Kuinka työttömyyttä alennetaan?

Kuten edellisessä blokissani kerroin, Suomen työttömyys on alle NAIRUn eli rajan jossa palkat alkavat nousta jos työttömyys alenee. Normaalisti tämä olisi kansantaloudelle etu, palkka inflaatio kiihdyttäisi edelleen kasvua ja päästäisiin nousukauteen. Suomi on kuitenkin euro jäsen joten nimellispalkkoja ei voida pahemmin korottaa koska kilpailijat, tärkeimpänä Saksa pitävät omat kustannuksensa kurissa vuokra- ja hintasäännöstelyllä. Siellä työntekijät on sitoutettu yrityksiin antamalla heille vaikutusvaltaa yrityksen johdossa ja valtio tukee matalapalkka työtä.

Palkkoja ei siis voi nostaa yli 3% vuosivauhtia mutta työttömyys pitäisi saada alas. Juhanna Vartiainen on perännyt pakkovaltaa. Asetetaan työttömät nälkäkuoleman uhkan eteen, tällöin työ maistuu ilman palkkaa. Raimo Ilaskivi esitti eilisessä blokissaan eläkkeiden korotuksia joka luo ostovoimaa ja siten työllisyyttä. Kumpikin malli teoriassa toimii. Käytännöstä en ole niin varma.

1860 nälkäkuolemat korjasivat työllisyysastetta lähinnä työvoiman vähenemisen seurauksena, eivät luomalla uusia työpaikkoja. Ostovoiman korjaaminen tasan varmaan töitä luo mutta nostaa myös palkkatasoa.

Palkkatuki

Vanha keino. Mikä on sen logiikka? Oletetaan teorian mukaan. Töissä on korkean tuottavuuden ihmiset joiden rajatuottavuus on 100, minimipalkka kuluineen100. Tällöin viimeinen töissä oleva tuottaa kulunsa, muut hiukan enemmän. Rajan alla on noin 500 000 ihmistä. Jos heidät työllistetään, rajatuottavuus laskee 50 kieppeille. Jos henkilölle joka tuottaa 50, maksetaan 100, lienee selvää, henkilö joka tuottaa 100 vaatii palkaksi 200. Työnantajien palkkakuri yleensä luistaa joten osaan vaatimuksia suostutaan.

Yksityisen kapitalistin ahneus on suurempi kuin solidaarisuus muita kapitalisteja kohtaan. Ellei yrityksiä oteta valtion haltuun, palkat nousevat.

Mikäli palkkatuki korvaa erotuksen, palkankorotuspaineet yksityisessä yrityksessä pienenevät, koska tuki luo kahden kerroksen työvoimaa.

Työllisyystyöt ja NAIRU

Työllisyystyöt ovat toinen helppo keino. NAIRUn idea on yksinkertainen. Työttömyys on parin viimeisen vuoden aikana vakiintunut työttömyys. Syykin on selvä. Parissa vuodessa työttömyyteen sopeudutaan ja muutokset tilanteessa aiheuttavat paineita palkkojen joustolle.

Jos otamme 200 000 työtöntä työllisyystöihin, se ei vaikuta töissä olevien tilanteeseen, heille työllisyys on edelleen sama. Työllisyystöissä oleville muutos on suuri. Parin vuoden pesti nostaa heidät vakiintuneisiin työläisiin. Nairu aleni 200 000 henkilöllä.

Tietysti se maksaa. Jos henkilö palkataan kolmipäiväiseen työsuhteeseen, palkkakustannus on yhtä suuri kuin työttömyydestä aiheutuva kulu. Erona on, työtön sopeutuu työmarkkinoille ja maksaa elämisen palkalla, ei tuilla.

Pari vuotta kolmipäiväistä työviikkoa totuttaa työntekijän saksalaiseen työaikaan, sen jälkeen hän on valmis siirtymään yksityiselle sektorille taikka muuttamaan saksaan.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu