Natologia korvaa kremlologian – Hesari otti jo kieliopin käyttöön Naton yhteydessä

Johdanto. Nato-kannattajien puheet ja kirjoitukset ovat käyneet kovilla kierroksilla kaikkialla. Niiden perussanoma näyttää olevan, että Suomella on juuri nyt ainutlaatuinen hetki liittyä Natoon, koska Venäjä on täysin kiinni Ukrainan sodassa. Niinpä keinovalikoimasta on kaivettu esiin kaikki mahdollinen tämän asian mahdollistamiseksi. Tämän aamun Hesarin kolumni on hyvä esimerkki tästä asiasta.

Muutin kello 13:25 terminologiavirheeni eli kremnologia sanaksi kremlologia.

Hesarin pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö (näin kolumnissa lukee) Saska Saarikoski on kirjoittanut oman kolumnin otsakkeella ”Suomi loikkaa Natoon, koska vanha pohja petti”. Otan tästä kolumnista paria asiaa kritiikin kohteekseni.

Saarikoski kirjoittaa, että ”Venäjä on ottanut tavakseen kiukutella ”Naton laajenemisesta”. Suomessakin ilmausta käytetään, vaikkei pitäisi.  Nato ei haali uusia jäseniä, vaan saattaa kutsua jäsenikseen maita, jotka ovat ilmaisseet toiveensa tulla kutsutuiksi. Väkisin ei ketään liitetä, eikä kaikille avata ovea”.

Sitten Saarikoski ottaa kantaa siihen, että kyse ei ole pelkästä retoriikasta, vaan asia pitäisi ilmasta niin, että Suomi liittyy Natoon eikä niin, että Nato laajenee. Tämä ilmaisu ei tosiaankaan ole pelkää retoriikkaa, sillä Nato-keskustelun aikana on tullut selväksi, että Suomi ei voi edes lähettää Nato-hakemusta, joka sitten muodollisen käsitellyn jälkeen hyväksytään. Liittyä-sanan asiasisältöön kuuluu, että silloin Suomi on ratkaisevassa roolissa. Naton kohdalla tiedetään nyt, että Suomen jäsenyyden ratkaisee kaikki Nato-maat yksimielisellä päätöksellä eli prosessi on ratkaisevasti Naton tahtotilasta kiinni eikä ”Suomi voi loikata Natoon”.

Laajentumis-sana on varsin neutraali, joka ei oteta kantaa siihen, mistä laajentuminen itse asiassa johtuu. Nyt on tullut Saarikosken mukaan peliin mukaan sanojen merkityksien ruodinta niin, että tästä lähtien on käytössä sallittuja ja ei-toivottuja ilmaisuja. Muista siis suomalainen, että Nato ei laajene. Siinä ilmaisussa on paljolti samaa kuin sotapropagandassa ainakin: ”Suomen sotajoukot oikaisivat rintamalinjaansa”, joka tarkoittaa selkokielellä, että Suomi joutui perääntymään tietyillä rintamalohkoilla.

Saarikosken kolumnissa on vielä yksi analyysi ja se koskee Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, jotka ovat perustuneet neljän jalan varaan: oma puolustus, EU-jäsenyys, turvallisuusyhteistyö Nato-optioineen sekä kahden väliset Venäjä-suhteet. Nato-optiohan on Suomen keinotekoisesti luoma käsite. Niin Saarikoski kuten monet muutkin ovat sitä mieltä, että Ukrainan sota mursi yhden jalan eli Venäjä-suhteet.

Tästä voidaan perustellusti olla eri mieltä. NL ja Venäjä ovat aina olleet roistovaltioita ja sisäisesti syvästi epädemokraattisia ja Venäjän sisäistä tilaa voidaan parhaiten kuvata sanalla kleptokratia eli varkaiden paratiisi, jossa vallan asema kuvaa sitä, kuinka paljon yhteiskunnalta saa varastaa. Ukrainan sota on vain jatkumo sille, mitä Venäjä on tehnyt koko ajan NL:n hajaantumisen jälkeen.

Kysymys on siitä, onko Venäjä jotenkin muuttanut sotilaallista painopistettään Suomen suhteen, uhannut Suomea tai kieltänyt Suomea hakemasta Nato-jäsenyyttä. Tällaista ei ole tapahtunut ja siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Lavrov on sanonut, että Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, mutta sitten te ette ole ystävällinen naapurimaa vaan vihollismaa.

Mielestäni vielä ratkaisevampi tekijä on se, että kumpi vaihtoehto on Venäjälle parempi: lähes puolueeton Suomi vai Nato-Suomi? Vastaus on ilmiselvä. Puolueeton Suomi rauhoittaa itärajamme pahimman mahdollisen skenaarion valossa eli aseellinen kriisi Venäjä vastaan Nato.

Ei ole mitään syytä panikoida Natoon menon kanssa, vaan Suomi voi kylmästi odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu Ukrainan sodan jälkeen. Kuka oikeasti uskoo, että Venäjä hyökkäisi sotilaallisesti vahvaan Suomeen, kun se on vaikeuksissa Ukrainassa ja suurissa taloudellisissa vaikeuksissa nyt ja sodan jälkeen.  Yleinen elämänkokemus on, että jos joku taho sanoo, että päätös on tehtävä nyt tai ei ole muita vaihtoehtoja, niin silloin pitää nimenomaan tarkastella sellaisen väitteen tekijän motiiveja ja harkita asiaa kaikessa rauhassa.

+9
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu