Sään ääri-ilmiöt eivät ole yleistyneet viime vuosikymmeninä

Mä lehden luin. Nimittäin tämän aamun Hesarin. Ilmastouutispäivä on taas mitä parahin. Yksi lehden päivittäisitä ilmastouutisista kuuluu: ”Sään ääri-ilmiöt ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet”. Asiantuntijana (?) on ollut WWF:n Suomen osaston ilmastovastaava Bernt Nordman. Hän sanoo, että varsinkin trooppiset myrskyt ja hellejaksot voimistuvat ja yleistyvät eri puolilla maapalloa ja että ilmastotieteilijät ovat ennustaneet näitä ilmiötä, jotka ovat kauhistuttavia. Otsikon väitteelle Nordmanin siteerauksista ei ole mitään todistusvoimaa, koska hän puhuu tulevaisuudesta ja Hesari puhuu lähihistoriasta. Yksinkertainen argumentointivirhe maan suurimmalta päivälehdeltä. Yhtään faktatietoa Hesari ei esitä. Että tällaista ilmastojournalismia toimittaja Jenni Jeskaselta tällä kertaa.

Otan tähän noin 12000 sanaa sisältävän faktatietokokoelman eli 12 kuvaa, miten sään ääri-ilmiöt ovat käyttäytyneet viime vuosikymmeninä.


Kuva 1. Maapallon hurrikaanitaajuus käsittäen kaikki hurrikaanit (All) ja voimakkaat hurrikaanit (Major). Hurrikaanit ovat Pohjois-Atlantin hirmumyrskyjä. Trendeissä aivan lievä lasku.

Kuva 2. Trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien lukumäärät. Trendissä aivan lievä lasku.

Kuva 3. Pohjoisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen syklonienergia. Ei selvää muutosta.


Kuva 4. NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) esitys hurrikaanitaajuudesta. Lukumäärissä syklisyyttä AMO:n (Atlanttinen multidekaalinen oskillaatio) 60-vuotissyklin mukaan.


Kuva 5. Tutkijoiden Gertler ja O’Gorman esitys pohjoisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen potentiaalisen ja kineettisen energian kehittymisestä. Selvä trendi alaspäin.


Kuva 6. Tutkija D’Aleon esitys Pohjois-Atlantin hirmumyrskyjen tuhovoiman kehityksestä. Trendi noudattaa suhteellisen hyvin kuvan 5 tulosta.


Kuva 7. NOAA:n esitys USA:n tornadolukumäärien kehityksestä. Tornadot ovat Pohjois-Amerikan mantereella esiintyviä pyörremyrskyjä. Selvä trendi alaspäin.


Kuva 8. Kiinalaistutkijoiden esitys trooppisten syklonien (hirmumyrskyjen) esiintymistaajuuden kehityksestä. Lievä trendi alaspäin.


Kuva 9. Globaalien trooppisten hirmumyrskyjen rantautumistaajuus. Lievä lasku alaspäin. Rantautuvat hirmumyrskyt aiheuttavat suurimmat tuhot.


Kuva 10. USA:n mantereelle rantautuneiden voimakkaimpien hurrikaanien lukumäärä. Ei selvää trendiä. Vuoden 2005 jälkeen oli 10 vuoden jakso ilman rantautumisia.


Kuva 11. USA:n kuivuusjaksojen lukumäärä 1895 – 2015. 1930-luku oli pahin.


Kuva 12. USA:n hellejaksojen vuosittainen indeksi. 1930-luku oli selkeästi pahinta aikaa.

Yhteenveto
Erilaiset tieteelliset tutkimukset ja tilastotiedot eivät tue lainkaan Hesarin väitteitä, että sään vakavimmat ääri-ilmiöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Ilmankos mitään faktatietoja kyseissäkään jutussa toimittaja Jenni Jeskanen ei pystynyt esittämään. Kuten sanonta kuuluu, faktat ovat pilanneet monta hyvää juttua. Kun media hehkuttaa yksittäisiä sään ääri-ilmiöitä, niin lukijoille ja katsojille muodostuu helposti vääristynyt kokonaiskuva.

 

+24
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu