Hesarin johtopäätös: Ukraina maksaa Merkelin virheet Saksan energiapolitiikassa

Tunnustan asian, joka on varmaan käynyt selväksi kirjoituksiani lukeville. Katselen Hesarin kirjoituksia hyvin kriittisellä silmällä sen vuoksi, että näen Hesarin muuttuneen poliittiseksi toimijaksi, koska se on luopunut neutraalista uutisten välittämisetä sekä tutkivasta journalismista.

Tänään otan lyhyeen käsittelyyn Hesarin yhden kolmesta pääkirjoituksesta ja toimittaja Hanna Mahlamäen Näkökulma-artikkelin. Annan tunnustuksen Mahlamäen analyysistä, jonka hän on kirjoittanut Merkelin tiistaina pitämästä yleisöpuheesta Berliner Ensemble – teatterin näyttämöllä. Merkel ei kadu eikä tunne syyllisyyttä harjoittamastaan politiikasta. Kysyn vain, että tuleeko tämä jollekin yllätyksenä? Poliitikko, joka ei tunnusta tehneensä yhtään virhettä.

Tänä päivänä tietysti kysytään, että oliko Saksan energiapoliittiset ratkaisut oikeita, kun se sitoi itsensä Venäjän kaasuun. Vastaus on ilmiselvä EI, kun tiedetään, että Nord Stream 2 jää todennäköisesti täysin valmiina käyttämättä. Tähän liittyy oleellisesti se, että Merkelin johdolla Saksa päätti luopua ydinvoimasta 30.5.2011. Tähän päätökseen vaikutti oleellisesti Fukushiman tsunamista johtunut ydinvoimaonnettomuus 11.3.2011. Tätä on syystäkin irvitty, että saksalaiset pelkäsivät niin paljon vastaavaa tsunamia, että päättivät sulkea omat voimalansa. Sulkeminen on niin pitkällä, että tänä vuonna pitäisi sulkea vielä toiminnassa olevat kolme voimalaa.

Tässä ydinvoiman sulkemispäätöksessä näkyy Merkelin poliittisen toiminnan ydin. Hän odotti niin kauan, kunnes näki, mihin suuntaan asia kallistuu ja asettui sitten enemmistön kannalle. Poliittiset valtavirrat ovat Saksaa menneet jo vuosia Vihreiden poliittisen aatemaailman mukaan. Arvaatte oikein: Merkel ei puhunut sanakaan ydinvoiman sulkemispäätöksestä tiistain tilaisuudessa.

Sitten Hesarin pääkirjoitukseen nimeltä ”Merkel ei tunnusta virheitään”. Tässä pääkirjoituksessa on 11 lausetta. Viimeinen ja ratkaiseva lause kuuluu: ”Saksan liiaksi Venäjää myötäilleen linjan ja energiapolitiikan hinta on kova koko Euroopalle, mutta eritoten Ukrainalle”. Hesari ei kirjoita asiaa auki selkokielellä, mutta ei tarvitse olla mikään kremlologi (kremnologikin käy) ymmärtääkseen, että Hesari syyttää Saksaa ja sitä kautta Merkeliä Venäjän aloittamasta Ukrainan sodasta.

Kyllä sodan aloitti yksiselitteisesti Venäjä. Venäjän ilmoittama syy on Ukrainan halussa pyrkiä Naton jäseneksi. Pidän tätä syytä aitona, mutta en hyväksy sitä. Kuten kaikki ovat nähneet, niin tätä syytä ei pidetä aitona syynä, vaan on esitetty ainakin kolme muuta aitoa syytä, joita Venäjä ei tunnusta:

  • Halu palauttaa Ukraina Venäjän yhteyteen
  • Halu palauttaa Neuvostoliiton vanhat rajat
  • Hullun miehen strategia (ei mitään järkeä, koska Putin on menettänyt suhteellisuustajunsa).
  • Näistä Ukrainan sodan syistä on kirjoitettu kymmeniä blogeja täällä Puheenvuorossa ja jättäisin näiden syiden kommentoinnin tällä kertaa sikseen. Nostan siis tikun nokkaan uuden syyn: Saksa aiheutti Ukrainan sodan, kun se on ollut liian Venäjä-mielinen. Vaikka Saksa on johtanut myös EU:n politiikkaa, niin turvallisuuspolitiikassa EU on ollut omillaan eli hyvin heikko. Kyllä tällä EU:n tilanteella oli varmaankin oma vaikutuksensa, kun Venäjä arvioi muiden maiden reaktioita hyökkäyssotaan. Muut syyt menevät kyllä kirkkaasti ohi Saksan myöntyväisyyspolitiikan. Ei USA:kaan ole ollut Venäjän eristämispolitiikan kannalla, jos muistellaan niinkin tuoretta aikaa kuin Trumpin toimintaa.

    Loppukaneetit: Hesarin johtopäätös on yksinkertaisesti väärä. Kotimaassamme tilanne on toinen eli onkin löytynyt koko joukko huippupoliitikkoja, jotka ovat tunnustaneet olleensa väärässä. Tämä on poikkeuksellista. Ilmiötä selittää se, että kun tässä maassa heiluri lähtee liikkeelle, niin se pysähtyy vasta toisessa ääripäässä. Heiluriin on kasautunut runsaasti liikkeelle panevaa patoutunutta energiaa. Sopii kysyä, että miksi näin on Suomessa? Vastaan omasta puolestani. Suomi on klubi, johon mahtuu yksi totuus kerrallaan. Media ja poliitikot eivät uskalla eivätkä pysty käymään aitoa ja avointa keskustelua. Tässä maassa tyrmätään vähäisetkin poikkeamat ”oikeasta poliittisesta linjasta”. Ulkopolitiikka on ollut erikoisen arka alue. Monipuoluejärjestelmämme sitoo jäseniensä kädet ja sulkee suut. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä tällainen ei tule kysymykseen.

    Nythän on niin, että Nato-kaapista tulee esiin jatkuvasti maamme ensirivin poliitikkoja. Vanhoina YYA-aikoina oli vain muutama kansallisen tason poliitikko, joka ilmoitti julkisesti kantansa: Georg C. Ehrnrooth, Victor Procope, Tuure Junnila ja Veikko Vennamo.  Niinistö aloitti tämän, ja hänellä oli esittää syyksi, että Venäjä on pettänyt hänet: naamiot ovat pudonneet. Pääministeri Marin ilmoitti, että hän on ollut jo vuosia Naton kannalla. Hänen kohdallaan vain kävi kuin entisellä miehellä, joka sanoi, että ainahan minä olen ollut tätä mieltä, vaikka en ole mitään puhunut.

+10
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu