Porin hiilivoimalaitos käy – Tuppuraiselle ruusunkukat ja Fingridille ruusun piikit

Usein lainaamassani Hesarissa on joskus ihan asiallisia uutisia. Näin oli toissa päivänä HS:n nettiversiossa ollut uutinen (https://www.hs.fi/talous/art-2000009234226.html): ”Meri-Porin hiilivoimala hiipui, kunnes iski energia­kriisi – Tänä talvena laitoksen tuotanto on jopa kriittistä”.

Muistelen tähän väliin vanhoja eli kierrätän kirjoitukseni ydinkohdat julkaistuna 23.8.2022: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/ministeri-lintilalle-sahkon-hintaan-on-toinenkin-ratkaisu-kuin-sosiaaliavustukset/. Analysoin kirjoituksessani akuutin sähköpulan syitä ja esitin ratkaisuehdotuksia ongelman pikaratkaisuksi:

• Onko Suomessa muita keinoja lisätä nopeasti sähköntuotantokapasiteettia ensi talveksi? Vastaus: Suomessa on ns. varavoimalaitoksia, joiden omistajille valtio on maksanut korvauksia vuosien ajan siitä, että ne ovat käyttökunnossa kriisiaikojen tarvetta varten.
• Voidaanko näitä varavoimaloita ottaa käyttöön? Vastaus: Ministeri Lintilän mukaan ei voida ottaa, koska ne ovat varavoimalaitoksia. Tavallisen kansalaisen mielestä elämme poikkeusaikoja, ja juuri tällaisia tilanteita varten ne on pidetty varalla.
• Ministeri Lintilällä on kerta kaikkiaan tyrmäävä vastaus: ei voida, koska se on varavoimaa. Omistajaohjausministeri Tuppurainen on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kysynyt Fortumilta (piste Tuppuraiselle), että voiko se ottaa Vaasan 500 MW:n hiilivoimalan tarvittaessa käyttöön. Vastaus kuulemma oli, että ei ole hiiltä, ja meillä ei ole henkilökuntaakaan. Vastaus on suurin piirtein sama kuin kysyttäessä sialta, miksi se ei tonki maata: ei voi, kun maa on jäässä ja kärsäkin on kipeä.
• Jos tämä on totta, niin valtio on maksanut suurin piirtein tyhjästä. Nyt on aika testata, toimiiko tämä varavoimaloiden naftaliinissa pito ollenkaan. Jos Lintilässä olisi miestä, niin nyt pantaisiin energiayhtiöt testiin: Valtio antaa teille kaksi kuukautta aikaa ottaa varavoimalat käyttöön ja maksaa tuotetusta energiasta takuuhinnan, joka antaa tuotetulle sähkölle 31 %:n käyttökatteen. Jos tämä ei onnistu, niin valtio perii takaisin viimeisen kahden vuoden ajalta maksetut korvaukset ja tekee korvausvaatimuksen valtion huijaamisesta.

Nyt voin todeta, ett noin kahdessa kuukaudessa Meri-Porin hiilivoimalaitos rupesi tuottamaan sähköä. Nyt tilanne on HS:n mukaan se, että Porin hiilivoimalaitos on ollut vuosihuollon jälkeen käytössä marraskuun loppupäivistä 350 – 400 MW:n teholla, joka on noin 70 prosenttia 560 MW:n nimellistehosta. Fortumin Thermal-liiketoiminnan johtaja Vesa Maso kertoo, että laitos ajaa sillä kapasiteetilla, millä se pystyy. Ongelmia on ollut hiilensyötön laitteiston kanssa.

Kuka on ollut Porin voimalaitoksen käyttöönoton takana?

En tiedä varmaa vastausta, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan en epäile ministeri Mika Lintilää, mutta arvelen, että Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen on käyttänyt valtaansa Fortumissa juuri niin kuin isännän pitääkin. Näyttää siltä, että hallituksessa on yksi ”äijä” siinä merkityksessä, kun aikanaan sanottiin, että Israelin hallituksen ainut mies oli Golda Meir. Lintilä voi pukea hameen päälleen. Toisaalta on todettava, että kalliiksi kävi ”Ollin oppivuodet” eli ministeri Tuppuraisen osaamattomuus tapaus Uniperin kanssa, koska hän ei osannut yhtiöittää tappiollista liiketoimintaa kannattavista osista. Tuppurainen kuitenkin ryhdistäytyi.

Antioodi eli mollausruno Fingridille

Oodi tarkoittaa laulettua ja säestettyä ylistysrunoa. Käyttämäni sana ”antioodi” tarkoittaa siis käänteistä eli mollausrunoa.

Hesarin uutisen lopussa tulee esiin tieto, että Meri-Porin voimalaitoksen tuotantoa tarjotaan sähkömarkkinoille joka päivä erikseen. Markkinat päättävät, ostetaanko tuotantoa, eli ajaako laitos lainkaan.

Tuskin yhdelläkään suomalaiselle on epäselvää, että Suomessa tuotetaan liian vähän sähköä ja olemme tuonnin varassa. Kun talvi kiristää otettaan, niin Ruotsin ja Norjan sähkö myydään todennäköisesti Keski-Eurooppaan. Tässä tilanteessa Fingridin pitäisi tehdä pysyvä sähkönostosopimus Porin hiilivoimalaitoksen sähköstä ainakin ensi kesään asti ja maksaa siitä kunnon hinta eikä puliveivata päivähinnoilla. Hiilivoimalaitos nimittäin tuottaa suurella varmuudella sähköä toisin kuin tuulivoima. Media antaa sen kuvan, ett tuulivoimalla on oikeus työntää tuottamansa sähkö verkkoon, vaikka sitä ei tarvittaisikaan.

Tilanne on muuttunut ja todennäköisesti pysyvästi. Sähköpörssi on nimittäin huono keksintö sovellettuna päivittäiseen ja hetkittäiseen sähkön hinnan muodostamiseen. Nyt prioriteetti pitää olla, että ostetaan pitkäaikaisilla sopimuksilla sähköä, jos sitä joku vaan tarjoaa. Tämän pitäisi olla hallituksen ykkösprioriteetteja. Fingridiltä sietäisi ottaa tuo Fin sana pois, koska se ei aja suomalaisten etua. Nyt pitää valtion tulla oikaisemaan markkinat ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Fingridin siis annetaan pelata tätä sähköpörssipeliä, kun pitäisi saada käyttöön niin paljon kuin mahdollista luotettavaa kotimaista sähköntuotantokapasiteettia. Ministerien titteleitä päätellen energia-asiat ovat hallituksessa sivuraiteella, koska meillä ei ole energiaministeriä. Meillä on elinkeinoministeri Mika Lintilä, jolle kuuluu energia-asiat. Lintilä on jo osaamisensa osoittanut olevan miinusmerkkinen energia-asioissa, joten toivoa ei ole, että hallituksesta käsin osattaisiin laittaa tätä asiaa kuntoon.

Ehdotus hallitukselle

Tarkistakaa kaikki isot firmat, onki niillä mahdollisesti varavoimalaitoksia tyhjän panttina seisomassa. Esimerkiksi Kilpilahden teollisuusalueella oli vielä 1980-luvun alussa iso kaasuturbiinivoimalaitos varalla. Kaasuturbiinilaitoksella on kaksi erityispiirrettä: 1) Se on otettavissa nopeasti käyttöön, 2) Sitä pitää ajaa maksimiteholla, koska silloin sen hyötysuhde on parhaimmillaan.

Valtio voi maksaa takuuhinnan tällaisessa tapauksessa ja myydä sähkön Fingridille eli ottaa kaupallisen riskin. Laitoksen käyttäjä saa varman hinnan, joka on sille kannattava. Kun sähkökriisi iskee talvella, niin kaikki konstit tarvitaan. Nyt on viimeinen hetki toimia. Tämä on jopa edullinen tapa verrattuna siihen keisiin, että tulee sähkökatkoksia.