HS:n mukaan nyt on ilmastouutisten aika. Saamanne pitää

Johdanto. Tämän päivän Hesari oli laittanut B-osionsa 1. sivun alaosaan otsikonomaisen rivin ”Nyt on ilmastouutisten aika”. Tämä viittasi Leo Bergholmin mielipidekirjoitukseen juuri tällä otsikolla. Bergbom haluaisi ilmastotoimien seurantaosion uutisten yhteyteen, koska hän ei ole tyytyväinen ilmastouutisten osuuteen Hesarissa. Omasta mielestäni Hesari on ollut erittäin aktiivinen ilmatonmuutosuutisoinneissa, mutta en kirjoita kulunutta sanontaa mukaillen, että ”kiitettävän aktiivinen”. Jätän tuon arvosanan pois, koska mielestäni Hesarin ilmastomuutosuutisointi on laadultaan heikkoa ja täynnä virheitä eikä niissä esiinny medialle kuuluvaa käsitettä ”kritisointi” ja asioiden tarkastelu vähintään kahdesta näkökulmasta.

Asiaa seuraaville on tullut selväksi, että Hesari tekee ns. agenda-journalismia eli on ottanut toimituspoliittiseksi linjakseen olla ilmastonmuutoksen ”äänenkannattaja”. Se tarkoittaa, että HS:n toimittajat uutisoivat tarkoitushakuisesti kaikista tapahtumista, jotka heidän mielestään osoittavat ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Koska HS:n uutisointi ei Bergholmin mukaan ole ollut riittävää, niin hän on mielestään saanut realistisemman kuvan ilmaston epävakaudesta youtube-videoista, jotka esittävät reaaliajassa tulvia, metsäpaloja, myrskyjä hurrikaaneista sykloneihin, kuivuutta jne. Bergholm kuvaa, kuinka näiden säätapahtumien avulla päällimmäiseksi tunteeksi nousee pelko. Tähän on todettava, että media kaiken kaikkiaan on mahdollistanut noin vuodesta 2000 alkaneen IPCC:n ja sen tieteen mukaisen tiedotushegemonian ylläpidon. Sen voi tiivistää siihen toteamukseen, että ”tiede on puhunut” eli ihmisestä johtuva ilmastonmuutos on julistettu kiistattomasti totuudeksi, ja sitä haastavat tutkijat ja maallikot on julistettu ”ilmastonkieltäjäksi”. Tätä totuutta julistavat mm. USA:n presidentit Obama ja Biden sekä YK:n pääsihteeri Guterres. Hyvin ovat onnistuneet, josta Leo Bergholm on hyvä esimerkki. Hän pelkää. Hänelle voin sanoa kuten entiselle meteorologille, joka ennusti sadetta ja tuli poutaa, että katsoppas sieltä ikkunastasi ulos.

Käsittelyssä sään ääri-ilmiöistä myrskyt ja sateet

Bergholm kuvaa ilmastonmuutoksen todellisuutta juuri sillä tavalla kuin media on sen hänelle syöttänyt. Katso nyt tätäkin hirmumyrskyä, että eikö ole kauheaa ja se on ilmastonmuutoksen ja sitä kautta ihmisen syytä. Hämmästyttävän usein media kuitenkin tekee sen alkeellisen virheen, että tulee kertoneeksi, että vastaava tapahtuma koettiin 80 vuotta tai sata vuotta sitten. Eikö se saa ihmisiä ajattelemaan? Nähtävästi ei saa, koska nämä uutiset menevät läpi.

Vielä vuonna 2013 IPCC ei kirjoittanut raportissaan AR5, että sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja ne johtuvat ilmastonmuutoksesta. Viimeisessä raportissaan AR6 IPCC antoi periksi tälle hyvin myyvälle argumentille ja rupesi raportoimaan, että tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt tulevat yleistymään.

Esitän muutaman kuvan sään ääri-ilmiöistä, joissa on lähde näkyvissä. Kuvat esittävät tilastollista tietoa globaalilla tasolla ja niistä näkyy, onko ilmiöissä todellista trendiä eli muutosta ja mihin suuntaan.

Kuva 1. Hurrikaanien (Atlantin hirmumyrskyjen) esiintymistiheys 1980-2021.

Hurrikaanien esiintymistiheydessä ei ole havaittavissa selkeää muutosta.

 Kuva 2. Tornadojen (pyörremyrskyt Pohjois-Amerikan mantereella) aiheuttamien vahinkojen kehittyminen vuositasolla.

Kuva 2 osoittaa saman tiedon kuin tornadojen esiintymistiheyden lasku eli niiden aiheuttamat tuhot ovat selvässä laskussa.

Kuva 3. Taifuunien (Tyynenmeren länsiosan hirmumyrskyt) esiintymistiheyden trendi 1951-2023 Japanin hallituksen viraston JMA (Japan Meteorological Agency) mukaan.

JMA:n mukaan taifuunien esiintymistaajuudessa ei ole tapahtunut muutosta.

Kuva 4. Dr. Rayan Mauen tilastotieto kaikkien trooppisten myrskyjen energiasisällön muutoksista.

Kaikkien trooppisten myrskyjen yhteenlasketussa energiasisällössä ei ole havaittavissa selkeää trendiä.

Kuva 5. Korjaus 26.10.2023: Sademäärien intensiteettien trendi kolmella erisuuruisella alueella a1, a2 ja a3 kylmän kauden, lämpimän kauden ja vuosittaisen sademäärän perusteella 2000-2020 tutkimuksen Zhang et al. 2023 mukaan.

Korjaus 26.10.2023: Kuva 5 osoittaa, että pienillä alueilla (alle 10 000 km2 eli noin 100 x 100 km) ja keskisuurilla alueilla (10 000 km2 – 1000 000 km2) sademäärien intensiteetit  ovat olleet hienoisessa laskussa. Suurilla alueilla (yli 1 000 000 km2 eli 1000 x 1000 km) on vaihtelevuutta, mutta selvää trendiä ei ole.

Korjaus 26.10.2023: Loppupäätelmä. Tilastot eivät osoita kasvavaa trendiä hirmumyrskyjen eikä sademäärien intensiteettien osalta. Ilmaston lämmetessä on odotettavissa, että sademäärät lievästi kasvavat, koska haihdunta lisääntyy.

Todennäköisesti palaan muilla tiedoilla lähiaikoina tähän aiheeseen, jos en saa bannia.

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Olen peruskoulutukseltani prosessi-insinööri Oulun yliopistosta, jossa opetus perustui yksikköprosesseihin, jotka esiintyvät kaikilla teollisuuden aloilla. Näitä ovat mekaaniset ja kemialliset prosessit sekä aineen- ja lämmönsiirto. Lisäksi opiskelin automaatiota ja prosessidynamiikka, josta tein DI- ja lisensiaattityöt ja se tieto on ollut kaikkein hyödyllisintä ilmastotutkimuksissani. Väittelin laatutekniikasta TKK:ssa 1995. Olen pystynyt hyödyntämään näitä asioita tutkiessani maapallon energiatasetta, hiilenkiertoa, kasvihuonekaasujen osuutta kasvihuoneilmiössä ja lämpenemisessä, dynaamisia viiveitä, pilvisyyttä, sekä ilmastonmuutoksen lämpötilavaikutuksia lyhyen ja pitkän ajan dynaamisissa simuloinneissa. Näistä aiheista olen julkaissut 25 tutkimusta vuoden 2011 jälkeen. Kasvihuonekaasujen vahvuustutkimus on julkaistu englantilaisessa Energy & Environment-lehdessä 2012 ja Pariisin ilmastosopimuksen perusteiden analysointi 2018 englantilaisen Emerald Publishing Limited - lehdessä ”International Journal of Climate Change and Management”. Viimeisimmät tutkimukseni on julkaistu lehdessä nimeltä ”Climate Change Science”. Tutkimustulokseni poikkeavat IPCC:n tuloksista mm. seuraavissa kohdissa, joilla on ratkaiseva vaikutus ihmisen osuuteen lämpenemisessä: kasvihuoneilmiön suuruus, veden takaisinkytkennän puuttuminen, hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin vahvuus kasvihuonekaasuna sekä fossiilisen hiilidioksidin määrä, kierto ja viipymäaika ilmakehässä. Tärkein tulos on ilmastoherkkyysarvoni 0,6 - 0.7 °C. En ole samaa mieltä IPCC:n kanssa ilmastonmuutoksen syistä ja sen vuoksi minut voidaan luokitella toisinajattelijaksi (contrarian). Kirjoitukseni Puheenvuorossa ovat tieteen popularisointia pyrkien osoittamaan IPCC:n ja valtamedian virheet sekä ilmastopaniikin perusteettomuuden. Olen allekirjoittanut julistuksen nimeltä ”World Climate Declaration”, jonka on laatinut organisaatio nimeltä Climate Intelligence (Clintel) ja sen on tehnyt mm. vuoden 2022 Nobel-palkinnon voittaja John F. Clauser. Olen kutsuttuna jäsenenä norjalaisen riippumattoman yhdistyksen Klimarealistine (Ilmastorealistit) tieteellisessä neuvostossa, johon kuuluu mm. Nobel-voittaja Ivar Giæver. Pyrin välttämään matemaattisia esityksiä ja suosimaan graafisia kuvia. Laajoja esityksiä näistä aiheista on omalla nettisivustollani: https://www.climatexam.com/home

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu