1941 toiminut Kazys Gimzauskas sai lähtöpassit Yhdysvalloista ja palasi Liettuaan. Hän sai kansanmurhasyytteen ja oikeus totesi hänet syylliseksi, mutta jätti tuomitsematta vankeuteen, koska Gimzauskas oli ”vanha eikä hänestä ole vaaraa yhteiskunnalle”. Mies kuoli pian tuomion jälkeen.

Kolmas samaisen Saugumasin Vilnan toimiston Yhdysvalloista passitettu virkailija Algimantas Dailike todettiin maaliskuussa 2006 syylliseksi 17 juutalaisen ja kahden puolalaisen pidätykseen, mutta häntäkään ei tuomittu vankeuteen.

Kertoo ehkä jotakin sympatioista, että vanhojen ja sairaiden natsirikollisten kohdalla oikeus on humaani toisin kuin vanhojen sairaiden neuvostorikollisten kohdalla, joita on tuomittu ainakin symbolisiin vankeusrangaistuksiin kuten aiemmin ollut puhetta.

Liettuan syyttäjäviraston juutalaisista neuvostopartisaaneista avaamaa tutkinta koetteli erityisesti liettualais-juutalaisia suhteita ja sai myös länsimaat reagoimaan. Liettuan syyttäjävirastolla oli vuosina 2007-2008 kaksi kyseenalaista entisten juutalaisten neuvostopartisaanien tutkintaa. Syyttäjä halusi syyskuussa 2007 kuulla israelilaista Yitzhak Aradia, joka on entinen Jerusalemin Jad Vashem – museon johtaja ja tunnettu holokaustihistorioitsija. Arad oli kirjoittanut vuonna 1979 ilmestyneissä muistelmissaan ”Partisan” partisaanien suorittamasta kylän polttamisesta Liettuassa kostoksi yhteistyöstä kieltäytymisestä. Juutalaisvastaisia kirjoituksia julkaissut Respublika-lehti oli kaivanut kirjan esiin ja julkaisi siitä sopivan otteen. Syyttäjä toimi nopeasti vinkin mukaan. Arad ja brittiläinen holokaustihistorioitsija Sir Martin Gilbert erosivat vastalauseena Liettuan natsi- ja neuvostomiehityksen rikoksia tutkivasta kansainvälisestä komissiosta. Aradin tutkinta lopetettiin vähin äänin.

Puolan kansallisen muistin instituutti (IPN) käynnisti neuvostopartisaanien suorittamasta Koniuchy-Kaniūkain kylän tuhoamisesta tutkinnan, jonka yhteydessä se vetosi Liettuan, Valko-Venäjän ja Venäjän syyttäjävirastoihin. Liettuan syyttäjävirasto aloitti tukinnan 2008 ja kuuli todistajana juutalaista entistä partisaania Fanja Brantsowskaa asian yhteydessä ja halusi kuultavaksi myös Israelissa talvet asuvan Rachel Margolisin ja Kanadassa asuvan professori Sara Ginaiten, hekin partisaaniveteraaneja. Rahel Margolis oli muistelmissaan maininnut Brantsowskin ja Ginaiten Koniuchyn tapahtumien yhteydessä, mutta mainitut henkilöt eivät olleet osallisia iskuun. Konservatiivisen Lietuvos Aidas– lehden kirjoittelu inspiroi syyttäjän toimia.

Tutkinnasta nousi kiivas reaktio juutalaisjärjestöjen taholta ja myös länsimaiden edustajat reagoivat iäkkäiden partisaaniveteraanien puolesta. Tutkinnasta luovuttiin. Puolan IPN lopetti tutkimuksensa vasta vuoden 2018 alussa todeten, ettei tapahtumiin vastuullisia enää löydy elossa.

Juutalaisten partisaaniveteraanien tutkinta, johon Liettuan lehdistö syyttäjiä yllytti, on erityisen irvokasta ajatellen sitä että liettualaisia juutalaisten surmiin osallistuneita ei ole pyrittykään aktiivisesti vetämään vastuuseen.

(Bravin, Nick: In Other Words: Baltic Ghosts, The Foreign Policy, 30.9.2009

https://foreignpolicy.com/2009/09/30/in-other-words-baltic-ghosts/ )

 

Kansallisten merkkihahmojen kunnioittamisesta, vaikka he ovat osallistuneet holokaustiin, löytyy monia esimerkkejä. Vuonna 2000 Liettuan parlamentti hyväksyi Vytautas Landsbergisin johdolla ankarasti arvostellun lain, jolla kesän 1941 saksalaismielinen ”väliaikainen hallitus” julistettiin Liettuan lailliseksi hallitusvallaksi. Presidentti Valdas Admakus käytti vetoaan lain voimaantulon estämiseksi ja Landsbergisin oikeistopuolueen kärsittyä vaalitappion parlamentti ei palannut asiaan. Mutta ”väliaikaisen hallituksen” pääministeri Juozas Ambrazevičius-Brazaitisin (1903-1974) uudelleenhautaaminen Kaunasissa keväällä 2012 sai juutalaisjärjestöt ja monet liettualaisen sivistyneistön jäsenet esittämään protestinsa. Ambrazevičius-Brazaitisin jäännökset lennätettiin Yhdysvalloista ja saivat valtiollisen kunnianosoituksen Vilnassa ja haudattiin uudelleen Kaunasin Kristuksen ylösnousemuksen kirkon viereen kahden entisen valtionpäämiehen läsnä ollessa. Hän sai postuumisti Liettuan korkeimman kunniamerkin. Liettuan hallitus avusti uudelleenhautaamista 11 000 dollarilla. Arvostelijoille Ambrazevičius-Brazaitis on natsien yhteistoimintamies, joka aktiivisesti toteutti juutalaisvastaista politiikkaa. Liettualainen kansallismielinen näkökanta on, että hän koetti luoda itsenäistä Liettuan valtiota vaikeissa oloissa. Liettualaisen näkökannan mukaan hänen holokaustiin osallistumisensa painaa vaa´assa vähemmän kuin hänen kansalliset pyrkimyksensä.

(Hero or Villain?- The Ecomist, Eastern approaches

https://www.economist.com/eastern-approaches/2012/06/15/hero-or-villain )

 

Kesällä 2019 Vilnassa pormestari koetti poistaa kunnianosoitukset kahdelta juutalaisvastaisiin toimiin syyllistyneiltä kansalliselta merkkihenkilöltä, mutta seurauksena oli kova reaktio oikeiston taholta.

Kazys Škirpan, Berliinissä 1940-1941 liettuanjuutalaisten karkotusta propagoineen Liettuan aktivistirintaman (LAF) johtajan, mukaan on Liettuan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen ollut nimettynä pitkä puistokatu Vilnassa ja myös katu Kaunasissa. On aiheellisesti kysytty, miten avoimesti juutalaisten etnistä puhdistamista lietsoneelle miehelle on suotu tällainen kunnianosoitus. Valtiollinen lausunnonantajan, Kansamurhan ja vastarinnan tutkimuskeskuksen, johtaja Birutė Burauskaitė vastasi kysyttäessä, että ”Škirpa kohotti antisemitismin poliittiselle tasolle, joka mahdollisesti rohkaisi joitain liettualaisia osallistumaan holokaustiin”. Samalla hän kuitenkin huomautti, että LAF.n johtajat suunnittelivat ”vain” juutalaisten karkotuksia muttei tappamista. (Eivät Hitler ja Himmlerkään puhuneet juutalaisten kansanmurhasta avoimesti.)

Heinäkuun 24. päivä 2019 Vilnan kaupunkineuvosto päätti pormestari Remigijus Šimašiusin aloitteesta äänin 21-16, yhden pidättyessä äänestämästä, muuttaa K. Škirpan puistokadun Trispalven (Trikolorin – eli Liettuan lipun) puistokaduksi.

Jonas Noreikan (Generolas Vėtra) muistolaatan poistamisessa pormestari kuitenkin kärsi tappion. Noreika on nykyään kiistellyin Liettuan maailmansodan jälkeisistä partisaanikomentajista. Varmaankin useimmille liettualaisille hän on kansallinen sankari ja presidentti Algirdas Brazauskas myönsi hänelle postuumisti Liettuan korkeimman sotilaallisen kunniamerkin 1997. Mutta viime vuosina on tuotu esiin hänen roolinsa natsimiehityksen aikana. Litvakkitaustaisen Grant Gochinin kokoama tutkijatyöryhmä on syyttänyt Noreikaa Plungen juutalaisten joukkosurmasta johtaessaan alueella kesäkuussa 1941 kapinallisia. Yleisesti hyväksytty tosiasia on, että Noreika Šiauliain aluejohtajana elokuussa 1941 määräsi Žagaren geton perustamisesta ja juutalaisten omaisuuden takavarikoinneista.

Jo vuonna 2015 jotkut kulttuurihenkilöt vaativat juutalaisyhteisön ohella Noreikan muistolaatan poistamista Liettuan Tiedeakatemian Wroblewskin kirjaston seinästä Vilnan valtakatu Gediminon varrella. Liettuan kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus , valtiollinen neuvosto- ja natsimiehitystä tutkiva laitos, antoi asiantuntijalausunnon, jossa todettiin, että Noreika osallistui juutalaisten eristämiseen muttei syyllistynyt juutalaisten surmiin joten häntä ei voi syyttää holokaustiin osallistumisesta. (http://www.lzb.lt/en/2015/11/04/lithuanian-military-officer-jonas-noreika-not-guilty-of-holocaust-crimes/).

Tulkinta on outo eikä vastaa kansainvälistä käsitystä asiasta. Vielä oudompi oli tutkimuskeskuksen johtajan Birutė Burauskaiten vihjaus, että Noreikan muistolaatan siirtämistä vaatineet sivistyneistön ja juutalaisyhteisön arvostetut jäsenet ovat ”idän agentteja”.

Noreikaa on pidetty paitsi neuvosto- myös natsivastarinnan sankarina, koska saksalaiset passittivat hänet myöhemmin vuonna 1943 Stutthofin keskitysleirille. Kesällä 2018 Noreikan Yhdysvalloissa elävä tyttärentytär Silvia Foti sanoutui Slate -verkkolehden artikkelissa voimakkaasti irti ”brutaaliksi kollaboraattoriksi” kutsumastaan isosisästään, josta hän kirjoittaa kirjaa. (S. Fote: My Grandfather didn´t Fight the Nazis as Family lore told it- He was Brutal Collaborator https://www.salon.com/2018/07/14/my-grandfather-didnt-fight-the-nazis-as-family-lore-told-it-he-was-a-brutal-collaborator/ ) , kts. tapaus Noreikasta myös Andrew Higginsin artikkelia New York Timesissa Nazi Collaborator or National Hero? A Test for Lithuania https://www.nytimes.com/2018/09/10/world/europe/nazi-general-storm-lithuania.html)

Kesällä 2019 Vilnan liberaali pormestari Remigijus Šimašius määräsi Noreikan muistolaatan poistettavaksi ja se todellakin poistettiin. Gabrielius Landsbergisin, Vytautas Landsbergisin pojanpojan, johtama konservatiivipuolue TS-LKD aloitti voimakkaan protestikampanjan jo tapahtunutta poistamista vastaan. Mielenosoittajat kiinnittivät viimein nationalistisen Pro Patria- järjestön teettämän uuden muistolaatan poistetun sijaan.

Tunteiden kiehuessa kuumillaan Liettuan juutalaisyhteisöön tulvi uhkausviestejä, jonka jälkeen sen toimitilat ja Vilnan synagoga väliaikaisesti suljettiin. Liettuan valtiojohdon vakuutettua, että juutalaisten tuvallisuudesta huolehditaan, toimitilat ja synagoga avattiin jälleen.

Loppuvuodesta 2019 Liettuan kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Noreika oli itse asiassa yrittänyt muodostaa juutalaisten pelastamiseksi organisaatiota. Arvostetut akateemiset historioitsijat tyrmäsivät yhden henkilön mielivaltaisesti tulkittuun todistukseen perustuvan lausunnon. .

(LRT: Lithuanian officer in Holocaust controversy saved Jews – does evidence stack up?

https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/1133937/lithuanian-officer-in-holocaust-controversy-saved-jews-does-evidence-stack-up)

Huolestuttavaa on, että juutalaisten surmiin laajasti osallistuneisiin liettualaisiin poliisipataljooniin suhtaudutaan Liettuan asevoimien piirissä jonkinlaisena osana sen historiaa. Pahamaineisen 12. poliisipataljoonan, joka surmasi Valko-Venäjällä vähintään 15 000 juutalaista miestä, naista ja lasta, kenttäkappalaisena toimi varsin tunnettu pappi Zenonas Ignatavičius (1908-1975). Sodan lopulla hän pakeni maasta saksalaisjoukkojen myötä ja päätyi Rooman kautta Brasiliaan pappisseminaarin professoriksi.

Toukokuussa 2019 Liettuan puolustusvoimien pääesikunnan alaisen suojeluskuntajärjestö Šauliain paikallisorganisaation aloitteesta pappi Ignatavičiusin muistolaatta paljastettiin hänen synnyinkaupungissaan Vitijassa Kaunasin lähellä ja eri aselajien sotilaita seisoi kunniavartiossa. Simon Wiesenhal Centerin Itä-Euroopan osaston johtaja Efraim Zuroff tuomitsi muistolaatan murhaajien sielunhoitajalle, joka ei millään tavoin ilmaissut vastustustaan tai inhoaan juutalaisten surmaamisesta.

(JTA: Lithuanian Soldiers Honor Late Chapalin of Holocaust Era Death-Squad https://www.jta.org/quick-reads/lithuanian-soldiers-honor-late-chaplain-of-holocaust-era-death-squad )

Liettuassa on toki paljon tehty holokaustin muistamisessa. Kouluissa on aloitettu holokaustia esittelevä opetus, juutalaisjärjestöjen työtä joukkomurhien ja joukkohautojen, joita Liettuassa on 200, merkitsemisessä valtio ja kunnat tukevat, Vilnan suuren synagogan arkeologisia kaivauksia ja jäljelle jääneiden synagogien ja juutalaisten hautausmaiden kunnostusta on rahoitettu, eri paikkakuntien tuhottujen juutalaisyhteisöjen muistoksi pystytetään monumentteja. Myös etnisiä liettualaisia osallistuu muistopäiviin.

Juutalaisten omaisuuden palautuksessa on edistytty. Vuonna 1995 Liettuan parlamentti hyväksyi lain juutalaisten uskonnollisten yhteisöjen kansallistettujen kiinteistöjen palautuksesta. Lain nojalla palautettiin kolme rakennusta Vilnassa ja viisi Kaunasissa. Koska lailla oli rajoituksensa, kesäkuussa 2011 Liettuan parlamentti päätti laista, jolla luotiin juutalaisten seurakuntien kiinteistöomistuksesta kompensaationa noin 52 miljoonan dollarin rahasto, jota alettiin kartuttaa vuodesta 2013. Liettuan hallituksen mukaan rahaston arvo on 30% uskonnollisten järjestöjen kaikkiaan yli 150 kiinteistön arvosta. Tätä Goodwill Foundationia hallinnoivat Liettuan juutalainen yhteisö (LŻB) ja World Jewish Restitution Organizaton (WJRO). Saman lain mukaan yksityisille henkilöille maksettiin 2012 kertakorvauksia yhteensä 12,5 miljoonan dollarin edestä.

Kansallistetun omaisuuden yksityistämislait sallivat kiinteistöomaisuuden palauttamisen vain Liettuan kansalaisille, ei ulkomaiden kansalaisille. Tässä ne eroavat Viron ja Latvian vastaavista laeista. Näin myöskään ulkomailla asuvat holokaustin uhrien omaiset eivät voi saada hyvitystä, vaikka olisivat muutoin oikeutettuja kiinteistöomaisuuden haltijoiden jälkeläisinä. Liettuan kansalaisuuden saamisen ehdot ovat kuitenkin keveämmät liettualaista alkuperää oleville ihmisille ja moni litvakkitaustainen ulkomailla asuva on hankkinut Liettuan kansalaisuuden.

 

Yksittäinen kiistanaihe Vilnassa on ollut liettualaisen valtionyhtiön suunnitelmat modernisoida ja laajentaa Šnipiškėsin vanhalle juutalaiselle hautausmaalle 1970-luvulla rakennettua Vilnan urheilu- ja kongressipalatsia. Vuoden 2019 lopulla yhtiö allekirjoitti sopimuksen Liettuan juutalaisyhteisön ja Juutalaisia hautausmaita Euroopassa säilyttävän komitean (CPJCE) kanssa hautausmaata kunnioittavasta rakennussuunnitelmasta. Mutta varmaa on, että kansainvälisten juutalaisjärjestöjen keskuudesta kuuluu soraääniä jatkossakin

(LRT: Jewish Organizations Greenlight Reconstuction of Vilnius Congress Hall Built on Cemetery

(https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/1126778/jewish-organisations-greenlight-reconstruction-of-vilnius-congress-hall-built-on-cemetery)

 

Liettuassa on asenteissa voimakasta kielteisyyttä juutalaisia kohtaan. Kuten aiemmin mainittiin, jopa neljänneksellä liettualaisista on epäsuotuisa näkemys juutalaisista.

Avointa antisemitismiä esiintyy jopa valtamediassa, kuten päivälehti Respublikan sivuilla julkaistu päätoimittajan salaliittoteoria ”juutalaisen ja homoseksuaalien maailmanvallasta”, ja tietenkin vielä tavanomaisemmin erilaisissa pienjulkaisuissa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Paneriain joukkoteloituspaikan muistomerkkiä on vandalisoitu hakaristein.

Kevättalvella 2009 konservatiivipääministeri Andrius Kublius esitti huolensa lisääntyvästä antisemitismistä, mutta se onkin ainut tämäntyyppinen kannanilmaus Liettuan valtiojohdolta,

 

Vilnassa on jo tullut tavaksi radikaalien kansallismielisten itsenäisyyspäivän soihtukulkue. Nykyään kulkueen 16. helmikuuta järjestää äärikansallinen kattojärjestö Pro Patria, joka julkaisee muun muassa 1930- luvun kansalliskiihkoilijoiden tekstejä kotisivullaan. Kulkueisiin osallistuu tuhatlukuisesti ihmisiä. Mukana on kansallisradikaaleja ja uusnatseja naapurimaista. Keskeinen tunnus on ”Liettua liettualaisille”, joka vaatimus esitettiin jo 1920-luvun juutalaisvastaisissa mielenosoituksissa.


Helmikuun alussa Liettuan turvallisuuspalvelu VSD ja sotilastiedustelu totesivat vuosiraportissaan, että äärioikeistolainen radikalismi on vaarallisempi uhka kuin kansainvälinen terrorismi Liettuassa.

 

(LRT: Far-Right Radicalism more dangerous than terrorism in Lithuania

https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/1139795/far-right-radicalism-more-dangerous-than-terrorism-in-lithuania? )

 

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Vilnassa elokuussa 2018, jolloin hän vietti siellä useita päiviä Israelin ja Baltian maiden kokouksen jälkeen. Netanjahun isoäiti oli kotoisin Seduvasta Pohjois-Liettuasta. Hän kiitteli sitä, mitä Liettua on tehnyt holokaustin käsittelyssä, mikä ärsytti joitain aktivisteja kuten Efraim Zuroffia, jotka olisivat toivoneet pääministerin puhuvan Liettuan harjoittamasta ”holokaustin historian vääristelemisestä ”.

 

(JP: Netanyahu at site of Ponary massacre: ‘Israel is strong, proud, forever’- Zuroff says Netanyahu’s praise of Lithuania’s Holocaust memory is ‘a disgrace’. https://www.jpost.com/Israel-News/PM-at-site-of-Ponary-massacre-Israel-is-strong-proud-forever-565779 )

+2
auliskallio
Tampere

Moro!. Olen vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta.Tampereen katolisen Pyhän Ristin seurakunnan jäsen. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppan on jäänyt.Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin. Liettuan historiani ilmestyi syksyllä 2009 .
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija. Nuorena harrastin myös espanjankielistä Amerikkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu