Globaali lämpötila on lähtenyt laskuun, kun El Ninon maksivaikutus meni ohi

Vuosi 2023 oli ennätyslämmin nykymittaushistorian mukaan, kuva 1.

Kuva 1. Globaalin pintalämpötilan kehittyminen vuodesta 1997 eteenpäin.

Kuvasta 1 voi vetää useita johtopäätöksiä. Ensimmäinen on, että korrelaatiota ei voi havaita silmällä hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan välillä olipa kyse GISS-lämpötilasta tai satelliittimittauksesta UAH. Sen sijaan silmälläkin voi havaita, että vuosina 1997-2014 lämpötila seurasi erittäin hyvin ENSO-ilmiön vaikutusta eli sen lämpimien El Nino-jaksojen ja kylmien La Nina-jaksojen vaihteluita.

Kuvassa 1 on ENSO:n lämpötilavaikutus laskettu yksinkertaisella kaavalla (1)

dT = 0,1 * ONI ,                                                    (1)

missä ONI = Oceanic El Nino Index ja lisäksi on sovellettu kuuden kuukauden viivettä. Tämä kaava (1) on empiirinen ja sitä on allekirjoittaneen lisäksi käyttänyt ainakin tunnettu IPCC:n tukija Trenberth.

Kun katsoo kahta aikaisempaa super El Ninoa eli 1997-98 ja 2015-16, niin El Nino-piikin vaikutus kaavan (1) mukaan osuu erittäin hyvin yhteen toteutuneen globaalin lämpötilamaksimin kanssa. Juuri päättyvässä super El Ninossa 2023-24, lämpötilapiikin nousu alkaa aikaisemmin kuin El Ninon vaikutus.

ONI-indeksin maksimiarvo 2,0 osui joulukuulle 2023 ja sen mukaan El Ninon maksimivaikutus globaaliin lämpötilaan olisi pitänyt osua toukokuulle 2024 6-kuukauden säännön mukaan. UAH-lämpötilamittauksessa tämä maksimi osui huhtikuulle ja GISS-mitausten mukaan helmikuulle.

Lisäksi kuvasta 1 havaitaan, että GISS-mittausten mukaan syyskuu oli korkein vuoden 2023 mittaustuloksista, kun El Nino ei ollut vielä edes saavuttanut maksimiarvoaan. CO2-vaikutus yhden vuoden lämpötilaan on IPCC:n tieteen mukaan  vain noin 0,015 °C, joten sen voi unohtaa selittävän millään tavalla vuoden 2023-24 lämpötilamuutoksia, katso liite. Mukana on siis vielä jokin muu tekijä, joka on voimakkaasti vaikuttanut vuoden 2023-24 lämpötilaan. Asia selviää kuvasta 2.

Kuva 2. Lämpötilakehitys, CO2-säteilypakotteen kehitys, ENSO-ilmiön vaikutus ja auringonsäteilyn absorption muutos vuosina 2001-2024.

Uutta tässä kuvassa 2 on auringon säteilyn absorption muutoksen kehitys, josta käytän lyhennettä ASR (Absorbed Solar Radiation). Selvyyden vuoksi totean, että ASR on maapallon saaman auringonsäteilyn ja maapallon heijastaman auringonsäteilyn erotus. Sen muutoksiin on vaikuttanut etupäässä maapallon pilvisyyden muutokset. NASA:n Norman Loeb on tutkimusjulkaisussa löytänyt syyksi nimenomaan alapilvisyyden muutokset.

Kuten kuvasta 2 näkyy, niin ASR on ollut se tekijä, joka selittää maapallon lämpötilan kasvun ja sen muutoksia vuoteen 2014 päättyneen paussin jälkeen yhdessä ENSO:n kansa. Vuoden 2023 lämpötilan nousuun sillä on ollut voimakas vaikutus. Kun ASR lähti laskuun vuoden 2023 loppupuolella, niin El  Ninon vaikutus alkoi vastaavasti nostaa lämpötilaa. ASR-tekijän lasku vuoden 2024 alkupuoliskolla on todennäköinen syy siihen, miksi El Ninon maksimivaikutus tapahtui ennen toukokuuta.

Kuukausikohtaiset ASR-vaikutukset eivät tapahdu välittömästi, vaan vasta dynaamisen viiveen kautta. ASR-mittausarvot laahaavat NASA:ssa noin kaksi kuukautta jäljessä reaaliaikaa. Palaan ilmastomallini antamiin tuloksiin syksymmällä, kun kaikki lämpötilaan vaikuttavat muuttujat ovat selvillä kesäkuuhun saakka.

Ei ole ollut yllättävää, mutta hieman huvittavaa on ollut seurata, että ilmastoalan ammattilaiset alkoivat tarjota El Ninoa vuoden 2023 kohoaviin lämpötiloihin jo kesäkuusta 2023 lähtien. Sen sijaan auringonsäteilyn absorption lisääntymisestä he ovat vaienneet visusti. Vain NASA:n Gavin Schmidt on myöntänyt, että kasvihuonekaasut eivät voi olla syyllisiä. Hänen olisi kannattanut käydä Norman Loebin puheilla, joka NASA:ssa vastaa CERES-satelliittimittauksista. Sieltä olisi selvinnyt suurin syyllinen.

Liite: Hiilidioksidin lämpötilavaikutus vuonna 2023 IPCC:n mukaan

Käytetään kaavoja RF = 5,35 * ln( CO2/280)  ja dT = 0,47 * RF (0,47 AR6:n mukaan). CO2-pitoisuus oli 418,53 ppm vuonna 2022 ja 421,08 ppm vuonna 2023. Näitä arvoja käyttäen ylläolevat kaksi yhtälöä antaa vuosittaisen CO2-lisäyksen 2,55 ppm lämpötilavaiktukseksi 0,015 astetta.

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu