Karhunpentu sairastaa

Olipa kerran karhunpentu, Suoma nimeltään. Maanviljelijä Antti kehui. Tule tuohon laudalle istumaan, saat purkillisen hunajaa. Pentu tietysti innostui ja istui. Antti pisti pentua terävällä piikillä ja sanoi. Istu vaan kiltisti, saat huomenna hunajaa.

Tätä jatkui kauan, pentu oli kuolemaisillaan nälkään, nahka täynnä reikiä. Tuli naapuri paikalle, ampui Antin ja sanoi pennulle. Jos haluat hunajaa, sinun täytyy itse se mehiläispesästä hakea. Mene nyt äläkkä enää koskaan lankea tuollaiseen hunaja ansaan.

Pentu meni. Söi ensin marjoja, vahvistui ja alkoi jopa hunajaa löytää. Tietysti haavat vaivasivat mutta olihan niiden palkkana kokemuksen luoma viisaus joten pentu ymmärsi olla niistä kiitollinen ja ylpeä.

Pentu kasvoi aikuiseksi, hankki oman pennun, Finnen, jolle kertoi kokemuksistaan. Tietysti hiukan väritetyn version, eihän kukaan myönnä omaa hölmöyttään.

Finne pentu oli metsän reunassa syömässä marjoja kun tuli maanviljelijä Kolli, Antin poika, joka sanoi. Tule tuohon laudalle istumaan, saat purkillisen hunajaa. Pentu tietysti innostui ja istui. Kolli pisti pentua terävällä piikillä ja sanoi. Istu vaan kiltisti, saat huomenna hunajaa.

Tätä jatkui kauan, pentu oli kuolemaisillaan nälkään, nahka täynnä reikiä. Kollin tilalle tuli Anna joka jatkoi tökkimistä. Pentu laihtui ja laihtui kunnes viimein kuoli nälkään ja haavatulehduksiin. Ei tullut hunajaa, tuli piikkejä. Eikä tullut naapuri avuksi.

Tarinan opetus. Herkkäuskoisuus yhdistettynä ahneuteen tappaa karhunkin.

(Kuten huomaat, kyseessä on kapitalistinen satu, se alkaa olipa kerran. Kommunistinen satu alkaisi. ”Tuleepa kerran olemaan.” Kapitalistiset sadut muistelevat niitä kultaisia aikoja kun orja oli orja ja herra herra. Siksi olipa kerran muoto. Tosin nykyiset kapitalistit kertovat keskenään myös satuja joiden alku on. ”Tuleepa taas kerran olemaan.”)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu