Hesari kirjoittaa väärää tietoa ilmastonmuutoksesta – 10 virhettä käsittelyssä

Tuttuun tapaansa Hesari vääntää puoliväkisin lähes joka numerossaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaarallisuudesta. Tämän päivän lehdessä toimittaja Hannu Pesonen on ladannut yhden aukeaman jutun otsikolla ”Ilmastonmuutosta on jahkailtu kauan”. Juttu vilisee virheitä ja puolitotuuksia, joista otan käsittelyyn 10 kohtaa siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat esiin artikkelissa:

1. HS: Vesihöyryn ja hiilidioksidin määrän vaihtelu vie maapallon jääkauteen ja takaisin.
   Wikipedia: Nykynäkemyksen mukaan jääkausien alkuperä on mantereiden, merivirtojen, ilmakehän ja maan akselin sekä radan pitkällä aikavälillä tapahtuvissa muutoksissa. HS:n esitys on siis noin yksi viidesosa totuus asiasta. Oma näkemykseni asiasta on, että se on auringon aktiivisuuden vaihtelu ja aurinkokuntamme kohtaamat erilaiset olosuhteet sen kiertäessä linnunradan ympäri n. 220 miljoonassa vuodessa.
2. HS: Ilmakehän kaasukerros päästää lävitseen auringonsäteet, mutta estää maan lämpösäteilyn pääsyä ylempiin ilmakehiin.
   Kommentti: Kaikki maapallon energiataseet osoittavat, että maapallolle tulevasta nettosäteilystä arvoltaan 240 W/m2, noin 75 W/m2 (n. 30 %) absorboituu ilmakehään ja loput 165 W/m2 imeytyy suoraan maapallon pinnalle.
3. HS: Ilmastonmuutosuhka tuottaa paljon enemmän lämpöä kuin nykylajistolle sopivan, mutta hauraan tasapainon kehittänyt maapallo sietää.
   Kommentti: Maapallon lämpötasapino ei ole hauras, vaan erikoisen vahva, joka hakeutuu aina uuteen tasapainoon automaattisesti, jos siihen tulee muutostekijöitä. Atlanttisella lämpökaudella viimeisen jääkauden jälkeen lämpötila oli Skandinaviassa n. 2-3 astetta korkeampi kuin nykyisin. Lappi oli sankan mäntymetsän peitossa Jäämerelle saakka. Ilmasto-optimi.
4. HS: Kasvihuonekaasujen kerroksessa on eniten vesihöyryä, mutta se haihtuu ilmakehästä muutamassa päivässä.
   Kommentti: Käsittämätön väite, koska ilmakehässä on aina vesihöyryä, jota sinne haihtuu valtameristä jatkuvasti. Ilmakehän vesihöyry ei haihdu minnekään, koska se on jo kerran haihtunut meristä ja maanpinnalta, mutta se tiivistyy nesteeksi ja sataa takaisin maanpinnalle.
5. HS: Maapallon hyvinvoinnille liian paksua peittoa tihentää vahvimmin hiilidioksidi… Sen häviäminen kestää vuosisatoja.

Kommentti: Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hiilidioksidi on vahvin kasvihuonekaasu. Edes IPCC ei väitä näin, vaan heidän tietonsa viimeisimmän arviointiraprotin AR5:n mukaa on, että vesihöyryn vahvuus verrattuna hiilidioksidiin on kaksi-kolminkertainen. IPCC ei siis tiedä asiaa tämän tarkemmin, mutta se estä IPCC:tä laskemasta erilaisia skenaarioita hiilidioksidin lämpötilavaikutuksista vuonna 2100 ja niiden tarkkuus on huomattavan ”hyvä”. Tässä oikeat luvut kasvihuonekaasujen osuudesta kasvihuoneilmiössä: vesihöyry 33,6 %, 11,1 °C; hiilidioksidi 7,4 %, 2,5 °C; otsoni 2,6 %, 0,8 °C; metaani ja typpioksiduuli 0,7 %, 0,2 °C; pilvet 13,3 %, 4,4 °C; latenttilämpö   33,6 %, 11,1 °C; lämmin ilma  8,9 %, 2,9 °C.

6. HS: Hiilidioksidin häviäminen kestää satoja vuosia.

Kommentti: Sen verran on annettava tunnustusta, että toimittaja ei puhu kymmenistä tuhansista vuosista kuten Petteri Taalas. Jos hiilidioksidiemissiot lopetettaisiin nyt, niin se ei häviäisi ilmakehästä kokonaan, joka tappaisi kaiken elämän maapallolta, mutta palaisi vuoden 1750 lähtötasolle 280 ppm samassa ajassa eli noin 270 vuodessa.

7. HS: Hiilidioksidin määrä ilmakehässä alkoi nousta voimakkaasti maailman siirtyessä teolliseen aikaan 1700-luvun lopulta lähtien.
   Kommentti: Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä alkoi kasvaa erittäin hitaasti: 1750 280 ppm, 1900 290 ppm, 1950 305 ppm, 2000 370 ppm.
8. HS: Charles Keelingin hiilidioksidipitoisuusmittaukset 1950-luvun lopulla osoittivat, että pohjoisella pallonpuoliskolla hiilidioksidipitoisuudet nousivat eniten talvella, mutta laskivat jyrkästi kesällä, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmitykseen väheni.
   Kommentti: Enpä usko, että Keeling olisi tehnyt tällaisen munauksen. On yleisesti tunnettua, että hiilidioksidipitoisuus nousee maailmanlaajuisesti talvella, koska suurin osa kasvillisuutta sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja kasvien yhteyttämisen lähes loppuessa hiilidioksidipitoisuus nousee lähteäkseen jyrkkään laskuun juuri tähän aikaan, kun kasvien yhteyttäminen pääsee vauhtiinkeväällä. Voi, voi tätä tiedon tasoa.
9. HS: Suurin osa maapallon keskilämpötilan vajaan asteen noususta 1900-luvulla on seurausta ihmisten aiheuttamasta kasvihuonepäästöjen kasvusta.
   Kommentti: IPCC:n käyttämät ilmastomallit yliarvoivat pahasti kasvihuonekaasujen ja erikoisesti hiilidioksidin lämmitysvaikutuksen. Kuva 1 osoittaa, että esimerkiksi vuonna 2011, IPCC:n malli laski lämpötilan, joka oli 37 % toteutunutta korkeampi.
10. HS: Kasvihuoneilmiö ei ole enää uskonasia vaan puhtaasti kemiallinen ja fysikaalinen tapahtumasarja.
    Kommentti: Toisinajattelevista tutkijoista vain yhden käden sormilla laskettava määrä kiistää kasvihuoneilmiön olemassaolon. Tällä kommentilla kirjoittaja antaa ymmärtää, että valtaosa toisinajattelevista tutkijoista on hurahtaneita harrastelijoita, jotka eivät tunnusta edes kasvihuoneilmiön olemassaoloa.

Toimittaja Pesonen käyttää paljon tilaa öljyteollisuuden salailuyrityksiin ilmastonmuutoksen syihin liittyen. Niistä minulla ei ole tietoa, joten jätän ne tämän blogin ulkopuolelle. Se on kuitenkin selvää, että öljyteollisuudella ei ollut sen tarkempaa tai parempaa tietoa kuin yleensä tuon ajan ilmastontutkijoilla.

Kuva 1. Maapallon lämpötilakehitys ja IPCC:n mallien mukaiset lasketut lämpötilat.

***

Kasvihuoneilmiö

HS:n jutun keskiössä oli kasvihuoneilmiö, mutta sen määritelmää toimittaja Pesonen ei esittänyt.

Kuva 2. Maapallon energiatase (auringon säteily vain nettosäteilyn osalta) ja kasvihuoneilmiö.

IPCC on ihan itse määritellyt kasvihuoneilmiön, ja se kuuluu seuraavasti:

”Ilmakehän aineosat – (kasvihuonekaasut ja pilvet) – absorboivat suurelta osin maanpinnan emittoiman pitkäaaltoisen säteilyn (myös kutsutaan infrapunasäteilyksi), ja nämä aineosat emittoivat pitkäaaltoista säteilyä kaikkiin suuntiin. Tämän pitkäaaltoisen säteilyn alaspäin suuntautuva komponentti lisää lämpöä ilmakehän alimpiin kerroksiin ja maanpinnalle (kasvihuoneilmiö)”.

Jos maapallon pintalämpötila määräytyisi auringosta tulevan nettosäteilyn 240 W/m2 mukaan, niin lämpötila olisi n. -18 °C. Maanpinnalle täytyy tulla siis huomattavasti enemmän säteilyä ja siinä ilmakehän olemassaolo on selittävä tekijä. Todellisuudessa kasvihuoneilmiön suuruus näkyy kuvasta 2 suoraan eli maanpinnalle tulee säteilyä yhteensä auringosta suoraan 165 W/m2 ja ilmakehän säteilemää infrapunasäteilyä 345 W/m2 eli yhteensä 510 W/m2.

IPCC:n mukaan ilmakehästä tulee säteilyä a) joko vain kasvihuonekaasujen ja pilvien aiheuttaman absorption verran eli 155 W/m2 ja loput tuosta 345 W/m2 on näköharhaa, tai b) loput tuosta ilmakehän kokonaissäteilystä 345-155 = 190 W/m2 ei lämmitä maanpintaa. Kummatkin selitykset ovat fysiikan lakien vastaisia.

Ilmakehän säteilymäärä 345 W/m2 perustuu maapallon energiataseeseen ja sen tunnustaa myös IPCC ja se on suoraan mitattu. Toisaalta tuo 190 W/m2 ei voi haihtua olemattomiin, koska energia ei häviä. Siinä menisi saman tien myös tuo auringon nettosäteilyn osuus 75 W/m2, joka ”koukkaa” ilmakehän kautta vaikuttaakseen maanpinnalle.

Oman kasvihuonemääritelmäni mukaan kasvihuoneilmiön ajavan voiman suuruus ei ole 155 W/M2 vaan 270 W/m2 kuvan 2 mukaan. Tällä tempulla IPCC saa lähes tuplattua hiilidioksidin osuuden kasvihuoneilmiössä.

Lähetän viitteen tästä blogista myös Hesarin Tiedetoimitukseen ja Helsingin yliopiston professori Heikki Järviselle. Hän ei vastannut avoimeen kirjeeseen vuonna 2019, ja johtopäätös on, että hänellä ei ole millä puolustaa IPCC:n kasvihuonemääritelmää tai osoittaa virhettä minun kasvihuonemääritelmässäni. Sitä virhettä ei ole kukaan muukaan tähän mennessä löytänyt, vaikka asia on esillä erilaisilla foorumeilla.