Annus Horribilis Finnia 2023

Otsikko on latinaa ja suomeksi se on ”Suomen kauheuksien vuosi 2023”

Todellisten ongelmien kerääntymistä Iso-Britannia kuningashuoneelle yhden vuoden 1992 aikana kuvasi Iso-Britannia kuningatar Elisabeth tällä latinalaisella fraasilla ”Annus horribilis” eli ”Kauheuksien vuosi”. Tätä termiä voitaisiin tietysti käyttää jo vuodesta 2022, mutta minusta vahvasti näyttää, että vasta vuodelle 2023 monet esiin nousseet ongelmat näyttäytyvät koko voimassaan Suomessa vasta tulevana vuonna 2023 ja siitä eteenpäin niin kauas kuin silmä siintää. Esko Karinen ehti ennen minua tämän aiheen kimppuun, kun ajattelin säästää tämän jeremiaadin vuoden vaihteeseen. Meitä on siis ainakin kaksi, joilla on samankaltaiset ajatukset. Muitakin samanlaisia ajatuksia on esiintynyt, joten ”sitä on ilmassa”.

Toivotan Onnellista Uutta Vuotta 2023, mutta minulla on vahvat aaningit, että se on pikemminkin Raskasta Uutta Vuotta 2023.

 Ongelmat

Terveydenhoito vai sairaanhoito – hyvinvointialue vai pahoinvointialue?

Poliitikot ajoivat vuosikausien väännön jälkeen hyvinvointialueet pystyyn. En ole kuullut yhdenkään alan ihmisen ilmaisevan, että nyt tehtiin oikea ratkaisu. Jos haetaan kustannussäästöjä, niin yhden uuden organisaatiokerroksen lisääminen ei ole koskaan pienentänyt kustannuksia. Lisäksi 18 aluetta on aivan muuta, jota lähdettiin tavoittelemaan. Uudistus olisi voitu rakentaa viiden yliopistollisen keskussairaalan varaan selkeyttämällä vanhaa rakennetta.

Uudistus tulee kohdistumaan terveydenhoidon yläpäähän, koska päättäjiä ei kiinnosta se taso, jossa ongelmat todella ovat eli terveyskeskustaso. Erittäin todennäköistä on, että kustannussäästösyistä terveysasemien lukumäärää pienennetään eli tehdään päinvastoin kuin pitäisi. Suomalaisesta voi tuntua käsittämättömältä, että Ranskassa perhelääkäri tulee kotikäynnille. Ja jos vähänkin Hyvinvointialueille (mikä karmea sana) annetaan siimaa, niin poliitikot ovat rakentamassa uusia keskussairaaloita.

Tässä uudistuksessa unohtui vallan kokonaan se tosiasia, mikä on terveydenhoidon pahin ongelma eli hoitajapula. Se ei kiinnosta poliitikkoja, koska siihen ei ole kivaa ratkaisua.  Poliitikot varmaan ajattelevat, että mehän ratkaisimme jo sen ongelman määrittelemällä hoitajamäärä per hoidettava. Todellisuudessa se vain pahensi ongelmaa. Tämän voi kiteyttää niin, että poliitikot ovat planeetalla Mars ja potilaat planeetalla Maa.

Vanhusten hoito

Aivan oma lukunsa tässä maassa on vanhusten hoito, joka on jo tasolla heitteillejättö. Sairaaloissa hoitajat ja omaiset sanovat, että tätä vanhusta ei voi laittaa omaan kotiinsa, koska hän ei selviä siellä muistamattomuuden, fyysisen heikkouden tai dementian takia. Silti kotiutetaan, kun ei ole muuta paikkaa.

Siitä alkaa kierre, jossa luita katkeaa ja hoito muuttuu entistä kalliimmaksi. Olen tässä muutaman viime vuoden aikana seurannut yhtä lähipiirin tapausta, jossa kierre alkoi juuri näin ja tuliko se yhteiskunnalle halvemmaksi? Kustannukset monikertaistuivat, ja paljon aiheutuu kärsimystä, joka olisi voitu välttää aloittamalla heti laitostason hoito. Jos viiden henkilön seurassa kertoo tällaisesta tapauksesta, niin lähes jokainen kertoo vastaavia tarinoita. Jos on järki kadonnut osalta hoidettavia, niin ei sitä paljon löydy päättäjiltäkään.

Miten tähän on tultu? Ei se ole tapahtunut yhdessä eikä kahdessa vuodessa. Se on seurausta politiikasta ”Koti on vanhuksen paras paikka”. Sillä perusteella ajettiin alas ja purettiin vanhusten hoitolaitokset millä nimellä ne sitten kulkivatkaan. Siirryttiin autolla suoritettaviin kotikäynteihin ja kodeissa asuu vanhuksia, jotka eivät pääse edes sängystä ylös. Onko kukaan edes laskenut, mitä se maksaa yhteiskunnalle, kun hoitaja käyttää puolet ajasta matkoihin. Paljonko hän ehtisi hoitaa vanhuksia, jos ne olisivat saman käytävän varrella ja jatkuvan valvonnan piirissä. Terve järki on kadonnut.

Peruskoulutuksen tason lasku

Nyt vähitellen silmät ovat auenneet, että Suomi on entinen peruskoulutuksen kärkimaa, kun Pisa-tuloksissa ei ole hurraamista. Opetushallitus lyö koko ajan uutta pökköä pesään, vaikka entiset puutkaan eivät ole ottaneet tulta: ilmiöoppimista, kännykät luokissa esillä, ei pulpetteja, suurta hälinää, inkluusio eli erityishuomiota ja erityisiä kurinpito-ongelmia aiheuttavat samaan tilaan (onko enää luokkia?) jne. Lista ei varmaan ollut siinä.

Osaamisen taso laskee jopa perusasioissa. Kuuntelin puutöitä opettavaa ammattikoulun opettajaa kerran jossain haastattelussa pari vuotta sitten. Kun hän oli todennut, että oppilaat eivät osaa edes peruslaskutoimituksia, hän aloitti opetuksen perusmatematiikalla. Hän sanoi oppilaille, että teidän on turha kuvitella tulevanne hyviksi puusepiksi, jos ette osaa laskea. Homma kuulemma hoitui parissa viikossa.

Parannustoimenpiteet:

  • Joka luokalla on valtakunnallinen koulukoe kaikissa ydinaineissa. Koulun todistukset kalibroidaan vertailukelpoisiksi tulosten perusteella. Parantaa oppilaiden oikeusturvaa hakuprosesseissa.
  • Tasokurssit takaisin matematiikassa, luonnontieteissä ja kielissä: ala-, keski- ja ylätaso. Todistuksesta näkyy, millä tasolla ollaan. Tasokursseille joudutaan opintomenestyksen mukaan.
  • Erityisryhmille omat luokat tai koulut
  • Viidennen luokan jälkeen ne oppilaat, joilla ei ole lukupäätä, jatkavat suoraan ammattikoulussa, joka on osa oppivelvollisuutta. Viiden luokan tavoite on luku- ja kirjoitustaito sekä perusmatematiikka.
  • Ammattikoulua voidaan suorittaa myös yritysten kanssa työharjoittelun merkeissä.
  • Kaikki peruskoulun ohjelmat ja raportoinnit pois ja tilalle selkeät luokkakohtaiset vaatimukset periaatteelle ”seisokaa vaikka päällänne sen suhteen, miten opetatte, mutta oppimistulokset ratkaisevat joka kouluvuoden lopussa.”
  • Kielikylpymenetelmällä englanninkielen taito jokaiselle alle 12-vuotiaalle.

Työvoiman saatavuus ja laatu

Työvoimapula on tosiasia. Pakolaisten maahanmuuttoa pitää erottaa työperäisestä maahanmuutosta ja laittaa ne eri virastoihin. Jos maahantulijalla on työpaikka, niin työlupa heti ja hän voi aloittaa työt välittömästi. Jos ammattitaito ei ollut sitä, mitä työnantaja odotti, tai työntekijä huijasi todistuksissa, niin sitten työlupa perutaan ja takaisin maitojunalla.

Työperäistä maahanmuuttoa ja pakolaisten maahantuloa voidaan integroida siten, että Suomen sitoumukset pakolaiskiintiöistä siirretään koskemaan sellaisista maista tulevia, joissa on parempi työkulttuuri kuin Suomessa eli Kauko-Itään. Eikös ole Suomen valinta, mistä otetaan pakolaisia, vai saneleeko EU senkin asian?

Prokastrinaatio yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa

Aina sitä oppii uusia sanoja vielä tässäkin iässä kiitos Hesarin, joka kirjoitti kerrankin aivan täyttä asiaa 27.12.2022 yhden aukeaman verran (tosin puolet kuvamateriaalia). Otsikko kuului ”Vitkuttelusta on tullut aikamme vitsaus”. Prokastrinaatio tarkoittaa siis vitkuttelua tai vetkuttelua tai aikaansaamattomuutta. Tässä yhteydessä kirjoitan, kuten Hesarikin vain aikuisopiskelijoiden ja erikoisesti yliopistotason opiskelijoiden prokastrinaatiosta.

Suomesta on tullut vitkuttelijoiden paratiisi. Yliopisto-opinnot aloitetaan 1-2 vuoden välivuoden jälkeen ja silloin aloittavien opiskelijoiden ikä onkin jo 20-22 vuotta. Sitten opiskelijat hyödyntävät akateemista vapautta ja vitkuttelevat valmistumisen kanssa 5-8 vuotta. Silloin mittarissa rupeaakin monella olemaan 30 vuotta ennen kuin työelämä kutsuu. Osa opiskelijoista aloittaa toki osittain työelämässä jo opiskeluaikana ja silloin vaarana on, että valmistumista ei tapahdu koskaan. Tutkimusten mukaan tekniikan opiskelijat esimerkiksi opiskelevat keskimäärin oikeasti vain 25 tuntia viikossa. Minä opiskelin aikanani 60-70 luvun vaihteessa vähintään 50 tuntia viikossa, mutta minä valmistuinkin 4,3 vuodessa diplomi-insinööriksi ja minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä neljästä eri pitkästä aineesta DI-työ.

Tätä vitkuttelua yhteiskunta edesauttaa kahdella tavalla: opiskelurahaa tulee minimiopintopisteillä ja akateeminen vapaus irrottaa opiskelijan ahkerasta opiskelusta. Lopputulos on, että yhteiskunta menettää noin viisi vuotta akateemisten ihmisten työpanosta, jota varsinkin nyt ja lähivuosina tarvittaisiin kipeästi.

Parannustoimenpiteet:

  • Akateeminen vapaus minimiin ja opiskelu kurssimuotoiseksi, mitä se on aika yleisesti maailman yliopistoissa. Monessa yliopistossa on niin, että jos et selviä uusintatentistä, niin siihen loppui sen aineen opiskelu ja ehkä koko opiskelu. Minulle selvisi aikanaan, että esimerkiksi itäisessä naapurimaassa yliopistoista saatiin aikaan yleisesti 22-23 vuotiaina loppututkinto. Ainakaan luonnontieteissä heidän osaamisensa ei häpeä suomalaiselle tasolle. (Ai niin, idästä ei tule mitään hyvää). Minulle selvisi Aalto-yliopiston aikana 2010-11, että akateeminen vapaus oli viety niin pitkälle ja jatkuvasti vaihdellen, että arveltiin, että koko yliopistosta löytyi yksi tai kaksi henkilöä, jotka pystyivät määrittelemään, mitkä olivat jonkin vapausasteita oikein kunnolla hyödyntäneen opiskelijan loppututkintovaatimukset. Saattoi käydä niin, että joku oli onnistunut kokoamaan sellaisen ”hanttiainevalikoiman”, että se ei taannu oikein mitään osaamista. Mutta onhan sekin krediittiä, että osaa hyödyntää porsaanreikiä, vai mitä?
  • Opintorahalle enemmän keppiä ja porkkanaa. Jos ei valmistuta määräajassa, niin opintoraha putoaa. Voi siinä olla porkkanaakin, että lyhyestä valmistumisesta annetaan erikoisbonus. Ai niin, minun opiskeluaikanani, kun kaikki oli paremmin, ei ollut opiskelurahaa, mutta lainaa sai jo helposti. Joku ehkä kommentoi, että aivan liian raaka systeemi. Ei ole. Jos opiskeluhommat ei kiinnosta, niin nyt ja lähitulevaisuudessa Suomessa on pysyvä työvoimapula, että sinne vaan ”palveluammatin ääreen”. Ei voi sanoa, että ”sorvin ääreen”, koska siellä tarvitaan ihan oikeaa osaamista ja palkkatasokin päihittää monen akateemisen henkilön palkan. Tässä voi käydä kuten USA:ssakin, että kun esimerkiksi tekniikan ala ei kiinnosta, niin yliopistot täyttyvät itämaisilta näyttävillä opiskelijoilla, joille on jo esikoulusta lähtien opetettu aivan eri opiskelutahti.

Sähkön saatavuus ja hinta

Suomalaiset poliitikot aiheuttivat energiaköyhyyden Suomessa ja viimeaikaiset puna-vihreät (mukaan lukien Keskustan vihreät) hallitukset ovat entisestään pahentaneet tilannetta tuulivoiman suosimisella. Vaikka Suomi pystyisi tuulisena päivänä tuottamaan kaksi kertaa enemmän sähköä kuin se tarvitsee, niin silti tuulettomana päivänä tarvitaan muuta sähköenergian todellista tuotantoa juuri sen verran, minkä maa tarvitsee. Se tosiasia ei tavoita mediaa eikä poliitikkoja.

Ongelman pikahoitoon ratkaisuvaihtoehto voisi olla, että Fortumin enemmistöomistuksella (51 %) muodostetaan yhtiö nimeltä Elektrorobus Oy (huom. muodikas latinalaisperäinen nimi), johon osakkaaksi kutsutaan tuulivoimayhtiöitä. Laaditaan laki, jossa todetaan, että jos tuulivoimayhtiö ei ole yhtiön osakas installoidun kapasiteetin mukaisesti, niin heidän tuottamaansa sähköön kohdistuu sähkönsiirtovero, joka käytännössä tekee tuulivoimasta heikosti kannattavan. Elektrorobus Oy rakentaa parissa vuodessa joko kaasudieselvoimalaitoksen tai kaasuturbiinivoimalaitoksen Inkooseen, jonka kapasiteetti on luokkaa 1600 MW. Energiaköyhyys häipyi sen siliän tien ilman valtion rahaa. Jos asia ei auennut lukijalle, niin tämä laitos pystyy nopeasti kompensoimaan suurimman osan tuulivoiman aiheuttamista sähkökuopista tuulettomina päivinä.

Fossiilisten polttoaineiden loppuminen häämöttää 2060-luvulla ja siksi Fortum rakentaa ainakin yhden  uuden ydinvoimalaitoksen Pyhäjoelle. Lopullinen ratkaisu saattaa tulla pienydinvoimalaitosten muodossa 2030-2040-luvuilla.

Valtion velka

Suomen valtion suurin ongelma on valtion rahattomuus, joka näkyy valtion velan määrän kasvuna, kuva 1. Korona antoi Marinin hallitukselle luvan jatkaa velaksi elämistä. Vuonna 2023 tulee todellisuus esiin: Suomi on köyhä. Jo uusi hallitus kesäkuussa 2023 alkaa karsimaan raskaalla kädellä. Tämä tarkoittaa, että poliitikot eivät voi jatka ongelmien peittelyä sillä, että otetaan lainaa. Ensimmäinen tavoite on, että uusi hallitus tekee vuoden 2024 budjetin sillä periaatteella, että lisälainaa ei oteta. Silloin todellisuus paljastuu. Kansalaisilla ei ole paljonkaan hajua siitä, mihin kaikkeen hulluuteen valtion rahaa käytetään. Kuntatasolla ei voida karsia juuri mitään, koska lähes kaikesta on tullut lakisääteistä.

Kuva. Valtion velan kehitys

Uusi poliittinen johtoajatus

Toukokuun 10.päivä 1940 Winston Churchillistä tuli pääministeri. Kun hän tapasi kabinettinsa 13. toukokuuta, hän kertoi heille, että ”minulla ei ole muuta tarjottavaa kuin verta, raadantaa, kyyneliä ja hikeä.”

Onko politiikoilta odotettavissa ongelmien tunnistamista ja niiden ratkaisua? Oletteko joskus kuulleet, että joku ministeri tai kansanedustaja olisi tunnustanut, että meillä on ongelma, ja puolueemme tai minä olemme olleet sitä ongelmaa muodostamassa. Kun Krista Kiurulta a-studiossa kysyttiin, että onko hän millään tavalla vastuullinen sairaanhoidon ongelmien tilasta, niin vastausta ei tullut tivaamisen jälkeenkään. Aivan kuin tarvittiin ihan toinen mies Englannin ongelmien hoitamiseen vuonna 1940, niin nyt tarvitaan uudet puolueet ja uudet ministerit, jotka uskaltavat ääneen tunnustaa tehdyt virheet ja ruveta tekemään ihan toisenlaisia ratkaisuja. Uusi halliotus vi ihan aidosti thedä kuin aina uusi toimitusjohtaja tekee: nykyiset ongelmat johtuvat vanhasta toimitusjohtajasta.  Nykyisten toimintatapojen rukkaukset, joilla ongelmat saatiin aikaan, eivät tuo tulosta.

Suomalainen oikeusvaltio

Tuon otsikon mukaista oikeusvaltiota ei ole. Se kiteytyy professori Aurejärven ohjeeseen, että jos teillä on siviiliriita-asia, niin älkää viekö sitä missään tapauksessa oikeuteen, vaan pyrkikää sopimaan asia tavalla tai toisella. Tämä asia ei muutu vuonna 2023, vaan sama tilanne jatkuu ja pahenee poliisien ja oikeusistuimien resurssien puutteen vuoksi. Pääsyy on tietenkin rahan puute.

Suomalainen maataloustuotanto

Merkittävä osa suomalaisista maatiloista on kannattavuuskriisissä, ja monet jatkavat vain siitä syystä, että sukutilasta ei haluta luopua. Tämä on vakava ongelma, jos meillä ei ole omaa maataloustuotantoa poikkeusaikoja silmällä pitäen. Ehdotan, että S-linjan halpuuttamisen sijaan kilpaileva K-linja lanseeraa kallistamisen, jolla nostetaan maataloustuotteiden (liha, vilja, maito) hintaa 10 senttiä per litra tai kilo ja K-linja takaa, että se menee semmoisenaan alkutuottajille. Minä takaan ostavani niitä tuotteita, koska se on huoltovarmuuden kannalta oleellista ja on siten isänmaallinen teko.

Hybridisota

Tuossa edellisessä kappaleessa Churchill lupasi myös verta. Sitä kukaan suomalainen poliitikko ei ole luvannut, mutta voi sanoa, että enemmistö poliitikoista on kaivanut verta suomalaisten nenästä. Sen on aiheuttanut epäonnistunut Nato-hakemus varsinkin sen ajoituksen suhteen. Jos sattuu käymään niin, että tulisi rauha Ukrainaan ensi talvena, josta on jo joitakin merkkejä, niin Suomi olisi edelleen Naton porstuassa vailla turvallisuustakuita. TP Niinistö varoitteli, että Nato-hakemus voi aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä toimenpiteitä Venäjän taholta. Ei ole aiheuttanut. Kirjoitin täällä Puheenvuorossa, että en odota näitä ikävyyksiä Nato-hakemuksen aikana, mutta kylläkin sen jälkeen. Voin nostaa omaa häntääni, ja todeta, että toistaiseksi olen ollut oikeassa tässä asiassa monen ulkopolitiikan asiantuntijan käsitysten vastaisesti.

Miten sitä ”verta” voisi ilmestyä ensi vuonna? En odota, enkä pelkää, sotatoimia Venäjältä, koska sodasta ei olisi mitään hyötyä Venäjän strategista asemaa koskien. Puolueeton Suomi on paras ratkaisu Venäjälle ja mielestäni myös Suomelle. Mutta jos Venäjällä Putin jatkaa, niin sitten odotan vakaviakin hybridioperaatiota Nord Stream – putkenkatkaisun tyyliin. Kaikkein halvin tapa on saattaa Suomi pulaan muutamalla suurjänniteverkon muuntoaseman tuhoamisella. Kyseessä olisi pelkkä kosto, mutta sekin sopii diktaattorille. Suomi heitti pois vanhat kengät, ennen kuin se oli hankkinut uudet. Huonoa politiikkaa ja harkintaa. Kylmä tahto katosi.

Ongelmattomat asiat

Kaiken kurjuuden keskellä on aina joitakin hyviä asioista, jotka pakkaavat unohtumaan:
– Ilmasto on lämmennyt, mutta vielä kuitenkin esimerkiksi Italialla on n. 10 asteen etu.
– Kaikille halukkaille on työtä.
– Suomen luonto vetää turisteja.
– Metsien hiilinielu voi hyvin.
– Suomalainen suo voi hyvin ja sitoo hiiltä ja olemmehan suomaalaisia, josta tuli sana suomalainen
– Meillä on vielä 20-30 % itsenäisyyttä jäljellä, ja sen vuoksi Suomi voisi uhmata EU:ta niin kuin se aikanaan uhmasi Venäjää yli sata vuotta sitten ja tehdä kaikessa ratkaisuja ”Suomi ensin”. Suomella ei ole muuhun varaa ja meidän ei tarvitse olla luokan priimus kaikissa EU-jutuissa. Me olemme jo nyt paljon parempia kuin muut EU-maat keskimäärin.

 

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu