Putinin Venäjä ei demonisoi Israelia NL:n tapaan

Putinin Venäjää voi perustellusti kutsua aggressiiviseksi diktaruuriksi, mutta se eroaa dramaattisesti Neuvostoliitosta. Yhtenä erona mainittakoon suhde Israeliin ja juutalaisiin.
 
Nyky-Venäjä ei enää harjoita Israelin demonisointia ”antisionistisin” kampanjoin kuten NL teki Gorbatshovin aikaan saakka. NL:n blokki ja kolmannen maailman maat saivat jopa julistettua sionismin rasismin muodoksi YK:n yleikokouksessa. Myöhemmin päätös peruttiin. 1970-luvulla maailman nuorisofestivaalien tunnuksissa taisteltiin myös sionismia vastaan ja nuorisojärjestömme kokoomusnuoria myöten olivat mukana. Neuvostoliiton agaitaattorit julkaisivat kirjasia, joissa rinnastettiin Israelin sionismi ja Etelä-Afrikan apartheid. He loivat nykyään yleisen herjan Israelista apartheidvaltiona.
Vaikka arabiliittolaiset kuten Syyria ovat yhä Venäjälle tärkeitä ja se tukee palestiinalaisia joskaan ei asein, myös sen sen suhteet Israeliin ovat ystävällismieliset. Syyrian sodan aikana Israelin ja Venäjän ilmavoimat ovat onnistuneet siinä, etteivät ole ajautuneet yhteenottoon Israelin iskiessä Iranin vallankumouskaartin kohteisiin estäen sen tuen Libanonin Hizbollahille. Äskeisen Gazan selkkauksen aikana Putin piti matalaa profiilia ja Venäjän diplomaatit tukivat aselepoa välittävää Egyptiä.
Takanapäin ovat neuvostoajat, jolloin Moskova ei ainoastaan aseistanut arabeja Israelin vastaisiin sotiinn, myös 1967 yllytti Egyptin diktaattori Nasseria Israelia vastaan esittämälllä valheellisia tiedustelutietoja joiden mukaan Israel valmisteli hyökkäystä Syyriaan.
 
Joissain asioisssa kuten terrorismin torjunnassa ja viime sodan historian tulkinnoissa Venäjän ja Israelin suhde on jopa läheinen. Putinilla oli läheinen suhde jo Ariel Sharoniin kun tämä oli pääministeri ja nyttemmin Benjamin Netanjahuun.
Suhteisiin vaikuttaa se, että Israel välttää omasta puolestaan haastamasta Venäjää. Israelin venäjänkieliset ( 17% väestöstä), joista osalla on toinen jalka Israelissa ja toinen Venäjällä, lisäävät läheisyyden tunnetta.
 
Neuvostoliitossa ”antisionismi” merkitsi myös sisäistä antisemitismiä, mutta Putinin hallinto ei ole turvautunut juutalaisvastaisuuteen. Tämän vuoden voitonpäivän puheessa Putin listasi natsiajan ilmiöiden paluuta mainiten myös nousevan antisemistimin. Putinin oligarkeissa on useita juutalaisia eikä ainakaan toistaiseksi tausta ole vaikuttanut heidän asemaansa. Venäläinen perinne on antisemitistinen, mutta ainakin toistaiseksi se elää lähinnä hallinnon marginaalissa toimivissa ääriryhmissä.
+2
auliskallio
Tampere

Moro!. Olen vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta.Tampereen katolisen Pyhän Ristin seurakunnan jäsen. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppan on jäänyt.Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin. Liettuan historiani ilmestyi syksyllä 2009 .
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija. Nuorena harrastin myös espanjankielistä Amerikkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu