Sairaanhoitohenkilöstö on valtiovallan ja työnantajien erityisen sorron kohteena

Kuten tiedämme sairaanhoitajien tilanteesta, niin sairaanhoitajien palkkataistelu on viemässä sairaanhoitajien oikeutetut vaatimukset paremmasta palkasta yhä syvempiin kierteisiin. On näkyvissä, että tilanne ei tule oikenemaan ilman palkkojen nostoa. Eikä se oikene ilman hallituksen puuttumista.

Lyhyt historiallinen katsaus sairaanhoitajien palkkasopimuksiin

Sairaanhoitajien alhainen palkkataso juontaa juurensa ennen sotia vallinneesta kulttuurista, jossa sairaanhoidon katsottiin olevan kutsumustyötä, eikä siitä niin muodoin tarvinnut maksaa sen koulutustasoa ja vaativien työaikojen mukaista palkkaa. Vielä sotien jälkeenkin osa sairaanhoitajista asui isojen sairaaloiden asuntolassa. Heidän piti noudattaa erikoisia työaikoja, jolloin he saattoivat olla muutaman tunnin aamulla töissä ja sitten uudestaan saman päivän iltana. Yötyötä teetettiin naisilla, joka oli lain mukaan kielletty muilla aloilla.

Kun tultiin työehtosopimuskulttuuriin 1960-70-luvulla, niin normaali käytäntö oli, että sairaanhoitajaliitto teki ensimmäisenä liittona sopimukset. Naisvaltainen ala höynäytettiin tähän käytäntöön, ja se on jatkunut viime vuoteen saakka. Tilannehan oli se, että perässä tulevat liitot tekivät aina hieman paremman sopimuksen yksityisen alan liitoista puhumattakaan.

Kokoomus lupasi Sari Sairaanhoitajalle vaalikampanjassaan kuoppakorotuksen vuonna 2007. Silloisen Tehyn palkkaneuvottelu vedettiin myös ihan tappiin, kun eduskunta sääti niin sanotun pakkolain parissa päivässä. Kyllä lainsäädäntötyö osaa olla ripeää, jos vain tahtoa löytyy. Lopulta kuoppakorotus osoittautui suurin piirtein kinkkurahaksi muihin aloihin verrattuna. Tehy sai hieman muita julkisia aloja enemmän, mutta julkisen sektorin tilannetta kuvaa se, että OAJ kertoi, että Tehy ei saanut enemmän kuin he, mutta he haluavat kuitenkin saman kuin Tehy.

Onko mikään muuttunut?

Yksi asia on varmuudella muuttunut. Tehyn Millariikka Rytkönen on ilmoittanut, että he eivät suostu enää kynnysmatoksi, koska niitä saa rautakaupasta. Nyt marssijärjestys on muuttunut siten, että muut alat tekivät sopimukset viimeistään keväällä, mutta Tehy ja Super ovat edelleen ilman sopimusta.

Tämä tilanne johti ennen näkemättömään tilanteeseen, että julkisen alan työnantajat suostuivat siihen, että muut julkisen alan liitot tulevat saaman saman korotuksen kuin Tehy ja Super, jos niiden sopimus on parempi. Lisäksi työnantajapuoli sitoutui tällaiseen erikoisjärjestelyyn: ” Jos teknologiateollisuuden, kemian perusteollisuuden sekä auto- ja kuljetusalan työehtosopimusten kustannusvaikutukset ylittävät Kunnallinen KVTESin 1,9 prosentin korotukset vuonna 2023, ylimenevästä osuudesta 70 prosenttia lisätään yleiskorotukseen ja 30 prosenttia paikalliseen erään.

Tämähän tarkoittaa, että muiden julkisen alan liittojen – pois lukien kuin Tehy ja Super – ei tarvitse kuin istua ja odottaa, että ensiksi Super ja Tehy taistelevat palkankorotukset tälle vuodelle ja heille tulee sama korotus. Vuonna 2023 yksityinen sektori hoitaa paremmat korotukset julkiselle alalle, varsinkin kun inflaatio on lähtenyt jylläämään. Vuonna 2023 voidaan nähdä kaksinumeroisia palkankorotuksia.

Sikäli tilanne ei ole muuttunut, että pakkolaki on tulossa tänä viikon loppuna, jossa sairaanhoitajia velvoitetaan työhön. Myös vuonna 2007 oli sama tilanne ja sairaanhoitajien irtisanomisuhka oli päällä.

Miten tästä selvitään?

Paras keino tilanteen ratkaisemiseen on työnantaja puolella ottaa lusikka käteen ja maksaa paremmat palkankorotukset. Jos työnantaja puoli on luvannut samat korotukset muillekin julkisella alalla, niin sitten maksetaan niillekin. Vertailun vuoksi Fortumille annettiin valtion rahaa noin 8 miljardia kesän neuvotteluissa Uniper-järjestelyihin. Kaikki on suhteellista, ja raha on valtiolle vain järjestelykysymys ja lisää lainaa saa, kun pyytää.

Palkkatason määrittelee kysynnän ja tarjonnan laki. Valtiovalta ja työnantajat ovat ajaneet pahasta työvoimapulasta kärsivän alan vielä syvempään ahdinkoon. Vaikka valtiovalta laittaisi päälle minkälaiset pakkolait tahansa, niin ne tulevat vain pahentamaan keskipitkän matkan tulosta. Alalle ei tulla opiskelemaan, kun kaikki näkee, että sairaanhoitajille ei tulla koskaan oikaisemaan heille syntynyttä palkkakuoppaa, vaan heidän housuillaan muutkin liitot istuvat tuleen ja saavat samat korotukset muillekin aloille. Viesti on selvä valtiovallan ja työnantajien taholta: te olette paaria-luokka ja pysytte sellaisena.

Kirsikkana kakun päällä on poliitikkojen säätämä laki hoitajamitoituksesta, jolla poliitikot kuvittelevat ratkaisevan tilanteen. Se on jo nyt johtanut tilanteen pahenemiseen ja se kiristämien vain pahentaa tilannetta. Hoitajamitoitus johtaa käytännössä kahteen asiaan: vaipanvaihtoon tarvitaan korkeakoulutettu hoitaja. Se on sama asia kuin firmaan palkattu insinööri pakotettaisiin ottamaan imuri käteen ja siivoamaan konttori työpäivän pääteeksi. Kun asia paljastuu sairaanhoitajille, niin loputkin lähtevät ja uusia ei tule tilalle.

Näyttää siltä, että vanha puujalkavitsi ”Kansanedustuslaitos on kansa pienoiskoossa ja kansanedustaja on kansalainen pienoiskoossa” perustuu johonkin kokemukseen. Mikä sitten on Suomen hallitus? Kun tiukka paikka tulee, niin pääministeriä myöten ministerit ilmoittavat, että ei me mitään voida tehdä, kun virkamiehet määräävät: näin mm. venäläisten passi-asiassa. Presidentti oli toista mieltä.

+6
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu