Pallonpuoliskojen lämpötilatrendeissä erikoisia piirteitä

Blogikirjoituksieni ja kommenttieni yhteydessä on epäilty, että globaalia lämpötilakehitystä ei voi luotettavasti kuvata vain pohjoisen pallonpuoliskon suorien lämpötilamittausten tai proksimittausten avulla, koska pallonpuoliskojen lämpötilat eroavat toisistaan. Otan tässä käyttöön omilla valtuuksilla käsitteen, joka on kätevä englannin kielessä, mutta en tiedä vastaavaa suomalaista sanaa. Englannin kielen sanalla on useampi merkitys, joista yleisiä ovat valtuutus tai sijainen. Tarkoitan siis proksimittauksilla sellaisia epäsuoria mittauksia kuten vuosilustomittauksia, joita käytetään suorien lämpötilamittausten sijaan, kun niitä ei ole käytettävissä eli noin ennen vuotta 1850. Jos jollakin on parempi sana tai muu vakiintunut käytäntö, niin voi kommentoida.

Kuvassa 1 on pallonpuoliskojen lämpötilat englantilaisen HadCRUT4-lämpötilasarjan mukaan vuodesta 1850 ja UAH-satelliittilämpötilat vuodesta 1979.

Kuva 1. Pallonpuoliskojen lämpötilat HadCRUT4- ja UAH-lämpötilamittausten mukaan. Mittaukset on kalibroitu eri tavalla, joten tasoerot johtuvat pääsääntöisesti siitä.

HadCRUT4-mittaukset eivät käytännössä eroa paljonkaan vuoteen 1990 saakka. Sitten ero repeää käsittämättömän suureksi. Vuosien 2000–2020 keskiarvojen ero on 0,38 °C. Jos jollakin on hyvä ehdotuksia syistä, niin hän varmaan kertoo ne.

UAH-mittauksien ajanjaksolla 1979–2020 on vain 0,025°C ja korrelaatiokerroin 0,9425. Silmämääräisesti voi todeta, että käyrien kulku on lähes identtinen. Poikkeamat tapahtuvat ENSO-ilmiöiden aikana, joiden lämpötilavaikutuksiin satelliittimittaus reagoi herkemmin kuin muut mittaukset. Pohjoisen pallonpuoliskon musta käyrä tekee suuremmat piikit sekä lämpimän El Nino-jakson aikana että kylmän La Nina-jakson aikana. Syy on ilmeisesti siinä, että pohjoisella pallonpuoliskolla on selvästi enemmän maata kuin eteläisellä pallonpuoliskolla ja maa-alueet reagoivat enemmän ja nopeammin kuin valtamerten sekoittumiskerros säteilyn vaikutuksiin.

Maapallon maa-alueen aikavakio on noin kuukausi ja merten aikavakio on noin kolme kuukautta. Nämä aikavakiot toimivat erinomaisesti lämpötilasimuloinneissa.

UAH-mittaukset tunnetusti kattavat tasaisesti koko maapallon, mutta pintamittausten mittauspisteet ovat varsin harvat. Luotan UAH-mittauksiin tässäkin asiassa, että pallonpuoliskojen lämpötilatrendeissä ei ole mitään merkittävää eroa. Pidän HadCRUT4-mittausten eroa vuoden 1990 jälkeen mittausteknisenä ongelmana, koska ilmastossa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka selittää näin dramaattisen eron.

Maapallo saa edelleen 99,97 % energiastaan auringosta ja se paistaa samalla lailla molemmilla pallopuoliskoilla. Varmaan joku ehdottaa, että ihminenhän se täytyy olla syy näihin eroihin. Ihmisiä on selvästi enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla ja ihminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Nyt on vain niin, että hiilidioksiditasot ovat niin tehokkaasti sekoittuneet ilmakehässä, että se ei selitä tätä asiaa. Jos ihminen on aiheuttanut merkittävän pilvisyyden eron, niin sillä voisi jo jotain selittää.

Onko perusteltua syytä epäillä, että pallonpuoliskojen proksimittaukset eroavat toisistaan? Mielestäni ei ole.

+3
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu