Peräkaneetti ilmastotieteen tilasta IPPC:n ja sen tukijoiden keskuudessa

Vielä kerran, vaikka ei tämä vaikuta tiettyjen henkilöiden mielipiteisiin lainkaan.

Edellisen kirjoitukseni nimeltä Hiilenkiertomallien vertailu yksinkertaisilla laskutoimituksilla” aiheutti muutamia kommentteja ja erikoisesti kolmikolta Sinivirta, Härkönen, Laakso. Jossain blogissaan Sinivirta kirjoitti kolmikosta Tupu, Hupu ja Lupu. Olisiko hän ehkä tarkoittanut näitä kolmea henkilöä; en osaa sanoa.

Yhteistä tälle kolmikolle oli, että he eivät hyväksyneet yhtäkään minun kirjoitukseni näytöistä osoittamaan, että tulokseni olisivat oikeita tai IPCC:n tuloksissa virheitä, vaikka minulla oli pari validointiin kelpaavaa esimerkkiä. Yhtään kommenttia ei kirvonnut validoinnista, kuten ei muutenkaan mitään yksilöityä asiakommenttia.

IPCC:n mallin ja oman mallini tulokset pähkinänkuoressa:

  1. Ilmakehässä oleva antropogeenisen CO2:n määrä (GtC): IPCC 265 ja Ollila 75
  2. Vuonna 2019 antropogeeniset päästöt (GtC): IPCC 11,0 ja Ollila 10 (fossiiliset)
  3. Vuonna 2019 antropogeeniset päästöt nieluihin: IPCC 3,4 kasvillisuuteen, 2,5 mereen, 5,1 ilmakehään; Ollila 2,8 kasvillisuuteen, 6,0 mereen ja 1,2 ilmakehään.
  4. Antropogeenisen CO2:n poistumisaika ilmakehästä: IPCC tuhansia vuosia, Ollila 64 vuotta.

Validoinnista sen verran, että antropogeenisen CO2:n poistumisaika on validoitavissa radiohiilen pitoisuuskehityksen avulla täysin oikeaksi eli 64 vuotta. Samoin oma ilmakehän koostumukseni antaa saman permille arvon kuin mitattu -8,6‰, kun IPCC:n koostumus johtaa permille-arvoon n. -13 ‰.

Aivan oleellinen on IPCC:n väite, että ilmakehän antropogeeninen CO2 on muodostunut niin, että se on kaikki jäänyt ilmakehään suoraan antropogeenisistä päästöistä eikä ole missään määrin kiertänyt sinne takaisin meren tai kasvillisuuden kautta. Tämä ilmaistaan yksiselitteisesti kaikissa ilmastoeliitin julkaisuissa niin, että vuositasolla noin puolet antropogeenisista emissioista jää ilmakehään. Osoitin monin esimerkein, että tämä on mahdotonta, koska hiilenkierrossa vaikuttaa hiilidioksidin kierto, joka vaihtaa vuosittain n. 25 % ilmakehän hiilidioksidista. On mahdotonta, että 25 %:n ilmakehän CO2:n vaihto vaihtaisikin juuri vuositason antropogeenisistä päästöistä 50 %.

                                                                ***

Sinivirta kirjoitti, että karu tosiasia on, että näillä perustetuilla ei kaadeta IPCC:tä. Olen ihan samaa mieltä. Tieteellisiin tosiasioihin IPCC ei kaadu, niin kauan kuin ilmastoeliitillä ja sitä myötäilevällä medialla on tiedotushegemonia ja tällaiset tukijat ja tutkijat, joita tässä referoin. Härkönen ja Laakso olivat sitä mieltä, että IPCC on oikeassa, kun se kutsuu ilmakehään kertyvää hiilidioksidia luonteeltaan antropogeeniseksi. He eivät itse asiassa perustele tätä sillä tavalla, että tämä CO2 olisi todella peräisin fossiilisista päästöistä tai maankäytöstä tai metsien hävityksestä. Heidän mielestään tätä hiilidioksidia voidaan kutsua antropogeeniseksi, koska sen syntyminen ilmakehään johtuu ihmisen toiminnasta, jolloin sen alkuperällä ei ole mitään merkitystä. Jos tätä logiikkaa harjoitetaan loppuun asti, niin silloin kaikki hiilidioksidi, joka on ollut tekemisissä antropogeenisen hiilidioksidin kanssa, muuttuu luonteeltaan antropogeeniseksi. Tämä on tietysti järjetön väite ja tekee koko antropogeenisen hiilen määritelmän turhaksi. He ummistavat silmänsä myös siltä tosiasialta, että IPCC kirjoittaa, että antropogeeninen CO2 on jäänyt ilmakehään, jolloin sen permille-arvo säilyy alkuperäisenä.

                                                                ***

Katsotaanpa, kestääkö tällainen antropogeenisen hiilen määritelmä merivettä eli mitä ilmastoeliitin ”raamattu” eli arviointiraportti numero 6 (AR6) vuodelta kirjoittaa sanastossaan:

Anthropogenic emissions: Emissions of greenhouse gases (GHGs), precursors of GHGs and aerosols caused by human activities. These activities include the burning of fossil fuels, deforestation, land use and land use changes (LULUC), livestock production, fertilisation, waste management, and industrial processes.

”Ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt: Kasvihuonekaasujen päästöt, ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen ja aerosolien esiasteiden päästöt. Näitä toimia ovat fossiilisten polttoaineiden polttaminen, metsäkato, maankäytön ja maankäytön muutokset (LULUC), kotieläintuotanto, lannoitus, jätehuolto ja teolliset prosessit.”

AR6 on erittäin selvä, että antropogeeninen hiili (tai hiilidioksidi) määritellään sellaiseksi sen syntymekanismin kautta. Tämä määritelmä ei anna sellaista mahdollisuutta, että kun esimerkiksi antropogeenista emissiota joutuu ilmakehään ja sitä kautta hiilenkierron myötä myös meriin ja kasvillisuuteen, niin meret ja kasvillisuus ei tämän johdosta “saastu” antropogeenisiksi hiililähteiksi, jolloin kaikki sieltä takaisin ilmakehään tuleva hiilidioksidi olisikin kutsuttavissa antropogeeniseksi.

Jos näin tehtäisiin, niin koko antropogeenisen hiilen määritelmä menettäisi merkityksensä. Hiilenkiertomallien yksi päätehtävä on laskea, paljonko kunakin ajankohtana aitoa antropogeenista hiiltä jää ilmakehään, joutuu meriin ja kasvillisuuteen ja palaa sieltä takaisin ilmakehään. Joka muuta väittää, ei tiedä hiilenkiertomallien perusominaisuuksia. Permille-mittauksia voidaan käyttää varmistuksena ja validiointina osoittamaan, minkä permille-arvon hiilenkiertomallit antavat vuosittain ilmakehän CO2:lle. Meristä ja kasvillisuudesta permille-mittauksia ei nimittäin tehdä. Permille-mittaus ilmakehästä ei tietenkään osoita suoraan sen yhteyttä ilmakehässä olevien CO2-jakeiden määrään. Aivan samalla tavalla on mahdotonta sanoa, paljonko esimerkiksi liuokseen on lisätty kolmea eri vahvuista suolaliuosta, jos ei tiedetä niiden määrää, jos seoksesta on käytettävissä vain seoksen suolapitoisuus.

Väsäsin vielä kuvan 1 osoittamaan, kuinka mahdotonta on sovittaa yhteen ilmakehästä mitatut permille-arvot ja IPCC:n väite, että kaikki CO2-lisäys vuoden 1750 jälkeen on sinne jäänyttä antropogeenista hiilidioksidia. Kun antropogeeninen CO2 on jäänyt ilmakehään, sen permille-arvo ei ole muuttunut alkuperäisestä (-28‰ fossiilinen, -26‰ kasvillisuus).

Kuva 1. IPCC:n ilmoittama ilmakehään jääneen antropogeenisen hiilidioksidin prosentuaalinen osuus ja mitattu permille-arvo. Ruksatut arvot ovat todellisia mittaustuloksia ja katkoviiva on interpoloitu 100 %:iin.

Jo nykyinen tilanne, että permille-arvo on -8,6 ‰ vuonna 2020 ja samaan aikaan IPCC väittää sen olevan sinne jäänyttä hiilidioksidia ei voi pitää paikkaansa. Nimittäin aidon ja alkuperäisen antropogeenisen CO2:n permille-arvo on -28 ‰, kasvillisuuden noin -26 ‰ ja sen vuoksi antropogeenisten emissioiden permille-luvun voidaan arvioida olevan keskimäärin -27 …. -28 %, koska fossiiliset emissiot dominoivat.

Kuvasta 1 näkyy, että kun emissiot jatkuisivat tällä tahdilla, niin eräänä päivänä ilmakehän CO2 olisi kaikki IPCC:n mukaan sinne jäänyttä antropogeenista hiilidioksidia, mutta sen permille-arvo olisi vain noin -13 ‰. Permille-mittaus on luonteeltaan pitoisuusmittaus siinä kuin millilitra ja se käyttäytyy lineaarisesti jonkin aineen määrän suhteen toisin kuin esimerkiksi ph.

                                                                                ***

Vielä aprikointia siitä, miksi akateemiset ihmiset eivät pysty hyväksymään yksinkertaisia tosiasioita. Kyse on samasta ilmiöstä kuin, mitä tapahtui reaalikommunismissa. Luin hiljattain romaanin nimeltä ”Agentti Sonja”. Agentti Sonja olki syntyään saksalainen ja yksi menestyneimmistä Neuvostoliiton vakoojista, joka toimi Kiinassa, Mantsuriassa, Puolassa, Sveitsissä ja lopuksi Britanniassa. Hänen kauttaan mm. liittoutuneiden ydinpommiohjelmassa ollut fyysikko Klaus Fuchs toimitti atomipommin teorian, laskelmat ja teko-ohjeet satoina yksityiskohtaisina dokumentteina Sonjan kautta NL:oon. Vaikka hän asui 30-luvulla hetkittäin Moskovassa ja näki Stalinin puhdistukset hyvin omakohtaisesti, niin vasta elämänsä loppupuolella NL:n kaaduttua hän pystyi tunnustamaan palvelleensa erästä historian pahinta hirmuhallitsijaan.

Saman on näkyvissä tällä hetkellä niidenkin ihmisten joukossa, joilla on edellytykset nähdä tieteelliset huijaukset, niin he eivät pysty siihen henkisesti, koska he ovat sitoutuneet aatteeseen, joka heidän mielestään voi pelastaa maailman uhkaavalta tuholta. He kehittävät itselleen selitysmalleja, kuten tämä, että kaikki hiilidioksidi muuttuu antropogeeniseksi, jos vain ”saatanallinen” antropogeeninen hiilidioksidi on päässyt jonkin hiilidioksidijakeen kanssa tekemisiin. Tässä tilanteessa ei merkitse mitään, että se on heidän oppikirjojaan vastaan. Niin myös reaalikommunismissa yksilön vapauden kadottaminen hyväksyttiin, jotta päästäisiin lopulta yhteiskuntaan, jossa kaikki olisivat todella vapaita.

                                                               ****

Taustatietoa: Olen koulutukseltani prosessi-insinööri Oulun yliopistosta, jossa opetus perustui yksikköprosesseihin, jotka esiintyvät kaikilla teollisuuden aloilla. Näitä ovat mekaaniset ja kemialliset prosessit sekä aineen- ja lämmönsiirto. Lisäksi opiskelin automaatiota ja prosessidynamiikka, josta tein DI- ja lisensiaattityöt ja se tieto on ollut kaikkein hyödyllisintä ilmastotutkimuksissani. Väittelin laatutekniikasta TKK:ssa 1995. Olen pystynyt hyödyntämään näitä asioita tutkiessani maapallon energiatasetta, hiilenkiertoa, kasvihuonekaasujen osuutta kasvihuoneilmiössä ja lämpenemisessä, dynaamisia viiveitä pilvisyyden muutoksissa, ja ilmastonmuutoksen lämpötilavaikutuksia lyhyen ja pitkän ajan dynaamisissa simuloinneissa. Näistä aiheista olen julkaissut 20 tutkimusta vuoden 2011 jälkeen. Kasvihuonekaasujen vahvuustutkimus on julkaistu englantilaisessa Energy & Environment-lehdessä 2012 ja Pariisin ilmastosopimuksen perusteiden analysointi 2018 englantilaisen Emerald Publishing Limited – lehdessä ”International Journal of Climate Change and Management”. Tutkimustulokseni poikkeavat IPCC:n tuloksista mm. seuraavissa kohdissa, joilla on ratkaiseva vaikutus ihmisen osuuteen lämpenemisessä: kasvihuoneilmiön suuruus, veden takaisinkytkennän puuttuminen, hiilidioksidin vahvuus kasvihuonekaasuna, fossiilisen hiilidioksidin kierto ja viipymäaika ilmakehässä. Tärkein tulos on ilmastoherkkyysarvoni 0,6 °C. En ole samaa mieltä IPCC:n kanssa ilmastonmuutoksen syistä ja sen vuoksi minut voidaan luokitella toisinajattelijaksi (contrarian). Kirjoitukseni Puheenvuorossa ovat tieteen popularisointia pyrkien osoittamaan IPCC:n ja valtamedian virheet sekä ilmastopaniikin perusteettomuuden. Pyrin välttämään matemaattisia esityksiä ja suosimaan graafisia kuvia. Laajoja esityksiä näistä aiheista on omalla nettisivustollani: https://www.climatexam.com/home

 

+10
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu