Ilmastonmuutosuutisia – satomäärien kehitys ja maapallon vihertyminen

Johdanto. Vastaan omalta osaltani edelleen Hesarin haasteeseen, että pitäisi olla enemmän ilmastonmuutosuutisia. Tällä kertaa keskityn vain satomäärien muutokseen. Suurimpia uhkia ilmastonmuutoksen vaikutuksissa on pelätty satomäärien romahtamista ja sitä kautta nälkäkausien yleistymistä. Voitte itse arvioida, miltä kehitys näyttää, kun ilmastonmuutosta on koettu nyt yli 270 vuotta ja tietysti erikoisesti viimeiset 30 vuotta, josta IPCC:n perustaminen oli virstanpylväs. Näkyykö se jotenkin ja kumpaan suuntaan?

Kuva 1. Satomäärien ja kalansaaliiden kehitys 2000-2020.

Kaikkien satomäärien kehitys on ollut positiivista ja suotuisaa. Satomäärät ovat kasvaneet vuodesta 2000 vuoteen 2020 seuraavasti: viljakasvit +52 %, kasvikset + 125 %, ja lihan tuotanto +45 %.

Neljäs kuva kalastuksen tuotoista ei kuulu joukkoon. Se osoittaa, että kalastuksen saalismäärät ovat pysähtyneet vuoden 2018 jälkeen. Merien saastuminen ja kalakantojen väheneminen ihmisten aiheuttama ongelma ja se on paljon suurempi ongelma kuin ilmastonmuutos. YK:n pitäisi perustaa oma organisaatio Intergovernmental Panel on Oceans and Fisheries (IPOF) eli Hallitusten välinen merten ja kalastuksen paneeli. Vaikka kalastuksen ja merten indikaattorit ovat punaisella ja kyse on kansainvälisistä toimista, niin tuskinpa mitään tehdään, kun on tuo ilmastonmuutos.

Kuva 2. Vehnän tuotannon ja väestömäärän kasvu.

Kuva 2 osoittaa, että tärkeimmän viljakasvin eli vehnän tuotanto on pysynyt väestömäärän kasvun tahdissa.

Kuva 3. Tärkeimpien viljakasvien satoisuuden kasvu.

Kuva 3 osoittaa, että kaikkien viljakasvien satoisuus on kasvanut. On siellä sentään yksi poikkeus ja se on durra (sorghum). Sehän on Afrikan köyhien maiden tyypillinen viljelyskasvi ja asia johtunee ainakin osittain näiden maiden viljelystapojen kehittymättömyydestä.

Kuva 4. Kahden hernelajikkeen kasvun ja satoisuuden lisäys ilmakehän CO2-pitoisuudne kasvun takia.

Kuvassa 4 on esitetty, kuinka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nostaa kaikkia satomäärän nousuun liittyviä parametrejä CO2-pitoisuuden kasvaessa. Tämähän on vuosikymmeniä tunnettu tosiasia, että kasvit hyötyvät korkeammasta CO2-pitoisuudesta ja sen vuoksi kasvihuoneissa on poltettu öljyä ja annettu savukaasujen jäädä kasvihuoneeseen. Optimitaso on välillä 1000 – 1500 ppm. CO2-pitoisuuden nousu tasolta 280 ppm nykyiselle tasolle n. 420 ppm on arvioitu nostaneen kasvien satoisuutta keskimäärin 10-20 %.

Kuva 5. Satoisuuden muutos 16 erilaisen riisin genotyypin eli riisiperimän tapauksessa.

Jokainen voi havaita, että kaikki riisin genotyypit ovat merkittävästi hyötyneet CO2-pitoisuuden noususta. Jos olisi riisinviljelijä, niin kokeilisin genotyyppiä BG376-7, koska se näyttää hyötyvän eniten CO2-pitoisuuden noususta.

Kuva 6. Nälkään kuolleiden lukumäärä 100 000 tuhatta asukasta kohti maailmassa.

Kehitys on ollut merkittävän suotuisaa. Silmiinpistävää on vuosikymmen 1870 korkea kuolleisuus. Suomessa oli nälkävuodet 1860-luvulla. 1970-luvun jälkeen syntyneet eli alle 50-vuotiaat ihmiset eivät muista median uutisia nälänhädistä esimerkiksi 1960-luvulla Intiassa tai Afrikassa 1970-luvulla Biafrassa. Nyt Intia ja Pakistan ovat elintarvikkeiden viejiä. Satomäärät kasvavat myös kaikkein lämpimimmissä viljakasveja viljelevissä maissa kuten Intia, Brasilia ja Egypti.

Kuva 7.  Maapallon vihertyminen.

Vielä noin 10 vuotta sitten media uutisoi maapallon aavikoitumisesta. Jostain syystä niitä uutisia ei enää esiinny – kiitos ilmastonmuutoksen. Kuva 7 on eräs esimerkki tieteellisestä tutkimuksesta, joka osoittaa CO2:n lannoitevaikutusta kasvillisuudelle. Tällaisia tutkimuksia on useita ja eri menetelmillä. Sahelin vihertyminen Saharan etelälaidalla on paras esimerkki maapallon vihertymisestä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että maapallon aavikkoalueista tai vähäsateisista alueista 95 % vihertyy ja 5 % aavikoituu entisestään.

Kyse on ilmastonmuutoksesta ja siitä, että lähestymme ilmasto-optimin kautta, jota koettiin mm. Rooman vallan aikana ja Viikinkiaikana, jolloin maapallon lämpötilat olivat nykyistä tasoa hieman korkeammat. Nyt meillä on lisäetuna korkeampi CO2-pitoisuus, joka nostaa satoisuutta ja vihertää maapalloa. Onneksi on ilmastonmuutos.

Jostain syystä valtamedia ei koskaan – ei siis koskaan – esitä näitä lukuja ja graafeja sivuillaan ja uutisissa. Eihän ne voi, koska jos ne sen tekisivät, niin ne asettuisivat IPCC:tä vastaan, jonka perusviesti on, että meille kaikille käy huonosti ilmastonmuutoksen takia. IPCC on kuin suomettuminen: suomalainen media tuki suomettumista ja oli sen äänenkannattaja poliittisesta kannasta riippumatta.