Liettua: Lustraatio ja entisten neuvostovirkailijoiden tuomiot

Julkaisen osan menneisyydenhallintaa käsittelevästä luvusta   viime syksynä ilmestyneestä kirjastani Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet (Tiberius Kirjat, 2020)

Kirjasta tutkija Maria Takala-Roszczenko kirjoitti arvion, joka on luettavissa täällä

 

X X X

Syksyllä 1991 KGB:n arkistot avautuivat Vilnassa ja alettiin ”lustraatio”, yhteistoimintaan turvallisuuspalvelun kanssa syyllistyneiden paljastaminen. Se oli ihan järkevää toimintaa, koska tällaiset ihmiset olisivat voineet olla alttiita Venäjän turvallisuuselinten kiristykselle.

Saman vuoden joulukuussa hyväksyttiin laki, joka mahdollisti KGB:n agenttina tai tiedottajana toimeen kansanedustajan erottaminen parlamentaarisen KGB – tutkimuskomitean päätöksellä. Erotetulla kansanedustajalla oli mahdollisuus puhdistaa maineensa oikeudenkäynnillä ja uusia paikkansa uusissa vaaleissa. KGB- tutkimuskomitea löysi 1992 neljän kansanedustajan kohdalla raskauttavia asiakirjoja. Ensimmäinen käry kävi Vytautas Landsbergisin lähipiirissä, kun äärikansallisen Itsenäisyyspuolueen johtaja, kirjailija ja kääntäjä Virgilijus Čepaitis osoittautui pitkän linjan KGB:n ilmiantajaksi. Hänet erotettiin parlamentista.

Samoin kävi itsenäisyyshallituksen ensimmäiselle pääministerille Kazimira Prunskienelle. Prunskiene vei asian oikeuteen ja korkeimmassa oikeudessa todettiin, että KGB- yhteys on toteennäytetty. Mutta uudessa oikeudenkäynnissä Vilnan alueoikeus päätti, ettei Prunskienen työskentelyä KGB:lle ole toteennäytetty. Vielä 2009 lustraatiosta vastaava komitea kertoi löytäneensä uusi todisteita Prunskieneä vastaan, mutta asia jäi silleen.

Kazimira Prunskienen oma perhe oli neuvostoterrorin uhri. NKVD:n miehet surmasivat hänen isänsä, joka toimi metsänvartijana, vuonna 1944 Kazimiran ollessa vuoden vanha.

1990-luvulla säädettiin myös laki, etteivät KGB:lle työskennelleet voineet toimia julkisen ja yksityisen sektorin avainasemissa

Itsenäisessä Liettuassa NKVD/MGB/ NKGB/KGB- virkailijoita ja ”Kansanpuolustajien” miehiä on asetettu lukuisasti syytteeseen ja tuomittu lähinnä osallisuudesta kansanmurhaan terrorin ja karkotusten vuosina. Ensimmäinen tapaus oli entinen Zarasiain rajonin Antazavėsin kunnan ”kansanpuolustajien” yksikön päällikön Kirilas Kurakinasin ja kahden jäsenen tuomio 1997 neuvostoarmeijan asepalvelusta välttelevän Leopoldas Gaidysin perheen surmasta toukokuussa 1945. Uhreina olivat Gaidysin 23-vuotias raskaana oleva vaimo Veronika, kuuden kuukauden ikäinen veljentytär Albinutė ja 56-vuotias äiti Karolina.

Kesän 1941 Rainiain joukkomurhan viimeinen elossa oleva vastuuhenkilö, Telšiain tuolloinen NKGB:n päällikkö Petras Raslanas, pakeni Liettuan jälleenitsenäistyessä Venäjälle. Moskova kieltäytyi luovuttamasta häntä oikeudenkäyntiin Liettuaan. Raslanas tuomittiin Šiauliain alueoikeudessa 2001 kansanmurhasta poissaolevana elinkautiseen vankeuteen.

Entinen MGB/KGB- virkailija Vytautas Vasiliauskas ja hänen avustajansa Martina Žukaitienė tuomittiin 2004 kansanmurhasta ja tuomio piti ylemmissä oikeusasteissa. Vasiliauskas valitti saamastaan kansanmurhatuomiosta, joka perustui kahden partisaanin surmaan 1953, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Hän voitti jutun 2014.

Stanislovas Drėlingasin tapaus oli hyvin samanlainen kuin Vytautas Vasiliauskasin tapaus ja hänen valituksensa oli samanlainen. Mutta Liettuan korkein oikeus oli tällä kertaa perustellut tuomiotaan paremmin ja EIT asettui sen kannalla.

Entinen KGB-virkailija Stanislovas Drėlingas, joka osallistui Adolfas Ramanauskas-Vanagasin pidätysoperaatioon, joka johti tämän kidutukseen ja myöhemmin kuolemantuomioon, tuomittiin 2016 Liettuan korkeimmassa oikeudessa kansanmurhasta. Ottaen huomioon hänen toissijaisen roolinsa operaatiossa, 85-vuoden ikänsä ja huonon terveytensä ja ettei hän ollut syyllistynyt muihin rikoksiin oikeus lievensi alemman asteen langettaman tuomion viideksi kuukaudeksi ja kuudeksi päiväksi.

Maaliskuun 12. päivä 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi päätöksen Drėlingasin valituksesta, jonka mukaan häntä ei olisi voinut tuomita kansanmurhasta, koska Liettuan laki kansanmurhasta poikkeaa kansainvälisestä laista eikä ollut voimassa teon aikana joten Liettua rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa 7 (ei tuomiota ilman lakia). EIT totesi äänin 5-2, ettei Liettua ole loukannut Drėlingasin ihmisoikeuksia, koska partisaaneilla oli erityinen status Liettuan kansakunnan puolustajina, heihin kohdistuvia toimia voidaan pitää kansanmurhana. Myöhemmin EIT:n suuri kamari kokoontui valituksen jälkeen käsittelemään asiaa ja vahvisti aiemman tuomion. Liettuassa päätös on ymmärretty hyväksyntänä maan kansanmurhalainsäädännölle.

(Justinas Žilinskas: Drėlingas v. Lithuania (EHRC). Ethno-Political Genocide Confirmed? https://www.ejiltalk.org/drelingas-v-lithuania-echr-ethno-political-genocide-confirmed?)

(European Human Rights Court upholds landmark ruling on Soviet genocide

https://www.lrt.lt/en/news-in-english/19/1096142/european-human-rights-court-upholds-landmark-ruling-on-soviet-genocide-in-lithuania )

Maaliskuun 27. päivä 2019 Vilnan alueoikeus tuomitsi kolmen vuoden oikeudenkäynnin jälkeen NL:n entisen puolustusministeri Dmitri Jazovin ja entisen KGB- kenraali Mihail Golovatovin ja 64 muuta syytettyä Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän kansalaista sotarikoksista ja kansanmurhasta Vilnan verilöylyn 13. tammikuuta 1991 yhteydessä. Vankeustuomiot vaihtelivat neljästä kahteentoista vuoteen. Syytetyt tuomittiin kahta lukuun ottamatta poissaolevina. Suurin osa tuomituista on valittanut tuomiostaan.

(RFERL: Former Soviet Defense Chief Convicted Of War Crimes In 1991 Vilnius Crackdown

https://www.rferl.org/a/lithuania-russia-soviet-crackdown-verdict/29844540.html )

auliskallio
Tampere

Moro!. Olen vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta.Tampereen katolisen Pyhän Ristin seurakunnan jäsen. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppan on jäänyt.Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin. Liettuan historiani ilmestyi syksyllä 2009 . Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija. Nuorena harrastin myös espanjankielistä Amerikkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu