Osakeyhtiö – kansantalouden alkeet

Pätkä kansantalouden alkeita.

Historiaa

Adam Smith havaitsi osakeyhtiöiden toimimattomuuden tutkaillessaan Englannin Intian kauppakomppaniaa. Moraalikato, omaan pussiin pelaaminen ja valvonnan vaikeus tekivät siitä tehottoman verrattuna yksityiseen yritykseen jossa omistaja kantaa vastuun niin voitoista kuin tappioista.

Karl Marx oletti osakeyhtiön toimivan koska suuret pääomat mahdollistavat mittakaava edut. On myös selvää ettei suuriin investointeihin löydy helposti riittävästi varoja yksittäiseltä yrittäjältä joten osakeyhtiö on hyödyllinen pääomia kerätessä.

Tämän hetken yrityskarttaa katsoessa näyttää, Marx oli oikeassa, Smith väärässä. Toisaalta kukaan tuskin epäilee etteikö Smithin havaitsemat ongelmat ole todellisia. Kommunistinen omistus vaan luo etuja joihin yksityinen yrittäjyys ei pysty.

Kiina

Varhaisimmat tiedot osakeyhtiöstä löytyvät Kiinasta Tang-dynastian (618–907) ja Song-dynastian (960–1279) aikana. Tang-dynastia kehitti ho-kynää , joka on aikaisempi osakeyhtiömuoto aktiivisen kumppanin ja passiivisten sijoittajien kanssa. Song-dynastian mukaan tämä oli laajentunut douniu’ksi , suureksi joukoksi osakkeenomistajia, hallinnon ollessa ching-shangin , kauppiaiden, jotka hoitivat liiketoimintaansa sijoittajien varoilla, käsissä sijoittajien korvauksilla, jotka perustuivat voitonjakoon, vähentäen näin yksittäiset kauppiaat ja korkojen maksamisen taakka. (Wiki 9.9.2020)

Eurooppa

Noin 1250 Ranskassa on Toulousessa , 96 osuudet Société des Moulins du Bazacle tai Bazacle Milling Company vaihdettiin arvoon, joka riippui kannattavuuteen tehtaiden yhteiskunnan omistuksessa, joten se luultavasti ensimmäinen yritys laatuaan historiassa.

1602, hollantilainen Itä-Intian yritys laski liikkeeseen osakkeita, jotka saatiin kaupankäynnin kohteeksi Amsterdamin pörssissä . Keksintö lisäsi osakeyhtiöiden kykyä houkutella pääomaa sijoittajilta, koska ne voisivat nyt helposti myydä osakkeensa. Vuonna 1612 siitä tuli ensimmäinen ”yritys” mannertenvälisessä kaupassa, jossa oli ”lukittu” pääoma ja rajoitettu vastuu. (Wiki 9.9.2020)

Osakeyhtiön toiminasta

Sidosryhmät

Osakeyhtiöllä on useita sidosryhmiä joista helpoiten havaittavia ovat kuluttajat, omistajat, työntekijät, valtio, rahoittaja ja yritys itse.

Yritys

Yhtiön etujen mukaista on säilyä vakavaraisena, kasvaa monopoliksi tai ainakin niin suureksi että suurtuotannon edut ja markkinavoima alkavat turvata asemaa. Poistuvat rahavirrat palkkojen ja osinkojen muodossa on eduksi minimoida kunnes yritys on monopolissa.

Kuluttajat

Kuluttajan etujen mukaista on, yritys tuottaa hyvää palvelua edullisesti. Kuluttajan etujen mukaista on useiden yritysten kilpailu.

Työläiset

Työläisten etujen mukaista on, yritys tarjoaa hyvän ja pysyvän työpaikan. Helpoiten tämä toteutuu monopolissa. Työläisten ja yrityksen pitkän aikavälin etu ovat samat ellei työläiselle ole tarjolla vaihtoehtoisia töitä ja irtisanomissuoja on hyvä.

Valtio

Valtio kaipaa yritykseltä hyvää kuluttajien ja työläisten kohtelua sekä verotuloja. Joskus kehitysmaissa ja heikosti johdetuissa valtioissa pelkät työpaikat ilman verotuloja, kohtuu palkkaa ja kunnollista palvelua riittävät. Tällöin taustalla on yleensä korruptio tai tyhmyys.

Rahoittajat

Rahoittajien etujen mukaista on, yritys on maksukykyinen ja luotettava. Myös kasvu palvelee monesti rahoittajan etuja laajentaen markkinaa. Monopoli on tietenkin turvallisin rahoitettava.

Omistajat

Omistajille voi aikajänteestä riippuen olla tärkeää joko suuri tuotto tai jatkuva kasvu. Riippuu siitä ovatko omistajat pitkän aikavälin sijoittajia vai pesän puhdistajia. Jos tavoite on rikastua nopeasti riippumatta siitä miten yritykselle käy, osinkojen maksimointi, vaikka se aikaa myöten tuhoaa yrityksen, on monesti houkuttelevaa. Osinkojen maksimointi saattaa vaikuttaa positiivisesti yrityksen pörssiarvoon ja siten puhdistaja saa tuplatuoton. Puhdistaa yrityksen varoista ja myy kuoren kalliimmalla mitä saisi hyvin hoidetusta yrityksestä.

Eturistiriidat, verotus ja valtio

Noiden eturyhmien ristiriidoista johtuen yritykset joko menestyvät tai eivät. Lainsäädännöllä ja valtio ohjauksella on suuri merkitys. Jos valtio suosii osinkojen imemistä matalalla verotuksella, se tuhoaa yritykset. Myös 100% omaisuusverolla on haittoja ellei valtio jatka yrityksen pyörittämistä.

Matalaa verotusta on puolusteltu, se tuo investointeja. Lienee selvää ettei kukaan investoi koska verotus on matala ellei yrityksellä ole toiminta edellytyksiä. Toisaalta jos toiminta on kannattavaa, pankit kyllä rahoittavat, niitä ei kiinnosta paljon yritysvero on, vain se saavatko omansa pois korkoineen. Verotuksella ei siis ole vaikutusta investointiasteeseen.

Matalan verotuksen eräs piirre on, se valikoi yritysten omistajiksi tahoja joille yrityksen varojen rosvoaminen on päätarkoitus. Yritys ostohan ei ole investointi vaan tähtää joko yrityksen puhdistamiseen tai monopolin saavuttamiseen kasvattamalla ostavan yrityksen kokoa.

Markkinataloudessa yritysostot tietenkin kielletään, siinähän pyritään kilpailun maksimoimiseen, ei monopoliin.

Työmarkkina ja valuutta politiikka vaikuttaa yritykseen. Jos valtio pyrkii revalvoimaan valuuttaa (ns. vahvan markan politiikka), se automaattisesti tuhoaa yritykset. Saman asian ajaa valtion puuttuminen palkkoihin. Elleivät yritykset ja työläiset voi keskenään sopia hintoja, seuraa vääristymiä jotka aikaa myöten tuhoavat yritykset.

Devalvaatio tai valuutan tarkoituksellinen heikentäminen vaikuttaa yrityksiin positiivisesti lyhyellä aikavälillä kuten Suomen (1900 – 1985) ja Kiinan (1990 – 2020) historia osoittaa. Aikaa myöten syntynee haittoja jahka yritykset oppivat, valuutta joustaa, turha kilpailla. Suomen kokemuksen mukaan aikaväli on kuitenkin pidempi kuin 80 vuotta joten lyhytaikaiseen kasvun piristykseen se toimii.

USA on varoittava esimerkki tullien haitoista. David Ricardon kehittämä suhteellisen edun teoria osoittaa, maan kannattaa erikoistua siihen jossa on vahva. Smithin huomio tullien haitallisuudesta lienee kaikille tuttu. USA ei tajunnut kuluttajien etuja eikä Ricardon neroutta. 40% tullit teollisuustuotteille estivät keskittymisen vahvuuksiin (viljan ja puuvillan vienti sekä lihanjalostus). Maahan polkaistiin teollisuus joka tuottaa huonolaatuisia tuotteita. Lyhyen aikaa toisen maailmansodan jälkeen teollisuus pärjäsi ilman tulleja, olihan kilpailijat tuhottu. Nyt on palattu kaupan rajoituksiin ja teknisesti edistyneiden yritysten (Esim Huawei) tuotteiden tuloa hankaloitetaan. Ilman tulleja USA olisi maailman suurin puuvillan ja viljan tuottaja. Puuvillaa riittäisi vientiinkin jos orjuus olisi säilytetty.

Osakeyhtiön tulevaisuus

On vaikea ennustaa, säilyykö yhteisomistus vai siirrytäänkö yksityiseen yrittäjyyteen. Tällä hetkellä missään ei ole aktiivista yksityistämis liikettä joka vaatisi osakeyhtiöiden purkua ja omaisuuden jakoa osakkeen omistajille niin että jokainen osa toimisi kilpailevana yksityisyrityksenä. On kyseenalaista olisiko tämä kuluttajienkaan etu. Yhteisomistus ja palkka johto on osoittanut toimivuutensa niin Neuvostoliitossa kuin muuallakin.

Tekoäly, mikäli saa kansalaisoikeudet muuttanee tilannetta. Jahka tekoälyjohtoinen yritys omistaa itsensä, tuottaa kaiken roboteilla, ollaan tilanteessa, jossa yrityksellä on vain yksi ulkopuolinen intressiryhmä, kuluttajat. (Tekoäly osannee painaa itse omat rahansa joten se ei tarvitse rahoittajiakaan.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu