Ylellä dokumentti Chilen diktaattori Pinochetistä, myös Allenden katastrofaalinen kokeilu vaatisi objektiivisen perkauksen
Yle Areenaan on tullut tuore dokumentti ” Pinochet, Chilen diktaattori”. Tuotanto: 3DD/PBS/TF1, Iso-Britannia 2023
Dokumentti kertoo Augusto Pinochetin hirmuvallasta ja miten Henry Kissinger ja CIA osallistuivat vallankaappaukseen ja dikaattorin ystävyyssuhteesta Margaret Thatcheriin.
Pinochetin hallinto oli verinen, hänen rikoksiaan en suinkaan vähättele. Ja aikoinaan myös Chile-solidaarisuustyötä tein.
Mutta toivoisin, että joskus tulisi dokumentti, jossa katsottaisiin Chilen 1960-1970-luvun historian kokonaisuus. Tässä joitain pointteja siitä, miten Salvador Allende ja hänen hallituksensa ajoivat Latinalaisen Amerikan vakaimman maan poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen, ja mitenkä CIA:n huoli Chilen siirtymisestä Neuvostolliton ja Kuuban vaikutuspiiriin ei ollut ollenkaan tuulesta temmattua.
Chilessä ei koko sen historian aikana olllut sotlaskaappauksia ja diktaattoreita ennen syyskuuta 1973. Chile oli vakaa ja sosiaalisesti naapurimaitaan edistyneempi kiitos Kristillisdemokraattien uudistuspolitiikan.
KGB:n arkistotiedot, jotka loikannut arkistonhoitaja Mirokhin toi länteen mukanaan, paljastavat, että Allendella oli kortti KGB:n yhteyshenkilönä luokituksella ”vaikuttaja-agentti” jo 1960-luvun alkuvuosista saakka. Hänen vaalikampanjaansa Neuvostoliitto rahoitti suoraan ja Luis Corvalanin johtaman kommunistipuolueen kautta. Kommunistit olivat Allenden vasemmistokoalition parhaiten järjestäytynyt ja kurinalaisin puolue.
Allende voitti presidentinvaalit, koska sai ehdokkaista entiten ääniä, mutta lähellekään puolta äänistä hän ei saanut. Hänen vasemmistokoalitiollaan ei ollut koskaan enemmistöä kongessissa.
Allendella ei ollut kansan enemmistön mandaattia siirtää Chile sosialistiseen järjestelmään. Kuitenkin hän presidentin asetuksilla kansallisti ulkomaisia ja chileläisiä yrityksiä. ( Kuparikaivosten kansallistamisen parlamentti hyväksyi laiksi.) Seurauksena oli pääomapako. Kesällä 1973 hän ilmoitti valtionyrityksen järjestävän vastedes pitkän ja kapean maan pohjoista ja etelää yhdistävät elintärkeä kuorma-autoliikenteen . Se johti kuorma-autoilijoiden lakkoon. Samalla Allende sai vastaansa koko keskiluokan. Kaupungeissa perheenemännät järjestivät mielenosoituksia joissa paukuttivat tyhiä kattiloita elintarvike- ja kulutustavarapulan tähden. Äärivasemmisto ja äärioikeisto kahakoivat kaduilla.
Amerikkalainen historioitsija vertasi myöhemmin Salvador Allenden kauden lopun tilannetta Espanjan tilanteeseen keväällä ja kesällä 1936 ennen sisällisodan puhkeamista. Espanjassa vain tilanne oli paljon väkivaltaisempi, pääasiassa niskan päällä olevat vasemmistoryhmät tappoivat oikeistolaisia. Chilen osalta muistan tuota aikaa kuvaavan kuubalaisen dokumenttielokuvan filminpätkän, jossa muuan Espanjan sisällisodan jälkeen Chileen paennut vertasi myös Espanjan ja Chilen tilannetta ja valitti että Allenden hallitus teke saman virheen kuin Espanjan kansanrintama, kun ei jaa aseita työläisille. Tällaiset olivat mielialat. Itseasiassa Moskovassa oli jo aiemmin tehty arvio, että Allendesta ei ole demokraattina vallankumousjohtajaksi. Allendella ja vasemmistohallituksella oli naiivi luottamus siihen että armeija pysyy syrjässä. Sitä ei haluttu ärsyttää. Kun Valparaison laivastotukikohdassa oli vasemmistolaista liikehdintää, se jätettiin tylysti sotaoikeuden asiaksi. Vallankumouksellinen vasemmisto arvosteli hallitusta sillä marxilaisten oppien mukaan porvariston väkivaltakoneistoa piti nakertaa sisältäpäin. ( Chilen kommunistisen puolueen käsityksen mukaan vallankumous ja sosialismi eivät ole ajankohtaisia vaan pitää pyrkiä kansainvälisen suurpääoman ja kotimaisen monopolikapitalismin vallan murtavaan kansan demokrattiseen valtaan. ) Mutta jotain amerikkalaisia ärsyttäneitä siirtoja amerikkalaisyritysten kansallistamisen ohella hallitus teki, kuubalaiset turvallisuusvirkailijat ottivat valtaansa presidentin henkiovartiokaartin. Joitain poliisupseereita lähetettiin Itä-Saksaan koulutukseen. Myös Chilessä nämä asiat pantiin huolestuneena merkille.
Tässä tilanteessa Pinochet ja hänen kumppaninsa saivat tilaisuutensa. Jonkinlaisena poliittisena oikeutuksena oli kongressin porvarillisen enemmistön äänin elokuun lopulla hyväksymä kannanotto, että Allende rikkoo perustuslaillista järjestystä ja pyrkii totalitaariseen valtioon. Kannanotto sisälsi epäsuoran vetoomuksen armeijalle. Kaivostyöläisten ammattiliiton johtaja, joka 1980-luvulla oli keskeinen Pinochetin diktatuurin vastaisessa liikkeessä, muisteli että syyskuussa 1973 hän oli valkokaulustyöntekijä ja hetken iloinnut ja ollut helpottunut kun kuuli armeijan vallankaappauksesta. Mainarien reaktio oli vaisu, koska Allende oli julistanut jo aiemmin kaivosalueille poikkeustilan lakkoilun tähden.
Vielä kerran korostan, etten ole koskaan kannattanut Pinochetia enkä tee sitä tänä päivänäkään. Mutta jotain hänen hallintonsa aikana kai tehtiin oikein talouspolitiikan alueella, koska muutamien vaikeuksien vuosien jälkeen seurasi talousbuumi amerikalaisen Milton Friedmanin markkinaliberaalin politiikan pohjalta. Demokratian paluun jälkeen sitä on pääsääntöisesti jatkettu niin oikeisto- kuin vasemmistohallitusten toimesta. Mutta sosiaalinen hinta on ollut kova, ja Chileä ovat koetelleet viime vuosina yhteiskunnalliset levottomuudet, jotka ovat olleet rajuimpia sitten Pinochetin kauden loppuvuosien.
Pinochetin ajan perustuslaki on yhä voimassa. Sitä on viime aikoina kahdesti koetettu uudistaa, mutta kummallakin kerralla kansanäänestys epäonnistui alhaisen äänestysprosentin tähden.
Chile on vakaa maa tänään, mutta tietenkin diktatuurin kidutuksen uhrien ja tapettujen ja kidutettujen läheisten kärsimykset jatkuvat. Lukuisten kadonneiden kohtaloa ei ole vieläkään kyetty selvittämään, joten heidän perheensä elävät yhä epätietoisuudessa. Tampereeella asuva chileläinen ystäväni kertoi joitain vuosia sitten, että muuan suomalainen nainen, jolla on lapsi chileläisen Vallankumouksellisen vasemmistoliikkeen MIR:n militantin kanssa, kysyi häneltä onko hänellä jotain tietoa miehestään. Suomesta turvapaikan saanut ”mirista” oli palannut Kuuban kautta taistelemaan Chileen. Tämän perheen kohtalo on yksi monista. Myös ystäväni oli tarkoitus palata, mutta onneksi hän ei sitä tehnyt.
MIR oli muuten ainoa vasemmistojärjestö joka teki aseellista vastarintaa Pinochetin juntta vastaan, sen karismaattinen johtaja Miguel Enriquez, yläluokkaisen perheen lääkäripoika, ei lähtenyt Chilestä maanpakoon vaan kaatui ase kädessä tulitaistelussa turvallisuusjoukkoja vastaan Santiagon työläiskaupunginosassa 5. lokakuuta 1974.
Kadonneiden kohtalo on selvittämättä myös Argentiinassa, jossa oli sotiladiktatuuri vuoden 1976 vallankaappauksesta tappiolliseen Falklandin sotaan saakka 1982.
Heikki Hiilamon kirjassa Kuoleman listat (2010) on aika terveelllisellä tavalla kriittinen katsaus Allenden hallituksen politiikkaan. Muuta ei löydy suomeksi.
Pari muuta lähdekirjaa mainitsen:
Christopher Andrew, Vasili Mitrokhin: The World Was Going Our Way. The KGB and the Battle for the Third World, New York 2005
Jonatham Haslam, The Nixon Administration and the Death of Allende`s Chile: A Case of Assisted Suicide. New York/London, 2005
Tämä vastaa täysin sitä mitä olen yrittänyt sanoa jo pitkään. Mediaa on täysin hallinnut perusteeton Allenden ihailu. Onhan se ihan hullua alkaa muuttaa maata sosialistiseksi presidentin asetuksilla.
Pikku huomautus: Logistiikka on täysin nojannut kuorma-autoihin, rekat ei mahdu vuorten rinteitä pitkin ajamaan. Joten kuorma-autoilijoita on ollut paljon ja he ovat omistaneet autonsa. Niin mitkähän on tunnelmat jos käsketään tuomaan auto paikallisen AKT:n eteen ja työläiskuski jatkaa siitä.
Sosialismossa tuotantovälineet (kuten kuorma-auto) kuuluu kansalle eikä kapitalistille (kuorma-autoilijalle).
Ilmoita asiaton viesti
Vaaleilla valittu, sotilasvallankaappaukselle itsemurhaan ajettu.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en kannata Allenden politiikkaa sosialisoinnista mutta Pinochet syyllistyi raskaisiin rikoksiin syrjäyttäessään sen ja ottamalla diktatuurin itselleen. Asiat olisi saatu paremmaksi ilman sitäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaan tähän pätkän vanhasta artikkelistani, suosittelen lukemaan kokonaan:
”Elokuun 22. päivänä 1973 julistikin Santiagossa koolla ollut Chilen parlamentti Allenden hallituksen laittomaksi 81 äänellä 47 ääntä vastaan.
Edustajainkamari totesi päätöksessään seuraavaa: »…Chilen tasavallan oikeusjärjestys on kiinteä osa kansallista perintöä, joka on kehittynyt aikojen kuluessa yhteisten ja omien elämäntapojemme perusteella… perustuslain kolmannesta pykälästä ilmenee, että hallitus, joka riistää itselleen oikeuksia, joita kansa ei ole sille siirtänyt, syyllistyy kapinalliseen tekoon… On osoitettu tosiasia, että nykyinen hallitus on alusta alkaen tähdännyt totaalisen vallan käsiinsä saamiseen ilmeisenä aikomuksenaan koko väestön alistaminen mitä ankarimpaan poliittiseen ja taloudelliseen kontrolliin. Tällä tavoin oli tarkoituksena pystyttää hallitus, joka on perustuslain tarkoittaman edustuksellisen demokratian täydellinen vastakohta. Tämän päämäärän saavuttamiseksi hallitus ei ole loukannut lakia ja perustuslakia ainoastaan yksittäisissä tapauksissa, vaan on tehnyt näistä loukkauksista toimintansa peruslinjan.»
Tämän jälkeen Chilen parlamentti esitti laajan luettelon erilaisista tapauksista, joissa Allenden hallitus oli rikkonut perustuslakia vastaan: »Se on – mikä on kaikkein raskauttavinta – asettunut muitta mutkitta kongressin perustuslakia säätävien toimintojen yläpuolelle… halveksinut oikeutta… Loukaten karkealla tavalla voimassa olevia lakeja sekä vallankäytön jakamisen periaatetta se on mitätöntänyt sellaisten oikeudellisten ratkaisujen ja tuomioiden täytäntöönpanon, jotka eivät ole olleet sille mieluisia… Se on halveksinut ylimmän revisioviraston antamia määräyksiä ja päätöksiä silloin kun ne ovat koskeneet hallituksen ja sille alistettujen instanssien päätösten lainvastaisuutta… Loukkaus kaikkien kansalaisten juridista tasa-arvoisuutta vastaan… Häikäilemättömät puuttumiset sananvapauden periaatetta vastaan… Yliopistojen itsehallintaoikeuden loukkaukset… Kokoontumisoikeuden rajoittaminen, estäminen ja jopa väkivaltainen tukahduttaminen… Opiskelun ja opetuksen vapauden tukahduttaminen… perustuslaillisesti säädetyn omistusoikeuden järjestelmällinen loukkaaminen… Työläisten ja heidän ammatillisten järjestöjensä ja syndikaattiensa oikeuksien halveksunta… Perustuslaissa säädetyn vapaan maastamuutto-oikeuden räikeät loukkaukset… Hallituksen edistämä ja tukema kapinallisten järjestöjen suurimittainen muodostaminen ja ylläpitäminen… Hallituksen suojeluksessa tapahtunut aseistettujen joukkioiden muodostaminen ja koulutus…»
Tämän jälkeen Chilen parlamentti kehotti päätöksessään erityisesti asevoimien ja poliisijoukkojen jäsenistöön kuuluvia ministereitä »lopettamaan kaikki edellä kuvatut, tosiasiallisesti tapahtuneet vääryydet, jotta hallituksen toiminta tapahtuisi jälleen oikeudelliselta pohjalta ja jotta maan perustuslaki ja demokraattisen elämän perustat saatettaisiin jälleen kunniaan».”
https://jput.fi/Chile.htm
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa trendi- ja uskonliikepohjaiselta.
Kun sijoittuu valta-alueelle, aiheuttaa muutosta.
Ilmoita asiaton viesti
”…miten Salvador Allende ja hänen hallituksensa ajoivat Latinalaisen Amerikan vakaimman maan poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen”
Tuon täytyy olla vitsi 🥱
Allende halusi kansallistaa Chilen kuparivarat ja tuotannon koska voitot valuivat suurimmaksi osaksi jenkkifirmojen suurosakkaiden tileille eivätkä juurikaan lämmittäneet chileäläisiä. Vaan sehän ei ahneille jenkkipaskoille tietenkään sopinut joten he pistivät Nixon – Kissinger – CIA trion asialle.
†††††††††††††††††††††††††††††††
FOREIGN RELATIONS OF THE UNITED STATES, 1969–1976, VOLUME XXI, CHILE, 1969–1973
At 3:24 p.m. September 15, 1970, President Richard M. Nixon met with the President’s Assistant for National Security Affairs Henry A. Kissinger, Director of Central Intelligence Richard Helms, and Attorney General John N. Mitchell at the White House to discuss Chile. The meeting lasted until 3:44 p.m. (National Archives, Nixon Presidential Materials, White House Central Files, President’s Daily Diary) During the meeting, Helms took the following notes:
MEETING WITH THE PRESIDENT
ON CHILE AT 15:25 SEPT 15, ’70
PRESENT: JOHN MITCHELL + HENRY KISSINGER
1 in 10 chance perhaps, but save Chile!
worth spending
not concerned risks involved
no involvement of embassy
$10,000,000 available, more if necessary
full-time job—best men we have
game plan
make the economy scream
48 hours for plan of action” (Central Intelligence Agency, Job 80B01285A, DCI Helms Files, DCI Misc Papers on Chile, 1 January 70–31 December 72).
Here’s some information for you that’s guaranteed not to be any communist propaganda!
Caution: The information behind the links above are not rewritten history narratives that you can find from jput.fi/Chile.htm
CIA provosoi ja rahoitti mellakoita ja jopa maksoi kurma-autolijoille, että namä pitäisivät kaluston pois liikenteestä. Nixon järjesti rahoituksen salaten laittoman toimen kongressilta. CIA koordinoi tiedustelun, aseistuksen ja terrorin. Pinochet ei ollut alkuun edes vaihtoehto, homma kuitenkin ns. muuttui hovissa. Mikäli CIA:lla olisi ollut edes jotain esitettävää NL:n sekaantumisesta, kongressin tukema rahoitus olisi ollut selviö.
CIA:n asiakirjoissa ei ole sanallakaan mainittu NL:n sekaantumisesta tai edes kommunisteista.
Se mitä Allende oli, oli että hän oli naiivi olettaessaan yhtenäisen kansan lihaksien riittävän jenkkien ahneutta vastaan. Mikäli hän olisi ollut valmis NL:n ”apuihin” Chilen edustalla olisi vähintään pintautunut NL:n U-paatteja.
Ilmoita asiaton viesti
Satusedälle erikseen:
Edustivatko kuorma-autoilijat jonkinlaista kansallista enemmistöä Chilessä?
Toisaalta lähtivätkö jenkit ensisijaisesti turvaamaan juuri chileläisten kuorma-autoilijoiden omaisuutta?
Kolmanneksi, kuuluivatko Chilen kaivokset esim. jonkin kansainvälisen lain mukaan amerikkalaisille?
Ja vielä lopuksi, mitään ei edes yritetty lähteä sosialisoimaan ennen Chilen parlamentin päätöstä vahvistaa asetus laiksi 🥱
Ilmoita asiaton viesti
Tyytymättömyyttä tuotantovälineiden sosialisointi varmasti aiheuttaa tuotantovälineitä omistavien piirissä. Kuorma-auto tuotantoväline.
Ei Suomessakaan voida siirtyä sosialisointiin ihan noin vain tai Tavja Halosen yksin tekemillä päätöksillä, mutta Chilessä olisi voitu?
Aika ällöttävän yksipuolisesti Chileä on julkisuudessa käsitelty.
Ilmoita asiaton viesti
Nythän vitsin murjaisit, kuorma-auto ei ole tuotantoväline vaan kuljetusväline. Itsessään se vain kuluttaa, ainoa mitä se tuottaa on pakokaasujen sisältämät haitalliset yhdisteet. Omistajalleen se toki tuo toimeentuloa mikäli ajoa riittää.
Tavja, ei olisi toki voinut tehdä niin koska Suomen perustuslaki ei sellaista valtaoikeutta presidentille suo. Sen sijaan Chilen perustuslaki sellaisen soi. Itse asiassa Allenden hallinto jätti vuoden 1971 Chilen kongressille lakiesityksen Chilen kuparituotannon kansallistamisesta joka toteutettiin perustuslain lisäyksellä ja hyväksyttiin kongressin yksimielisellä päätöksellä. Sinänsähän idea ei ollut alun alkaen Allenden tai edes sosialistien vaan oli ollut esillä jo presidentti Carlos Ibáñez del Campon hallinnon ajoista lähtien.
Aika ällöttävän yksipuolisesti Nixon, Kissinger & CIA toimi muutaman jenkkilafkan suurosakkaan eduksi. Muutaman jenkki journalistin ja/tai sattumalta Santiagossa olleen jenkin henki ei painanut yhtään mitään. Mikäli viitsit selata noita linkkaamieni sivustojen takaa löytyviä dokumentteja niin löydät tiedon että todellinen suunnitelma paljastettiin USA:n Chilen suurlähetystön väelle (suurlähettiläs tiesi) aivan viime tingassa, jolloin lähetystöväellä ei ollut enää aikaa tiedottaa maassa olleita USA:n kansalaisia ja kehottaa heitä poistumaan maasta tai hakeutumaan turvaan lähetystön suojiin. Tämä salaus sen takia ettei Allende saisi tietoa vasemmistoa symppaavilta maassa mahdollisesti olevilta jenkeiltä eikä ennättäisi varautua mitenkään. Muutama amerikkalainen journalisti ja vasemmistoa symppaavia jenkkituristeja jotka hengailivat Santiagossa vietiin Santigo de Chilen stadionille lahdattavaksi. Nimenomaan journalistit, joista mainittakon esim. Charles Horman sekä Frank Teruggi, tapettiin tarkoituksella etteivät he pääsisi välittämään autenttista tietoa ja kuvamateriaalia todellisesta meinigistä. Jenkkimedialle alettiin syöttämään välittömösti satuja kommunisteista sekä Nixonin hallinnon että CIA:n suoltamana.
Ilmoita asiaton viesti
CIA provosoi ja rahoitti mellakoita ja jopa maksoi kurma-autolijoille, että namä pitäisivät kaluston pois liikenteestä. Nixon järjesti rahoituksen salaten laittoman toimen kongressilta. CIA koordinoi tiedustelun, aseistuksen ja terrorin. Pinochet ei ollut alkuun edes vaihtoehto, homma kuitenkin ns. muuttui hovissa. Mikäli CIA:lla olisi ollut edes jotain esitettävää NL:n sekaantumisesta, kongressin tukema rahoitus olisi ollut selviö.
CIA:n asiakirjoissa ei ole sanallakaan mainittu NL:n sekaantumisesta tai edes kommunisteista.
Se mitä Allende oli, oli että hän oli naiivi olettaessaan yhtenäisen kansan lihaksien riittävän jenkkien ahneutta vastaan. Mikäli hän olisi ollut valmis NL:n ”apuihin” Chilen edustalla olisi vähintään pintautunut NL:n U-paatteja.”
Todella typerää sinulta väittää, että kaikki chileläisten vastustus Allenden ja hänen hallituksensa sosialismiin siirtymisyritystä vastaan olisi amerikkalaisten lietsomaa, organisoimaa ja rahoittamaa. Näin muuten itäiset diktatuurit ovat tehneet aina omiensa maidensa protesteista ja näin ulkoisia voimia kaikki autoritaariset hallinnot syyttävät oppositiosta.
Tottakai kuorma-autoilijat menivät lakkoon, kun Allende halusi viedä heiltä elinkeinon. Totta kai myös muut pien- ja keskisuuret yrittäjät näkivät siinä uhkan myös omalle tulevaisuudelleen. Perheenemäntiä ei tarvinnut maksaa paukuttamaan tyhjiä kattiloitaan, koska he olivat kyllästyneet jonottamaan elintarvikkeita.
Muuan tutkija totesi että Allenden aika kykeni luomaan Chileen fasistiseen liikkeen, mitä sillä ei ollut aiemmin historiassa ollut.
Kuuba oli chileläisille varottava esimerkki sosialismista: täydellisestä vapauksien ja oikeuksien menettämisestä, kulttuurin totalitaarisesta yhdenmukaistamisesta, kirkon toiminnan estämisestä. Siksi Allende ei ollut mikään kansan enemmistön valitsema presidentti vaan hän yksinkertaisesti sai vain eniten ääniä presidentinvaalissa ja se Chilen perustuslain mukaan riitti. Hänen vasemmistokoalitiollaan ei ollut enemmistöä kongressissa. Allenden koko pyrkimys sosialismiin oli äänestäjien vähemmistön tukema. Ja tätä on mainostettu ”demokraattisena sosialismina.
Chilen poliittinen tilanne oli äärimmäisen polarisoitunut, katutaistelut ennakoivat sisällissotaa.
Nämä ovat faktoja.
Sitten armeija puuttui peliin ja teki niin verisen puhdistuksen heti alkuun, että myöhemmmin 1980-luvulla ei jatkuvaa terroria enää tarvittu. Vuosikymmenen lopulla vastarinta virisi ja se yhdessä kansainvälisen kehityksen kanssa johti muutokseen ja demokratisoitumiseen. Mutta radikaali vasemmisto oli huonossa hapessa ja Neuvostoliiton romahtamisen myötä romahti myös Chilen kommunistinen puolue joka Allenden aikana ja sitä ennenkin oli vasemmmiston merkittävin voima.
Ilmoita asiaton viesti
Meikäläisen ei tarvitse väitellä yhtään mitään, CIA:n asiakirjat (joista Clinton ja myöhemmin Obama poistelivat turvaluokituksia ja ovat näin ollen julkisia asiakirjoja) sekä mm. jopa USA:n Senaatin komitean, joskin kaunisteltu, raportti kertovat asian olevan juuri niin kuin kirjoitin.
Jos tässä jokin on typerää niin se, että väittää virallisista asiakirjoista löytyvien faktatietojen olevan fuulaa, jotka dokumentit ovat asioista viran puolesta perillä olevien henkilöiden virallisia, aiemmin turvaluokiteltuja, hallinon sisäisiä raportteja, kirjattuja ja/tai nauhoitettuja keskusteluja, muistioita, diplomaattisähkeitä etc…Joista tiedoista tai edes niiden olemassaolosta Kansainvälisellä komissiolla joka kokoontui vuonna 1974 Helsingissä ei ollut harmainta hajuakaan, eikä muuten ollut teikäläiselläkään (ei näemmä nykyäänkään) mikäli nyt satuit jonkun Chile-solidaarisuustyötä tekevän poppoon pippaloihin osallistumaan ja piste 🥱
Mikäli mielenkiintoa riittää niin täältä voit käydä tsekkaamassa mitä osalle Chileläisistä ihmisistä tapahtui vallankaappauksen aikana ja selviää myöskin avainasemassa olleiden kenraalien motiivi vallankaappaukseen ryhtymiseen aivan suoraa dollareissa ilmaistuna.
Chilestä tehtiin aivan tarkoituksella esimerkki. Ahneet JENKKIRAHAN omistajat pelkäsivät sijoitustensa puolesta joiden tuottamat osingot kuivuisivat sikäli mikäli sosialismi lähtisi Latinalaisessa Amerikassa leviämään jolloin nämä eivät pääsisi enää kuorimaan kermoja päältä.
”Muuan tutkija totesi…” kuulostaa jo niin kornilta ettei juuri mikään 🥱
Chilessä oli natseja jo 30-luvulla. Saksan hävittyä sodan näiden suojiin kerääntyi myös Saksasta paenneita aivan aitonatseja. Mikäli joku ei sattuisi tietämään niin kerrottakoon, että natsismi on fasismin sairain ilmenemismuoto.
Chilen kupariteollisuuden kansallistaminen, jota yleisesti kuvataan kuparin chileläistämiseksi (espanjaksi: Chilenización del cobre), oli prosessi, jolla Chilen hallitus sai määräysvallan Chilen kuparikaivosteollisuuden suurimmasta ulkomaisessa omistuksessa olevasta osasta. Se sisälsi kolme valtavaa ”La Gran Mineria” -nimistä kaivosta ja kolme pienempää operaatiota. Chilen omistamiin pienempiin kuparikaivoksiin se ei vaikuttanut. Prosessi alkoi presidentti Carlos Ibáñez del Campon hallituksessa ja huipentui presidentti Salvador Allenden hallitukseen, joka sai kansallistamisen päätökseen. Tämä ”suvereniteetin teko” oli perusta joka johti myöhemmin kansainväliseen taloudelliseen boikottiin, joka eristi Chilen maailmantaloudesta ja pahensi poliittisen polarisoitumisen tilaa.
Salvador Allenden hallinto jätti vuoden 1971 alussa kongressille lakiesityksen Chilen kuparivarojen sekä tuotannon kansallistamisesta, jonka vahvistamiseksi perustuslakiin tehtiin lisäys yksimielisellä päätöksellä:
La nacionalización del cobre se realizó mediante una reforma constitucional que se contiene en la Ley Nq 17.450, publicada en el Diario Oficial de 16 de julio de 1971.
La aprobación del Congreso Pleno había sido dada el 11 de julio de 1971, por la unanimidad de los senadores y diputados presentes. Esa votación, que incluye a los representantes de la derecha política chilena, demuestra que la decisión nacionalizatnrta anidaba enctodo el ¿ímbito nacional y constituía un anhelo largamente sentido por todos los chilenos.
Para esclarecer mejor esta voluntad unánime, copiamos párrafos textuales del discurso que en nombre de su Partido Nacional, pronunció el senador de derecha Francisco Bulnes
Sanfuentes:
”… Nunca nos hemos opuesto conceptualmente a que el Estado chileno se haga dueño de la gran minería del cobre, eüe provee Ia mayor parte de las diüsas con que cuenta el país, que es además una fuente considerable de recursos para el erario y cuya perrnanencia en manos extranjeras significa, obviamente, que el producido de una riqueza natural imposible de reponer no queda totalmente en Chile, sino que se va al exterior”.
”… estamos de acuerdo en que la nacionalización se lleve a efecto de una vez por todas y mediante decisión soberana del Estado de Chile. Dos factores nuevos influyen en nuestra actitud: que en la última elección presidencial hubo un pronunciamiento ciudadano sobre la materia, porque esa forma de nacionalización fue un punto principalísimo y muy conocido en los programas de dos de los candidatos que, en conjunto, reunieron cerca del 65 por ciento de los votos populares; y segundo que, dada la fisonomía del actual Gobierno y lo comprometido que est’á con esta idea, retardar la nacionalización del cobre produciría seguramente mayores tensiones, perturbaciones y conflictos, que llevarla a cabo de una sola vez”.
Lakitekstiä (Ley Nq 17.450) en viitsi liittää tähän, koska ompi aika pitkä. Voin kuitenkin vakuuttaa ettei lakitekstissä mainita sanallakaan chileläisten esim. kuorma-autoilijoiden kaluston kansallistamisesta. Sikäli mikäli joku ei usko voi tarkistella ihan vaikka ite.
Jotenka, mitenkäs se Allende nyt oli sosialisoimassa kuorma-autoja ja vielä aivan omiin nimiinsä keneltäkään lupaa kysymättä 😵💫
Se että kauppoihin jonotettiin, riippui varmaankin siitä ettei tavara liikkunut mikä johtui varmaankin siitä etteivät kuorma-autot liikkuneet mikä taas puolestaan oli osa suunnitelmaa jolla haluttiin saada aikaan yleistä kaaosta ja tyytymättömyyttä kansalaisten, myöskin niiden perheenemäntien, keskuudessa ja siinä onnistuttiin. Make the economy scream said Nixon.
”Kaaoskaava” levottomuuksien luomiseksi tarjoamaan Chilen armeijalle tekosyy vallan kaappaamiseen: Kuusi päivää ennen kuin Nixon määräsi suunnitelman tytäntöönpanon, William Broe, CIA:n läntisen pallonpuoliskon divisioonan päällikkö, antoi Santiagon asemapäällikkölle Henry Hecksherille tehtäväksi aloittaa operatiivisen tehtävän luoda suorat yhteydet Chilen armeijaan, joita voitaisiin käyttää sotilaallisessa iskussa, jos ja kun päätös tehtäisiin. Broe totesi, että tutkittaessa tapoja estää Allenden hallitusta käyttämästä valtaa.
(A) poliittinen eli perustuslaillinen reitti ei ole missään muodossa toimiva.
(B) Ainoa mahdollisuus menestyä olisi sotilaallinen isku joko ennen Allenden virkaanastumista tai heti sen jälkeen. Muutaman päivän sisällä Nixonin 15. syyskuuta 1970 CIA:n silloiselle johtajalle Richard Helmsille antamasta direktiivistä CIA:n päämaja alkoi lähettää ohjeita ilmapiirin luomiseksi otolliseksi vallankaappaukselle
taloudellisen, poliittisen ja psykologisen sodankäynnin avulla.
New York Times julkaisi 20. syyskuuta 1974 seuraavaa:
Senaatin Ulkosuhteiden Komitean tutkimuksessa ja kuulemisessa paljastui, että CIA rahoitti salaisesti Chilessä lakkoilevia ammattiliittoja ja kaupparyhmiä yli 18 kuukauden ajan ennen presidentti Salvador Allenden syrjäyttämistä.
Suurin osa yli 8 miljoonasta dollarista, joka oli varattu CIA:n salaiseen operaatioon Chilessä, käytettiin vuosina 1972 ja 1973 lakkoetujen ja muiden tukikeinojen tarjoamiseen Allenden vastustajille ja työntekijöille.
Voimakkaasti tuettujen joukossa oli valtakunnallisen kuorma-autolakon järjestäjät. Lakko kesti 26 päivää syksyllä 1972, ja häiritsi vakavasti Chilen taloutta ja provosoi ensimmäisen presidentti Allenden työvoimakriisien sarjasta.
Suoria tukia myönnettiin myöskin
kauppiaiden lakkoon ja taksilakkoon, mikä häiritsi Santiagon pääkaupunkia kesällä 1973, vähän ennen kuin Allende syrjäyttettiin.
Vuoden 1973 lakoissa oli huipussaan yli 250 000 kuorma-autonkuljettajaa, kauppiasta ja ammattilaista, jotka liittyivät yhteen keskiluokan liikkeeksi, jonka CIA:n analyytikot olivat päättelleet väistämättä johtavan kaaokseen mikä antaisi tekosyyn vallankaappaukselle.
CIA käytti hyväkseen myös Chilen pimeitä markkinoita ja kykeni lisäämään alunperin varatun rahasumman perusostovoimaa, jotka käytettiin salaisiin ponnisteluihin vuosina 1970-1973. Epävirallinen valuuttakurssi, lähteiden mukaan oli jopa 800 prosenttia korkeampi kuin virallinen kurssi, mikä viittaa siihen, että CIA:n käteisellä olisi voinut olla yli 40 miljoonan dollarin paikallinen vaikutus.
Pohjustaakseen vallankaappausta CIA keskittyi aseiden, varojen ja jopa henkivakuutusten tarjoamiseen Chilen armeijan toimijoille ja ryhtyi toimiin poistaakseen tieltä Chilen asevoimien ylipäällikön kenraali Rene Schneiderin, joka vastusti vallankaappausta. Schneider pysäytettiin 22. lokakuuta 1970 hänen ollessa matkalla työhönsä, häntä ammuttiin, ja hän kuoli myöhemmin sairaalassa. Tästä murhasta tuli yksi legendaarisimmista tapauksista, joissa Yhdysvallat osallistui ulkomaalaisten johtajien salamurhaan.
”Sitten armeija puuttui peliin ja teki niin verisen puhdistuksen heti alkuun, että myöhemmin 1980-luvulla ei jatkuvaa terroria enää tarvittu.”
Melkoisen valikoivaa, tässä selvästikin pidetään terroria välttämättömänä toimena poliittisen päämärän saavuttamiseksi… Vai ettäkö oikein puhdistuksen…Mitenkäs muistan lukeneeni blogistin useista aiemmista kannanotoista, että terroristit tulee jyrkästi tuomita…Vainko Hamasin kohdalla? 🥱
En malta olla lisäämättä, että:
Chilen kokonaistuloista 28,1 prosenttia keskittyy yhdelle prosentille väestöstä (olisikohan kuorma-autoilijat 🥴) , mikä tekee Chilestä yhden maailman epätasa-arvoisimmista maista. Lokakuussa 2019 yli miljoona chileläistä valui kaduille protestoimaan eriarvoisuutta ja eliitin etuoikeuksia vastaan, jonka jälkeen Chilessä asettettiin perustuslaillinen valmistelukunnan, jonka tehtävänä oli suunnitella uusi perusasiakirja, joka korvaisi Pinochetin hallinnon laatiman asiakirjan, jota arvostelijat, mukaan lukien valmistelukunnan ylivoimainen enemmistö, pitivät uusliberalistisena. Valmistelukunnan puheenjohtaja Elisa Loncon ilmoitti, että uuden perustuslain pitäisi luoda uusliberalistisen mallin sijaan oikeutta tuova talousmalli. Mitäs ihmettä, paluu sosialismin kokeiluun? Onnea vaan, mutta juna meni jo. Voisi jotenkin olettaa ettei perustuslain muutokset eivätkä lakot pahemmin auta, tuskinpa kentsukunta jälkeläisineen tarvitsisi enää edes CIA:n apuja pitääkseen kiinni saavutetuista eduista 🥴
Ilmoita asiaton viesti
Vierailin Chilessä työmatkoilla pari kertaa 90-luvulla ja vasta niiden vierailujen seurauksena opn tietämään paremmin chileläisten tunnoista koskien Pinochetia ja Allendea.
Ihmiset muistelivat talouspulaa, joka vallitsi Allenden noustua valtaan. Ruokakauppojen edessä oli satojen metrien jonoja ja kaikesta oli puutetta. Muuan yhteistyöpartnereistani Chilessä kertoi itse olleensa jonottamassa elintarvikkeita sinä aamuna, kun tieto Allenden kukistamisesta levisi ja koko jono reagoi spontaanisti taputtaen ja hurraata huutaen. Allende ei siis ollut mikään ”kansan” rakastama henkilö.
Pinochetin valtakausi ei sen sijaan päättynyt vallankumoukseen, vaan vaaleihin. Kun vaaleissa äänestettiin jatkokauden puolesta tai sitä vastaan, niin puolesta äänestäneiden ääniosuus jäi hiukan alemmaksi kuin vastustajien. Kyseessä ei ollut mikään rökäletappio, mutta Pinochet lupauksensa mukaisesti luopui vallasta.
Ilmoita asiaton viesti
Et takuuvarmasti päässyt koskaan kuulemaan sen toisen osapuolen tuntoja ja vaikka olisit jopa kuullut tuskinpa olisit niistä juurikaan välittänyt 🥱
Ilmoita asiaton viesti
Tässä vielä toinen lainaus yllä lainaamastani artikkelistani:
”Paria päivää aiemmin ylivoimaisella äänten enemmistöllä Chilen vapaasti valitussa kansanedustuslaitoksessa tehdyn päätöksen jälkeen asevoimat puuttuivatkin tapahtumiin. Presidentti Allende syöstiin vallasta 11. syyskuuta 1973. Hän päätti päivänsä oman käden kautta. Chile saattoi kerskailla sillä, että se oli vapautunut omin voimin marxilaisesta diktatuurista – jollaiseksi Allenden hallitus oli vajonnut.
Vuonna 1965 perustettu maanalainen terroristijärjestö MIR – Movimiento de Izquierda Revolucionaria – ja muut marxilaiset terroristiryhmät perustivat Allenden suostumuksella muiden maahan soluttautuneiden kuubalaisten, brasilialaisten, uruguaylaisten ja myös eurooppalaisten vallankumouksellisten kanssa Kuuban ja Baader-Meinhof -joukkion mukaan iskuryhmiä, joiden tarkoituksena oli panna Chilessä toimeen vallankumous. Maahan salakuljetettiin itäblokissa valmistettuja aseita etupäässä Kuuban kautta. Jotta vielä oikeusvaltion viranomaisten tavoin toimineet chileläiset tulli- ja rajavartiostovirkailijat eivät olisi puuttuneet asioihin, merkittiin kokonaiset lentokonelastilliset asetoimituksia »Fidel Castron henkilökohtaiseksi lahjaksi presidentti Allendelle». – –
Samanaikaisesti kun Castro toimitti Allendelle aseita ja vaati tätä kiihdyttämään vallankumouksellista toimintaa, aloitti Neuvostoliitto jo valmistelut laivastotukikohdan rakentamiseksi Chileen, Tyynen valtameren rannikolla sijaitsevaan Colcuraan. Noin 13 000 ulkomaista neuvonantajaa ja seikkailijaa koulutti neuvostoliittolaisin asein chileläisiä terroristiryhmiä odotettavissa olevaan valtataisteluun. Kutsumalla eräitä sotilashenkilöitä hallitukseensa Allende yritti murskata armeijan yhtenäisyyden, niin ettei siitä olisi enää ollut haittaa marxilaisten siirtyessä väkivaltaiseen toimintaan ja vallankaappaukseen.
Luis Corvalanin johtama Chilen kommunistinen puolue on ehdottoman oikeaoppinen ja Moskovalle uskollinen; miltei kaikki sen keskuskomitean jäsenet ovat saaneet koulutuksensa Neuvostoliitossa. Allende oli päässyt valtaan kansanrintamapolitiikan avulla, jonka tukijoina toimivat kauas vasemmalle ajautuneet ja sitäpaitsi marxilaisten soluttamat kristillisdemokraatit. Kun Allende syöstiin vallasta, päättyi samalla Neuvostoliiton unelma eteläisen Tyynen valtameren rannikolle sijoitetusta suurvaltapolitiikan tukikohdasta. Yhtä karun lopun saivat kansainväliset sosialistit, jotka reagoivat tapahtumaan voimattomalla raivolla.
Allenden jälkeen valtaan tulleen kenraali Augusto Pinochetin sotilashallitusta vastaan Moskova pani toimeen maailmanlaajuisen vääristelykampanjan, jonka kustannusten läntiset tiedustelulähteet arvioivat nousseen noin kahteensataan miljoonaan dollariin. Moskovan raivo kohosi sellaisiin mittoihin, että Pinochetin alaisen turvallisuuspoliisin KGB:n laskuun toimivat jäsenet panivat toimeen hyökkäyksiä väestöä kohtaan, joista tiedotettiin viivytyksettä radioteitse Moskovaan. Sieltä käsin ne toitotettiin kaikkialle maailmaan »Pinochetin hallituksen ihmisoikeuksien loukkauksina».”[i]
Vaikka Augusto Pinochet on voinut tehdä vääryyksiä, jopa rikoksia (ei ole todistettu ja tuomittu), niin on ehdottomasti muistettava, että Pinochet pelasti Chilen Venäjän maahan ujuttamalta kommunistiselta diktatuurilta ja venäläiseltä laivastotukikohdalta Chilessä.
Mitä todennäköisimmin tämä tarkoittaa samalla, että Pinochet säästi hyvin suuren joukon ihmisiä joutumasta kommunistien kiduttamiksi ja murhaamiksi – sekä joutumasta äärimmäiseen köyhyyteen, jonka kommunismi on aiheuttanut kaikkialla mihin on perustettu kommunistinen diktatuuri.”
Ilmoita asiaton viesti
MIR perustettiin 12. lokakuuta 1965, se sai jäseniksi alle 100 opiskelijaa eri opiskelijajärjestöistä, pääasiassa Concepciónin yliopistosta. Tuskinpa he kysyivät saati tarvitsivat Allenden suostumusta. Ainoa asia mikä liittää Allenden em. järjestöön on hänen veljenpoikansa Andrés Pascal Allende, joka toimi järjestön alkuaikoina yhtenä sen johtajista. Mikäli Andrés olisi mennyt pyytämään setänsä siunausta olisi voinut saada sedältään jopa korvilleen…
Seurakunnan ideologinen pohja oli vähintäänkin sekava:
Oli vallankumouksellista sosialistia, maolaisia, trotskilaisia ja mitä lienee vasemmistolibertaaria. Kesti hyvän aikaa ennen kuin MIR lopulta identifioitui yhden ainoan lipun alla toimivaksi poliittiseksi organisaatioksi ideologisena pohjanaan marxismi-leninismi.
Neuvostoliiton vuoden 1968 hyökkäys Tšekkoslovakiaan aiheutti kuitenkin MIR:n piirissä laajaa närkästystä ja järjestö otti kannan joka tuomitsi NL:n toiminnan jyrkästi, joka ei oikein käy mitenkään yksiin väitetyistä haaveista vallankumoukseen Latinalaisessa Amerikassa NL:n tuella ja aseistamana.
Toiminta ei ollut tuolloin salaista saatikka että maanalaista. Järjestö alkoi keräämään ja saamaan kannatusta Concepciónin, Santiagon ja muidenkin kaupunkien slummialueilla toimivien ammattillisten paikallisjärjestöjen keskuudessa.
Vuonna 1969, ”Osses-tapauksen” jälkeen, neljän MIR-militantin suora ei kuolemaan johtanut toimi oikeistolaista Noticias de la Tardea -lehteä vastaan osui järjestön omaan nilkkaan. Kristillisdemokraattien muodostama hallitus käytti tapausta hyväkseen ja kielsi MIR:n toiminnan julkaistaen samalla listan 13:sta järjestön johtajan vangitsemiseksi jolloin MIR ryhtyi jatkamaan toimintaansa ns. maan alla.
Ennen vuotta 1973 järjestön militanttien toiminta keskittyi ensisijaisesti vastaamaan CIA:n tukemien okeistopiirien agitoiman katumellakoinnin ja terrorin vastapuolena. Vuonna 1973 järjestön kannatus kipusi kaikkein korkeimmilleen jäsen/tukijamäärän ollessa n. 10 000.
Pinochetin johtaman juntan terrorin myötä järjestö muutti toimintansa maanalaiseen aseelliseen vastarintaan kostona juntan mielivaltaisille teloituksille ja ihmisten katoamisille.
On aivan täyttä hevonpaskaa, että
”Chile saattoi kerskailla sillä, että se oli vapautunut omin voimin marxilaisesta diktatuurista”.
First, Coup d’etat wasn’t even the idea of the Chileans. This is where it all started:
Richard Nixon’s directive to CIA Director Richard Helms set in motion a series of some of the more infamous acts in the Annals of U.S. foreign policy. To instigate a coup, the CIA soon focused on providing guns, funds, and even life insurance policies for Chilean military operatives to remove the commander-in-chief of the Chilean armed forces, General Rene Schneider, who opposed a coup. On October 22, 1970, Schneider was intercepted and shot on his way to work; he died three days later. His CIA-supported Murder became one of the most legendary cases of U.S. involvement in the Assassination of foreign leaders. The CIA’s short-term Covert effort to block Allende’s inauguration Evolved into a protracted three-year Clandestine effort to destabilize his ability to govern, creating the “coup climate” that led directly to the September 11, 1973, military takeover led by General Augusto Pinochet .
”Carnage will be considerable and prolonged,” a TOP SECRET CIA cable from the Santiago station Predicted as agents began to actively implement Nixon’s orders. ”You have asked us to provoke Chaos in Chile, we provide you with formula for Chaos that is unlikely to be bloodless. To dissimulate U.S. involvement will clearly be impossible.”
The “chaos formula” for creating a “coup climate” to provide the Chilean military with the pretext for seizing power. Six days before Nixon ordered a military coup, William Broe, the head of the CIA’s Western Hemisphere division, instructed Santiago station chief Henry Hecksher to initiate “the operational task of establishing those direct contacts with the Chilean military which … could be used to stimulate a golpe if and when a decision were made to do so.” It had become apparent “in exploring avenues to prevent an Allende government from exercising power,” Broe noted, “that (A) the political/constitutional route in any form is a non-starter and (B) the only prospect with any chance of success whatsoever is a military golpe either before or immediately after Allende’s assumption of power.” Within days of Nixon’s September 15 directive, CIA headquarters began transmitting instructions for the “creation of coup climate” through “economic warfare,” “political warfare” and “psychological warfare.”
On September 15, 1970, during a twenty-minute meeting in the Oval Office between 3:25 pm and 3:45 pm, President Richard Nixon ordered the CIA to foment a military coup in Chile. According to handwritten notes taken by CIA Director Richard Helms, Nixon issued explicit instructions to prevent the newly elected president of Chile, Salvador Allende, from being inaugurated in November—or to create conditions to overthrow him if he did assume the presidency. “1 in 10 chance, perhaps, but save Chile.” “Not concerned about risks involved,” Helms jotted in his notes as the President demanded regime change in the South American nation that had become the first in the world to freely elect a Socialist candidate. “Full time job—best men we have.” “Make the economy scream.”
Sources: Archived CIA documents declassified by Bill Clinton and Barack Obama.
It should be mentioned that Hans Graf Huyn, whose book Der Angriff Mr. Putkinen uses as a source, was a member of Le Cercle (The Circle, still exists today and is funded e.g. by the CIA), which is a right-wing think tank spreading Cold War concepts around the world and whose membership includes very hard-right thinking European and American professional politicians, retired Ambassadors, former Generals, lawyers, bankers and active participants in banking, oil, shipping, publishing and trading companies.
For those who, instead of fairy tales, are more interested in what really happened. Even the embellished Senate Select Committee report states that the CIA had an extensive covert operation in Chile to oust Allende in a Coup d’état.
Regarding Allende’s alleged suicide,
information has been released that debunks the narrative.
After going through the background and politics, you can look at what happened to some people in Chile during and after the coup, if you dare.
Ilmoita asiaton viesti