Terrorismia tutkiva amerikkalaisproffa ehdottaa että Israel perustaisi gazalaisille pakolaisleirejä Negeviin

Opinion | 

Israel Has Fallen Into Hamas’ Trap. But There’s a Way Out

Hamas’ hope is to provoke Israel into killing enough civilians to defeat Israel politically – a classic terrorist strategy of provocation that Israel has fallen for. But beating Hamas requires unconventional thinking

https://www.haaretz.com/opinion/2024-03-10/ty-article-opinion/.premium/israel-has-fallen-into-hamas-trap-but-theres-a-way-out/
Kun rekisteröityy Haaretziin, voi lukea muutaman artikkelin kuukaudessa ilmaiseksi
Page Fortna kirjoittaa Haaretzissa että Hamas ei voi voittaa Israelia sotilaallisesti se yrittää klassisen terroristitaktiikan mukaisesti provosoida Israelia tappamaan sodassa mahdollisimman paljon gazalaisia siviileitä jotta voittaisi poliittisesti ja kansainvälisesti. Hamasin brutaali hyökkäys Israeliin 7. lokakuuta houkutteli Israelin ansaan.
Hamas käyttää ihmiskilpiä, se toimii siviilikohteissa ja tunneliverkossa ja kun Israel yrittää tuhota sitä sotilaallisesti pommmittamalla, saarrolla ja maasotaoperaatiolla siviiliuhreja tulee.
Isarealin tulisi tarjota siviileille suoja-alue ja massiivista apua humanitaarisen katastrofin lievittämiseksi. Hamas pyrksi esämään avun Gazan kaistalla mutta joitain suojalaleirejä voitaisin perustaa sinnekin. Egyptiin ei voida suojaleirejä perustaa koska se pelkää aivan kuten palestiinalaisetkin, että Israel haluaa siirtää niihin gazalaisia pysyvästi. Ainoa mahdollisuus on perustaa leirit Israeliin Negeviin. Israelin armeija kykenisi estämään Hamasin soluttautumisen niihin ja valvomaan niitä. Uusi teknologia, kuten kasvotunnistus, tarjoaa valvonnassa myös apua. Ajatus on epäosuosittu Israelissa ja oikeistohallitus ei ole siihen valmis. Mutta nyt tarvitaan rohkeita ja luovia aloitteita.
Some safe havens might be in Gaza – if and where it is possible to secure them and provide sufficient aid. Not only is it hard to keep areas secure from bombardment in the tiny strip of territory that is Gaza, Hamas will rightly see substantial and effective aid efforts as a threat and try to thwart them. To defend against this, Israel will need to take a much bolder step – to set up well-equipped camps inside Israel proper, in the Negev.
Note that Egypt isn’t a viable possibility to host refugees – that would be seen as a step toward permanent displacement. Not only will Egypt not allow it, Palestinians wouldn’t accept it. Hamas would gain politically from any attempt to move people to Egypt, as it plays into the narrative of displacement and fears of another Nakba. Any camps outside of Gaza have to be in Israel proper. This would credibly reassure Palestinians they could return immediately after the war, allaying such fears. This plan will not be popular within Israel (and it will be a tough sell to the far-right Netanyahu government) but that is precisely what makes it credible to Palestinians that they will eventually be allowed to return home. Israelis have no desire to keep Gazans within the 1967 borders.
High-tech IDF screening, including face recognition, could prevent Hamas attempts to infiltrate safe havens in the Negev. Militarily secure perimeters would be needed to reassure Israelis fearful of enraged Palestinians in their midst, and to protect refugees from vengeful attacks by far-right militias. Trust between Palestinians Israelis is at an all-time low.
United States Air Force drops humanitarian aid to Palestinians in Gaza City, Gaza Strip, on Saturday.Credit: Mahmoud Essa,AP
Israel has strong capacity for providing humanitarian aid. The emergency pier proposed by the Biden administration to get more aid into Gaza could help, but would not be enough, nor soon enough. This roundabout method of delivering aid is not necessary. Israel should deliver this aid itself; it is in its own self-interest to do so. And by providing the aid itself, Israel need not worry about checking it for weapons.
Where help from the US and others is needed is to alleviate concerns of Palestinians wary of entering Israeli-administered camps. The US, Britain, EU, and UAE, along with international aid agencies, could help in day-to-day administration; with assurances they not become internment camps.
Some Gazans might still choose to stay where they are, but no one would be trapped, at least not by Israel. Hamas might attempt to prevent people leaving, but would have difficulty doing so without using force. Absent Israeli bombardment, coercion to prevent desperate people from reaching safety would quickly undermine Hamas’ support.
A Palestinian sits among destruction last Wednesday after Israeli forces left Khan Younis, Gaza Strip.Credit: Mohammed Dahman/AP
Once civilians have moved into safe havens, Israel could resume military operations, including into Rafah. Fighting Hamas would be easier without civilians in their midst, sparing the lives (and psychological health) of Israeli soldiers.
Resolving the humanitarian disaster in Gaza would cut the political rug out from under Hamas, depriving it of its jujitsu ability to use Israel’s military strength against it. This would also remove the Houthi’s stated justification for attacks on ships in the Red Sea, and help counter charges of genocide filed against Israel in the International Court of Justice.
Israel can win the battle militarily, without shooting itself in the foot politically. Shifting from siege warfare in Gaza to providing humanitarian refuge for Palestinians, including within Israel, may seem like a crazy idea in the current political context.
So crazy it just might work.
—-
Page Fortna is the Harold Brown Professor of US National and Security Policy in the Political Science Department and Director of the Saltzman Institute of War and Peace Studies at Columbia University. Her current research is on terrorism in civil conflicts.
P.S.

The Hell of Urban Warfare Is Not Unique to Gaza

During the campaign against ISIS in Mosul, the U.S. flattened a large city with far less provocation—while observing all the rules of modern war

BY

BRADLEY BRINCKA
OCTOBER 19, 2023
Tablet Magazine
Gazaa on verrattava muihin kaupunkisotiin kuten Irakin Mosulin valtaamiseen Isisiltä 2016-2017. Yhdysvallat pommitti ison kaupungin tasaiseksi ja siviiliuhrien määrä oli suuri. Mosulista ei kovinkaan paljon puhuttu mediassa ja Isisin vastaisessa taistelussa kaikki oli sallittua. Hamas on Israelin Isis ja Gazan sota vertautuu Mosulin taisteluun. Mutta kansainväliset järjestöt, media ja sen ruokkima suuri yleisö eivät asiaa näe näin.
”Mosulin taistelu oli Isis-järjestön ja sen vastaisten joukkojen välinen taistelu Mosulin hallinnasta.[9] Kurdien peshmergat, Irakin armeija ja šiiojen puolisotilaalliset joukot aloittivat 17. lokakuuta 2016 hyökkäyksen kohti Isisin hallitsemaa Mosulia Yhdysvaltain johtaman liittouman ilmatuella.[10][11] Isisin vastaiset joukot etenivät parissa viikossa Itä-Mosulin laidalle, mutta kaupungissa taistelut junnasivat paikoillaan pari kuukautta. Isisin vastainen liittouma aloitti hyökkäyksen toisen vaiheen 29. joulukuuta 2016 ja valtasi Mosulin itäpuoliskon tammikuussa 2017. Irakin armeija hyökkäsi helmikuussa etelästä kohti Länsi-Mosulia. Siitä suurin osa oli toukokuun 2017 puolivälissä Irakin hallinnassa. Isis oli saarrettu kesäkuun toisella viikolla vanhaan kaupunkiin. Heinäkuun alkupäivinä jäljellä oleva pieni määrä Isis-sotilaita taisteli yhä vanhassa kaupungissa. Irakin pääministeri Haider al-Abadi julisti virallisesti Irakin voittaneen Mosulin taistelun 10. heinäkuuta 2017. Mosulissa asui ennen hyökkäystä 700 000 – 1,5 miljoonaa asukasta,[12] joista 900 000 joutui taisteluiden seurauksena lähtemään pakolaiseksi.” (Wikipedia)
https://www.tabletmag.com/sections/israel-middle-east/articles/the-hell-of-urban-warfare?
auliskallio
Tampere

Moro! Olen -56 syntynyt vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto Tampereen yliopistosta, aineyhdistelmässä mm. valtio-oppi ja yleinen historia. Filosofian maisterin tutkinto jäi yleisen historian gradua vaille.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppaan on jäänyt. Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin: Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet ilmestyi 2020. Keväällä 2023 ilmestyi kääntämäni ja saatetekstillä varustamanani Marek Edelmanin muistelmateos: Getto taistelee. Varsova 1939-43 ( Palladium)
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija vaikka kannatan myös palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Nuorena harrastin myös Latinalaista Amerikkaa. Olen SDP:n äänestäjä isän puolelta ainakin kolmannessa sukupolvessa. Kuulun Tampereen katolliseen seurakuntaan. Kirjoitan sekä Puheenvuoroon että Vapaavuoroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu