Taivaan merkki? Pride sujui kauniissa kesäsäässä, ukkosmyrsky iski Suviseuroihin

Ilman syyskuun 1769 tuhoisaa myrskyä, Vilnan katedraali ei ehkä olisi nykyisen ranskalaisen klassismin tyylin mukainen temppeli. Kuva  Thomas Malle

 

Helsingissä Pride-kulkue täytti kadut ja aukiot kauniissa kesäsäässä lauantaina 29.6. Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa Pudasjärvellä  tapahtui murhenäytelmä, kun ukkosmyrsky iski sanankuulijoiden kimppuun. Yksi henkilö sai surmansa ja muita loukkaantui.

Jos nämä luonnonvoimien ilmiöt olisivat tapahtuneet toisin päin, joutuisimme jo lukemaan vihantäyteisten uskonjulistajien sepustuksia Pridea kohdanneesta Jumalan vihasta.

Olisiko nyt pohdittava uudelta näkökannalta, mikä taivaanmerkki lauantain tapahtumista on luettava? Niin ei toki tehdä eikä kenelläkään ole siihen haluakaan.

Monta kertaa aiemmin niin Suomessa kuin muualla aiemmin ”Jumalan viha” näyttää iskeneen ”viattomiin” (ketkä olisivatkaan ”syyllisiä” jotka ansaitsisivat moista?).

Hämärästi muistan lukeneeni, miten salama iski rippikirkkoon jollakin paikkakunnalla surmaten ihmisiä.

Vilnan pyhän Stanislavin ja pyhän Ladislavin arkkikatedraali basilikan historiasta muistan seuraavaa:

syyskuussa 1769 ankara myrsky kaatoi sen etelätornin kirkkorakennuksen päälle. Ainakin yksi pappi ja kuusi nunnaa saivat surmansa.

Turman jälkeen Vilnan valistushenkinen piispa Ignacy Massalski pestasi Vilnan yliopiston professori Laurynas Stuoka- Gucevičiuksen arkkitehdiksi korjaamaan katedraali uuteen ranskalaisen klassismin tyyliin. Arkkitehti oli opiskellut Roomassa ja Pariisissa ja tunsi ajan tyylin. Laurynas Stuoka- Gucevičius on muuten ensimmäinen liettualaisesta talonpoikaistosta noussut arkkitehti ja kunnioitettu maassaan.

Ilman kohtalokasta syysmyrskyä, ei piispa ehkä olisi rohjennut näin suureen muutokseen.

Mutta takaisin ”Jumalan vihaan”. Olen katolinen kristitty, mutta minulla ei ole mitään kuvitelmaa siitä että Jumala olisi sokeiden luonnonvoimien liikuttelija. Hän ei myöskään päätä päiviemme pituudesta. Traagiset elämänkohtalot ja luonnontapahtumat on kohdattava ilman jumalallista selitystä. Tiedän että monille uskoville tämä on vaikeaa.

Huolimatta tästä perusvakaumuksestani, minusta on mukava laulaa vielä nyt ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen kriisiaikoina  vanhaa virttä ajalta, jolloin Jumala koettiin vielä todella kaikkivaltiaaksi:

Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.

( Soi Kunniaksi Luojan, 1898, Jean Sibelius, teksti Aukusti Koskimies, Ilta Koskimies

 

 

auliskallio
Tampere

Moro! Olen -56 syntynyt vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto Tampereen yliopistosta, aineyhdistelmässä mm. valtio-oppi ja yleinen historia. Filosofian maisterin tutkinto jäi yleisen historian gradua vaille.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppaan on jäänyt. Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin: Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet ilmestyi 2020. Keväällä 2023 ilmestyi kääntämäni ja saatetekstillä varustamanani Marek Edelmanin muistelmateos: Getto taistelee. Varsova 1939-43 ( Palladium)
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija vaikka kannatan myös palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Nuorena harrastin myös Latinalaista Amerikkaa. Olen SDP:n äänestäjä isän puolelta ainakin kolmannessa sukupolvessa. Kuulun Tampereen katolliseen seurakuntaan. Kirjoitan sekä Puheenvuoroon että Vapaavuoroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu