Antti Herlin: teollisuudella oli jo 2022 vihreän siirtymän investointeihin 15-20 miljardia

Johdanto

Mä lehden luin. Nimittäin tämän aamun Hesarin. Ja siitä lehdestä löytyisi vaikka joka päivälle kommentoitavaa Hesarin ilmasto- ja vihreän energian uutisista. Ilmasto ja energia kulkevat käsi-kädessä. Tällä kertaa kommentoin lähes aukeaman kokoista haastattelua Antti Herlinistä, joka on Koneen hallituksen puheenjohtaja ja Suomen rikkain mies. Tosin tilasta vie noin puolet kuva Herlin työhuoneesta. On siinä toki Herlinin hahmokin. Aiheena on ns. vihreä siirtymä. Tästä käsitteestä on tulossa yhtä oleellinen kuin Saksan Energiewende eli energiakäännös.

Herlinin esittämät pääväitteet

1. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuodelle 2035 on valtti
2. Usko siihen, että Suomessa on saatavilla edullista aurinko- ja tuulivoimaa
3. Sijoittajilla oli jo vuonna 2022 varattuina vihreisiin investointeihin rahaa 15-20 miljardia.
4. Valtaosa vihreän siirtymään tarvittavasta teknologiasta on olemassa.
5. Suomen hiilineutraalisuustavoitteen lykkääminen vuoteen 2050 on huono idea ja veisi uskottavuutta.
6. Jos Suomen fossiilipuolelle menevät tuet siirrettäisiin vihreä siirtymän puolelle, niin siirtymä tapahtuisi ”tosta vaan”.

Vihreää investointirahaa 15-20 miljardia odottamassa

Mitkä näistä Herlinin pääväitteistä ovat uusia ja huomionarvoisia? Mielestäni tieto investoijien varaamista 15-20 miljardista vihreisiin investointeihin on todellinen uutinen. Itse en uskoa näihin rahoihin. Arvelen, että ne investointirahat ovat pääosin samanlaista rahaa kuin norjalaisen teräsyhtiön Green Blast Steelin (Blastr) rahat. Toimitusjohtaja Wittusenin haastatteluista kävi myöhemmin ilmi, että yhtiö on vain paperilla ja tarkoitus on löytää ne todelliset investoijat.

Kun yksityistä kapitalistien rahaa on tällainen määrä käytettävissä, niin mihin tarvitaan Suomen hallituksen paria miljardia? Ei sitä tarvita ja Suomi on tehnyt selväksi linjansa, että se pysyttelee poissa teollisuuden omistamisesta.

Usko siihen, että Suomessa on saatavilla edullista vihreää energiaa

Tämä väittämä osoittaa, kuinka heikoilla perusteilla Herlin on lähtenyt ajamaan vihreän energian investointeja. Tämä asia ei voi olla ”uskon asia”, vaan se pitää olla kylmää faktaa. Se fakta on, että Suomessa ei ole saatavilla edullista vihreää energiaa eikä sitä ole runsaasti. Itse asiassa vuonna 2022 tuulienergian osuus ei kattanut edes Suomen sähkön tuontia, ja aurinkoenergian osuudesta ei kannata edes puhua. Kuva 1.

Kuva 1. Suomen sähköenergian tuotantotavat vuonna 2022.

Miten saataisiin runsaasti vihreää tuulienergiaa?

On arvioitu, että jos nämä vihreän energian investoinnit toteutuisivat, niin tarvittaisiin tuulienergiaa noin 50 TWh, kun nykyinen sähkön kulutus on 80 TWh ja tuulienergialla tehdään nyt luokkaa 15-20 TWh. Nykyiset tuulivoimainvestoinnit pitäisi triplata, ja se on sinällään mahdollista. Se vaatisi kuitenkin uuden korkeajännitteisen sähkönsiirtolinjan rakentamista Pohjanlahden perukasta pääkaupunkiseudulle. Sen kapasiteetti pitäisi olla mittava. Kun kerta rahaa on, kuten Antti Rinne ja Antti Herlin sanovat, niin se ei voi olla kynnyskysymys. Fingrillä tuskin on niitä rahoja puhumattakaan valtiosta. Vihreän sähkön suurkäyttäjiä olisivat ainakin Outokumpu, Raahen terästehdas, Blastrin tehdas jne.

Kun kerta rahaa on, niin siitä vaan perustamaan ”Vihreä SSL” eli vihreä SähkönSiirtoLinja, joka investoi tämän linjan. Valtio varmaankin lupaa pikakaavoittaa sähkönlinjan. Visaisempi kysymys voi olla, kuinka paljon Vihreä SSL saa sitoumuksia Pohjanlahden kunnilta uusille tuulimyllyille. Voipa hyvinkin saada.

Suomen hiilineutraalisuustavoitteen siirto vuoteen 2050 huono idea

Herlinin mukaan hiilineutraalisuustavoiteen siirto veisi uskottavuutta. Herlin myöntää, että ”Ei siitä koko maailman tilanne hirveästi muuttuisi”. Suomen osuus hiilidioksidipäästöistä on luokkaa 0,14 % eli hirveän vähän. Tosiasia on, että Suomen hiilidioksidipäästöillä ei ole mitään merkitystä globaalin ilmaston kannalta. Lisäksi Suomi käyttää kolmanneksi vähiten fossiilisia polttoaineita EU-maista.

Valtaosa vihreään siirtymään tarvittavasta teknologiasta on olemassa

Miksi poliittiset puolueet julistivat, että Suomesta tulee vihreän teknologian suurmaa ja valtio panostaa uusien teknologioiden kehittämiseen, jos kerta teknologia on jo olemassa? Nämä asiat ovat selvässä ristiriidassa keskenään.

Miten Suomi tukee fossiilisen energian käyttöä

Herlin väittää, että siirto vihreään teknologiaan tapahtuisi ”tosta vaan”, jos valtion fossiilisen energian tuet siirrettäisiin vihreään energiaan. Ihmettelen suuresti tätä lausuntoa. Vuonna 2022 Suomessa tuotettiin kivihiilellä sähköä 3,9 %, öljyllä 1,1 % ja kaasulla 0,2 %. Tietääkseni valtio ei tue näitä energian tuotantotapoja, vaan rankaisee. Ainakin valtio verottaa sikana liikenteen fossiilisia polttoaineita. Tietojeni mukaan tilanne on, että fossiiliset polttoaineet ovat valtion lypsylehmä.

Haastattelussa vilahtaa esiin nimi Climate Leadership Coalition – yritysryhmittymä, jonka yksi perustajista on Antti Herlin, ja joka kirittää ilmastotoimia. Nettisivuilta paljastuu, että mukana on 64 yritystä, joista alle 10 on ulkomaisia ja loput suomalaisia yrityksiä. Herlin tuo useaan kertaan esiin, että päättäjien epäröinti saa myös sijoittajat epäröimään. Miksi saisi investoijat epäröimään, jos he uskovat vihreän energian olevan kilpailukykyistä?

Esimerkiksi Hesari nostaa elinkeinoelämän keskusliitosta kerrotun, että pelkästään polttoaineen sekoitusvelvoitteen lievennys on saanut osan vetyinvestoijien suunnittelijoista ottamaan yhteyttä, että mitä on oikein tapahtumassa oikein Suomen politiikassa. (Tässä kohtaa HS viittaa pariinkiin kertaan perussuomalaisten esiin nostamaan ajatukseen siirtää tavoite vuoteen 2050). Tämä esimerkki kääntyy vihreitä investoijia vastaan, koska se luo kuvan investoijista, jotka kärkkyvät vain valtion tukia. Se muistuttaa 90-luvun ympäristöasioista, joissa ilmestyi yks’kaks ns. ympäristöystävällisiä tuotteita, jotka osoittautuivat vain viherpestyiksi.

Loppukaneetti. Pidän Herlinin näkemyksiä epäuskottavina, että rahaa on runsaasti. Miksi Herlin penää valtion toimia tässä asiassa? Eikö teollisuudelle riitä teknologian osaaminen ja vihreän sähkön avulla tuotettujen (kalliiden) tuotteiden kysyntä? Eikö teollisuus usko valtion takaavan kaavoitus- ja lupa-asioiden hoituvan sutjakkaasti? Mitä merkitystä valtion päätöksillä nopeasta hiilineutraalisuudesta? Eikös tämä  viittaa valtion tukevan viime kädessä siirtymää, joka muuten ei tapahdu teknologiavetoisesti?