Ilmastonmuutos, osa 4: IPCC tuplaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen kahdesti

Motto: Nihil in verbis, omnia probate – Älä luota pelkkään puheeseen, testaa kaikkea

IPCC:n ajama teoria on, että kasvihuonekaasujen ja erikoisesti hiilidioksidin (CO2) kohonneet pitoisuudet ovat pääsyy ilmaston lämpenemiseen, koska kasvihuoneilmiö on voimistunut. Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutukset eivät ole IPCC:n mielestä riittävät, ja siksi sitä tukevat tutkijat käyttävät kahta tapaa, jolla lämmitysvaikutukset tuplataan kahdesti eli yhteensä nelinkertaisiksi. Asiantuntijat tietävät nämä keinot, mutta suurella yleisöllä ei ole niistä hajuakaan. Näitä keinoja IPCC ei tuo tiedotuspolitiikkansa mukaisesti esiin. Ne ovat kuin vakuutussopimuksen pienellä präntättyä tekstiä, joka jää pimentoon.

Ensimmäinen tuplauskeino tapahtuu olettamalla, että ilmakehän suhteellinen kosteus säilyy vakiona, vaikka lämpötila nousisi. Tämä kuulostaa aivan vaarattomalta. Salaisuus on siinä, että lämmin ilma pystyy sitomaan enemmän vettä kuin kylmä ilma. Vuoden 2007 raportissaan AR4 IPCC selittää asian kohdassa 8.6.3.1: Vesihöyry antaa suurimman positiivisen takaisinkytkennän, sillä se kaksinkertaistaa ilmastopakotteiden (kuten kasvihuonekaasujen) lämmitysvaikutuksen. Olen todennut saman asian omilla laskelmilla veden lämmitysvaikutuksista, koska vesi on todella voimakas kasvihuonekaasu. IPCC:n mielestä vesi ei ole kasvihuonekaasu, vaan se on pelkästään takaisinkytkentäilmiö. Vesi kelpaa siis mainiosti renkipojaksi, joka tuplaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen, mutta ei kelpaa kasvihuonekaasuksi.

Esimerkiksi IPCC raportoi 2013, että vuoden 2011 mitattu lämpötilanousu oli 0,85 °C johtuen 98-prosenttisesti kasvihuonekaasuista. IPCC raportoi tarkasti, että lämpötilanousun takana oli säteilypakotteen nousu arvoon 2,34 W/m2. Sitten jostain syystä IPCC ei muistanut laittaa mihinkään, että tätä säteilypakotetta vastaava mallin arvo on 1,17 °C eli virhettä 38 %. On myös varmaa, että IPCC ei muistaisi kertoa, että mallin lämpenemisarvosta puolet lasketaan aiheutuvan lisääntyneestä veden määrästä ilmakehässä.

Kun käytän ilmaisua, että tietokonemallit ja IPCC:n malli olettavat suhteellisen kosteuden säilyvän vakiona, niin IPCC-myönteiset tutkijat kiirehtivät selittämään, että ei se niin mene. Tietokonemallit eivät oleta mitään, vaan mallien laskema suhteellinen kosteus säilyy vakiona. IPCC:n mallissa asia pitää olettaa. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, kummin päin asia menee. Oleellista on, toimiiko ilmakehä todellisuudessa näin. Tämän asian voi yksinkertaisesti tarkistaa globaaleista suhteellisen kosteuden mittaustuloksista. Ne ovat olemassa vuodesta 1948 eteenpäin, kuva 1.

Kuvassa on suhteellisen kosteuden arvot eri ilmanpaineissa eli eri korkeuksissa ilmakehässä. Niissä on selvä laskeva trendi. Ilmeisesti on niin, että IPCC-mielisillä tutkijoilla on jonkinasteinen taittovirhe silmissä, sillä heidän mielestään käyrät ovat suorat. IPCC-myötäilijät sanovat myös, että mittaustulokset eivät ole luotettavia. Kyllä ne ovat riittävän luotettavia, sillä suurin osa näistä mittauksista tehdään Vaisalan kosteusantureilla. 80-luvun alussa ruvettiin käyttämään Humicap-sensoriteknologiaa ja siitä on sen jälkeen tullut vielä parannettu versio. Mittausanturit kalibroidaan yksilöllisesti ja mitään systemaattisia virheitä ei ole huomattu. IPCC on kylmästi sitä mieltä, että heidän oletuksensa ja mallinsa ovat parempia kuin mittaustulokset. On se niin väärin, kun luonto ei noudata heidän malliaan.

Toinen IPCC:n ja tietokonemallien kasvihuonekaasujen tuplauskeino liittyy käsitteeseen ilmastoherkkyys. Ilmastoherkkyys tarkoittaa maapallon lämpötilan nousua, kun hiilidioksidin arvo kasvaa esiteollisesta arvosta 280 kaksinkertaiseen arvoon 560 ppm. Nyt ollaan tasolla 400 ppm.  Ilmastoherkkyyksissä on kaksi määritelmää. Toinen on TCS eli Transient Climate Sensitivity käännettynä ”lyhytaikainen ilmastoherkkyys” ja toinen on ECS eli Equilibrium Climate Sensitivity käännettynä tasapainoilmastoherkkyys. Käytän jatkossa englanninkielisiä lyhennyksiä. IPCC:n mukaan TRC:n arvo on välillä 1,0 … 2,5 °C ja se saadaan yksinkertaisessa IPCC:n mallissa kertomalla CO2:n säteilypakote ilmastoherkkyysparametrilla arvoltaan 0,5 K/(W/m2) eli 3,7 * 0,5 = 1,85  °C. ECS:n arvo on tuplaten tämä eli yleensä tasolla 3,2….3,5 °C. Jos ilmastoherkkyysarvo alkaa numerolla 3, niin tiedät, että kyseessä on tämä suurempi ilmastoherkkyysarvo.

Ilmastoherkkyysparametri 0,5 K/(W/m2) sisältää veden positiivisen takaisinkytkennän, joka tuplaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen. ECS-arvo saadaan nostamalla ilmastoherkkyysparametri vähintään arvoon 1,0 K/(W/m2) eli jälleen tuplaten toisen kerran kasvihuonekaasujen vaikutus. IPCC:n raportissa AR5 vuodelta 2013 on listattu taulukossa 9.5 sivulla 818 tietokonemallien ilmastoherkkyysparametrit. 30 mallin arvot vaihtelevat välillä 0,6 … 1.6. Mitkä ovat fysikaaliset perustelut tähän tuplaukseen? Asia perustuu jälleen pelkkään oletukseen takaisinkytkentöjen lisääntymisestä. Nyt asiaa perustellaan sillä, että korkeammat lämpötilat muuttava maapallon albedoa eli kokonaisheijastavuutta, koska lunta ja jäätä on vähemmän. Kun auringonvaloa heijastuu yhä vähemmän takaisin, niin tilanne sen kun pahenee ja siitä nimi positiivinen takaisinkytkentä. Positiiviseen takaisinkytkentään on otettu mukaan myös pilvisyyden positiivinen takaisinkytkentä, vaikka siitä ei ole edes teoreettista näyttöä.

Tällä hetkellä CO2 pitoisuudessa tapahtunut muutos on. 40 % ilmastoherkkyyden loppuarvosta. Merijään kokonaismäärä on säilynyt suurin piirtein samalla tasolla, kuva 2,  eli näistä positiivisista takaisinkytkennöistä ei ole mitään näyttöä mukaan lukien veden takaisinkytkentä.

Kun IPCC tai meidän Ilmatieteen laitos tiedottaa tulevaisuuden lämpötilan nousuista, se ei yleensä kerro kummasta arvosta on kysymys: TCS vai ECS. Tai on siihen yksi nyrkkisääntö, sillä Ilmatieteen laitos raportoi aina ECS:n mukaisia arvoja, koska niillä kovempi pelotearvo. Esimerkki tästä tiedottamisesta. Kun IPCC:n raportti AR5 valmistui vuoden 2013 lopussa, niin Ilmatieteen laitos tiedotti, että ”Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta”. IPCC:n oma lehdistötiedote kertoi, että vuosisadan loppuun mennessä lämpötila nousee todennäköisesti yli 1,5 °C alhaisimman skenaarion mukaan ja ylittää 2 °C kahden korkeamman skenaarion mukaan verrattuna lämpötiloihin aikavälillä 1850-1900. Kumpikaan lähde ei kerro, onko kyse TCS – vai ECS-arvoista. Tyylinsä mukaisesti Ilmatieteen laitos on ottanut kaikkein korkeimman hiilidioksidiarvon kehittymisen eli projektio RCP8.5 (936 ppm vuonna 2100), joka on aivan epärealistinen, valinnut vaihteluvälin 2,6…4,8 °C ylärajan ja pistänyt siihen vielä hieman lapinlisää.

IPCC:llä ja tietokonemalleilla on siis kaksi yksinkertaista tapaa tuplata kahdesti kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutukset. Mutta älä huoli. Juice Leskistä mukaillen ”En mä vielä kaikkea kertonut oo”.

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 10 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä juttu on nimensä mukaisesti 4. osa ilmastonmuutosblogeista, joita minulla on tarkoitus julkaista lähiaikoina. Niissä blogeissa menen syvemmälle ilmastonmuutoksen syihin.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

aveollila

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu