Ruotsin tuulivoimateollisuus kannattavuusongelmissa – Suomi seurannee perässä

Uutisia, joita et löydä valtamediasta

Mottot:

Vanhankansan viisaus Pohjanmaalta: Kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, vaikka on kuinka ison talon poika.

Nykyajan kansanviisaus Pohjanmaalta: Kun ei tuule, niin ei tuule, vaikka on kuinka monta tuulimyllyä puistossa.

Ruotsalainen tuulivoimateollisuus konkurssiaallon partaalla

Ruotsalaiset taloustieteilijät Christian Sandström ja Christian Steinbeck ovat analysoineet Ruotsin tuulivoimayhtiöiden vuosikertomuksia ja heidän työnsä paljasti ”merkittäviä taloudellisia ongelmia”, he kertoivat ruotsalaiselle Kvartal-medialle 28. helmikuuta: ”Vuosien 2017–2022 kokonaistappio oli 13,5 miljardia Ruotsin kruunua [1,2 miljardia euroa], mikä tarkoitti 39 prosentin tappiomarginaalia”.

Sandström ja Steinbeck huomauttivat, että koko ala ei ole tuottanut voittoa yhtenäkään vuonna vuoden 2017 jälkeen. Yritysten tappiot ovat vaihdelleet 19 prosentista 90 prosenttiin liikevaihdosta vuosina 2017–2022, he sanoivat: ”Tappiot johtuvat yksinkertaisesti siitä, että teollisuus ei pysty tuottamaan sähköä markkinahintaa alhaisemmilla kustannuksilla laajoista tuista huolimatta”, ekonomistit totesivat. ”Se ajaisi minkä tahansa muun teollisuusalan konkurssiin.”

Suurimmat puistot tekevät suurimmat tappiot, ja vain keskikokoiset tuulipuistot, joissa on 20–30 turbiinia, tuottavat voittoa, ja niitä kuvataan parhaimmillaankin ”vaatimattomiksi”. Näyttää siltä, että nämä puistot sijaitsevat Etelä-Ruotsissa.

Kustannukset eivät ole laskeneet, vaikka alan toimijoiden kokemus on kasvanut, eivätkä tutkijat havainneet mitään korrelaatiota kuluneen ajan ja olemassa olevien turbiinien lisääntyneen sähköntuotannon välillä. Markbygden Ett, joka on Ruotsin suurin tuulipuisto, jossa on 179 turbiinia, on jo  konkurssissa.

Sandström ja Steinbeck ovat tunnistaneet ongelman, jolle voidaan antaa nimi tuulivoimaparadoksi:Alhainen tuulen määrä johtaa korkeisiin sähkön hintoihin, mutta silloin tuulivoimalla ei ole toimituskykyä. Toisaalta, kun tuuli on voimakkaampaa, ylitarjonta laskee hintoja, kun sähköä on runsaasti myynnissä. ”Tästä pulmasta on vaikea löytää ulospääsyä”, Sandström ja  Steinbeck totesivat. Olen samaa mieltä. Tämä paradoksi koituu lopulta tuulivoimateollisuuden tuhoksi myös Suomessa, ja se toteutuu kuin helvetinkone, kun tuulivoimaa rakennetaan yhä lisää.

Ruotsin tilanne lienee lähellä Suomen tilannetta: ”Vain 20 prosenttia Ruotsin tuulivoimaloista on ruotsalaisomistuksessa. Loput ovat ulkomaisten yritysten ylläpitämiä. Noin 13 prosenttia tarkastetuista turbiineista on kiinalaisia.” Suomessa ulkomaiset toimijat omistavat n. 60 % myllyistä.  Tulkitsen tämän tilanteen niin, että Suomi ja Ruotsi ovat siirtomaan asemassa, johon pääoman sijoittajat ovat tulleet suurin odotuksin hyödyntämään maiden runsaita tukia ja löysää lainsäädäntöä tuulimyllyjen sijoitusten osalta, joita typerät poliitikot ovat anteliaasti luoneet ja antaneet.

Suomen tuulivoiman tunnuslukuja vuoteen 2023 saakka

Olen kerännyt muutaman kuvan suoraan Energiateollisuuden sivustolta:  https://energia.fi/wp-content/uploads/2024/01/Sahkovuosi-2023_paivitetty.pdf

Sähkön vuosittainen kokonaiskäyttö on pysynyt tasolla 80 TWh. Johtopäätöshän on hyvin tiedossa ollut tosiasia, että Suomen talous ei ole kasvanut vuoden 2008 jälkeen, mutta valtion velka on kasvanut voimakkaasti. Näillä asioilla lienee vissi yhteys.

Sähkön tuonti tipahti vuoden 2022 määrästä 15,3 % tasolle 2,2 % kulutuksesta eli 1,8 TWh. Syy näkyy vertaamalla vuoden 2022 ja 2023 ydinvoiman osuutta: kasvu 29,7 %:sta 41,0 %:iin kiitos TVO3. Johtopäätös on myös yksinkertainen, että yksi ydinvoimala lisää tekisi meistä omavaraisen ja sähkön nettoviejän.

Suomen sähkön tuotanto on 94-prosenttisesti hiilidioksidivapaata. Se on huippulukema maailmassa ja EU:ssa. Saammeko jostain erikoispalkinnon, jo olemme 100-prosenttisesti CO2-vapaita?

Ylläoleva käyrästö vahvistaa ruotsalaisekonomistienkin havaitseman tuulivoimaparadoksin: Kun tuulee, niin sähkön spot-hinnat laskevat ja tuulisähköllä on lähes mahdoton tehdä voittoa; kun ei tuule, niin spot-hinnat nousevat korkeiksi. Johtopäätös: tarvitaan luotettavaa ydinvoimaa, jotta spot-hinnat pysyvät kurissa, ja ennen kaikkea omavaraisuutta.

Tuulivoiman pysyvyyskäyrä kertoo tuulivoiman perusongelman. Sähköntuotanto on mahdollisimman hyvää, jos sen pysyvyyskäyrä pysyisi koko ajan lähes tuotantokyvyn maksimilukemissa. Tuulivoimalla pysyvyyskäyrä laskee nopeasti, eli hyviä tai kohtuullisia tuotantolukuja syntyy vain harvoin. Olen piirtänyt käyrään 33-prosentin pisteen eli kohdan, jossa tuulivoima tuottaa vähintään n. 33 % maksimituotantokyvystään. Sattumalta se on ajallisesti laskien noin 33 % vuoden kokonaistunneista.

Jos haluat tutustua tarkemmin asiaan, niin suosittelen Lasse Hernesniemen blogia: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lasse-hernesniemi/tuulivoiman-todellisuus-ja-fingridin-ruusuiset-skenaariot/

Lassen analyysi osoittaa, että tuon pisteen 33 % huonommalla puolella tuulivoima kääntyy tappiolliseksi eli 67 % ajasta tuulimyllyt jauhavat – tai suorastaan seisovat  – tappiota.

Ylläoleva kuva paljastaa, että Suomenkin tuulivoimakapasiteetti on jo todennäköisesti ylittänyt kannattavuusrajan, koska negatiivisten sähkönhintojen määrä on räjähtänyt.

Suomen sähkön hinta palasi vuoden 2022 hullun vuoden jälkeen lähes vanhalle edulliselle tasolle.

Suomen sähkön hinta on Ruotsin jälkeen toiseksi halvinta Euroopassa. Olemme maailman onnellisin kansakunta ja johtuneeko se osaltaan halvasta sähköstä.? Hyvä me. Entäs valtion velka? Pitäisikö suhtautua kuin muutkin EU-maat? Kun pankkimaailma romahtaa hullun rahan aiheuttamaan höttörahan poksahdukseen, niin voittajia ovatkin eniten lainaa ottaneet maat. En halua olla maassa, jossa pankkimaailma romahtaa. Oma markka takaisin.

 

 

aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu