Näkökulmia: Hamasin 7. lokakuuta terrori-iskut, antisemitismi, holokausti, kristilliset kirkot

Minulla oli aika selkeä tehtävä: puheen laatiminen ensimmäiseen vainojen uhrien muistopäivän/ holokaustin muistopäivän tilaisuuteen Tampereella 27/1 2024. Idea on minun, järjestelyt ovat kontollani pienintä yksityiskohtaa myöten. Kanssani esiintyvät runoilija Timo Suutarinen, joka lukee omia runojaan ja käännöksiään hepreasta ja jiddisištä kokoelmastaan Treblinka 454, osa I. Kansi ja kuvitus Maria Pihl ( Kulttuurivihkot 2023). Timon esitykseen liitttyy Saga Elglandin tanssi. Tilaisuus on siis lauantaina 27/ 1 -24 klo 13.00-15.45 Hervannan kirjastossa, Insinöörinkatu 38, 1. krs, kokoussali Raili. (Tamperelaiset ja lähikuntalaiset voivat tässä vaiheessa merkata tilaisuuden kalenteriin.) Muodollisena järjestäjänä on tätä tilaisuutta varten koipussista kaivettu tamperelainen vanhojen herrojen klubi Jagellonica- kulttuuriyhdistys ry. Vielä jännitetään, tuleeko pientä taloudellista tukea, lähinnä on vedottu Holokaustin uhrien muisto (HUM) ry:n hallitukseen. Mutta  jos ei tule laitetaan hattu kiertämään. Kaikki esiintyjät ovat liikkeellä kutsumuksestaan.

Kun puheesta oli valmiina noin kymmenen liuskan versio, sen luki arvostamani dosentti André Swanström ja hän piti sitä hyvänä puheena. Kuinka ollakaan aloin laajentaa tekstiä käsittelemällä kristillisten kirkkojen suhdetta juutalaisiin ennen ja nyt. Aion printata siitä 20 kappaletta ja myydä muutamalla kymmenellä sentillä tilaisuudessa.

Ennen sitä aion kuitenkin julkaista tekstin verkossa nyt heti. Miksikö julkaisen sen kaksi kuukautta ennen aikojaan? Kun on 67-vuotias ja sairastaa perussairautta ja kärsii univajeesta, ei ole sanottua kuinka kauan elää. Siispä kaiken varalta julkaisen sen heti miten.

Tekstin lukeminen vaatii aikaa ja rauhaa… Toivon, että monilla on sitä.

Seuraa kaupallinen tiedote:

Marek Edelmanin muistelmakirjaa Getto taistelee. Varsova 1939-1943 (suomennos Aulis Kallio ja Jussi Träskilä, esipuhe ja viitteet Aulis Kallio), 94 s., kuvitettu ( Palladium Kirjat 2023) saa 14 euron hintaan ( sis. postikulut ) kustantajan osoitteesta palladium@palladiumkirjat.fi Sitä myydään tammikuun tilaisuudessa kympillä. Timo Suutarisen Treblinka 454, osa I, kansi ja kuvitus kuvataiteilija Maria Pihl ( Kulttuurivihkot 2023) myydään 20 eurolla tilaisuudessa ja samaan hintatasoon sitä on myynnissä verkkokirjakaupoissa. 

                                                                                                                                                                                            X X X

 

VAINOJEN UHRIEN MUISTOPÄIVÄN/ The International Holocaust Remembrance Day/,

PUHE TAMPEREELLA 27/ 1 2024

Hyvät ystävät,

Olemme kokoontuneet tänään vainojen uhrien muistopäivän,The International Holocaust Remembrance Day, viettoon tietääkseni ensimmäisen kerran Tampereella. Yhdistyneet kansakunnat (YK) aloitti päivän vieton ja sijoitti sen Saksan miehittämään Puolaan rakentaman Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin vapautuksen vuosipäivään 27. tammikuuta 1945.

Tilaisuuden järjestäjä on tamperelainen pieni Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, joka hiljaiselon vuosien jälkeen elvytettiin tämän tilaisuuden järjestämistä varten. Yhdistys on keskittynyt itäisen Euroopan maiden ja kansojen tunnetuksi tekoon julkaisutoiminnalla ja yleisötilaisuuksilla.

Voit tukea tilaisuuden järjestämistä ostamalla 5 euron hintaan viimeisintä julkaisuamme Kulttuurimatkailijan Liettua: Vilna, Kaunas ja Meripihkarannikko vuodelta 2014. Siinä kuvataan myös Liettuan juutalaisväestön historiaa ja nykypäivää. Ennen maailmansotaa ja holokaustia 7-8% liettualaisista oli juutalaisia. Holokaustissa heistä surmattiin 90-95%. Nykyään Liettuan juutalaisessa yhteisössä on parituhatta jäsentä. Ilahduttavaa on että ikäihmisten ohella löytyy myös nuoria ja lapsiperheitä, jotka ovat jääneet maahan eivätkä ole muuttaneet Israeliin, kuten valtaosa eloonjääneistä on tehnyt. Juutalaiset kulttuurihenkilöt näkyvät Liettuan julkisuudessa. Kulttuurimatkailijan Liettuassa kuvataan sanoin ja kuvin natsien ja neuvostomiehittäjän jäljiltä tuhoamatta jääneitä juutalaiskohteita, joita uuden itsenäisyyden aikana on korjattu ja otettu käyttöön.

Myynnissä on myös Marek Edelmanin muistelmakirja Getto taistelee. Varsova 1939-1943 (suomennos Aulis Kallio ja Jussi Träskilä, esipuhe ja viitteet Aulis Kallio), 94 s., kuvitettu ( Palladium Kirjat 2023) saa 14 euron hintaan ( sis. postikulut ) kustantajan osoitteesta palladium@palladiumkirjat.fi Sitä myydään tässä tilaisuudessa kympillä. Timo Suutarisen Treblinka 454, osa I, kansi ja kuvitus kuvataiteilija Maria Pihl ( Kulttuurivihkot 2023) myydään 20 eurolla tilaisuudessa ja samaan hintatasoon sitä on myynnissä verkkokirjakaupoissa.

                                                                                                                                                        XXX

 

Tänä vuonna holokaustin muistopäivää leimaa Gazan kaistaa hallitsevan terroristijärjestö Hamasin ja sen liittolaisten mustana lauantaina 7. lokakuuta 2023 Etelä-Israeliin asutuskeskuksiin tekemät brutaalit terroriteot. Ainakin 1 200 israelilaista vauvoista vanhuksiin murhattiin ja lähes 300 panttivankia, israelilaisia ja ulkomaalaisia, siepattiin Gazaan. Heidän ikähaarukkansa ulottuu niin ikään lapsista vanhuksiin. Hyökkääjät toimivat harvinaisella julmuudella: he raiskasivat ja kiduttivat naisia ja polttivat pieniä lapsia elävänä ja katkoivat heiltä kaulat.

7.lokakuuta jää 2023 jää Israelin ja maailman juutalaisyhteisön aikakirjoihin traagisimpana ja traumaattisimpana päivänä sitten toisen maailmansodan juutalaisten kansanmurhan eli shoan tai holokaustin.

Useat tutkijat ja myös tiedotusvälineet sijoittavat Hamasin barbaarisen hyökkäyksen israelilais-palestiinalaisen konfliktiin ja näkevät sen eräänlaisena reaktiona Israelin palestiinalaisille aiheuttamiin vääryyksiin. Nämä selitykset eivät suinkaan ole perusteettomia,sen tahdon sanoa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä jotkut tahot, kuten Kuopion piispa Jari Jolkkonen on esiintynyt tällaisten näkemysten esittäjänä kun taas Helsingin piispa Teemu Laajasalo tuomitsi Hamasin terrori- iskut ja niiden ymmärtämisen ehdoitta Helsingin Sanomissa.

Katolisenkirkon yleensä niin lempeäsanainen johtaja paavi Franciscus tuomitsi Hamasin terroriteot jyrkästi, totesi Israelilla olevan laillinen oikeus puolustautua ja vaati panttivankien vapauttamista. Jerusalemin latinalainen patriarkka, kardinaali Pierbattista Pizzaballa tarjoutui ottamaan Hamasin kaappaamien ihmisten paikan panttivankina. Tämä herätti ihailua jopa kristillisiä kirkkoja yleensä vieroksuvien israelilaisten keskuudessa.

Myös Tampereen katolisessa kirkossa on rukoiltu terrorismin ja sodan uhrien ja panttivankien puolesta.

                                                                                                                                                         XXX

 

Seuraavassa käsittelen Hamasin toimintaa globaalin antisemitismin, juutalaisvastaisuuden, kehyksissä

Hamasin peruskirjaan, niin sanottuun Allahin peruskirjaan, vuodelta 1988 kuuluu tavoitteena Palestiinan islamilainen valtio joelta merelle. Free Palestine from the River to the Sea on kuultu viime kuukausina mielenosoituksissa ympäri maailmaa, myös Suomen kaupunkien kaduilla.

Hamasin ja sen tukijan Iranin islamilaisen tasavallan tarkoituksena on pyyhkäistä pois Israelin valtio ja juutalaiset Lähi-Idästä. Vuonna 2017 Allahin peruskirjaan lisättiin, että tilapäisenä ratkaisuna voitaisiin hyväksyä Palestiinan valtio Länsirannalla ja Gazassa, mutta lopullisesta tavoitteesta ei luovuttaisi. Hamasille Länsirannan muuttaminen Gazan kaltaiseksi terrorismin linnoitukseksi tarjoaisi vielä paremman mahdollisuuden hyökätä Israelin ydinalueille.

Näyttää siltä, että Israelin sotilasoperaatio Rautamiekat kuitenkin sotkee Hamasin suunnitelmat. Valitettavasti Hamasin terrori-iskut ja Israelin vastatoimet ovat lisänneet räjähdysmäisesti juutalaisvastaisia viharikoksia ympäri maailmaa, myös Euroopassa. Suomessakin Helsingin juutalainen seurakunta joutui sulkemaan ovensa synagogan vierailijoilta lisääntyneiden uhkausten takia.

Vaikka Hamasin peruskirjan, Allahin peruskirjan,alaotsikko on Islamilaisen vastarintaliikkeen ohjelma, sen tavoite maailman niin sanotun juutalaisherruuden vastaisessa taistelussa on globaali eikä mitenkään erityisen islamilainen. Toki peruskirjassa esiintyy Koraanin ja perimätietokirjallisuuden, hadithien, juutalaisvastaisuutta. Mutta lähteenä globaalin juutalaisvallan esittelyssä on myös Venäjän salaisen poliisin väärennös Siionin viisaiden pöytäkirja 1800- 1900-lukujen vaihteesta. Kuten tunnettua tämä tekele käännettiin suomeksi ensimmäisten vieraskielisten käännösten joukossa.

Venäjän vallan alaisessa Tallinnassa syntynyt Alfred Rosenberg teki1920-luvulla Saksassa Siionin pöytäkirjat tunnetuksi ja saattoi ne osaksi Adolf Hitlerin ja Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ( NSADP ) ideologista perustaa. Siionin viisaiden pöytäkirja on laajalle levinnyt kautta arabi- ja muslimimaailman. Hamasin ja yleensä islamistien juutalaisvastaisuus on pitkälti eurooppalaisen äärioikeistolaisen ja äärivasemmistolaisen antisemitismin arsenaalista. Esimerkiksi Iranin islamilainen tasavalta on keskeinen tukikohta läntisten uusnatsien holokaustin kiistämisen perinteessä.

Mutta miten Hamasin peruskirjassa globaali juutalaisherruus sitten esitetään?

Tekstissä esimerkiksi mainitaan nimeltä joitain YK:n järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat tuhota muslimityttöjen ja musliminaisten moraalin kouluttamalla heitä. Aika viheliäistä,eikö vain?

Olen puhunut äärioikeistolaisesta ja äärivasemmistolaisesta antisemitismistä eli juutalaisvastaisuudesta. Joku voi kysyä sekoitanko antisemitismin ja vasemmistolaisen antisionismin?

En sekoita. Ennen toista maailmansotaa toiminut Puolan suurin juutalaispuolue, jiddišin kielen ja kulttuurin vaalija, oli Yleinen juutalainen työväenliitto Bund. Se oli antisionistinen ja piti ajatusta juutalaisvaltiosta brittiläisellä Palestiinan mandaattialueella yhtä aikaa taantumuksellisena ja epärealistisena hankkeena.

Bund taisteli nousevaa juutalaisvastaisuutta vastaan niin kaupunginvaltuustoissa, työpaikoilla kuin kaduilla ja sai siksi laajasti myös juutalaisen keskiluokan ja pieneläjien, kauppiaidenja käsityöläisten tuen. Se etsi tukea Puolan sosialistiselta työväenpuolueelta PPS:ltä ja ammattiyhdistysliikkeeltä. Bundin tavoite oli demokraattinen sosialismi Puolassa, jossa se rakennettaisiin yhdessä puolalaisten työläisten kanssa.

Maaliskuussa 1936 Puolassa tapahtui juutalaisvastainen väkivallantyö eli pogromi ,Bund vastasi yleislakkokehotuksella johon liittyivät laajasti eri juutalaiset sosiaaliryhmät ja myös osittain puolalainen ay-liike.

Bundina antisionismissa ei tietenkään ollut hitustakaan juutalaisvastaisuutta. Mutta aivan toisin oli laita siinä ”antisionismissa” ,joka levisi sodan jälkeen Neuvostoliitosta Lähi-Itään, muuhun globaaliin etelään ja myös läntisen – Suomi mukaan lukien- radikalisoituneen opiskelijanuorison keskuuteen 1960- ja1970-luvulla.

Edesmennyt ystäväni, tamperelainen filosofi ja 1970-luvun SKP:n vähemmistön veteraani Heikki Mäki-Kulmala kertoi minulle paljon myöhemmin kirjaston kahvilassa seuraavan kertomuksen.
Heikin ystävä oli opiskellut 1970-luvulla Neuvostoliitossa Kiovan,yliopistossa taloustiedettä. Hän osallistui kiinnostuneena sionistisen talouden kurssille. Ehkä hän kuvitteli, että kuulisi Israelista ja sionistisesta liikkeestä, brittikolonialismista ja juutalaisesta uudisasutustoiminnasta mandaattiajan Palestiinassa. Tällaisia aiheita ei käsitelty, vaan sen sijaan käytiin lävitse niitä läntisiä yrityksiä, joissa juutalaisilla oli omistus tai ainakin osittainen omistus.

Kerron 1970-luvun lehdenlukijoille tunnetumman esimerkin.

Saddam Husseinin arabinationalistisen Irakin suurlähettiläs lähetti suomalaisille tiedotusvälineille listoja sionistisesta taloudesta Suomessa. Niihin oli listattu yrityksiä, jotka olivat kokonaan tai osittain juutalaisomisteisia. Kerrotaan että suurlähettiläs oli vieraanvarainen isäntä suomalaisten ”arabikansojen ystävien”illanvietoissa

Uusi ( lainausmerkeissä) ”vasemmistolainen” antisionismi on vain viikunanlehti antisemitismille, juutalaisvastaisuudelle. Se ei juurikaan eroa Saksan kansallissosialistien perinteestä.

Mutta nyt menemme 1930-ja 1940-luvuille: Saksan kansallissosialismin, toisen maailmansodan ja juutalaisten kansanmurhan, shoan ei holokaustin aikoihin.

Adolf Hitler ei koskaan salannut, mitkä olivat hänen kansallissosialistiensa todelliset aikomukset. Hän oli kirjannut ne kaksiosaiseen teokseensa Mein Kampf (Taisteluni), jotka ilmestyivät 1925 ja 1926. Suomeksi teoksen julkaisi WSOY 1941.

x xx

Viime keväänä pirkanmaalainen Palladium Kirjat julkaisi Varsovan huhtikuun 1943 gettokapinan ainoan eloonjääneen johtajan Marek Edelmanin muistelmateoksen: Getto taistelee. Varsova 1939-1943 vuodelta 1945, englanninkielinen editio vuodelta 1946 . Olen kirjan toinen kääntäjä ja kirjoitin siihen esipuheen. Lainaan nyt esipuheen alkuperäistä tekstiä, jota kustantaja valitettavasti editoi ja lyhensi.

”Varsova,19. huhtikuuta 1943: saksalaiset tunkeutuivat gettoon tuhotakseen sen viimeiset asukkaat. Vastoin odotuksia he tarttuivat aseisiin. Marek  Edelmanista, vähän yli parikymppisestä juutalaisen työväenliitto, Bundin aktivistista, tuli yksi kansannousun komentajista. Toukokuun10. päivä getto oli liekeissä, ja Edelman oli johtajana pienessä ryhmässä joka pakeni viemäriverkoston kautta. Vuonna 1945 hän julkaisi tämän muistelman. Se kertoo geton elämästä,kärsimyksestä ja joukkomurhista. Kovin sanoin kirjoittaja kuvaa gettoa hallinnoivan Juutalaisen neuvoston ja Juutalaisen poliisin yhteistoimintaa saksalaisten kanssa. Yhä uudelleen tulee esiin väestön pelko, mukautuvaisuus ja passiivisuus. Mutta ennen kaikkea kyseessä on kertomus Bundin ja muiden nuoren polven kannattamien järjestöjen vastarinnasta, joka huipentui vuoden 1943 kansannousussa: miehitetyn Euroopan ensimmäisessä urbaanissa kapinassa saksalaisia vastaan. Edelman ei nosta esiin itseään ja omia tekemisiään vaan taistelutovereitaan, heitä jotka menehtyivät.

Marek Edelmanin tekstin julkaisi Bundin keskuskomitea Puolassa 1945 ja puolueen edustusto New Yorkissa englanniksi 1946. Shoassa, juutalaisten kansanmurhassa, valtaosan jäsenistöstään ja kannattajistaan menettäneellä Bundilla ei ollut enää paljon aikaa jäljellä. Neuvostoarmeijan pistimien varassa valtaan noussut kommunistinen puolue (Puolan yhtynyt työväenpuolue PZPR) sulautti sen itseensä 1949. Edelman vastusti liitosta.

MarekEdelman ( s.1919, k. 2009) oli tavallaan Bundin lapsi, hänen äitinsä jonka hän menetti 14-vuotiaana, oli puolueen aktiiveja. Marek kuului ensin Bundin lapsijärjestöön (SKIF) ja vuodesta 1939 nuorisojärjestöön Tsukunft (Tulevaisuus).

(…)

Bundin unelma juutalaiskansan tulevaisuudesta Puolassa ja yleensä Euroopassa oli kuitenkin tuomittu tuhoon Adolf Hitlerin kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan Saksassa 1933 ja alettua juutalaisvainot. Kehitteillä oli suursota, joka olisi myös rotusotaa. Saksan kansallissosialistisissa rotusepitelmissä germaanien johtamat ”arjalaiset” tai ”pohjoinen rotu” oli”herrarotu”, jolla oli oikeus alistaa ja vaikka surmata ”alemmat rodut” kuten slaavit, romanit ja natsien erityisesti vihaamat juutalaiset.

Itävallan ja Tšekkoslovakian miehitysten jälkeen Saksa kääntyi Puolaa vastaan. Hitler solmi liiton Neuvostoliiton diktaattori Stalinin kanssa elokuussa 1939.

Syyskuun 1. päivä 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, 17. syyskuuta Neuvostoliitto tunkeutui Puolan itäalueille, joissa oli valkovenäläistä ja ukrainalaista asutusta. Kaksi totalitaarista jättiläistä kilpailivat terrorissa omalla miehitysalueellaan. Itään paenneet Bundin historialliset johtajat Henryk Erlich ja Wiktor Alter päättivät päivänsä Stalinin pyövelien käsissä kymmenien tuhansien muiden puolalaisten tavoin.

Saksa liitti osan miehittämistään Puolan alueista suoraan Reichiin,mutta suurimmasta osasta muodostettiin niin sanottu,Kenraalikuvernementti. Puolan yli kolmemiljoonainen juutalaisväestö,joutui Saksan miehityksen alusta saakka terrorin, rajoitusten ja,kieltojen kohteeksi vielä enemmän kuin puolalainen valtaväestö. Varsovaan ja muihin kaupunkeihin juutalaisten perinteisillem asuma-alueille perustettiin gettoja, joihin juutalaiset eristettiin pakkotyöhön, nälkään, tauteihin ja joukkomurhiin. Keskitys- ja tuhoamisleirien rakentaminen Puolaan käynnistyi ja pian getoista alkoivat kuljetukset niihin.”

Saksan ja sen liittolaismaiden hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuun 22.päivä 1941 juutalaisten kansanmurha sai lisää vauhtia. Wehrmachtin kannoilla tulivat SS:n ja poliisin kuolemanpartiot (Einsatzgruppen) jotka ampuivat juutalaisia, kommunisteja, romaneja,mielisairaaloiden potilaita ja kaikkia vastustajiksi epäiltyjä. Tarvittaessa Wehrmacht ja Waffen-SS tukivat niitä. Kaikkialla ne saivat apua vapaaehtoisilta paikallisilta apupoliiseilta, näin myös Baltian maissa.

Saksan miehityshallinto julisti 1942 Viron ensimmäiseksi ”juutalaisvapaaksi ((judenfrei) alueeksi”. Noin puolet maan pienestä juutalaisvähemmistöstä oli ehtinyt paeta puna-armeijan perässä, mutta toinen puoli murhattiin. Usein tutkivana poliisina, keskitysleirin päällikkönä/ vartijana ja teloittajana oli virolainen mies. Yhdysvallat luovutti 1986 Tarton keskitysleirin entisen päällikön Karl Linnaksen Neuvostoliittoon. Linnas kuoli vankilassa Leningradissa seuraavana vuonna odottaessaan uutta oikeudenkäyntiä. ( Hänet oli tuomittu1960- luvulla poissaolevana kuolemaan.)

Homoseksuaaleja ei natsi-Saksan miehityshallinto juuri erityisesti vainonnut itäisillä miehitysalueilla kuten muualla. Virossa, joka oli laillistanut homoseksuaalisuuden 1938 ( tosin neuvostomiehittäjä sen taas oli kieltänyt kesällä 1940), homoseksuaaleja vastaan kuitenkin ryhdyttiin toimiin.

Viron holokaustista, joka Viron oman vähemmistön ohella käsitti paljon muualta tuotuja juutalaisia pakkotyöläisiä ja keskitysleirivankeja, on tehty yksi hyvä tutkimus. Tarkoitan AntonWeiss-Wendtin amerikkalaisessa Brandeisin yliopistossa tekemää väitöskirjaa:  Murder Without Hatred: Estonians and the Holocaust. (Syracuse University Press. (2009) ISBN 978-0-8156-3228-3.) Kuvaavaa kyllä teosta ei ole käännetty sen enempää suomeksi kuin viroksi. Virosta kotoisin oleva Weiss- Wendt on äidin puolelta virolaista, isän puolelta saksanjuutalaista ja venäläistä sukujuurta.

Berliinin lähellä Wannseessa järjestettiin 20. tammikuuta 1942 konferenssi, jonka oli kutsunut koolle Reinhard Heydrich, SS-kenraali (SS-Obergruppenführer und General der Polizei), natsi-Saksan valtakunnan pääturvallisuusviraston (RSHA) ensimmäinen päällikkö ja Böömin ja Määrin protektoraatin virkaatekevä protektori. Häntä kutsuttiin muun muassa ”Prahan eurastajaksi” .

Kokouksessa sovittiin koko miehitetyn Euroopan juutalaisten kansanmurhasta lähinnä Puolaan rakennetuilla tuhoamisleireillä.

x x x

Mutta nyt takaisin Varsovan gettoon:

Heinäkuun23.- syyskuun 12. päivä 1942 saksalaiset toimeenpanivat Varsovan geton suurpuhdistuksen, jossa 245 00- 300 000 geton juutalaista vietiin Treblinkan tuhoamisleirille. Gettoon jäi vain 55-60 000 asukasta.

Bundin taistelujärjestön tiedustelijat selvittivät jo varhaisessa vaiheessa, että geton asukkaiden evakuointijunat, joiden sanottiin menevän “itään uudelleenasutuspaikkoihin” todellisuudessa päätyivät Treblinkan tuhoamisleirille noin sadan kilometrin päässä Varsovasta.

(…)

Heinäkuun28. päivä 1942 vasemmistosionistiset nuorisojärjestöt,kommunistit ja Bund perustivat Juutalaisen taisteluliiton (ŻydowskaOrganizacja Bojowa -ŻOB, Yidishe Kamf Organizatsie). Stalin oli hajottanut Puolan kommunistipuolueen 1938 puolalaisvastaisessa kampanjassaan, mutta Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä1941 se oli elvytetty Puolan työväenpuolueen (PPR) nimellä.

Nimitettiin viisihenkinen komentoryhmä: Mordechai Anielewicz ( sosialistinen sionistinen Hashomer Hatsair), Marek Edelman (Bund), Michal Rojzenfeld (PPR, kommunistipuolue), Icchak Cukierman ( sionistinenpioneeriliike Hechaluts), Hersz Berlinski (Poale tsiyon vasemmisto).Kolme miehistä oli sionisteja, kaksi antisionistia tai ainakin sionismia vierastavia. Mutta Edelman kirjoittaa,että taistelutoveruutta eivät haitanneet mitkään poliittiset erot. Mordechai Anielewicz nimitettiin komentajaksi, Marek Edelman ja kaksimuuta varakomentajiksi. Cukierman lähetettiin pian getonulkopuolelle yhteyshenkilöksi Puolan vastarintaliikkeen luo.

Geton vastarinnan puolueet loivat myös poliittisen johtokeskuksen Juutalaisen kansallisen komitean (Żydowski Komitet Narodowy; ŻKN)ja Bundin vetämiseksi mukaan myös ŻKN:n ja Bundin koordinaatiokomitean ( KK). Molemmissa komiteoissa oli myös naisjäsen Zivia Lubetkin, joka edusti sionistista Dror (Vapaus)-nuorisoliikettä. Vastarinnan poliittinen ja sotilaallinen organisaatio kytkettiin Puolan Lontoon pakolaishallitukseen ja sen alaiseen vastarintaliikkeeseen Kotiarmeijaan ( Armia Krajowa, AK).

Bund järjesti Puolan sosialistipuolueen tuella aseita, räjähteitä käsikranaatteihin ja bensiiniä polttopulloihin. Edelman selittää Kotiarmeijan aseavun vähäisyyttä sillä, että se oli itse vasta aloittamassa toimintaansa. (Myöhempi historiankirjoitus on huomioinut AK:n johtajien haluttomuuden juutalaisten tukemiseen. Aseita sillä oli Varsovassa merkittävä määrä.) Aseapua tulimyös niin ikään aloittelevalta kommunistien vastarintajärjestö Kansankaartilta (GL). Kun Juutalainen taisteluliitto vakiinnutti itsensä geton auktoriteettina, se kykeni keräämään varoja aseiden ostamiseksi ulkopuolelta mustasta pörssistä.


Juutalaisen taisteluliiton (ZOB) ohella getossa toimi puolta pienempi sionistisen liikkeen oikeistolaisen revisionistisen siiven Juutalainen sotilasjärjestö (Żydowski Związek Wojskowy- ŻZW ).Ryhmän historiankirjoitusta vääristää se, että keskeinen todistaja on ilmeisesti tarkoituksella syöttänyt väärää tietoa tutkijoille.

ZOB ja ZZW olivat poliittisesti äärimmäisen kaukana toisistaan, mutta ilmeisesti tunnustelivat yhteistyön mahdollisuuksia juuri kapinan alla.

Edelman ei mainitse ŻZW-ryhmää, jolla kuitenkin oli merkittävä rooli Muranowska- aukion taistelussa. Ryhmään liitetään legendanomainen kertomus, että sen edustaja ripusti Muranowska- kadun tornitaloon Puolan punavalkoisen ja sionistien sinivalkoisen lipun.

Siitä kertoi vankilassa sodan jälkeen gettokapinan tukahduttaja, SS- kenraaliluutnantti ja poliisikenraali Jürgen Stroop vankitoverilleen Puolan kotiarmeijan upseeri ja lehtimies Kazimierz Moczarskille. Moczarskin teos on suomennettu nimellä Keskusteluja pyövelin kanssa (suom. Unto Järvinen), Kansankulttuuri 1983. Stroop jopa mainitsee nimeltä upseerin, jonka hän lähetti poistamaan liput, sillä ne näkyivät geton muurin yli kaupunkiin, ja kiihdyttivät entisestään puolalaisia jotka jo nyt kahakoivat saksalaisia vastaan. Nuori upseeri menehtyi kykenemättä poistamaan lippuja.

Geton taistelu oli epäsuhtainen. Saksan hyvin aseistettuja ja koulutettuja SS- joukkoja vastaan, joita panssarit, tykistö ja ilmavoimat tukivat, asettui muutama sata nuorta pääasiassa sotilaskoulutusta vailla olevaa juutalaista miestä ja naista aseinaan pistoolit ja jokunen kivääri, polttopullot ja omatekoiset käsikranaatit. Heillä oli alussa vain yksi konepistooli, mutta saksalaisilta otettiin lisää aseita.

Saksalaiset ja puolalaiset, ukrainalaiset, latvialaiset ym. apupoliisit kukistivat kapinan lopulta polttamalla geton, tuhannet asukkaat paloivat elävältä tai ammuttiin paikalla. Kaikkiaan saksalaisten käsiin jäi näiden oman ilmoituksen mukaan 56 065 geton asukasta, joista 36 000 kuljetettiin tuhoamisleireille.

Juutalainen vastarintaliike arvioi saksalaisten tappioiksi 300 miestä. SS- kenraaliluutnantti Jürgen Stroop esitti raportissaan tappioiksi 110 kuollutta ja haavoittunutta.

Varsovan geton kohtalon jakoivat Puolan muut getot ja myös muiden itäisten miehitysalueiden getot.

Käyn lyhyesti lävitse Marek Edelmanin myöhemmät vaiheet. Edelman liittyi geton kansannousun jälkeen Puolan vastarintaliikkeeseen muiden eloonjääneiden kanssa ja taisteli Juutalaisen taistelujärjestön ryhmässä Varsovan kansannousussa 1944. Hän avioitui lodzilaisen lääkäripariskunnan tyttären Alina Margolis- Edelmanin (s. 1922, k. 2008) kanssa. He tapasivat vastarintaliikkeessä. Molemmat opiskelivat sodan jälkeen lääkäreiksi: Marek sydänkirurgiksi, Alina lastenlääkäriksi. Pariskunta sai kaksi lasta Aleksanderin ja Annan.

Edelmanin eloon jääneet sionistiset taistelutoverit kuten Icchak Cukierman ja Zivia Lubetkin, jotka myöhemmin olivat aviopari, edistivät holokaustista selvinneiden muuttamista Erets Israeliin ei Israelin maahan, ja muuttivat sinne itsekin perustaen Gettotaistelijoiden kibbutsin (Lohamei HaGeta´ot) Haifan pohjoispuolelle. Myöhemmin he perustuvat yhä toimivan museon Ghetto Fighters´ House.” Sillä on erinomaiset verkkosivut.

(—)

Marek Edelmanin Getto taistelee on tänään ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Juutalaisvastaisuus, antisemitismi, on nousussa ympäri maailmaa, Eurooppaa ja myös Suomessa. On tärkeää tuntea holokausti, jossa liki kuusi miljoonaa juutalaissyntyistä eurooppalaista murhattiin, kaksi kolmesta Euroopan juutalaisesta, heistä puolet oli puolanjuutalaisia. Lisäksi murhattiin jopa miljoona romania. Wehrmachtin vankileirihallinto piti natsien rotuteorioiden mukaisesti neuvostosotavankeja ali-ihmisinä. Toisin kuin länsiliittoutuneiden sotavangit, neuvostosotavangit saivat sodan alussa ala–arvoisen kohtelun, sillä heitä näännytettiin tarkoituksella nälkään. Tilanne muuttui kuitenkin, kun Saksa huomasi tarvitsevansa sotavankeja pakkotyöläisiksi pyörittämään Reichin teollisuutta, kaivoksia ja maatiloja. Samaan tarkoitukseen vietiin myös siviilejä. Stalinin esityksestä Neuvostoliitto kohteli sotavankeja pettureina, ja kodin asemesta he palatessaan joutuivat usein gulagin pakkotyöleireille.

Toisekseen Edelmanin kirjan ajankohtaisuutta lisää Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, johon liittyy kansanmurhan piirteitä. Se muistuttaa pelottavalla tavalla toisen maailmansodan tapahtumia.

