Keskeyttikö TVO OL3:n koekäytön heppoisin perustein lokakuussa?
TVO tarkasti OL3:n syöttövesipumput koekäyttöjakson aikana ja ilmoitti 18.10.2022, että kaikissa neljässä syöttövesipumpun juoksupyörässä on havaittu säröjä. Tästä alkoi TVO:n perusteellinen selvitystyö, joka on nyt saatu päätökseen. Selvitystyön mukaan juoksupyörienvauriot ovat aiheutuneet koekäytön yhteydessä tapahtuneiden poikkeuksellisten olosuhteiden takia.
Tästä voi ulkopuolinen vetää sellaisen johtopäätöksen, että todennäköisesti pumput kavitoivat joutuessaan suunnitteluarvojen ulkopuolella oleviin käyttöolosuhteisiin, kuva 1. Kavitointi-ilmiö johtuu siitä, että keskipakopumppu vaatii tietyn imupuolen paineen, jotta se toimisi kunnolla. Jos imupuolen paine on liian alhainen, pumpussa oleva neste höyrystyy osittain eli alkaa kiehua. Juoksupyörän imupuolella muodostunut höyrykupla ikään kuin räjähtää joutuessaan juoksupyörän painepuolelle. Tuloksena on voimakkaita paineiskuja pumpussa, pumppu voi täristä ja kuulostaa siltä kuin pumpussa olisi soraa tai kiviä. Tämä ilmiö vaurioittaa juoksupyörää ja jatkuessaan muita pumpun osia. Nykyisin pumpun mitoitus todennäköisesti osataan, mutta jos koekäytössä mennään speksien ulkopuolelle, niin silloin asia muuttuu toiseksi. Tämä oli spekulaatiota, koska TVO ei kerro, mistä oli loppujen lopuksi kysymys.
Kuva 1. Kavitointi-ilmiö
Nyt TVO tiedottaa, että koekäyttö jatkuu 27.12.2022 ja sitä kestää vielä noin kuukauden. Syöttöpumppuja on yhteensä neljä, joista yksi on ns. varapumppu. Kun on neljä pumppua rinnakkaiskäytössä, joista maksimiteholla tarvitaan kolme, niin pumpun voi vaihtaa ilman prosessin häiriintymistä. Kahteen pumppuun laitetaan varaosina olleet uudet juoksupyörät ja kahteen muuhun ilmeisesti korjaushitsatut juoksupyörät. TVO tosin ilmoittaa, että kahdessa on säröytyneet juoksupyörät, mutta minusta olisi erittäin outoa, jos niitä ei korjaushitsattaisi ennen käyttöönottoa.
Ranskassa tehtiin oikein laaja selvitystyö, että miksi niin paljon ydinvoimaloita on pois käytöstä. Parlamentille (huomaa asian tärkeystaso) annettiin selvitys, että se johtuu siitä, että voimalaitoksista on löytynyt paljon säröjä ja maassa ei ole enää riittävästi taitavia ammattihitsaajia. Onko siis säröt ominainen luonteenpiirre ranskalaisille ydinvoimaloille (sarkasmia).
TVO ilmoittaa, että ”laajoilla laboratorioanalyyseillä sekä matemaattisilla ja muilla mallinnuksilla on laskettu, että tämä on aivan turvallista. Sähköntuotantoa voidaan jatkaa väliaikaisesti tällaisin menettelyin, kunnes uudet, mitoitukseltaan kestävämmät juoksupyörät saadaan.” Jo vaurioiden löytöaikaan TVO ilmoitti, että nämä viat eivät vaaranna säteilyturvallisuutta. Uudet, muotoilultaan vahvistetut juoksupyörät ovat valmistuksessa, ja niiden arvioidaan saapuvan helmi–maaliskuun vaihteessa 2023.
Miksi koekäyttöä ei jatkettu jo 18.10.2022 jälkeen?
Kysymykseni varmaan tuntuu monesta lukijasta jälkiviisaudelta. Olen ollut 70-luvulla sellutehtaassa käyttöorganisaatiossa ja kahtena kesänä kesäharjoittelijana. Silloin jouduin näkemään, mitä prosessiteollisuuden käynnissä pitäminen on 30-luvulla rakennetussa tehtaassa, jossa toki oli paljon uutta, mutta myös vanhaa. Hanskoja ei todellakaan helposti lyöty lattiaan, että koko tehdas seis, jos joku pumppu vioittui tai tuli joku muu vika. Siinä etsittiin luovia ratkaisuja ja usein löydettiin sellaisia, että prosessi pysyi päällä.
Kun alun perinkin oli selvää OL3:ssa, että kyse ei ole säteilyturvallisuutta vaarantavasta viasta, niin koekäytön jatkamiseen olisi ollut perusteet. Minä olisin tehnyt niin, että kahteen pumppuun uudet varaosat paikalleen välittömästi ja laitos heti käyntiin 50 %:n osateholla. Kahden juoksupyörän korjaushitsaukset ja laitos olisi ollut valmis täyteen tehoon muutamassa päivässä. Vielä olisi jäänyt yksi pumppu perusteellisia tarkastuksia ja mittauksia varten – varmaankin se pahiten vaurioitunut. Itse asiassa koekäyttö jatkuu sellaisilla pumppukombinaatioilla, joilla se olisi voitu tehdä myös täsmälleen samalla tavalla kaksi kuukautta sitten.
Mielestäni tässä on menetetty kaksi kuukautta kipeästi tarvittavaa sähköntuotantokapasiteettia ja se kismittää sähkönkuluttajaa, jonka sähkönhinnat nousevat jopa tuplaten. Ja kaiken lisäksi koekäyttö siirtyi kylmimpään talviaikaan.
Kuva 2. OL3:n periaatekuva, lisätty klo 15:10.
Näin sitä touhutaan ja tuntuu hieman tekaistulta nämä selitykset, ikäänkuin olisi pelkkiä harjoittelijoita töissä, käyntijaksot ( koe ) lasketaan vuorokausissa ja seisokit kuukausissa, kukakohan rusnaisi kaavan, jolla löydettäisiin hintanollapiste, jolla OL 3 saisi museokilvet kylkeensä ?
Ilmoita asiaton viesti
Olkiluodon kaltaisissa vaurioissa on taustalla myös korvausvastuut. Tuotannon pois jääminen on valtava kustannus, varaosat, uudelleen valmistus ja korjaustoimenpiteet aiheuttavat omansa. Mistä mikäkin johtuu, mitä takuita on voimassa ja mitä ne kattavat jne. Pumpun valmistajasta laitoksen avaimet käteen-tilaajaan on pitkä ketju. Joka käänteessä on kysymys miljoonista, kuka maksaa, ja lakimiehet hierovat jo käsiään. Kaikkeen tähän varautuminen edellyttää hidastavaa dokumentaatiota ja loputtomia osapuolten välisiä neuvotteluita.
Ydinvoimalaitoksen häiriöt ja niiden poistaminen vaatii tarkat viranomais- selvitykset ja -hyväksymiset, mikä riitoihin valmistautumisen lisäksi monimutkaistaa ja hidastaa toimia.
Edellisiin liittyy TVO:n viittaus mm laajoista laboratorioanalyyseistä sekä matemaattisista ja muista mallinnuksista. Näiden täytyy kestää lakimiesarmeijoiden ja byrokraattien pilkkujen etsinnän itse tekniikan lisäksi. Ei ihme, että aikaa menee, sähköä ei saada ja insinöörijärjen käyttöä joutuu viivyttämään.
Ilmoita asiaton viesti
Koekäytön mahdollisimman nopea jatkaminen ei ole millään tavalla yhteydessä siihen, että joskus sitten puidaan korvausasioita. Kun TVO jo ilmoitti, että juoksupyörävauriot johtuivat koekäytön poikkeuksellisista olosuhteista, se samalla myönsi, että he eivät ole löytäneet mitään valmistusvikaa pumpuista.
TVO ei tule saamaan kuin murto-osan niistä todellisista rahallisista menetyksistä, joita Arevan viivästykset ovat aiheuttaneet. Normaalisti tuotantotappioita ei kukaan toimittaja ota takuukustannuksiin mukaan, koska ne ajaisivat lähes säännönmukaisesti toimittajat vararikkoon.
Arevan kohdalla maksimaaliset korvaukset menivät täyteen jo vuosia sitten. Sen jälkeen Arevalla ei ollutkaan mitään kiirettä, koska he halusivatkin ilmeisesti, että TVO kärsii heitä enemmän.
TVO teki pahimmat virheet valitessaan latinalaiskulttuurin maasta toimittajan, ja teki avaimet käteen sopimuksen prototyyppilaitoksesta. Kun Arevalla on ollut kokonaisvastuu, niin TVO ei ole voinut kuin päältä katsoa, miten Areva ei pidä mitään kiirettä. Arevalle olisi pitänyt jättää vain itse reaktoritekniikka. Jo höyryturbiinin kyljessä lukee Siemens. Ydinvoimalaitos on ennen kaikkea jättimäinen betonirakennusurakka ja pääosa tekniikasta aivan normaalia voimalaitostekniikkaa. TVO:n olisi pitänyt hyödyntää suomalaista ydinosaamista eli jättiprojektien hallintaa. Virheet tehtiin TVO:n ylimmällä tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Antero aivan oikeassa arvioissasi. Tilaajan henkilökunta ei ole ymmärtänyt riskiä, mikä aiheutuu erilaisesta kulttuurista toimittajan puolelta.
Ranska ei ole tunnettu täsmällisestä ja tarkasta toimitus kultturista tekniikan alalla.
Muistelen Concordin valmistusaikojen jatkuvia vaikeuksia projektin loppuun saattamisesksi. Lopuksi Concorde projekti teki mahalaskun ja tappiota. Muitakin esimerkkejä varmaan löytyy, mutta Cocorden rakentaminen muistuttaa vaikeusasteeltaan Olkiluotoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Concordea tappanut insinööritaidon puute vaan öljykriisi.
Ilmoita asiaton viesti
No niinhän se oli.
Öljyn hinta ylitti kannattavuus rajan. Muutenhan se toimi moitteettomasti ja ilman häiriöitä, eikä aikatauluissakaan jääty jälkeen.
Projekti sinäänsä ylitti budettinsa miljoonilla punnilla ja myöhästy vuosia.
Tarina päättyi 25. heinäkuuta 2000 Pariisissa sattunuteeseen onnettomuuteen, jossa Air Francen lentokone syöksyi maahan vain 90 sekuntia kestäneen lennon jälkeen.
Polttoaineen kulutus oli 25 000 litraa tunnissa, joten Härkönen kommentoi oikein
Ilmoita asiaton viesti
En ole varma, että TVO olisi jo ottanut laitoksen vastaan siten, että se suorittaisi koeajot omaan laskuunsa.
Viimeisin sopimus osapuolien välillä, josta olen kuullut, on keväältä 2021, Sen mukaan laitoksen valmistumisen takarajana oli helmikuun 2022 loppu. Silloinen lehtiuutinen: ”Jos laitostoimittaja ei saa projektia siihen mennessä (helmikuun loppu 2022) valmiiksi, TVO saa nyt päätettyjen periaatteiden mukaan lisäkorvauksia. Niiden määrä riippuu laitoksen lopullisesta valmistumisajankohdasta.” Miten asia on nyt kun laitoksen koekäyttö on kesken, en ole perillä.
TVO on siis sopimussuhteessa Arevaan ja neuvottelee tämän kanssa, mutta Arevalla on Olkiluoto 3:ssa lukemattomia hankkijoita ja alihankkijoita/urakoitsijoita. Jos TVO vaatii Arevalta jotain, vaatii tämä asianomaisen laitososan aliurakoitsijalta (Siemens), joka taas vaatii omalta alihankkijaltaan (KBS) jne läpi ketjun. Kukaan ei tunnusta syyllisyyttään vapaaehtoisesti ja maksa, kerätään todisteita. Selvittelyt vaativat aikaa ja työtä, korjaustyöt etenevät hitaasti. Näin ne työmaat vaan ”käyttäytyvät” ja tuskin Olkiluoto 3 on poikkeus. .
Joka tapauksessa, STUK säteily- ja ydinturvallisuutta valvomana viranomaisena valvoo myös koekäyttöä ja vaatii poikkeamista ja vaurioista tutkimukset, selvitykset, käsittelee ne ja käsittelee ja hyväksyy myös esitykset korjaustoimenpiteistä. Turbiinilaitosta ei STUK toisaalta pidä ydinturvallisuuden suhteen ensisijaisen kriitillisenä.
Olen samaa mieltä, että TVO teki virheen valitessaan toimittajan, mutta toimittaja oli silloin Areva-Siemens konsortio, jossa reaktori kuului Arevalle ja turbiinilaitos Siemensille. Konsortio hajosi, Siemens lähti (Saksan Energiewende) ja Arevakin taisi lohjeta osiin. Tällä toimittajapuolen turbulenssilla oli varmasti vaikutuksensa projektiin. TVO ajatteli pääsevänsä helpommalla kun ei lähde itse projektin johtajaksi, toisin kävi.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin syy, miksi OL3-projekti epäonnistui täydellisesti oli juuri se, että tilattiin valtava maanrakennus- ja betonityöurakka ydintekniikan toimittajilta.
Sen sijaan olisi pitänyt tilata projektinjohtourakka joltain Suomalaiselta isolta urakoitsijalta, joka olisi hoitanut projektin johdon ja jakanut tavanomaiset rakennustyöt, kuten maanrakentamisen ja betonirakentamisen ja muut normaalit rakennustyöt omiin urakoihinsa ja sitten TVO olisi tilannut tarvittavan ydintekniikan sivu-urakkana, mikä olisi alistettu projektinjohtourakkaan.
Olen aika varma, että näin toimien meillä olisi ollut halvempi atomivoimala käytössämme, mikä olisi tuottanut sähköä jo ainakin 5-8 vuotta eikä meillä nyt olisi energiakriisistä tietoakaan.
Ihan vaan vertauksena totean, että
Saman suuruusluokan virhe voitaisiin kuvitella tapahtuvaksi jos vaikka Kone OY:ltä tilattaisiin muutamien pilvenpiirtäjien rakentaminen siinä samalla hissien toimittamisen ja asentamisen yhteydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kavitaatio on mahdollinen, mutta toisaalta Olkiluoto 3:n syöttövesipumppujen edessä on boosteripumput, joilla pitäisi hallita paine-eroja varsinaisissa pumpuissa. Mielenkiintoista kuulla aikanaan, mentiinkö kuitenkin yli vai mikä oli syy. Olen aikoinani sivunnut alaa sen verran, että yritän seurata asian ratkeamista.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittaako edessä-sana sitä, että syöttövesipumppujen imupuolella on boosteripumppuja? En tunne asiaa, mutta voitko hieman valaista asiaa?
Lisäsin kuvan 2, jossa ei ole mainintaa boosteripumpuista. Sana ”PUMPPU” tarkoittaa syöttövesipumppuja
Ilmoita asiaton viesti
Olkiluoto 3:n syöttövesipumput ovat yksivaiheisia. Tähän antaa hyvän mahdollisuuden ydinreaktorin suhteellisen alhainen lämpötila ja edelleen höyrynkehittimen alhainen höyrynpaine, jota vastaan syöttövesipumppu pumppaa. Kun hiilivoimalaitoksen tulistimella varustetun kattilan höyrynpaine on 200 baaria tai ylikin, tuottaa kolmosen höyrynkehitin jotain ehkä puolet siitä.
Booster-pumppu on syöttövesipumpun imupuolella lisäämässä imupuolen painetasoa siinä määrin, että itse syöttövesipumpussa paikalliset paineet aina pysyvät kuvaamasi kuplanmuodostuspaineen yläpuolella. Eipä silti, ainahan häiriöt ovat mahdollisia.
KSB:n nettisivulta, booster pumppu:
Olkiluoto 3, Finland
”The first third-generation European pressurised water reactor in unit 3 supplies a net output of 1,600 MW. KSB feed water pumps with booster pumps contribute to the new safety concept with their vibration-damping properties, high levels of availability
and particularly long service lives.”
Ilmoita asiaton viesti
OL3:ssa ei taida olla booster-pumppuja? Maallikolle ehkä tulee yllätyksenä, että ydinvoimalaitoksessa höyrynpaine ja lämpötila ovat vain puolet konventionaalisen voimalaitoksen paineista. Lisäys klo 20:00. Tutkin asiaa hieman lisää netistä. Kyllä OL3:ssakin ilmeisesti on booster-pumppu tai pumppuja. Niiden tehtävä on kerätä generaattorilta tuleva kondensoitu vesi, syöttää se syöttövesipumpuille ja varmistaa syöttövesipumppujen riittävä imupuolen paine. Juuri imupuolen liian alhainen arvo johtaa kavitointiin. Niin tai näin, niin booster-pummppujen ongelmista ei ole puhuttu mitään, joten ne ovat sivuraiteella tässä jutussa.
Ilmoita asiaton viesti
”Yllätyksenä…höyrynpaine ja lämpötila..”
Nykyaikaiset hiiltä polttavien lauhdevesivoimaloiden kattilat kehittävät ylikriittistä höyryä, jonka paine on yli 220 baaria ja lämpötila yli 374 astetta. Etuna on korkeampi hyötysuhde verrattuna alikriittisiin höyrykattilalaitoksiin tai ydinvoimalaitoksiin.
Periaatteessa painevesireaktorikin voitaisiin rakentaa ylikriittistä höyryä tuottavaksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikriittisell%C3%A4_vedell%C3%A4_j%C3%A4%C3%A4hdytetty_reaktori
Siihen liittyy kuitenkin reaktorin materiaali- ja säädettävyysongelmia. Näiden ratkaisemiseksi on kehitysohjelmia käynnissä. Ydinvoiman uusi tuleminen on käynnissä ja todennäköisesti myös kehitystyö saa lisää puhtia ja resursseja.
Mainittakoon, että korkeampien lämpötilojen linjalla on tutkimuskohteina eräitä muita kokonaan vesijäähdytteisistä poikkeavia reaktorikonsepteja.
Kehitys uuteen kaupalliseen tuotteeseen vie aikaa ja ainakin yksi vuosikymmen eteenpäin tullaan rakentamaan tällä hetkellä moderneimpia Olkiluoto 3 tyyppisiä kolmannen sukupolven painevesireaktoreita.
Ilmoita asiaton viesti
Onko niin, että kun nesteen paikallinen paine ( pumpun metallipinnassa ) ympäristöön nähden alle tietyn, niin silloin syntyy tämä imploosio-ilmiö ( kavitaatio ) ? Eikö sitä ole vielä osattu mallintaa ja sen myötä suunnittelussa ottaa huomioon ? Kaikkeahan on osattu metallien käyttäytymisessä mallintaa molekyylitasolla jo 1990 -luvulla. Itse tutustuin tällaiseen Ballistic Symposiumissa 1993 Tukholmassa, jossa tiedemiehet esittelivät näitä mallejaan, joita silloiset supertietokoneet käyttivät laskiessaan metallien käyttäytymistä mm. nuoliammuksia panssarilevyihin ammuttaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kavitaatio-ilmiö tunnetaan ja se osataan pumppujen suunnittelussa ottaa tänä päivänä huomioon. Kavitaatio pumppujen käytössä tulee useimmiten esiin sen takia, että käyttöolosuhteet eivät vastaa suunnittelussa oletettuja olosuhteita. Se pelkistyy siihen, että imupuolen paine ei olekaan sitä mitä on oletettu.
TVO tiedotteesta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että koekäytössä on haluttu ajaa hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa – ehkä simuloiden jotain erikoistilannetta – ja sitten ei ole huomattukaan, että syöttövesipumppujen imupuolen paine ajautuu liian alhaiseksi. Tämä on spekulaatiota, mutta TVO saa syyttää itseään, koska se panttaa oikeaa tietoa.
Näistä koekäytöistä tulee mieleen Tsernobylin onnettomuus, jos voimalaitoksen johto sai päähänsä kokeilla sellaisia käyttöolosuhteita, että ne oli jo laskemalla todettu aiheuttavan tapahtuneen onnettomuuden väistämättä. Kyse oli puhtaasta ammattitaidottomuudesta ja osaamisen puutteesta.
Ilmoita asiaton viesti
OL3 testi-ohjelma on kyllä äärimmäisen hyvin ja tarkasti suunniteltu ja myös STUK:n vaatima ja hyväksymä.
Ja kyllä, testi-ohjelmassa laitosta ajetaan hyvin erikoisissa olosuhteissa ja testataan kaikki mahdolliset tilanteet, johon laitos voi joutua. Jos laitos ei selviä testeistä, se ei ole kelvollinen tuotantokäyttöön, eikä tilatun mukainen.
Tsernobylin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, jossa grafiittihidasteinen reaktori ajettiin alueelle, jossa sen tiedettiin olevan epästabiili ja tehtiin lisäksi kasa muitakin mokia ehtaan venäläiseen tyyliin.
Mutta ydinasemateriaalin tekemiseen tarkoitettu reaktori ei todellakaan ole missään määrin samanlainen, kuin sähkön tuotantoon suunniteltu painevesireaktori, jonka luotettava ja varma toiminta on primäärinen seikka, eikä polttoaineen vaihdettavuus tuotannon aikana (tsernobyl).
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoituksella pidetään pois tuotannosta, saadaan sähkön hinta pidettyä korkealla.
Villi veikkaus että tulee lisää ’ käynnistysestoja’..
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen, joka on käynyt TVO:n ydin puolen turvallisuuskoulutuksen tai edes perusperehdytyksen, tietää, että TVO/Posiva toimivat kulttuurilla:
”Mielummin virstan väärään, kuin vaaksan varassa!”
Ja jos katsoo OL 1&2 historiaa, niin se on kannattanut erinomaisen hyvin, sillä häiriötön käyttöaika suhteessa seisokkeihin (suunniteltuja) on todella rajulla suhteella.
Samaan he varmasti pyrkivät myös OL3:n osalta.
Joten mielummin kaikki viat selviävät koekäytön aikana, ettei tuotannossa tule yllätyksiä.
Ne jotka kipuilevat kalliin sähkösopimuksen tai sähkökatkojen pelossa, suosittelen hommaamaan varavoimaa tai varautumisen muilla tavoin sähkökatkoon.
Nimittäin sähköpula tuotantopuutteen vuoksi ei ole meidän ainoa damokleen miekka, vaan ihan se kotoinen päivänpaisteen tekevä auringon möllykkä…
Sen pienikin pieraisu aiheuttaa tellukseen osuessaan aika rajuja häiriöitä sähkön jakeluun.
Kannattaa tutustua aiheeseen vaikka hakusanalla ”Carrington event” ja jatkaa siitä eteenpäin. Venäjän em. ongelmista tiedämme vähän, mutta kanadassa kävi viimeksi isompi katko 90-luvun taitteessa ja historiallisen datan varjossa elämme hyvin pitkälti ”laina-ajalla”, sillä tunnetun ajalla tämä on pisin ”hiljainen” hetki.
Joten CME-ilmiön/tehopulan aiheuttamiin ongelmiin olemme varautuneet hämmentävän heikosti, mutta se kaikki on harjoittamamme idioottimaisen energia-poliitkan tulos!
Aivan kuten se, ettei meillä ole sähkön tuotantokapasiteettia edes normaaliin sähkön kulutukseemme talvi-pakkasella…
Ilmoita asiaton viesti
”Mielestäni tässä on menetetty kaksi kuukautta kipeästi tarvittavaa sähköntuotantokapasiteettia ja se kismittää sähkönkuluttajaa, jonka sähkönhinnat nousevat jopa tuplaten. Ja kaiken lisäksi koekäyttö siirtyi kylmimpään talviaikaan.”
Käyttöönottoa ei valitettavasti tehdä asiakkaan ehdoilla, vaan se tehdään omistajan ehdoilla.
Voimalan omistajat arvioivat omat riskinsä koekäytön ja käyttöönoton suhteen omista lähtökohdistaan käsin, joista lähtökohdista varmaan merkittävin on raha, sekä mahdollisuudet rahan ansaitsemiseen, että riskit rahan menettämisen.
Se millaisia tappioita sähkön kuluttajille tulee siitä ettei voimalaa saada käyttöön on OL3:n omistajille merkityksetön asia.
Sitäpaitsi sähkön hinnan korkeus voi useille OL3:een sijoittajille tuoda voittoja muiden, käynnissä olevien voimalaitosten tuottoina. Sähkön kulutushan on sama, olipa OL3:n käytössä tai poissa käytöstä ja myytävän sähkön määrä on samoin sama. Voittoja tulee enemmän kun sähkö myydään mahdollisimman korkealla hinnalla.
———————-
Muuten pidin kovasti blogistin esittämästä tilanneanalyysistä OL3:n vikojen suhteen. Minusta se arvio tuntui oiken hyvältä, joskaan en pysty väittämään mitään puolesta enkä vastaan omien vähäpätöisten tietojeni pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis jos voimalaitosta ei ole vielä luovutettu tilaajalle, joka olisi sen hyväksynyt ( huomautuksineen, lienee pitkä lista ) ja vastaanottanut , niin silloinhan voimalaitoksen ”omistaja” tai ainakin vastuullinen on edelleen laitoksen toimittaja. Toimittajahan silloin vastaa ja määrää myös siitä miten laitosta testausvaiheessa käytetään. Tuosta taas tuleekin mieleen, että saako toimittaja laskuttaa siitä sähköstä, joka on syötetty verkkoon koeajojen aikana ?
Tuo ”omistajuushan” on sinänsä mielenkiintoinen käsite. Tilaajahan on kuitenkin tässä vaiheessa varmaankin maksanut laitoksesta pääosa erillisinä hankkeen aikaisina suorituksina sitä mukaa kun toimitus on edennyt. Näin ainakin asepuolen suurissa hankkeissa tehdään. Eli omistajuus olisi tällöin vähä vähältä siirtynyt tilaajalle.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuo ”omistajuushan” on sinänsä mielenkiintoinen käsite. Tilaajahan on kuitenkin tässä vaiheessa varmaankin maksanut laitoksesta pääosa erillisinä hankkeen aikaisina suorituksina sitä mukaa kun toimitus on edennyt. ”
En tiedä yhtään miten OL3:n osalta asiat ovat, mutta yleensä tällaisessa rakennusprojektissa rahat siirtyvät tilaajalta urakoitsijalle sitä mukaa kun laitos edistyy ja niistä on sovittu etukäteen. Sitten kun laitos on sovitussa vaiheessa ja tilaaja on hyväksynyt suorituksen, urakoitsija voi esittää tilaajalle laskun ja jos maksua ei tule, luultavasti myös työt pysähtyvät.
Toki, jos tilaaja esittää muutoksia, tai olosuhteet muuten poikkeavat sovitusta tai jostain muusta ennalta sovitusta syystä, urakoitsija voi esittää lisälaskuja tilaajan maksettavaksi, mutta muuten urakoitsija joutuu toimittamaan sovitun urakan sovitulla tavalla viivästyksistä ja mahdollisista tappioistaan huolimatta, elleivät viivästykset ole tilaajan syytä.
Näin ollen tuntuu siltä kuin että urakoitsija joutuisi maksamaan valtaosan OL3:n rakentamisen tappioista, mutta en tosiaan tiedä siitä mitään.
Mitä tulee valmistumisen tahalliseen pitkittämiseen, niin siinä pitää kyllä olla juonessa mukana sekä tilaajan, että urakoitisjan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä lienee siis se sama imploosio-ilmiö ( sisäänpäin räjähtäminen ) joka on tuttu nopeiden vesialusten potkureissa. Imploosiossahan paikallisesta alipaineesta syntynyt tyhjiö( höyrstynyt )-kupla ”räjähtää sisään päin” ja kun vesimolekyylit iskeytyvät potkurin metallipintaan, ne irrottavat metallista muutaman metallimolekyylin. Ja kun tasaiseksi alun perin hiottu metallin pinta alkaa vähitellen tämän seurauksena karhentua kiihtyy tuo ilmiö entisestään. Lopulta potkurin pinta on kuin rotan syömä.
Tämä oli tuttu ilmiö Merivoimien Nuoli-moottoritykkiveneiden pronssipotkureissa ( maksiminopeus 40 sol + ). Potkurit taisivat pahimmoillaan syöpyä alle sadan tunnin ajon jälkeen. Merivoimien evp -laivainsinöörit osaavat kertoa asiasta tarkemmin. Käsittääkseni silloinkin noita potkureita pinnoitettiin jollakin tavalla ja saatiin niille lisää käyttöikää.
Myös kilpamoottoriveneilijöille ilmiö on tuttu. Sittenhän on vielä näiden nopeiden kilpaveneiden ns. superkavitoivat potkurit, joissa hyödynnetään hallitusti kavitaatioilmiötä. Siinä kavitaatiolla vähennetään potkurin pinnan muodostamaa vedenvastusta. Samalla tekniikalla venäläiset ovat pyrkineet kehittämään huippunopeita torpedoita.
Ilmoita asiaton viesti