Ilmastoon vaikuttavat kosmiset ilmiöt

Sinivirta julkaisi tänään klo 11:38 blogikirjoituksen tähtitieteellisestä ilmastoteoriasta. Kommentoin kirjoitusta ja otin esiin kolme argumentointivirhettä, joita nimitetään olkiukkoargumenteiksi ja ne ovat suosittuja varsinkin poliitikoilla. Väitetään, että vastapuoli on esittänyt jotakin, jota hän ei ole koskaan tehnyt, ja sitten kumotaan tämä itse keksitty tai kehitetty argumentti eli väite. Äitivainaani sanoi tästä asiasta, että kun itse kysyy ja itse vastaa, niin pärjää väittelyssä oikein hyvin.

Sinivirta ei tietenkään tunnustanut yhtään mitään, mutta reagoi kuitenkin kirjoittamalla uuden blogin, joka on julkaistu 17: 43. Tämä on kätevä tapa saada epäonnistunut blogi siirtymään etusivulta pois, koska Puheenvuoro ei salli kuin yhden kirjoituksen kultakin kirjoittajalla kerrallaan etusivulle.

Yleensä tällainen väittely, jossa vastapuoli ei edes vastaa kommentteihin, johtaa vain hyödyttömiin juupas -eipäs kommenttiketjuihin. Tällä kertaa päädyin kirjoittamaan vastablogin, koska tästä asiasta ei ole paljonkaan kirjoitettu ja se on punainen vaate IPCC:lle ja sen tukijoille. IPCC ei tunnusta yhtään ilmaston syklistä ilmiötä, jolla olisi vaikutusta maapallon lämpötilaan ajanjaksolla 1750-2019. Syklinen ilmiö tapahtuu toistuvana kutakuinkin samanlaisena. Tunnetuin kosminen sykli on ns. aurinkosykli, jossa auringon aktiivisuus vaihtelee 10-14 vuoden jaksoissa.

IPCC ei tietenkään tunnusta myöskään mitään kosmista tekijää, joka olisi vaikuttanut pitkän aikavälin lämpötilan nousuun vuodesta 1750 eteenpäin.

Koska minulla on varsin suuri varasto tähänkin aihepiiriin liittyviä kuvia, katsoin aiheelliseksi kirjoittaa tämän blogin. Tavoitteeni on aina ollut popularisoida tiedettä näillä kirjoituksilla, jotta ihan tavallinen maallikko voi ymmärtää, mistä on kysymys.

1. Väite ”auringon magneettikenttä ei voi kääntää galaktisia kosmisia säteitä”

Auringon magneettikenttä ja maapallon magneettikenttä suojaavat maapalloa kosmiselta säteilyltä. Ei kokonaan, mutta suurelta osin, kuva 1.

Kuva 1. Maapallon ja auringon magneettikenttä ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat suojakilven kosmista säteilyä vastaan.

Kosmista säteilyä saapuu kuitenkin maapallon ilmakehään ja aina pinnalle saakka. Tässä säteilyssä havaitaan maanpinnalla sama syklisyys kuin auringon pilkuissa, kuva 2.

Kuva 2. Kosmisen säteilyn ja aurinkopilkkumäärien syklisyys (climate4you).

Kun auringon aktiivisuus on korkeimmillaan, joka näkyy aurinkopilkkujen maksimimääränä, niin vastaavasti kosmisen säteilyn määrä maanpinnalla on minimissä. Näiden kahden ilmiön syy-yhteys on selvä pelkästään silmällä katsoen. Fyysinen selitys on, että aktiivisempi aurinko vahvistaa magneettikenttäänsä ja se pienentää kosmista säteilyä, joka tulee maahan saakka. Kyllä aurinko pystyy kääntämään kosmisia säteitä ja sitä ei tietääkseni kukaan tutkija kiistä. Amatöörit ovat asia erikseen.

2. Väite: ”Auringon massan huojunta ei vaikuta maapallon pitkäaikaiseen lämpötilan muutosnopeuteen”

Tämä väite on puhdas olkiukko, sillä en ole törmännyt tällaiseen väitteeseen tieteellisissä tutkimuksissa enkä missään. Sen sijaan on tutkimuksia – omani mukaan lukien – joissa esitetään tämän ilmiön saavan aikaan syklisen lämpötilanmuutoksen noin 60 vuoden aikajaksolla.  Lisää vähän myöhemmin. Syklisyys ei siis nosta lämpötilaa jatkuvasti, vaan jaksoittain.

3. Väite ”Planeettojen konjunktio ja kosminen pöly vaikuttavat merkittävästi Auringon TSI- arvoon”

Planeettojen konjunktio tarkoittaa sitä, että maasta katsottuna kaksi tai useampaa planeettaa asettuvat samalla viivalle. Planeetat voivat olla konjunktiossa auringon samalla puolella tai vastakkaisilla puolilla. Tämä väite on myös puhdas olkiukkoväite, koska kukaan ei ole väittänyt, että konjunktio vaikuttaisi auringon aktiivisuuteen kuten aurinkosyklin taajuuteen tai kokonaissäteilyn voimakkuuteen TSI (Total Solar Irradiation).

Olen esittänyt, että maapallon radalla oleva pölypilven sijainti muuttuu hieman aurinkokunnan gravitaatiopisteen huojunnan vuoksi. Sen takia maahan saapuva pölymäärä vaihtelee ja se vaikuttaa pilvisyyden määrään samalla tavalla kuin kosmisen säteilyn vaihtelu vaikuttaa pilvisyyden määrään.

4. Maapallon lämpötilassa havaittu 60-vuotinen sykli: syistä ei ole tieteellistä yhteisymmärrystä

Maapallolla on havaittu 60-vuotinen sykli useissa yhteyksissä kuten Pohjois-Atlantin lämpötilakäyttäytymisessä, monsuunisateiden sykleissä ja merten sedimenttikerroksissa. Lukuisissa lustotutkimuksissa tulee esiin sekä 60-vuotinen että noin 88-vuotinen sykli (Gleissbergin sykli). Tutkijat ovat etsineet syitä ”sysistä ja sepistä”. Syyt voidaan ryhmitellä viiteen luokkaan

1. Atlantin meriveden kierto.
2. Satunnaiset ilmastohäiriöt.
3. Kasvihuonekaasujen vaikutus (kuinkas ollakaan).
4. Tulivuoren purkaukset.
5. Planetaariset jaksolliset ilmiöt eli planeettojen aiheuttama 60-vuoden sykli

Vaihtoehdon 4 eli tulivuoret on esittänyt Michel Mann et kumppanit. Tälle teorialle esitän kysymyksen, että miten satunnaiset tulivuoren purkaukset voivat saada aikaan säännöllisen 60-vuotisen syklin, joka on havaittu 1000 vuoden aikana.

Lopuksi esitän kuvan 3, jossa näkyy auringon aktiivisuuden pitkän aikavälin muutokset verrattuna pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilatrendiin.

Kuva 3. Maapallon pohjoisen pallonpuoliskon lämpötila ja auringon aktiivisuus.