Israelin kansallisessa identiteetissä Varsovan geton kansannousun muistolla on pysyvä merkitys. Juutalaisten kansanmurhan uhrien ja sankareiden muistopäivää Jom hašoaa vietettiin 2023 kansannousun 80-vuotismuiston merkeissä. Muistopäivä sijoitettiin alun perin lähelle kansannousun vuosipäivää. Varsovan geton kapinan korostaminen ei kuitenkaan saa hämärtää sitä tosiasiaa, että joissain muissakin getoissa ja jopa keskitysleireillä kapinoitiin, ja juutalaisten miesten ja naisten rooli partisaanisodassa saksalaisia vastaan oli merkittävä. ”

                                                                                                                                                                                                                X X X

On muistettava että vaikka kansallissosialistinen politiikka perustui moderneihin rotuteorioihin, se helppous jolla juutalaisvastaisuus levisi Saksassa ja myöhemmin miehitetyssä Euroopassa, selittyy suurelta osin sillä että ihmiset olivat imeneet itseensä iät ja ajat jatkunutta kristillistä juutalaisvastaisuutta. Tuon juutalaisvastaisuuden ytimesssä on ajatus juutalaisista Kristuksen murhaajina. Ajatus juontuu jo Uuden Testamentin evankeliumeista, etenkin Johanneksen evankeliumi on hyvin juutalaisvastainen. Juutalaiset Kristuksen murhaajina ja sen tähden kirottuina on yksi kristinuskon juutalaisvastaisuuden vielä yhä elävä ajatus. Elleivät ”kirotut” näyttäneet kärsivän tarpeeksi, kristityt laittoivat heidät kärsimään sitäkin enemmän. Juutalaisvastaisuus yhdisti lännen ja idän kirkot, Rooman ja Bysantin.

Islamin maailmassa juutalaiset kohtasivat rajoituksia ja heidän asemansa oli kristittyjen tavoin alistettu niin sanottu dhimmi- status. Mutta islamin maailmassa juutalaisia ei yleensä vainottu vaikka vainojakin silloin tällöin esiintyi. Yleisesti he olivat suvaittuja ja useina aikoina juutalaiset nousivat merkittävään asemaan lääkäreinä ja astronomeina, kirjailijoina ja filosofeina, kauppiaina ja käsityöläisinä ja niin edespäin. Muistakaamme rabbi ja lääkäri Moses ben Maimonia eli Maimonidesia keskiajan islamilaisessa Córdobassa syntynyttä Tooran, juutalaisen lain ja opetuksen, eli Heprealaisen Raamatun Viiden Mooseksen kirjan, yhtä merkittävimmistä tuntijoista kautta aikojen. Maimonides oli paitsi rabbi myös lääkäri ja asronomi. Hän toimi suuren kurditaustaisen sotilasjohtaja Saladinin henkilääkärinä. Saladin oli se myös kristittyjen ristiritareiden suuresti arvostama muslimijohtaja, joka kykeni nujertamaan ristiretkeläisarmeijat Pyhällä maalla.

Mutta takaisin kristittyyn Eurooppaan. Protestanttinen reformaatio ei tuonut mitään muutosta parempaan kristittyjen suhteessa juutalaisiin. Pikemminkin päinvastoin. Samat hurmioituneet ja usein juopuneet kansanjoukot, jotka ryöstivät ja tuhosivat Saksan kaupunkien katolisia kirkkoja, suuntasivat vihansa myös juutalaisgettoihin. Itse Martti Luther, tuo ”vilikarju Herramme puutarhassa”, kuten muuan aikalainen häntä kuvasi, yllytti juutalaisvihaan.

Lutherin ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” pamfletti julkaistiin suomeksi 1930-luvulla, mutta tuorein painos on vuodelta 2014.

Suotta ei Julius Streicher, kansallissosialistien räikeän juutalaisvastaisen Der Stürmer- lehden perustaja ja julkaisija, Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä puolustuspuheessaan sanonut: ” En ole sanonut mitään, mitä Luther ei olisi sanonut jo aiemmin”. Siitä huolimatta Streicher päätyi hirsipuuhun.

Nyt ajat ovat toiset vai ovatko? Suomen evankelisluterilainen kirkko on osana Luterilaista maailmanliittoa sanoutunut irti Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista.

Katolinen kirkko on opettanut vuonna 1965 Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen yhteydessä julkaistusta Nostra aetate (Meidän aikanamme)- asiakirjasta lähtien, että juutalaisten kollektiivinen tuomitseminen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta oli ollut suuri erehdys ja anteeksiantamatonta, koska se on johtanut suuriin vääryyksiin juutalaisia kohtaan.

Diplomaattisuhteet Pyhä istuin ja Israel solmivat 30.joulukuuta 1993kahden kansakunnan perustavanlaatuisella sopimuksella”. Paavina oli tuolloin Johannes Paavali II (puolalainen Karol Wojtyla), jolla oli nuoruusajoista saakka ollut läheinen juutalainen ystävä.

Alkuvuodesta 1998 paavi Johannes Paavali II pyysi juutalaisilta anteeksi sitä ettei Kirkko tehnyt riittävästi juutalaisten puolesta holokaustin aikana. Asiakirjan nimi on Me muistamme: reflektioita soahista.

Katolis-juutalainen dialogi on jatkunut. Vuonna 2015 Katolinen tiedotuskeskus julkaisi suomeksi kirjan Paavi Franciscus- Taivaasta ja maasta, jossa tuolloinen Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio ja rabbi Abraham Skorka keskustelevat uskosta, järjestä ja 21.vuosisadalla edessä olevista haasteista. Kirja löytyy Tampereen kaupunginkirjastosta ja se on myynnissä 18 euron hintaan Katolisessa kirjakaupassa, joka toimii verkossa.

Marraskuussa 2023 paavi Franciscus sanoi puheessaan Euroopan rabbien konferenssin delegaatiolle mm. seuraavaa:

Paavi Franciscus painotti, että vuoropuhelu juutalaisten kanssa on kristityille tärkeää, koska “meillä on juutalaiset juuret”. Hän muistutti, että Jeesus syntyi ja eli juutalaisena. Jeesus takaa, näin paavi korosti, että juutalaisella perinnöllä on keskeinen paikka kristinuskossa. Paavin mukaan me kristityt “tarvitsemme juutalaisuutta ymmärtääksemme paremmin itseämme”. Juuri tämän vuoksi juutalais-kristillisen vuoropuhelun teologinen ulottuvuus on pidettävä voimissaan.

Pyhä isä totesi, että juutalaisuus ja kristinusko ovat kietoutuneet yhteen. Nämä uskonnot ovat kehittyneet läheisessä keskinäisessä vuorovaikutuksessa samoina aikoina ja samoilla alueilla. Paavi Franciscus viittasi paavi Johannes Paavali II:een, joka vieraili Rooman synagogassa ja kutsui juutalaisia “meidän rakkaiksi veljiksemme” ja meidän “isoveljiksemme”. Paavi Franciscus totesikin, että kristittyjen ja juutalaisten välisessä dialogiassa on kyse enemmästä kuin uskontojen välisestä dialogista: “Tämä on perhedialogia.”

Paavi viittasi myös puheeseen, jonka hän oli pitänyt Rooman synagogassa vuonna 2016. Silloin hän oli todennut, että “me kaikki kuulumme yhteen perheeseen, Jumalan perheeseen. Jumala kulkee kanssamme ja suojelee meitä hänen kansanaan.” ( Vatican News, suomennettu lainaus Helsingin katolisen hiippakunnan Fides-l ehden verkkosivulta 10. marraskuuta 2023, )

Katolinen kirkko opettaa, että Jumala ei ole ikinä perunut juutalaisille annettuja lupauksiaan, ja se torjuu niin sanotun korvausteologian, joka katsoo että kristityt ovat korvanneet juutalaiset Jumalan valittuina. Katolisen kirkon virallinen linja on, ettei juutalaislähetystä harjoiteta. Kirkko kuitenkin rukoilee pitkänperjantain liturgiassaan juutalaisten kääntymisen puolesta, mitä juutalaisjärjestöt ovat arvostelleet.

Sivumennen sanoen tuo ajatus juutalaisista Jumalan valittuna kansan olosta ymmärretään usein väärin. Juutalaisessa uskonnossa siihen ei sisälly etuoikeuksia vaan se on lähinnä velvoite että juutalaisten on elettävä Jumalan tahdon mukaan ja oltava pakanoille valkeus. Tosin tätä opinkappaletta ovat Israelin uskonnollis- äärioikeistolaiset siirtokuntalaisjohtajat Länsirannalla käyttäneet väärin omiin pyrkimyksiinsä.

                                                                                                                                                                                    XXX

Mutta palatkaamme hengellisistä maailmoista takaisin tähän maailmaan ja Marek  Edelmanin Varsovan geton muistelmiin. Edelmanin kirjan ensimmäisen esipuheen kirjoitti maineikas puolalainen kirjailija Zofia Nałkowska (1884-1954). 

Minä en tuntenut tämän kirjasen nuorta kirjoittajaa, yhtä juutalaisen kansannousun johtajista. Hän toi minulle koneella kirjoitetun kopion, ja minä luin sen heti paikalla, kykenemättä keskeyttämään lukemista hetkeksikään.

Minä en ole kirjailija”, hän sanoi. ”Tällä ei ole kirjallista arvoa.”

Ja kuitenkin tämä epäkirjallinen kertomus saavuttaa jotakin mitä kaikki mestariteoksetkaan eivät tee. Sillä se muodostaa vakavin, tarkoituksenmukaisin ja karuin sanoin todisteen joka on yksinkertainen ja eleetön kertomus yhteisestä uhrista, sen koko kaaresta. Se on myös aito todiste periksiantamattomuudesta ja moraalisesta voimasta joka kesti rikkumatta läpi ihmiskunnan suurimman murhenäytelmän. ”

                                                                                                                                                                                                                       X X X

.

Tiedän esittäneeni haastetta moneen suuntaan ja voin saada kritiikkiä, mutta etsin lohtua keskiajan suurelta juutalaiselta oppineelta islamilaisessa Córdobassa, nykyisessä Espanjassa, syntyneeltä rabbi, tohtori Moses ben Maimonilta eli Maimonidesilta tai Rambamilta:

Totuus ei muutu todemmaksi sillä että koko maailma siihen yhtyy, eikä se vähene siitä että koko maailma on sen kanssa eri mieltä. ”

 

auliskallio
Tampere

Moro! Olen -56 syntynyt vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto Tampereen yliopistosta, aineyhdistelmässä mm. valtio-oppi ja yleinen historia. Filosofian maisterin tutkinto jäi yleisen historian gradua vaille.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppaan on jäänyt. Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin: Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet ilmestyi 2020. Keväällä 2023 ilmestyi kääntämäni ja saatetekstillä varustamanani Marek Edelmanin muistelmateos: Getto taistelee. Varsova 1939-43 ( Palladium)
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija vaikka kannatan myös palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Nuorena harrastin myös Latinalaista Amerikkaa. Olen SDP:n äänestäjä isän puolelta ainakin kolmannessa sukupolvessa. Kuulun Tampereen katolliseen seurakuntaan. Kirjoitan sekä Puheenvuoroon että Vapaavuoroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu