Hesari ehdottaa Suomen visioksi ilmastonmuutoksen pysäyttämistä

Jälleen kerran Hesari tarjoilee 12.5.24 sellaista utopiaa ja viherhöttöä, johon on pakko reagoida. HS:n kehitysjohtaja Esa Mäkinen kirjoittaa asiasta kolumnissaan otsikolla ”Aikamme suurin tehtävä.

Hän on sitä mieltä, että Suomen pääministerit eivät ole koskaan tarjonneet rohkeita näkemyksiä, utopioita ja haaveita vaan tylsiä hallinnointitavoitteita. Hän muistelee Suomen viimeisten pääministereiden tulevaisuuden visioita. Petteri Orpon hallituksen visioksi hän näkee velan vähentämisen.

Tähän alkuun on heti todettava, kuinka iloisesti Mäkinen sekoittaa käsitteet utopiat, haaveet, toiveet, visiot ja tehtävät. Minusta on erikoista, että kehitysjohtajan terminologiassa nämä käsitteet ovat yhtä mössöä. Oma elämänkokemukseni on, johon on sisältynyt myös kehitysjohtajan tehtäviä, että epäselvä puhe tarkoittaa epäselvää ajattelua ja logiikkaa.

Kokemukseni mukaan nämä asiat ovat tavallisille ihmisille aika hämäriä, joten he eivät välttämättä näe Mäkisen ajatuksissa mitään outoa. Nämä käsitteet kuuluvat johtamisen alueelle ja siellä asioista pitää puhua oikeilla termeillä, tai muuten antaa itsestään sellaisen kuvan, että et tiedä, mistä oikein puhut.

Siispä pieni selvitys perustermeistä. Tavalliset ihmisetkin ovat tietoisia, että organisaatioilla on strategia, jossa on konkreettiset kuvaukset mm. organisaation heikkouksista, vahvuuksista, asiakkaista, kilpailijoista, markkinoista ja yritysostoista. Yleensä asiat pelkistetään jopa yhden sivun strategisiksi tavoitteiksi, joiden tavoiteaikataulu on luokkaa 5-10 vuotta. Strategian pohjalta valitaan mm. vuosittaisen toimintasuunnitelman vuositavoitteet. Kokemukseni mukaan tässä on yrityksissä suurta eroa. Joissakin yrityksissä vuosisuunnitelma modifioidaan meneillään olevan vuoden talousluvuista. Joissakin yrityksissä muistetaan kaivaa esiin strategia ja katsoa sieltä, mitä meidän pitikään tehdä ja pohtia, että onko strategia edelleen oikean tuntuinen, vai onko maailma muuttunut.

Mihin unohtui visio? Tottakai organisaatiolla pitää olla visio. Sen kansanomainen määritelmähän on savoksi ”herrojen huave”, jonka aikaskaala on 30-100 vuoden päässä. Vision sisään mahtuu noita Mäkisen viljelemiä käsitteitä kuten näkemys, haave ja toive. Raja tulee vastaan käsitteessä utopia. Se ei kuulu johtamisen termistöön, koska se on olemassa olevan tiedon vastainen ja joka on tunnistettavissa epärealistiseksi.

Kun puhutaan pääministereistä, niin heidän kautensa rajoittuu neljään vuoteen. Sen vuoksi heidän pitää keskittyä strategisiin tavoitteisiin ja vuositason tavoitteisiin, joissa ei ole varaa lähteä markkinoimaan uusia tehtäviä ja toimenpiteitä unelmahöttönä eli haaveina puhumattakaan utopioista.

Mäkinen otti esimerkin onnistuneesta visiosta, joka on Kennedyn julistama tavoite vuonna 1962, että USA vie ihmisen kuuhun ennen vuotta 1970. Ei se ollut visio, vaan strateginen tavoite, jonka toteuttamiseen tarvittavat tekniikat olivat olemassa. Jos Kennedy olisi ilmoittanut, että USA vie ihmisen Marsiin, niin se olisi ollut visio, jolle ei olisi pystytty antamaan tarkkaa aikataulua vuonna 1962.

Niin, mikä olikaan se Mäkisen mielestä aikamme suurin tehtävä? Hän aprikoi, että totalitarismin nousun estäminen, ja demokratian kääntäminen takaisin nousuun olisivat kärkipäässä. Hänen valintansa oli kuitenkin ilmaston lämpenemisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen eli maapallon pitäminen elinkelpoisena.

Mäkisen mukaan Suomessa ei ole ollut yhtään ilmastopääministeriä, mutta hänen mielestään ilmastonmuutoksen pysäyttävä vihreä siirtymä voisi olla mahdollista myydä utopiana, joka tuo vaurautta kaikille. Tähän voisi johtaja eli pääministeri luvata vielä lähes ilmaista sähköä kaikille vuoteen 2030 mennessä ja panna osaltamme ilmastonmuutos kuriin ja eläisimme vielä vauraudessa. Mäkistä ei miellytä, että aikamme suurin tehtävä on EU:n alijäämämenettelyn välttäminen.

Onpahan erikoista tekstiä maamme suurimmalta lehdeltä. Koska se tulee kehitysjohtajalta, niin se tulee samalla Hesarin ylimmältä taholta. Kun luen Hesarin päivittäisiä alarmistisia uutisia ilmastonmuutoksesta, niin se on täysin linjassa Mäkisen viestin kanssa. Pääkirjoitussivulla toimittaja Virpi Salmi antaa samassa lehdessä varsin suoraan ymmärtää, että on väärin kansalle kertoa Suomen valtion taloustilanteesta kotitalouden termein, koska valtiontalous niin paljon monimutkaisempaa. Onko se?  Eikö velka olekaan velkaa? Tulee voimakas tunne, että parempi viesti olisi ilmeisesti HS:n mielestä Antti Rinteen viesti, että rahaa on.

Tartun ensiksi tuohon Mäkisen näkemykseen, että Orpon hallituksen pitäisi valita tässä tilanteessa ilmastonmuutoksen torjuminen ja myydä se utopiana. Ei Orpo ole tietääkseni esitellyt hallituksen velantaitto-ohjelmaa aikamme suurimpanaa tehtävänä vaan pelkästään Suomen hallituksen tavoitteena hallituskaudelle. Mäkinen sekoilee tässäkin. Tämä toteamus paljastaa Mäkisen ajattelun onttouden. Siis myydä kansalle jokin asia utopiana. Taitaa olla, että hän ei todellakaan ymmärrä, että lähes ilmaisen sähkön aikaansaaminen noin kuudessa vuodessa on todella mahdotonta. Niin, utopiat ja tehtävät iloisesti sekaisin.

Toinen pointti on tietysti, että Suomi ei pysty pysäyttämään ilmastonmuutosta, vaikka se johtuisikin pelkästään hiilidioksidista, koska meidän vaikutus niihin päästöihin on vain n. 0,13 % ja joka on vähemmän kuin päästöjen mittaustarkkuus. Toisaalta luontomme absorboi hiilidioksidia enemmän kuin tuotamme, joten me voimme jäädä odottelemaan muiden maiden kuten Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöjen alenemista. On muutenkin tekemätön paikka myydä asioista hyvin perillä oleville suomalaisille vihreää siirtymää, kun he ovat hyvin selvillä siitä, mitä on  tapahtunut Saksan energiamuutokselle (Energiewende) ja minkälaiseen katastrofiin se johti, joka heijastuu Suomenkin sähkömarkkinoille.

Milloin Hesarilla on moraalista rohkeutta kertoa lukijoilleen, että NASA:n johtaja Gavin Schmidt on kirjoittanut arvostetussa tiedelehdessä nimeltä Nature, että IPCC:n ilmastomallit eivät pysty selittämään vuoden 2023 voimakasta lämpötilan nousua,. Lisään tähän, että  lisääntynyt ja NASA:n vehkeillä mitattu auringonsäteilyn absorptio pystyy selittämään.

Reaalimaailmaa Mäkisen kolumnissa edusti lyhyt analyysi, miten on käynyt Suomen pääministereille yrityksissään saada jokin muutos aikaan. Matti Vanhanen halusi eläkeiän noston, mutta epäonnistui surkeasti. Jyrki Kataisen tulevaisuuden visio haudattiin johonkin pöytälaatikkoon. Joku onnistui hieman eli Juha Sipilä sai kiky-sopimuksen. Sanna Marinin visio oli ilmeisesti löytää vihreä oksa itselleen ja onnistuihan siinä Jyrki Katainenkin. Tässä valossa Orpon tavoite velan taittamisessa on enemmän kuin tarpeeksi tälle hallitukselle. Koalitiohallituksilta ei voi paljon vaatia. Sen on kokemus opettanut.

Se tuli Mäkisen kolumnista selväksi, että Hesari on puolensa valinnut, jos se on vielä ollut jollekin epäselvää: vihreä siirtymä, alarmistinen ilmastonmuutosuutisointi ja velkatalouden hoito on ikävä juttu, keksikää jotain kivempaa.

Tähän kohtaan laitan oman mielipiteeni, koska tämä on mielipidepalsta. Olisi suotavaa, jos hallituksella olisi jokin ohjelma tai keino talouden saamiseksi nousuun eli lisää tuloja vastapainoksi leikkaamiselle. Hallituksella ei ole kuin yksi keino ja se on oma valuutta. Siitä asiasta on täysi radiohiljaisuus. Senpä vuoksi lama jatkuu ja pahenee, eikä nousua ei ole näkyvissä niin kauas kuin silmä siintää. Kirjoitan tämän siksi, että ongelmista kertominen on maailman helpoin juttu, mutta ratkaisuehdotuksia ei yleensä näy. En löytänyt ainoatakaan Mäkisen kolumnista. Mutta sen tarkoitushan olikin varmaa liikkua niin ohkaisessa yläpilvessä, että kaikki konkretia voidaan unohtaa. Joillakin  on varaa.

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu