Julkisen sanan neuvoston (JSN) päätös kantelusta Ollila vastaan Helsingin Sanomat

Tausta

Helsingin Sanomissa oli 14.4.2021 toimittaja Hannu Pesosen artikkeli otsikolla ”Ilmastonmuutosta on jahkailtu kauan”. Artikkeli sisälsi mielestäni jopa HS:n tasoon nähden poikkeuksellisen paljon asiavirheitä ja tein siitä blogikirjoituksen tänne Usariin saman päivänä, linkki:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/hesari-kirjoittaa-vaaraa-tietoa-ilmastonmuutoksesta-10-virhetta-kasittelyssa/

Blogin johdosta ilmastoaktivisti Ilkka Niemi otti minuun yhteyttä ja pyysi lupaa käyttää kirjoitustani tehdäkseen kantelun JSN:lle. Annoin tähän luvan, mutta JSN kieltäytyi muotoseikkaan vedoten käsittelemästä Niemen kantelua, koska kantelun asia-aineisto ei ollut Niemen omaa. JSN:n ohjeiden mukaan ”Kuka tahansa voi tehdä Julkisen sanan neuvostolle kantelun hyvän journalistisen tavan rikkomisesta”. Olin vielä antanut kirjallisen luvan Niemelle käyttää aineistoani. Tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, että vain noin viidesosa kanteluista päätyy lopulta JSN:n muodolliseen käsittelyyn eli suurin osa menee hylsyiksi. JSN on aurinkoa tarkempi muotoseikoissa ja omien osittain julkaisemattomien muotoseikkojen soveltamisessa. Satunnainen lukija saa asioiden käsittelystä aivan eri kuvan luettuaan JSN:n ohjeet.

Oikaisupyyntöni HS:lle

JSN:n ohjeista selvisi, että kantelijan pitää olla ensin yhteydessä tiedotusvälineeseen, ja suositellaan esimerkiksi päätoimittajaa. Tein oikaisupyynnön HS:n päätoimittajalle Kaius Niemelle 7.6.2021. Sain vastauksen HS:n tiedetoimituksen esimieheltä Jukka Ruukilta vastauksen 10.6.21, jossa hän ei myöntänyt Pesosen artikkelissa olleen yhtään asiavirhettä. Vastasin hänelle saman tien, että en jätä asiaa tähän. Sain Ruukin vastauksen myös saman tien, jossa hän oli kaivanut esiin omaa taustaani ja totesi, että minun käsitykseni ilmastonmuutoksesta poikkeavat vallitsevasta tieteellisestä käsityksestä ja että Pesosen artikkelissa esitetyt asiat on lähteytetty.

Vastasin Ruukille 11.6.21 hieman pidemmällä kaavalla, jossa totesin, että en löydä yhtään lähdeviitettä Pesosen artikkelista ja pyysin häneltä tarkennuksena vaikkapa sähköisessä muodossa Pesosen artikkelin, jossa on alleviivauksilla osoitettu lähdeviitteet (en ole saanut tähän päivään mennessä). Lisäksi totesin, että oikaisupyyntöni ei perustu omiin tieteellisiin tutkimuksiini vaan yleiseen tietoon ilmastonmuutoksesta, joten hänen lähtökohtansa virheiden korjaukseen ovat oleellisesti väärät.

Ruukki vastasi pitkällä viestillä 17.6.21, jossa hän käsitteli kaikki oikaisupyyntöni kohdat, eikä myöntänyt, että artikkelissa olisi yhtään asiavirhettä.

Kanteluni JSN:lle

Totesin, että kirjeenvaihto HS:n Ruukin kanssa ei johda mihinkään, joten tein kantelun JSN:lle 21.6.21. JSN vaatii tarkan tiedon alkuperäisestä kantelua koskevasta artikkelista ja käydystä kirjeenvaihdosta kyseisen median edustajan kanssa ja tietysti yksilöidyn kantelun. Alkuperäisestä 10 kohdan oikaisupyynnöstäni jätin yhden kohdan pois ja tein kantelun, jossa oli 8 yksilöityä oikaisuvaadetta, jotka ovat vallitsevan tieteellisen käsityksen vastaisia tai ovat vain osatotuuksia, joita on käytetty niin kuin ne olisivat koko totuus. Tiesin, että JSN ei ryhdy erilaisten tieteellisten käsitysten erotuomariksi ja siksi käytin useimmiten Wikipedian esityksiä perusteluina.

En laita kantelua tähän kirjoitukseen, koska tämä kirjoitus on jo sinällään ylipitkä, ja kohdat löytyvät JSN:n päätöksestä riittävän hyvin. Olen lisännyt JSN:n päätöksen sellaisenaan ja tehnyt siihen vain kirjoitusasua koskevia muutoksia sekä kaksi kantelussani ollutta kuvaa.

******************************************************

JSN:n päätös

Hyvä Antero Ollila 

Olet tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen päätti 11.8.2021, että kanteluasi ei oteta käsittelyyn. Päätöksen perustelut voit lukea alla olevasta puheenjohtajan päätöspöytäkirjan otteesta.

254. 7742/UL/21                                               Ollila / Helsingin Sanomat            

Saapunut 21.6.2021 kello 8:28

JO 20

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien printtilehdessään 14.4.2021 julkaisemaan juttuun Ilmastonmuutosta on jahkailtu kauan.

Kantelun mukaan jutussa oli yhdeksän asiavirhettä, joita lehti ei korjannut kantelijan lähettämästä korjauspyynnöstä huolimatta. Kantelijan mielestä Helsingin Sanomat on valinnut ilmastonmuutokseen ilmastonmuutoksen vaarallisuutta korostavan näkökulman ja pyrkii tukemaan sitä vallitsevan tieteen vastaisilla seikoilla.

Alla on listattuna alleviivattuna kantelijan asiavirheenä pitämät kohdat jutusta. Kyse ei kaikilta osin ole suorista lainauksista jutusta, vaan kantelija on editoinut joitakin kohtia. Jokaisen kohdan jälkeen on kerrottu kantelijan kantelussaan esittämät perustelut sekä tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukin (HS) oikaisupyyntöön lähettämässään vastauksessa esittämät perustelut.

1. Vesihöyryn ja hiilidioksidin määrän vaihtelu vie maapallon jääkauteen ja takaisin.

Kantelija: Wikipedia: ”Nykynäkemyksen mukaan jääkausien alkuperä on mantereiden, merivirtojen, ilmakehän ja maan akselin sekä radan pitkällä aikavälillä tapahtuvissa muutoksissa (Milankovitchin jaksot, Ollilan selvennös).” Kun etsii hieman laajempaa selitystä eri lähteistä (IPCC, NOAA, Wikipedia), niin pääsyyksi ilmoitetaan maapallon radan muutokset ja auringon aktiivisuuden muutokset. Hiilidioksidi tuodaan esiin mahdollisena syynä, mutta jääkairaustulokset osoittavat, että hiilidioksidimuutokset seuraavat lämpötilan muutoksia eikä päinvastoin. HS:n esitys on siis noin yksi viidesosa IPCC:n syistä, vaikka Pesonen esittää sen koko totuutena. HS:n esitys on, että yksi mahdollinen syy monien joukossa onkin ainut ja määräävä syy ilmiöön eli tyypillinen argumentointivirhe. HS:n kirjoitus asiasta on vallitsevan tieteellisen totuuden vastainen.

HS: Siteeraatte valikoivasti mainitsemaanne artikkelin kohtaa, joka menee kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Arrhenius osoitti siis jo yli sata vuotta sitten, miten ilmakehässä leijuvan vesihöyryn ja hiilidioksidin lämpösäteily vaikutti maapallon lämpötiloihin ja kuinka niiden määrän vaihtelu vei maapalloa jääkaudesta lämpimämpiin oloihin ja taas takaisin.”

Kyse ei siis ole Pesosen väitteestä, vaan Pesonen kirjoittaa Arrheniuksen havainnosta. Artikkeliin on upotettu linkki Arrheniuksen alkuperäiseen tutkimukseen. https://www.rsc.org/images/Arrhenius1896_tcm18-173546.pdf

Ohessa Nasan tiivistelmä Arrheniuksen havainnoista https://earthobservatory.nasa.gov/features/Arrhenius/arrhenius_2.php

Kyse ei ole asiavirheestä.

2. Ilmakehän kaasukerros päästää lävitseen auringonsäteet, mutta estää maan lämpösäteilyn pääsyä ylempiin ilmakehiin.

Kantelija: Wikipedia: ”Maan ilmakehän ulkorajoille tulevasta säteilystä heijastuu pois 30 % eli maan albedon verran. Loppuosa eli noin 70 % menee Maan lämmittämiseen. Ilmakehän ulkorajoille tulee auringosta noin 340 W/m² eli 100 %: Ilmakehästä heijastuu 25 % ja imeytyy osa 25 % säteilystä, muun muassa UV-säteilyä, ja maahan pääsee 45 %.” Absoluuttisilla luvuilla ilmaistuna auringon säteilymäärästä 340 W/m2 heijastuu 100 Wm-2 eli maapallon saama nettoenergiamäärä on 240 Wm-2, josta vielä imeytyy ilmakehään 75 Wm-2. Väite on siis täysin väärä kahdella tapaa.

 HS: Tässä artikkelin kohdassa (ja siihen linkitetyssä lähteessä (https://www.environment.gov.au/climate-change/climate-science-data/climate-science/greenhouse-effect) kuvataan kasvihuoneilmiön perusperiaate: kasvihuonekaasut päästävät auringosta tulevan säteilyn lävitseen, mutta eivät kaikkea maapallon lämpösäteilyä karkuun. Sama tieto esitetään lukuisissa oppikirjoissa ja alan tieteellisissä artikkeleissa.

Se, että ilmakehä imee osan auringon säteilystä, ei ole kasvihuoneilmiön perusperiaatteen kannalta oleellista. Tämä on tunnettu asia. Artikkelissa ei muuta väitetäkään.

Kyse ei ole asiavirheestä.

3. Ilmastonmuutosuhka tuottaa paljon enemmän lämpöä kuin nykylajistolle sopivan, mutta hauraan tasapainon kehittänyt maapallo sietää. 

   Kantelija: 
   Maapallon lämpötasapaino ei ole hauras, vaan erikoisen vahva, joka hakeutuu aina uuteen tasapainoon automaattisesti, jos siihen tulee muutostekijöitä kuten jääkausien aikana ja niiden jälkeen. Esimerkki nykyistä lämpimämmästä aikajaksosta on atlanttinen lämpökausi, jonka maapallon tasapaino on sietänyt erikoisen hyvin ja jota on nimetty ilmasto-optimin kaudeksi: Wikipedia: ”Tällöin alkoi ns. atlanttinen lämpökausi (tai atlanttinen kausi), joka oli lämpimimmillään 4 800–3 500 eaa. eli 6 800–5 500 vuotta sitten, jolloin ilmasto oli 1–3 astetta nykyistä lämpimämpi ja yleensä kosteampi. Tällöin Etelä-Suomessa vallitsi Keski-Euroopan ilmasto ja monet jalot puulajit viihtyivät täällä”. HS:n kirjoitus, että maapallon tasapaino on erikoisen hauras, on tieteen vastainen ja maapallon lajisto kestää hyvin nykyistä suurempia lämpötilavaihteluita.
   

HS: Pesonen viittaa artikkelissa maapallon ekosysteemin ja lajiston hankaluuteen sopeutua ilmaston nopeaa lämpenemiseen. Mm. jäätiköiden sulaminen ja muutokset lajistossa ovat tästä esimerkkejä. Ilmasto ei ole vakaa systeemi, vaan kaoottinen ja jatkuvasti muuntuva. Ilmasto lämpötiloineen vaihtelee luontaisesti, ja aiempien luontaisten vaihteluiden perusteella voidaan olettaa, että ilmasto on myös herkkä erilaisille muutoksille.

Lämpötilan nousu ei itsesään tee tilanteesta vielä poikkeuksellista. Poikkeuksellista on lämpenemisen nopeus. Ilmastohistoriasta ei löydy merkkejä ajallisesti näin nopeasta lämpenemisestä. Sama koskee hiilidioksidipitoisuutta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on poikkeuksellisen korkea, ja sen nousu on ollut hyvin nopeaa. Kyse ei ole asiavirheestä.

 4. Kasvihuonekaasujen kerroksessa on eniten vesihöyryä, mutta se haihtuu ilmakehästä muutamassa päivässä.

Kantelija: Käsittämätön ja asiantuntematon väite, koska ilmakehässä on aina vesihöyryä, jota sinne haihtuu valtameristä jatkuvasti. Ilmakehän vesihöyry ei haihdu minnekään, koska se on jo kerran haihtunut meristä ja maanpinnalta, mutta se tiivistyy nesteeksi ja sataa takaisin maanpinnalle. Koska HS:n kirjoittajalla ei ole edes peruskoulun tietoa veden kierrosta, niin laitan tähän lainauksia Wikipediasta: ”Veden kiertokululla ei ole alkua tai loppua, vaan sen luonteeseen kuuluu loputon kierto. Sen kuvaus voidaan kuitenkin aloittaa sen suurimmasta veden varastosta eli merestä. Osa energiasta aiheuttaa vedenpinnalla veden haihtumista, jolloin ilmankosteutta siirtyy ylöspäin kumpuavaan lämpimään ilmaan. Ilman lämpötila laskee sen kohotessa korkeammalle ja lopulta ilmankosteus tiivistyy tiivistymisytimien ympärille pieniksi pisaroiksi ja niiden muodostamiksi suuriksi pilviksi. Maapallon ilmavirtaukset kuljettavat ilmankosteutta eri puolille maapalloa ja sen muuttuminen sateeksi riippuu paljolti ilmamassan reiteistä.”

HS: Vesihöyry on puhuttanut myös tiedeyhteisöä. Oletan, että haluatte tällä korostaa vesihöyryn merkitystä kasvihuonekaasuna hiilidioksidin sijaan. Tämä väite nousee toistuvasti esiin ilmastokeskustelussa . https://www.newscientist.com/article/dn11652-climate-myths-carbon-dioxide-isnt-the-most-important-greenhouse-gas/

Maapallon lämpötilan kannalta vesihöyryllä on merkitystä, mutta nykyistä lämpenemistä se ei vallitsevan tieteellisen näkemyksen mukaan selitä. Siihen tarvitaan kasvaneita hiilidioksidipitoisuuksia. Ilmakehään päätyneen höyryn vaikutus on lyhytaikainen, kuten artikkelissa todetaan. Se poistuu muutamissa päivissä. Kyse ei ole asiavirheestä.

5.  Maapallon hyvinvoinnille liian paksua peittoa tihentää vahvimmin hiilidioksidi… Sen häviäminen kestää vuosisatoja.

Kantelija: Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hiilidioksidi on vahvin kasvihuonekaasu. Edes IPCC ei väitä näin, vaan heidän tietonsa viimeisimmän arviointiraprotin AR5:n mukaa on, että vesihöyryn vahvuus verrattuna hiilidioksidiin on kaksi-kolminkertainen (IPCC: Assessment Report 5, P. 667). Wikipedia: ”Maassa merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, joka aiheuttaa noin 36–70 % kasvihuoneilmiöstä (pilvet eivät sisälly lukuun); hiilidioksidi (CO2), joka aiheuttaa 9–26 %; metaani (CH4), joka aiheuttaa 4–9 %, sekä troposfäärin otsoni (O3), joka aiheuttaa 3–7 %.” Maapallon hyvinvointi on parantunut koko ajan, koska esimerkiksi nälänhädät ovat laskeneet voimakkaasti, satomäärät kasvavat koko ajan myös kuumissa maissa, hirmumyrskyjen määrä on ennallaan tai laskee (tornadot) ja maapallo vihertyy eikä aavikoidu. Voisin esittää näihin jokaiseen kohtaan tukun tieteellisiä mittaustuloksia, mutta en tee, koska HS ei myöskään perustele hyvinvoinnin muutosta mitenkään.

HS: Toisin kuin esitätte Pesonen ei jutussa ei väitä, että hiilidioksidi olisi ”vahvin kasvihuonekaasu”.  Pesosen muotoilulle ”maapallon hyvinvoinnille liian paksua peittoa tihentää vahvimmin hiilidioksidi” on hyvät ja asialliset perusteet.

On totta, että esimerkiksi metaanin ilmastoa lämmittävä vaikutus yksikköä kohden on moninkertainen hiilidioksidiin verrattuna. Metaania on kuitenkin ilmakehässä kuitenkin paljon vähemmän kuin hiilidioksidia. Sen pitoisuudet mitataan tilavuuden miljardisosissa, kun hiilidioksidia lasketaan miljoonasosissa. Metaani ei ole myöskään erityisen pitkäikäinen kasvihuonekaasu. Se säilyy ilmakehässä noin 12 vuotta, hiilidioksidi huomattavasti pidempään – jopa useita satoja vuosi, kuten artikkeliin linkitetty lähde osoittaa. https://climate.nasa.gov/news/2915/the-atmosphere-getting-a-handle-on-carbon-dioxide/ Kyse ei ole asiavirheestä.

6. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä alkoi nousta voimakkaasti maailman siirtyessä teolliseen aikaan 1700-luvun lopulta lähtien.

Kantelija: Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä alkoi kasvaa erittäin hitaasti teollisella ajalla ja on kiihtynyt vasta vuoden 1950 jälkeen: 1750 280 ppm, 1900 290 ppm, 1950 305 ppm, 2000 370 ppm, 2020 414 ppm. Alla oleva kuva (JSN:n huomio: kuva linkin takana) osoittaa, kuinka hitaasti CO2-pitoisuus alkoi noista emissioiden myötä ja merkittävää kasvua alkoi esiintyä vasta vuoden 1900 jälkeen ja voimakasta kasvua 1950 jälkeen, joten HS:n ilmaisu on tieteellisesti väärä. NOAA (The National Oceanic and Atmospheric Administration of USA): https://www.climate.gov/news-features/understanding-climate/climate-change-atmospheric-carbon-dioxide

HS: On tunnettua, että teollistumisen käynnistyttyä 1700-luvun lopulta lähtien ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut nousussa. Siihen asti pitoisuus oli pysytellyt tasaisena. https://scrippsco2.ucsd.edu/data/atmospheric_co2/icecore_merged_products.html. On lähinnä makuasia käyttääkö 1700-luvun lopulta alkaneesta kehityksestä esimerkiksi ilmaisua merkittävä vaiko voimakas. Kyse ei ole asiavirheestä.

Kuva 1. Emissiot ja hiilidioksidipitoisuuksien kehitys vuodesta 1750 eteenpäin.

 7. Charles Keelingin hiilidioksidipitoisuusmittaukset 1950-luvun lopulla osoittivat, että pohjoisella pallonpuoliskolla hiilidioksidipitoisuudet nousivat eniten talvella, mutta laskivat jyrkästi kesällä, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmitykseen väheni.

Kantelija: Wikipedia: ”As seen in the graph to the right, there is an annual fluctuation – the level drops by about 6 or 7 ppm (about 50 Gt) from May to September during the Northern Hemisphere’s growing season, and then goes up by about 8 or 9 ppm. The Northern Hemisphere dominates the annual cycle of CO2 concentration because it has much greater land area and plant biomass than the Southern Hemisphere. Concentrations reach a peak in May as the Northern Hemisphere spring greenup begins, and decline to a minimum in October, near the end of the growing season.”

 On yleisesti tunnettua, että hiilidioksidipitoisuus nousee maailmanlaajuisesti talvella, koska suurin osa kasvillisuutta sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja kasvien yhteyttämisen lähes loppuessa hiilidioksidipitoisuus nousee lähteäkseen jyrkkään laskuun keväällä, kun kasvien yhteyttäminen pääsee vauhtiin. HS ei tunne tätä yleistä tosiasiaa, vaan haluaa tehdä ihmisen hiilidioksidiemissioista syyllisen tähänkin ilmiöön.

 HS: On tiedossa, että hiilidioksidin pitoisuuden kasvu talvella johtuu keskeisesti kasvien yhteyttämisen hiipumisesta, mutta oma vaikutuksensa on myös fossiilisten polttoaineiden käytöllä lämmitykseen. Moni tekijä osallistuu vuodenaikaisvaihteluun. Näin arvioi muun muassa Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön ilmasto- ja ympäristötiedon seurantaan keskittyvä Copernicus-palvelu: https://atmosphere.copernicus.eu/carbon-dioxide-levels-are-rising-it-really-simple  Olemme tarkentaneet kyseistä kohtaan artikkeliin. Kyse ei ole kuitenkaan olennaisesta asiavirheestä.

Kuva 2. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu ja vuosittainen vaihtelu.

 8. Suurin osa maapallon keskilämpötilan vajaan asteen noususta 1900-luvulla on seurausta ihmisten aiheuttamasta kasvihuonepäästöjen kasvusta.

Kantelija on käsitellyt oikaisupyynnössään myös tätä kohtaa, mutta ilmoittaa kantelussaan, ettei vaadi kohtaan oikaisua.

 9. Kasvihuoneilmiö ei ole enää uskonasia vaan puhtaasti kemiallinen ja fysikaalinen tapahtumasarja.

Kantelija: Tämä on samanlainen propagandistinen väite, jonka Hansen esitti USA:n kongressissa kuulemisessa vuonna 1988, että ”Greenhouse effect has been detected eli kasvihuoneilmiö on havaittu”. USA:n parlamentin edustajat uskoivat, että nyt on kyseessä uusi ja vaarallinen ilmiö. Todellisuudessa kasvihuoneilmiö oli tunnistettu jo 1800 luvulla (Fourier, Tyndell, Arrhenius). Wikipedia (JSN:n huomio: lainaus näyttäisi olevan Wikipediaa muistuttavalta sivulta, mutta ei Wikipediasta): ”Ranskalainen matemaatikko ja fyysikko Joseph Fourier löysi kasvihuoneilmiön vuonna 1824 yhdistettynä olettamukseen, että maapallon ilmakehällä on eristäviä ominaisuuksia, jotka estävät osan tulevasta lämpösäteilystä heijastumasta avaruuteen”. HS:n Ilmaisu ei ole totuuden mukainen vaan propagandistinen, koska kasvihuoneilmiö ei ole ollut uskon asia lähes 200 vuoteen.

 HS: Väite on omaa tulkinteenne. Mitään tuollaista ei jutussa väitetä, eikä siis kyse ole asiavirheestä.

Johtopäätös kantelusta:

Helsingin Sanomat on tehnyt juttuun kantelijan yhteydenoton jälkeen seuraavat korjaukset ja tarkennukset.

Nettijuttu:
Korjaus 16. kesäkuuta kello 10.30: Poistettu maininta hiilidioksidin pitoisuuden kasvusta talvella lämmityspäästöjen takia. Pitoisuuden kasvu talvella johtuu keskeisesti kasvien yhteyttämisen hiipumisesta, vaikka oma vaikutuksensa on myös fossiillisten polttoaineiden käytöllä lämmitykseen. Näin arvioi Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön yhteinen ympäristötiedon palveluverkosto Copernicus. Tarkennettu, että vesihöyry ei haihdu vaan poistuu. Ilmakehään päätyneen höyryn vaikutus on lyhytaikainen, sanoo Ilmasto-opas.

Printtilehti 17.6.2021:

Tiedotusvälineillä on oikeus tehdä tulkintoja ja valita näkökulmansa. Vaikka kantelija katsoo, että jutussa oli asiavirheitä, on neuvoston tulkinnan mukaan kyse kantelijan ja lehden välisistä näkemyseroista. Lehti pystyy perustelemaan, miksi muissa kuin kahdessa kantelijan esiin nostamassa kohdassa ei ollut korjaamisen tai tarkentamisen tarvetta. Kohdassa 4 oli epätarkka ilmaisu, mutta HS:n käyttämä sana ”haihtua” on myös tulkittavissa arkikielellä eri tavoin kuin fysikaalisessa mielessä. Lisäksi kohdasta 7 lukija saattoi saada virheellisen käsityksen hiilidioksidipitoisuuksien muutosten syistä, mutta lehti korjasi kohdan sekä printissä että netissä.

Kantelussa ei osoiteta jutusta olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei olisi korjannut.

Esitys: Ei oteta käsittelyyn.

Päätös: Ei otettu käsittelyyn.

Kantelun karsintapäätös on tehty neuvostolle toimittamasi materiaalin perusteella. Lisätiedot tai uudet perustelut eivät muuta päätöstä.

Kantelun uudelleenkäsittelyä voi pyytää ainoastaan siinä tapauksessa, jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tai olennaisesti puutteelliseen tietoon. Tämä virhe on yksilöitävä uudelleenkäsittelypyynnössä. Perusteeksi ei riitä se, että olet eri mieltä päätöksestä. Uudelleenkäsittelypyyntö voi perustua ainoastaan alkuperäiseen kantelutekstiin.

Mahdollisen uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat neuvoston varapuheenjohtajat. Uudelleenkäsittelypyyntö on toimitettava sähköpostiosoitteeseen jsn@jsn.fi tai neuvoston postiosoitteeseen kahden viikon kuluessa siitä, kun tämä päätös on lähetetty.

Ystävällisin terveisin 

Sakari Ilkka
Valmistelija
Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8
00120 Helsinki
www.jsn.fi 

********************************************************

Oma johtopäätökseni

Asian siis käsitteli valmistelija Sakari Ilkka ja asia ei mennyt JSN:n käsittelyyn. Ilkka kuitenkin perusteli kaikki kanteluni kohdat ja teen niistä lyhyen yhteenvedon:

1. Arrheniuksen käsitys, että hiilidioksidi yksin vastaa jääkausien muodostumisesta voidaan yleistää vallitsevaksi tieteelliseksi käsitykseksi, vaikka se ei ole sitä Wikipedian eikä IPCC:n mukaan.
2. Vaikka auringon säteilystä imeytyy noin 30 % ilmakehään, niin on silti tieteellisesti oikein kirjoittaa, että ei imeydy yhtään.
3. HS kirjoitti, että maapallon lämpötasapaino on hauras antaen ymmärtää, että se voi keikahtaa epästabiiliksi. Koska samassa lauseessa puhuttiin myös nykylajiston lämmönsietokyvystä, niin JSN viittasi vain tähän asiaan eikä itse lämpötasapainoon ollenkaan. Argumentointivirhe.
4. Ilmakehässä on globaalisti erittäin vakiollinen määrä vesihöyryä, jota olisi vedeksi tiivistettynä maanpinnalle sataneena tuuman verran. HS/JSN:n mukaan vesihöyryllä ei ole merkitystä maapallon lämpötilaan ja se haihtuu muutamissa päivissä ilmakehästä. Täysin Nobel-palkitun Manaben käsitysten vastaista, jossa vesihöyry kaksinkertaistaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen. Lisäksi HS/JSN sotkee noin 8-9 päivän veden kierron pinta / ilmakehä siihen, että se haihtuu pois ilmakehästä. He eivät totisesti tiedä, mitä puhuvat.
5. JSN ei myönnä, että vesihöyry on vahvin kasvihuonekaasu, vaan se on hiilidioksidi. Ei ole Wikipedian eikä IPCC:n käsitys.
6. Normaalissa kielenkäytössä ”hiilidioksidi pitoisuus alkoi kasvaa voimakkaasti teollisen ajan alkaessa” luo mielikuvan, että aluksi nousu oli nopeaa ja sitten sen kasvu tasaantui. Tämä asia on mennyt tarkalleen päinvastoin. Esimerkiksi ilmaisu ”syntyvyys alkoi Suomessa kasvaa voimakkaasti jatkosodan jälkeen” pitää tarkalleen paikkansa, koska näin kävi ja sitten syntyvyys on koko ajan laskenut.
7. Hiilidioksidipitoisuuden vuodenaikavaihtelun JSN myöntää johtuvan kasvillisuuden vaihtelusta pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta kyse ei ole oleellisesta asiavirheestä. Mikä on sitten oleellinen asiavirhe? Asia on JSN:n mukaan korjattu nettijutussa 16.6.21, mutta ei tietääkseni printtiversiossa.
8. Maapallon keskilämpötilan nousuun en vaatinut oikaisua.
9. Kiinnitin huomiota HS:n kirjoituksen sanavalintaan, että ”kasvihuoneilmiö ei ole enää uskonasia ja totesin, että se ei ole ollut sitä 200 vuoteen, joten ilmaisu on väärä.

JSN:n tiedon mukaan tästä oikaisupyynnöstä/kantelusta on HS julkaissut lyhyen yhteenvedon, joka näkyy heidän päätöksessään, mutta en ole sitä itse havainnut.

HS:n ja JSN:n mukaan ”tiedotusvälineillä on oikeus tehdä tulkintoja ja valita näkökulmansa” eli tällä tavalla JSN tukee ns. agendajournalismia. Tehtyjen päätösten mukaan tämä tarkoittaa, että tieteellisiä totuuksia voidaan vääntää toisiksi tiedotusvälineen valitseman näkökulmansa mukaisiksi. Näin totisesti HS on tehnyt ja JSN asian siunannut.

JSN ilmoitti, että jos pyydetään uutta käsittelyä, niin lisämateriaalia ei oteta huomioon. Ohje on lisäksi muotoitu niin, että kantelijalle jää epäselväksi, voiko uudelleenkäsittelyä pyytää, kun tässä tapauksessa sellaista ei ole, vaan ainoastaan karsintapäätös. Aikaa olisi ollut kaksi viikkoa, mutta asia tuli jo täysin selväksi tässä karsintapäätöksessä.

Tällaiset päätökset ovat Pyrrhoksen voittoja JSN:lle ja medialle. Niiden uskottavuus murenee jokaisesta tällaisesta päätöksestä. Onkohan sama toimintaperiaate käytössä myös hyvin epäselvissä tapauksissa kuten kunnianloukkausjutuissa: ”Lehti päätti näkökulmakseen, että olet hyvin epämoraalinen henkilö, ja sen vuoksi sen esittämät asiat ovat perusteltuja”. Tämä JSN toiminta kuvastaa suomalaista virkamies- ja oikeuskulttuuria: emme myönnä mitään ja jos päätös ei tyydytä, niin valittakoon.