Miksi Ukrainan sota on meille tärkeämpi kuin muut konfliktit?-Vastaus Markus Leikolalle
FB-sivunsa Markus Leikola Works päivityksessä 25.4 Leikola valittaa etteivät muut verisemmät konfliktit saa Ukrainan sodan vertaista huomiota.
”Sotaa – tai tätä vaihetta vuonna 2014 alkaneesta sodasta – on nyt käyty kaksi kuukautta. Laskeskelin, että kaikista maailmassa parhaillaan käynnissä olevista sodan kaltaisista aseellisista konflikteissa Ukrainan sota on tällä hetkellä 20. verisin, eli sijoitus vuodesta 2014 lähtien koituneiden kuolonuhrien määrän perusteella, josta arvioni lukuisten eri lähteiden pohjalta noin 25 000. Samaan aikaan käynnistyneessä 2014 Jemenin sisällissodassa kuolleita on 377 000 eli kuukausitahti on hyvinkin kymmenen kertaa Ukrainan tämänkeväistä vauhtia suurempaa. Pelkästään yli 100 000 henkeä vaatineita konflikteja on maailmassa parhaimmillaan käynnissä yksitoista kappaletta, näistä verisimpänä Afganistanin sodat, joissa on kuollut yhteensä yli 1,5-2 miljoonaa ihmistä eli joka ikinen kuukausi keskimäärin 3000 ihmistä hieman yli neljän vuosikymmenen aikana. Viime viikolla normipäivä Afganistanissa oli puolisen tusinaa aseiskua eri puolilla maata, joissa kuoli 2-25 henkeä kussakin. Ukrainan sodan kaltaisia tunnereaktioita tai vaatimuksia kansainvälisistä tiukoista pakotteista ei juuri ole kuulunut, vaikka esim. suuri öljynviejämaa Saudi-Arabia on pommittanut Jemeniä, jossa 85 000 lasta on kuollut nälkään ja maa on käyttänyt median edustajan salamurhaa ulkomailla osana työkalupakkiaan. Somalian sota on vaatinut yli 400 000 kuolonuhria, Syyrian 550 000 ja islamistisen – tyttöjen sieppauksista kuuluisaksi tullut – Boko Haramin sodat 350 000. Tähän mennessä. Niin länsimainen moraali kuin uutisointikin on valikoivaa eivätkä kaikki ihmisarvot ole käytännössä yhtä merkittäviä. ”
Ensinnäkin voin todeta ettei Leikola eikä kukaan muukaan osaa tehdä faktaperusteista arviota tähän mennessä kuolleiden ukrainalaisten määrästä mutta hänen antamansa luku 25 000 on varmasti alakanttiin ( pelkästästään Mariupolissa uhreja voi olla tämän verran) ja on huomattava, että sodan täysimittainen vaihe on kestänyt vasta kaksi kuukautta. Sinä aikana venäläiset ovat tuhonneet pommein ja ohjuksin kaupunkeja ja kyliä, tehteet joukkoraiskauksia ja joukkomurhia, ryöstelleet ukrainalaisten koteja. Venäläiset pyrkivät niin ikään uusiin miehitettyjen alueiden kaappauksiin, esimerkiksi Hersonissa suunnitellaan ”kansanäänestystä” uuden ”kansantasavallan” perustamiseksi. Hersonin miehet on tarkoitus pakkomobilisoida Venäjän joukkoihin taistelemaan Ukrainan joukkoja vastaan kuten joa aiemmin miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin miehet. Venäjä siis tekee sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan ja rikkoo kaikkia sodankäynnin ja miehityshallinnon lakeja. Yli viisi miljoonaa 40 miljoonaisesta kansasta on naapurimaissa pakolaisina. Monista muista sotapakolaisryhmistä poiketen 90% heistä on naisia ja lapsia, miesten puolustaessa maataan. Vielä suurempi määrä on sisäisiä pakolaisia. Kaksi kolmesta ukrainalaislapsesta on joutunut lähtemään kotoaan.
Toiseksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on toiseen maailmansotaan vertautuva konflikti, jossa ovat vastakkain hyökkäävä totalitaarinen suurvalta ja puolustautuva demokraattinen maa. Samalla hyökkäyksen kohteena on Euroopan turvallisuusrakenne ja kansainvälinen sopimusjärjestelmä. Se eroaa noista kolmannen maailman sisällissodista joihin naapurit osallistuvat- kuten Jemenin sodasta.
Kolmanneksi on aika luonnollista että meillä Euroopassa/lännessä läheisen Ukrainan sota saa suuremman merkityksen ( ja aivan erityisesti meillä Venäjän naapurissa) , vastaavasti voi sanoa ettei se varmaan Afrikassa ja Aasiassa kiinnosta kovin paljon muuten kuin mahdollisen ruokakriisin osalta.
Leikolan halua arvostella läntistä moraalia on tietysti länsimaisen sivistyneistön pysyvä muoti ja se saa hänet vertaillen laskemaan eri konfliktien uhrimääriä. Sitten hän moralisoi länttä, joka ei aseta pakotteita Jemeniä pommittavalle Saudi-Arabialle. Leikola vetää mutkat suoriksi. Saudit eivät aloittaneet sotaa Jemenissä vaan Iranin tukemat huthikapinalliset, jotka ovat ampuneet raketteja myös Saudi-Arabiaan. On kuin Leikola samalla haluaisi väheksyä ukrainalaisten kärsimyksiä raa´an hyökkäyksen kohteina. Varmasti valtaosa suomalaista kuitenkin tuntee, että Ukrainan asia on meidän.
Hyvä vastine Leikolalle. Ukraina on käytännössä naapurimme, kun olemme osa EU:ta ja EU jatkuu meistä etelään Baltian ja Puolan kautta Ukrainan rajalle asti.
Euroopassa ei ole ollut mitään konfliktin aihetta varsinaisesti. Täällä on vain yksi aggressiivinen ydinasevaltio, jolla on historiallinen doktriininsa laajentua rajojensa ulkopuolelle joka suuntaan minne pystyy. Brutaali hyökkäys Ukrainaan on hyökkäys rauhantahtoista länsimaisesta demokratiasta unelmoivaa kansaa vastaan ilman minkäänlaista provokaatiota toiselta osapuolelta. Arabian niemimaalla voisi (groteskisti sanoen) todeta, että ”ählämit tappelevat keskenään”.
Lisäksi hyökkääjä on Suomen rajanaapuri, joka on samalla tavalla hyökännyt myös Suomen kimppuun, tavoitteena valloittaa koko maa. Ukrainan asia on meidän asiamme. Jos Venäjä seuraavaksi hyökkäisi Suomeen, niin toteaisiko Leikola siinäkin tapauksessa, että ”ei se mitään, vähemmänhän täällä kuolee kuin Jemenissä”.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Joku Afrikassa käytävä sota on meille kaukainen, mutta Ukrainan sota on suomalaisille itse asiassa aika omakohtainen, omakohtaisempi kuin melkeinpä millekään muulle maailman maalle. On nimittäin täysin mahdollista, että se mitä nyt tapahtuu Ukrainassa saattaa tapahtua jossain vaiheessa myös meillä. Tämän tajuaminen muutti suomalaisten suhtautumisen natojäsenyyteen yhdessä yössä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi, että sen avulla on hyvä vivuttaa kovalla kiireellä nettigallupein Suomi NATOon.
Ilmoita asiaton viesti
No NATO-jäsenyyteen olisi pitänyt mennä jo aikoja sitten. Nyt ollaan menty niin pitkälle, ettei tarvitse edes vivuttaa. Syy on ihan Venäjän johdossa, joka on markkinoinut NATOa Suomelle, kun kansalaisistamme monet eivät ole tajunneet sitä itse aikaisemmin. Kiitos kai siitä Venäjän typerälle johdolle. Hyvin harvat täysjärkiset enää Suomessa ovat NATO-jäsenyyttä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, että hyvä päämäärä on aina kaikki kaikessa? Toki niinkin. Jos Suomen turvallisuuden varmistaminen on kiinni siitä, että Ukrainasta uutisoidaan paljon, niin sitten on syytä uutisoida.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Syyrian sisällissodastakin kirjoiteltu paljon myös länsimaisissa medioissa sodan alkaessa vuonna 2011. Ensimmäisten vuosien aikana jopa kohtalaisesti oli esillä. Mutta mitä kauempana kyseinen kriisipiste sijaitsee ja vähemmän siellä on omaa taloudellista painopistettä alueella, sitä vähemmän kiinnostusta riittää tällaisten kriisien käsittelemiseen vuosi tolkulla. Vuonna 2015 tapahtui pakolaiskriisin myötä aktivoitumista tuon alueen sotimisen tilanteeseen. Sama koskee myös näitä muita kaukaisia kriisipesäkkeitä, muut sotivat ja kuolevat oman asiansa puolesta aiheuttaen samalla tarpeetonta kärsimystä kaikille sivullisille osapuolille (siviilit, äidit lapsineen) ja raunioitetaan totaalisesti kriisipesäkkeiden infrastruktuuri.
Myöhemminkin Syyrian sota on ollut esillä mutta ei se silmille hypännyt uutisoinnissa. Eihän siellä edelleenkään ole edes todellista rauhaa, koska se rauhan tekemisen sietämätön vaikeus eri osapuolten välillä on täysimittaista todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä Syyria-uutisoinnista. Jos Ukrainan sota venyy kovin pitkään senkin käsittely kv-mediassa vähenee. Ehkä lähimaissa kuten meillä seuranta on tarkempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös kähinät Urainassa alkaneet n. 2014 ja viimeisen vuodenvaihteen paikkeille oli uutisointi alkuvuosia hiljaisempaa ellei jopa olematonta.
Ilmoita asiaton viesti
USA on laittanut talouspakotteita lukuisille maille ja uhkailee niillä Venäjän tukemisen takia mm. Intiaa nyt (turhaan). Suomessa Ukrainan sota nähdään läheisenä, mutta jonkun Intian kannalta kyse on lähinnä USAn Irakiin sotaan rinnastettavasta asiasta. Venäjä ei uhkaa Intiaa eikä monia muitakaan nousevia talousmahteja, mutta USA koetaan uhkaksi eri puolilla.
Tätä kehityskulkua ei tarkastella tarkemmin Suomessa. Joku naureskeli pilkallsesti, että USA (Nato) sai Suomen, mutta menetti Intian ym. maita. Toivottavasti Venäjäkin kokee Suomen lopullisen liukumisen Natoon pienenä asiana.
Ilmoita asiaton viesti