Ratkaisu sähkön hintaan voisi olla Fin Pool

Johdanto

Tuskinpa kukaan on tietämätön sähkön hinnan järkyttävästä tasosta, joka vielä nousee tänä talvena. Toinen sähkön hinnan ongelma on, että sen hinta heittelee nopeasti jopa saman päivän sisällä. Varmasti jokainen ymmärtää, että hinnan heittely ei voi johtua tuotantokustannusten rajusta vaihtelusta. Kyse on jostain vallan muusta suuren luokan systeemiongelmasta sähkömarkkinoilla.

Nykyinen sähkön tuotanto-, jakelu- ja myyntijärjestelmä

Aloitin asiaan tutustumisen piirtämällä yhden kuvan, jossa on oleelliset tekijät, jotta kokonaisuus olisi paremmin hahmotettavissa tavoitteena tilanne, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuva 1. Sähkön tuotanto-, jakelu- ja myyntijärjestelmä.

Kuvasta 1 näkyy, millä tavalla sähköä tuotettiin Suomessa vuonna 2021. Siitä hyppää silmille heti kaksi ongelmaa. Suurin ongelma on tuonnin osuus 20,4 %. Se on suomalaisten poliitikkojen aiheuttama jo parin sukupolven taakse: ei lupaa ydinvoimalle, turpeen käyttö alas ja ongelma ratkaistaan tukemalla ja rakentamalla vielä yksi suuri ongelma eli tuulivoima, joka on nykyisten poliitikkojen ruokkima käenpoika: tuottaa sähköä silloin kuin sitä huvittaa. Jos tuonnin osuus olisi 0 % tai mieluummin -10 % eli vientiä ja tuulivoiman osuus 0 %, niin meillä ei olisi mitään sähköpulaa eikä sähkön hintaongelmaa.

Jotta siitä pistorasiasta tulisi sähköä, niin tarvitaan sähkönsiirtoverkosto, joka jaotellaan kantaverkkoon, suurjännitteiseen jakeluverkkoon, ja matalajännitteiseen jakeluverkkoon. Jännitetasoja tarvitaan sen vuoksi, että minimoidaan siirtohäviöitä eli ei niitä ole tehty turhan päiten. Suomi eroaa muista pohjoismaista siinä, että meillä on yksi yhtenäinen kantaverkkoalue, jollaista systeemiä ei löydy muista pohjoismaista tarkoittaen sitä, että siellä ei sähköä pystytä siirtämään maan sisällä yhtä tehokkaasti kuin Suomessa.

Kantaverkkoa hallinnoi Fingrid, jonka tehtävä eli missio on: ”Turvaamme asiakkaille ja yhteiskunnalle kustannustehokkaasti varman sähkön ja muovaamme tulevaisuuden puhdasta ja markkinaehtoista sähköjärjestelmää.” Tästä voi todeta, että se on väärin laadittu, koska Fingrid ei pysty siihen koskaan, sillä eihän sillä ole sähköntuotantoa. Onko Fingrid oikeasti sitä mieltä, että syyttäkää meitä, jos pistorasiastanne ei tule sähköä? Onpahan esimerkki taas konsulttien kanssa laaditusta strategiatöyhkästä. Olisiko riittänyt, että ”Turvaamme valtakunnallisen sähkönsiirtokapasiteetin optimaalisesti. Silloin Fingrid voisi ilmoittaa merenkurkkuun aiotulle merituulipuistojen rakentajalle, että rakentakaa vaan, mutta rakentakaa sähkönsiirto itse tai maksakaa sen hinta Fingrille. Taitaisi jäädä puisto rakentamatta.

Kantaverkosta sähkö siirtyy eteenpäin kuluttajia kohti suurjänniteverkkojen kautta, joita hallinnoi kymmenkunta yritystä ja sähkö tulee suurkuluttajille eli teollisuudelle ja lopulta pienkuluttajille eli omakoti- ja kerrostaloihin matalajännitteisenä 230 voltin sähkövirtana.

Sähkön myynnin tarkastelu voidaan aloittaa tarkastelemalla sähkösopimusta. Se on tehty joko paikallisen tai valtakunnallisen sähköyhtiön kanssa ja sillä voi olla omaa sähköntuotantoa tai se on puhdas markkinointi- ja myyntiyritys. Otanpa marraskuun sähkölaskuni esiin, ja katsotaan, mitä se kertoo. Sähköä olen kuluttanut 1680 kWh (sähköllä käyvä omakotitalo), joka jakaantuu lähes 50/50 yö- ja päiväsähköön. Laskuni suuruus on 210 euroa, josta kulutus on 103 € eli 49 %, sähkönsiirto 60 € eli 29 %, ja sähkövero 47 € eli 22 %. Olen siis tehnyt sopimuksen sekä sähkön tuotantoa, että sähkönsiirtoa koskien. Sopimusta tehdessä tuo siirto-osuus jää usein hämäräksi, mutta kyllä se sitten sähkölaskusta viimeistään valkenee, että senkin kuluttaja maksaa.

Nord Pool

Ruotsilla, Norjalla, Suomella ja Tanskalla on 1990-luvulta luodut yhteiset sähkömarkkinat, joissa hinnat määräytyvät Nord Pool -sähköpörssissä. Arviolta 70–75 prosenttia Suomessa tuotettavasta sähköstä myydään siellä. Nord Poolissa määritettävät hinnat puolestaan muodostavat standardin koko pohjoismaisille sähkömarkkinoille. Sähkön hinnat ovat ns. spot-hintoja, jotka vaihtelevat tunti tunnilta ja määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Nord Poolin spot-hinta määräytyy huutokaupassa vuorokautta aikaisemmin jokaiselle seuraavan vuorokauden tunnille. Sähköntuottajat ja -ostajat esittävät tarjouksia hinnoista, joilla he ovat valmiita myymään tai ostamaan sähköä. Sähköä voidaan myydä ja toimittaa ilman Nord Poolia ja noin 30 % sähkön myynnistä tehdään Nord Poolin ohi. Pohjanmaalla joku paikallinen sähköyhtiö on irrottautunut Nord Poolista, jolloin kuluttajia ei heiluttele spot-hinnat.

Fin Pool

Sähkön hinnan rajuihin vaihteluihin on syypää Nord Pool – järjestelmä, joka ei sovellu sähkön myyntiin, kun toimitaan niukkuuden markkinoilla. Se aiheuttaa rajuja hintavaiheluita ja tuottaa huimia voittoja vanhoille sähköyhtiöille, joilla tarkoitan mm. ydin- ja vesivoiman tuottajia. He korjaavat satoa, jota eivät ole kylväneet.

Esitän tähän Nord Pool ongelmaan ratkaisuksi suomalaista Fin Pool – järjestelmää, kuva 2.

Kuva 2. Fin Pool lisäys sähkön ostoon ja myyntiin.

Kun kerta joskus ihmiset ovat keksineet Nord Pool järjestelmän, joka on ajanut meidät vaikeuksiin, niin esitän korjaavan ratkaisun nimeltä Fin Pool, joka on voittoa tuottamaton valtion omistama yritys.

Suomen valtio tekee lain, että kaikki Nord Poolista ostettava sähkö ja sinne myytävä sähkö toimii Fin Poolin kautta. Se tarkoittaa, että jokaisen suomalaisen sähköntuottajan pitää tehdä vähintään vuoden mittainen puitesopimus Fin Poolin kanssa myytävän sähkön määrästä ja sen hinnasta. Fin Pool voi maksaa korkeampaa hintaa vakaasta sähköntuotantokyvystä ja säätöominaisuuksista. Sopimuksessa voi olla varaumia voimalaitoksen polttoaineen hinnan vaihteluille. Jos tuottaja ei pysty antamaan lukuja tuotantomäärien ajankohdista, hinta on huomattavasti alempi kuten tuulisähkön kohdalla. Näissä tapauksissa Fin Pool voi kytkeä sähkön hinnan suoraan Nord Poolin spot-hintoihin ja jos tuulivoima ei mahdu kotimaahan, se myydään spot-hinnoilla Nord Poolin kautta. Samoin sähköä myyvien sähköyhtiöiden pitää tehdä pitkäaikaiset sähkösopimukset Fin Poolin kanssa tai vaihtoehtoisesti suoraan sopimukset sähköntuottajien kanssa.

Fin Pool – järjestelmällä 80 % nykytilanteessa ostettavan sähkön hinnasta muodostuu pitkäaikaisista sopimuksista ja häntä ei heiluta koiraa eli spot-hintojen vaikutus suodattuu kohtuullisiksi vaihteluiksi. Koska Fin Poolista näyttää muodostuvan monopoliyritys, niin sen rinnalla sähkönmyyntiyrityksillä ja suurkuluttajilla on myös oikeus tehdä pitkäaikaisia sopimuksia sähkön tuottajien kanssa. Kun Fin Poolille annetaan valtiolta riittävä pääoma operointia varten, se voi tasata sähkön hintaa sähkönmyyntiyhtiöille. Sähkön tuotantoon tarvitaan nyky-yhteiskunnassa valtakunnan tasoinen järjestelmä paitsi sähkön siirtoon, niin myös sen myyntijärjestelmään. Siksi kyse on yhteiskunnalle välttämättömästä infrastruktuurista, jolla on luontainen monopoli. Monopolin sisällä kukaan ei kuitenkaan pääse määräämään sähkön hintaa eikä sähkön hinta kuluttajalle myöskään tule vaihtelemaan tunti- ja päivätasolla. Fin Pool toimii kuin suuri järvi jokijärjestelmässä tasaten virtausvaihtelua.

Ratkaisua varmaan kritisoidaan sillä, että siinä on valtion yritys mukana ja se on EU-lainsäädännön vastainen koskien vapaita markkinoita. Tähän voi todeta, että useimmat EU-maat ovat unohtaneet nämä vapaat markkinahinnat ja tietysti Saksa etummaisena, kun se ajoi Uniperin käytännössä suoritustilaan kieltämällä kaasun hinnan nostot. Eli poliittiset päättäjät: unohtakaa nyt kerrankin EU ja tehkää se ratkaisu, mikä toimii. Vai onko niin, että valtio maksamassa kuluttajien sähkölaskuja on markkinatalouden mukainen ratkaisu? Ehkä moni ei huomaa, että valtiolla ei ole omaa rahaa, vaan se on kaikki veronmaksajien rahaa ja me veronmaksajat maksamme nyt luvatun sähkön hinnan kompensoinnin takaisin valtiolle korkojen kera.

Spot-hinta järjestelmä ei sovi sähkönmyyntiin, jos sähköstä on normaalisti pula. Se vääristää markkinahinnat totaalisesti eikä vastaa sitä tilannetta, että se 80 % sähköstä tuotetaan samoilla kustannuksilla viikosta toiseen, ja tunnista toiseen. Pitkäaikaiset sopimukset ovat arkipäivää monilla aloilla kuten vaikkapa broilerituotannossa. Tuottajien kanssa on päivän tarkkuudella sovittu, milloin broilerit haetaan tiloilta ja myös hinnat on sovittu etukäteen. Sähköntuotanto vaatii suuret investoinnit, joiden takaisinmaksu kestää vuosia. Siksi on järjetöntä, että sähkön hinta määräytyy tuntitasolla. Koska kuluttajat maksavat tämän ongelman ja vanhat sähköyhtiöt keräävät huimat voitot, niin tuottajapuolelta on turha odottaa mitään uusia ehdotuksia järjestelmään. Se on poliitikkojen tehtävä, koska ilmiselvästi Fingridillä ei ole valtuuksia eikä halua toimia missionsa mukaisesti: siispä keskittyköön hoitamaan vain kantaverkkoa ja korjatkoon missionsa sen mukaiseksi. Onhan tähän käytännön tasolla myös toinen ratkaisu: antakaa Fingridin pitää missionsa ja antakaa sille Fin Poolille kaavailemani valtuudet.

Lisäys 27.12.22 klo 7:20. Olen saanut palautetta, että kirjoitukseni ei ole kovin selkeä. Siksi lisään esimerkin, miten sähkön hinta muodostuisi Fin Pool järjestelmässä:

Vuonna 2021 spot-hinta oli keskimäärin 8,95 snt/kWh. Oletetaan, että suomalaisen sähkön tuotantohinta vuonna 2023 on 5 senttiä per kWh ja spot-sähkön hinta on keskimääräin on 40 senttiä per kWh .Tällöin suomalaisen sähkön hinta olisi keskimäärin 0,8*5 + 0,2*40 = 12 snt/kWh. Fin Pool järjestelmä ei edellytä valtion subventointia sähkön hintaan, vaan Fin Pool tasaa sähkön hinnan ja sen tehtävä on suodattaa Nord Pool – järjestelmän kautta tulevien spot-hintojen vaikutus päivä- ja tuntitasolla suomalaisen kuluttajan sähkön hintaan.

 

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu