Ylellä dokumentti Chilen diktaattori Pinochetistä, myös Allenden katastrofaalinen kokeilu vaatisi objektiivisen perkauksen

Yle Areenaan on tullut tuore dokumentti ” Pinochet, Chilen diktaattori”. Tuotanto: 3DD/PBS/TF1, Iso-Britannia 2023
Dokumentti kertoo Augusto Pinochetin hirmuvallasta ja miten Henry  Kissinger ja CIA osallistuivat vallankaappaukseen ja dikaattorin ystävyyssuhteesta Margaret Thatcheriin.
Pinochetin hallinto oli verinen, hänen rikoksiaan en suinkaan vähättele. Ja aikoinaan myös Chile-solidaarisuustyötä tein.
 Mutta toivoisin, että joskus tulisi dokumentti, jossa katsottaisiin Chilen 1960-1970-luvun historian kokonaisuus. Tässä joitain pointteja siitä, miten Salvador Allende ja hänen hallituksensa ajoivat Latinalaisen Amerikan vakaimman maan poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen, ja mitenkä CIA:n huoli Chilen siirtymisestä Neuvostolliton ja Kuuban vaikutuspiiriin ei ollut ollenkaan tuulesta temmattua.
 Chilessä ei koko sen historian aikana olllut sotlaskaappauksia ja diktaattoreita ennen syyskuuta 1973. Chile oli vakaa ja sosiaalisesti naapurimaitaan edistyneempi kiitos Kristillisdemokraattien uudistuspolitiikan.
KGB:n arkistotiedot, jotka loikannut arkistonhoitaja Mirokhin toi länteen mukanaan, paljastavat, että Allendella oli kortti KGB:n yhteyshenkilönä luokituksella ”vaikuttaja-agentti” jo 1960-luvun alkuvuosista saakka. Hänen vaalikampanjaansa Neuvostoliitto rahoitti suoraan ja Luis Corvalanin johtaman kommunistipuolueen kautta. Kommunistit olivat Allenden vasemmistokoalition parhaiten järjestäytynyt ja kurinalaisin puolue.
Allende voitti presidentinvaalit, koska sai ehdokkaista entiten ääniä, mutta lähellekään puolta äänistä hän ei saanut. Hänen vasemmistokoalitiollaan ei ollut koskaan enemmistöä kongessissa.
Allendella ei ollut kansan enemmistön mandaattia siirtää Chile sosialistiseen järjestelmään. Kuitenkin hän presidentin asetuksilla kansallisti ulkomaisia ja chileläisiä yrityksiä. ( Kuparikaivosten kansallistamisen parlamentti hyväksyi laiksi.) Seurauksena oli pääomapako. Kesällä 1973 hän ilmoitti valtionyrityksen järjestävän vastedes pitkän ja kapean maan  pohjoista ja etelää yhdistävät elintärkeä kuorma-autoliikenteen . Se johti kuorma-autoilijoiden lakkoon. Samalla Allende sai vastaansa koko keskiluokan. Kaupungeissa perheenemännät järjestivät mielenosoituksia joissa paukuttivat tyhiä kattiloita elintarvike- ja kulutustavarapulan tähden. Äärivasemmisto ja äärioikeisto kahakoivat kaduilla.
 Amerikkalainen historioitsija vertasi myöhemmin Salvador Allenden kauden lopun tilannetta Espanjan tilanteeseen keväällä ja kesällä 1936 ennen sisällisodan puhkeamista. Espanjassa vain tilanne oli paljon väkivaltaisempi, pääasiassa niskan päällä olevat vasemmistoryhmät tappoivat oikeistolaisia. Chilen osalta muistan tuota aikaa kuvaavan kuubalaisen dokumenttielokuvan filminpätkän, jossa muuan Espanjan sisällisodan jälkeen Chileen paennut vertasi myös Espanjan ja Chilen tilannetta ja valitti että Allenden hallitus teke saman virheen kuin Espanjan kansanrintama, kun ei jaa aseita työläisille. Tällaiset olivat mielialat. Itseasiassa Moskovassa oli jo aiemmin tehty arvio, että Allendesta ei ole demokraattina vallankumousjohtajaksi. Allendella ja vasemmistohallituksella oli naiivi luottamus siihen että armeija pysyy syrjässä. Sitä ei haluttu ärsyttää. Kun Valparaison laivastotukikohdassa oli vasemmistolaista liikehdintää, se jätettiin tylysti sotaoikeuden asiaksi. Vallankumouksellinen vasemmisto arvosteli hallitusta sillä marxilaisten oppien mukaan porvariston väkivaltakoneistoa piti nakertaa sisältäpäin. ( Chilen kommunistisen puolueen käsityksen mukaan vallankumous ja sosialismi eivät ole ajankohtaisia vaan pitää pyrkiä kansainvälisen suurpääoman ja kotimaisen monopolikapitalismin vallan murtavaan kansan demokrattiseen valtaan. ) Mutta jotain amerikkalaisia ärsyttäneitä siirtoja amerikkalaisyritysten kansallistamisen ohella hallitus  teki, kuubalaiset turvallisuusvirkailijat ottivat valtaansa presidentin henkiovartiokaartin. Joitain poliisupseereita lähetettiin Itä-Saksaan koulutukseen. Myös Chilessä nämä asiat pantiin huolestuneena merkille.
 Tässä tilanteessa Pinochet ja hänen kumppaninsa saivat tilaisuutensa. Jonkinlaisena poliittisena oikeutuksena oli kongressin porvarillisen enemmistön äänin elokuun lopulla hyväksymä kannanotto, että Allende rikkoo perustuslaillista järjestystä ja pyrkii totalitaariseen valtioon. Kannanotto sisälsi epäsuoran vetoomuksen armeijalle. Kaivostyöläisten ammattiliiton johtaja, joka 1980-luvulla oli keskeinen Pinochetin diktatuurin vastaisessa liikkeessä, muisteli että syyskuussa 1973 hän oli valkokaulustyöntekijä ja hetken iloinnut ja ollut helpottunut kun kuuli armeijan vallankaappauksesta. Mainarien reaktio oli vaisu, koska Allende oli julistanut jo aiemmin kaivosalueille poikkeustilan lakkoilun tähden.
 Vielä kerran korostan, etten ole koskaan kannattanut Pinochetia enkä tee sitä tänä päivänäkään. Mutta jotain hänen hallintonsa aikana kai tehtiin oikein talouspolitiikan alueella, koska muutamien vaikeuksien vuosien jälkeen seurasi talousbuumi amerikalaisen Milton Friedmanin markkinaliberaalin politiikan pohjalta. Demokratian paluun jälkeen sitä on pääsääntöisesti jatkettu niin oikeisto- kuin vasemmistohallitusten toimesta. Mutta sosiaalinen hinta on ollut kova, ja Chileä ovat koetelleet viime vuosina yhteiskunnalliset levottomuudet, jotka ovat olleet rajuimpia sitten Pinochetin kauden loppuvuosien.
 Pinochetin ajan perustuslaki on yhä voimassa. Sitä on viime aikoina kahdesti koetettu uudistaa, mutta kummallakin kerralla kansanäänestys epäonnistui alhaisen äänestysprosentin tähden.
Chile on vakaa maa tänään, mutta tietenkin diktatuurin kidutuksen uhrien ja tapettujen ja kidutettujen läheisten kärsimykset jatkuvat. Lukuisten kadonneiden kohtaloa ei ole vieläkään kyetty selvittämään, joten heidän perheensä elävät yhä epätietoisuudessa. Tampereeella asuva chileläinen ystäväni kertoi joitain vuosia sitten, että muuan suomalainen nainen, jolla on lapsi chileläisen Vallankumouksellisen vasemmistoliikkeen MIR:n militantin kanssa, kysyi häneltä onko hänellä jotain tietoa miehestään. Suomesta turvapaikan saanut ”mirista” oli palannut Kuuban kautta taistelemaan Chileen. Tämän perheen kohtalo on yksi monista. Myös ystäväni oli tarkoitus palata, mutta onneksi hän ei sitä tehnyt.
 MIR oli muuten ainoa vasemmistojärjestö joka teki aseellista vastarintaa Pinochetin juntta vastaan, sen karismaattinen johtaja Miguel Enriquez, yläluokkaisen perheen lääkäripoika, ei lähtenyt Chilestä maanpakoon vaan kaatui ase kädessä tulitaistelussa turvallisuusjoukkoja vastaan Santiagon työläiskaupunginosassa 5. lokakuuta 1974.
Kadonneiden kohtalo on selvittämättä myös Argentiinassa, jossa oli sotiladiktatuuri vuoden 1976 vallankaappauksesta tappiolliseen Falklandin sotaan saakka 1982.
Heikki Hiilamon kirjassa Kuoleman listat (2010) on aika terveelllisellä tavalla kriittinen katsaus Allenden hallituksen politiikkaan. Muuta ei löydy suomeksi.
Pari muuta lähdekirjaa mainitsen:
Christopher Andrew, Vasili Mitrokhin: The World Was Going Our Way. The KGB and the Battle for the Third World, New York 2005
Jonatham Haslam, The Nixon Administration and the Death of Allende`s Chile: A Case of Assisted Suicide. New York/London, 2005
auliskallio
Tampere

Moro! Olen -56 syntynyt vapaa toimittaja ja tietokirjailija Tampereelta. Olen avustanut Yleä, Aamulehteä, Ny Tidiä, mutta juttujani on julkaistu myös Kanavassa ja Parnassossa. Minulla on alempi korkeakoulututkinto Tampereen yliopistosta, aineyhdistelmässä mm. valtio-oppi ja yleinen historia. Filosofian maisterin tutkinto jäi yleisen historian gradua vaille.
Neuvostototalitarismin ja suomettumisen aikaan toimin Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän vetäjänä. Kiinnostus ns. itäiseen Eurooppaan on jäänyt. Liettuan asioita olen seurannut ja koonnut kirjoiksikin: Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet ilmestyi 2020. Keväällä 2023 ilmestyi kääntämäni ja saatetekstillä varustamanani Marek Edelmanin muistelmateos: Getto taistelee. Varsova 1939-43 ( Palladium)
Juutalaisuus kiinnostaa minua monimuotoisena kulttuuriperinteenä ja olen myös Israelin tukija vaikka kannatan myös palestiinalaisten oikeutta omaan valtioon. Nuorena harrastin myös Latinalaista Amerikkaa. Olen SDP:n äänestäjä isän puolelta ainakin kolmannessa sukupolvessa. Kuulun Tampereen katolliseen seurakuntaan. Kirjoitan sekä Puheenvuoroon että Vapaavuoroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu