Raakku-keisistä on tullut elämää suurempi juttu

Tästä raakku-keisistä on tullut näköjään elämää suurempi juttu. Silmääni on pistänyt havainto, että moni asiasta kirjoittava ja keskusteleva ihan ministeritasollakin näyttää uskovan, että tämä on vain jäävuoren huippu ja että yritykset pelaavat kaksilla korteilla: ollaan ulospäin ympäristömyönteisiä ja lakia noudattavia, mutta todellisuudessa henkilöstöllä on sisäiset ohjeet toimia toisin yhtiön edun nimissä ja olla huomioonottamatta laki- ja ympäristövaatimuksia.

Olen työskennellyt suuryrityksessä laatu- ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmien ylimpänä vastuuhenkilönä. On ylipäänsä mahdotonta, että tänä päivänä pelattaisiin kaksilla korteilla. Sisäiset ohjeet ovat kaikkien tiedossa ja niiden perusteella koulutetaan henkilöstöä jatkuvasti. Suuryrityksessä kaksilla korteilla peluu tulisi julki välittömästi. Jos joku luulee muuta, ei tunne yritysten toimintaympäristöä. Olenkin pannut merkille, että tällaisia näkemyksiä ja vihjailuja ja syytöksiä ovat esittäneet henkilöt, jotka eivät ole olleet päiväkään ns. oikeissa töissä.

Toinen havainto keskustelusta on, että kuvitellaan, että kun yhtiöllä on ohjeet ja systeemit, niin tottakai ne toimivat moitteettomasti ja mitään virheitä ei satu. Reaalimaailmassa ihmiset tekevät virheitä ihan tahattomasti. On tutkittu, että tavallinen ihminen rikkoo esimerkiksi autolla ajaessaan liikennesääntöjä pari kertaa päivässä. Tuotannossa tuotteisiin tulee virheitä, vaikka niitä ei varmasti kukaan halua. Yhteiskunnan palveluissa saamme jatkuvasti mielestämme huonoa palvelua ja niissä tapahtuu virheitä. Terveydenhuollossa ei edes uskalleta kerätä ja raportoida tehtyjen virheiden määrää ja kustannuksia.

Yritysmaailmassa SAS:n pääjohtaja Jan Carlzon tuli kuuluisaksi kirjoitettuaan kirjan ”Pyramidit nurin”. Hänellä oli halu parantaa asiakkaiden kokemaa lentokokemusta, mutta hän huomasi, että hänen ja lentoemännän välissä oli 17 organisaatiotasoa. Stora-Enson toimitusjohtajalla on samantyyppinen ongelma. Hän todennäköisesti vilpittömästi haluaa, että yhtiössä noudatetaan yhtiön ympäristöohjeita hakkuita koskien. Olen ns. 100-varma, että niissä ohjeissa ei lue, että huijatkaa ympäristöasioissa ja lakia voi tulkita vapaasti yhtiön edun mukaisesti. Tai hän olisi yhtiön tilaisuuksissa julistanut, että onhan meillä ohjeet, mutta käytäntö on eri juttu. Tai hän olisi kahden kesken sanonut hakkuuasioista vastaavalle johtajalle, että kyllähän sinä järkevänä miehenä osaat soveltaa näitä sisäisiä ohjeita. Ei sellainen peli ja toimintakulttuuri toimi tänä päivänä.

Stora-Enson johto ilmoitti, että on aloitettu laaja koulutusohjelma asian tiimoilta. Järkevä toimenpide. Vanhana laatumiehenä sanon myös, että järjestelmän sisäiset auditoinnit ovat myös ratkaisevassa asemassa. Olen suorittanut hajallaan pitkin Suomea olevassa organisaatiossa kymmeniä ja kymmeniä auditointeja. Väitän, että olin se henkilö johtoryhmässä, joka tiesi, miten asiat toimivat eri yksiköissä, mikä oli henkilöstön mieliala ja miten asiat todellisuudessa toimivat, koska auditoinneissa keskustelin eri organisaatiotason ihmisten kanssa.

Ei ole minun asiani arvailla, missä kohtaa pallo putosi hakkuusuunnitelman todellisuuden ja paperilla olevan järjestelmän välillä. Se selviää aikanaan. Mielenkiintoista olisi tietää, että tiesikö kukaan Stora-Enson henkilöistä joko hakkuusuunnitelmassa olevasta tai hakkuun toteutuksessa tapahtuneesta virheestä. Jos tiesi, niin oliko kyse koulutuksen puutteesta vai tahallisuudesta. Tahallinen ohjeiden vastainen toiminta on tällaisessa asiassa vakava asia ja siihen ottaa poliisi tutkinnassaan kantaa. Lain kannalta ei ole kovin suurta merkitystä, oliko teko tahallinen vai tietämättömyydestä johtuva, mutta kaiketi se vaikuttaa seurausten määrään.

Korostan sitä, että yhtiön johdon työkalu on järjestelmä ja sen toiminnan seuranta ja varmistaminen. Alan miehenä olisi kiva tietää, että suorittaako Stora-Enso järjestelmän auditointeja ja meneekö niistä tieto ylimmälle johdolle. Se tuskin tulee esiin, vaan on yrityksen sisäistä tietoa.

Pari havaintoa raakkutuhoista

Mediassa on kirjoitettu, että Hukkajoen ylityksen yhteydessä metsäkoneet ovat tappaneet tuhansia raakkuja. Sehän on selvää, että yhdestä kohtaa ylittäen alle on voinut jäädä korkeintaa kymmeniä raakkuja. Toisaalta on tullut esiin, että vesi on samentunut vahvasti ja veden samentuminen on se seikka, joka on tappanut alajuoksulla jopa tuhansittain raakkuja. Tässä kohtaa tulee epäilyksen siemen mieleen. Olen nähnyt kuvia vain ylityskohdasta. Onko edes tutkittu systemaattisesti otannalla, miten paljon raakkuja on kuollut esimerkiksi 10 metriä kohden alajuoksulla niin kaukana ylistyspaikasta, kun vielä kuolleita raakkuja löytyy. Koska jokaisella kuolleella raakulla on hintansa, niin ainakin Stora-Enson kannattaisi asia selvittää perinpohjin, jotta korvaukset perustuisivat tosiasioihin eikä mielikuviin.

Kirjoitin aikaisemmin virkamiesten ns. liimapeffataudista. Olen edelleen sitä mieltä, että suuria luontoarvoja sisältävässä hakkuukohteessa virkamiehen pitää käydä paikanpäällä hakkuun alkuvaiheessa. Kun kuuntelin Ely-keskuksen virkamiehen kertomusta tv:ssä, niin tällaista ei tehdä. Kaikki tuntuu perustuvan omavalvontaan. Jos näin on, niin silloin Ely-keskus voidaan siirtää vaikka Brysseliin, koska paperia ja dataa pystyy pyörittämään sieltä käsin samalla tavalla kuin Kainuustakin.