Saksan vihreä energiasiirtymä – mitä siitä voi oppia

Motto. Kiinalaisen filosofin Kunfutsen mukaan ihminen voi oppia kolmella tavalla. Ihminen voi oppia ajattelemalla ja se on jalointa. Ihminen voi oppia toisten kokemuksista ja se on helpointa. Ihminen voi oppia omista kokemuksistaan ja se on katkerinta.

Saksan Energiewenden eli energiamuutoksen synty

Saksa valitsi poliittisesti vihreän aatteen ansiosta halun siirtyä ns. vihreään energiaan eli käyttää tuuli- ja aurinkovoimaa sekä bioenergiaa fossiilisen energian ja ydinvoiman sijaan. Sillä on mielenkiintoinen historiansa, jota en ole nähnyt julkisuudessa käsiteltävän. Käytän tässä kirjoituksessa termiä ”vihreä siirtymä = VS” tai ”vihreä energia = VE” tarkoittavan tuuli- ja aurinkovoimaa.

Saksan Vihreät syntyi puolueena tammikuussa 1980. Siihen liittyi vanhoja ekologisia voimia kuten ex-natseja, uusnatseja ja äärioikeustolaisia kansallismielisiä. Harvat tietävät, että natsi-ideologiaan kuului luonnonmukaisuus ja mm. ajatus, että ihmiskunnalle pitäisi riittää se energia, joka tulee auringosta. Natsit eivät olleet äärioikeistopuolue, kuten Suomessa jatkuvasti väärin käsitetään, vaan he olivat kansallissosialistinen puolue.

Ensimmäiseksi Vihreiden puheenjohtajaksi valittiin August Haussleiter, jonka oma puolue AUD halusi löytää keskitien kapitalismin ja kommunismin välistä ja edistää ympäristöasioita sekä vastustaa kulutuksen lisääntymistä. Samalla AUD liitettiin Vihreisiin. En kirjoita sanaakaan Haussleiterin tausta, koska se johtaa vuorenvarmasti kirjoitukseni poistoon. Der Spiegel-lehden mukaan vuonna 1977 Saksassa mielipidekyselyssä 43 % vastusti ydinvoimaa. Tämä on tulkittu johtuvan osaksi yleistä sodanvastaisuutta, kun ihmiset eivät osanneet erottaa näitä asioita toisistaan. Merkittävää Vihreiden ohjelmassa oli ydinvoiman vastustaminen.

Vihreä saivat vuoden 1983 liittopäivävaaleissa 5,6 prosenttia äänistä ja 27 edustajaa. Vuonna 1989 Vihreiden johtaja Joschka Fisher kirjoitti kirjan radikaalista ekologisesta pragmatismista teollisen yhteiskunnan uudelleenmuotoilemiseksi, ja sen mukaan energia on kaiken A ja O. Fisher halusi ”uudella tavalla ajattelevan vasemmiston” hyötyvän kasvavasta ympäristösektorista. Eipä siis ole mitenkään outoa, että vielä tänäänkin puhutaan nimenomaan vihervasemmistosta.

Vuoden 1998 vaaleissa Vihreät menettivät hieman kannatustaan. Sitten tapahtui onnekas sattuma Vihreiden kannalta. SDP:n Gerhard Schröder ei halunnut koalitiota kristillisdemokraattien (CDU) kanssa ja siksi SDP teki hallitussopimuksen Vihreiden kanssa. Tämän koalition ansiosta suuri joukko uusvasemmistolaisia veteraaneja nousi valtaan sekä Vihreiden että SDP:n joukoista.

Energiawenden eli Energiakäänteen merkkipaalu oli asetus nimeltä EEG (Erneubare Energien Gesetz eli Uusiutuvan energian laki). Tämä laki ei ollut yhdenkään puolueen vaaliohjelmassa eikä siitä käyty lainkaan julkista keskustelua. Se ikään kuin hiipi sisään ja sillä oli lopulta valtava vaikutus ei vain Saksassa vaan koko Euroopassa ja USA:ssa. Tämä kertomus osoittaa, kuinka sattuman varaisia juttuja joskus tapahtuu. Tai sitten asiat olisivat vain edenneet jotain muuta rataa.

Liittopäiväedustajilla ei ollut juuri käsitystä, minkä puolesta he äänestivät. Suurin osa SDP:n edustajista vastusti sitä mukaan lukien energiaministeri Werner Müller (Kukahan toi lakiehdotuksen päätettäväksi??). Muller vastusti asiaa sen vuoksi, että laki antoi erittäin anteliaat uusiutuvan energian syöttötariffit (Kuulostaako tutulta?). Vuoden 1991 sopimuksessa VE:n tuki vaihteli aurinkovoiman syöttötariffituesta 60 senttiä/kWh pienten vesivoimaloiden tukeen 9 senntiä/kWh.

Vihreät saivat voimakasta tukea VE:n energian filosofiaansa SDP:n jäseneltä nimeltään Hermann Scheer. Hänellä tuli liittopäiväedustaja 36-vuotiaana 1980 ja vuonna 1988 hän perusti kauppayhdistyksen nimeltä EUROSOLAR, jonka tarkoitus oli korvata ydinvoima ja fossiiliset polttoaineet. Scheer kirjoitti, että ”ei ole sattumaa, että ihmiskunnan kehitys on ollut erilaisten energialähteiden valmistus- ja hankkimistapojen historiaa” ja että ”ihmiskunnalla on mahdollisuus säilyä hengissä vain, jos kykenee lyhyessä ajassa korvaamaan perinteiset energialähteet aurinkoenergialla” ja ”aurinkovallankumous olisi jopa tärkeämpi kuin Ranskan vallankumous tai teollinen vallankumous”. Näin palattiin natsismin yhteen perusasiaan eli aurinkoenergiaan, jota edustaa natsien hakaristi, joka on alun perin intialainen aurinkosymboli.

Kesäkuussa 2000 Schröderin hallitus neuvotteli maan neljän suurimman ydinvoimayhtiön kanssa kompromissisopimuksen, että ydinvoimaloiden käyttöä voidaan jatkaa niiden 32 vuoden käyttöikään asti. Se tarkoitti ydinvoimasta luopumista 2020-luvun alkupuolella ja niinhän siinä kävikin.

Saksan energiakäännöksen kriisiytyminen 2010-2023-luvulla Angela Merkelin johdolla

Muutama sana Angela Merkelin taustasta. Hänen perheensä muutti Itä-Saksaan eli DDR:ään, kun hän vielä vauvaiässä vuonna 1954 ja jossa hän saavutti kemian tohtorin arvon. Saksojen yhdistyttyä hänestä tuli Kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n jäsen. Hän oli Helmut Kohlin hallituksen ympäristöministerinä 1994-1998, ja tuolloin hän oli voimakas VE:n vastustaja tiedostaen, että Saksan tuulivoimapuistot siirtäisivät CO2-päästöt muihin EU-maihin.

Vuoden 2005 liittopäivävaalien jälkeen hänestä tuli liittokansleri, kun tehtiin yhteistyöhallitus SDP:n kanssa. Vielä kesäkuussa 2005 Merkel julisti, ”että uusiutuvan energian kasvattaminen sähköntuotannossa 20 prosenttiin on tuskin mahdollista”. Kuitenkin kaksi vuotta myöhemmin 2007 Merkel vahvisti Saksan uusiutuvan energian tavoitteen 20 prosenttiin.  Eikä tässä kaikki. Merkelistä oli tullut tosiasiassa EU:n johtaja – koska kaikilla organisaatioilla on johtaja – muodollinen tai piilojohtaja. Niinpä Merkelin toimesta EU:n tavoitteeksi asetettiin vuonna 2020 tuottaa uusituvilla energiamuodoilla 20 % EU:n energiasta.

Mistä tämä Merkelin ailahtelu voisi johtua? Vaikka Merkelin CDU:sta tuli johtava puolue vuonna 2005, niin ne olivat huonoimmat vaalit puolueelle sitten vuoden 1949 eli Merkel kävi ”lähellä kuolemaa”. Tämä kokemus muutti Merkelin poliittiseksi laskukoneeksi hänen poliittisen uransa loppuun asti. Merkel todistetusti tilasi yli 600 mielipidetiedustelua vuosina 2009 – 2013. Hänen periaatteensa oli seurata poliittista kannanottoa poliitikkojen joukossa viimeiseen saakka ja sitten valita puolensa, kun enemmistön kanta oli löytynyt.  Hänestä tuli puhdasverinen opportunistipoliitikko, jonka pontimena ei ollut enää poliittinen ideologia, vaan vallassa pysyminen.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus 11.3.2011 tsunamin takia sai aikaan paniikkireaktion Saksassa. Merkelin hallitus teki kolmen päivän kuluttua päätöksen sulkea toistaiseksi 8 reaktoria vielä käynnissä olleista 17 reaktorista. Päätöksen sinetöi tietysti Merkel itse, joka seurasi jälleen ikään kuin sivusta käytyä keskustelua ja valitsisi sitten kantansa.

Saksan Vihreiden toimet viimeisten ydinvoimalaitosten alasajossa

En ole nähnyt uutisointia, mitä tapahtui Olaf Scholzin hallituksessa vuosina 2022-23 jäljellä olleiden ydinvoimalaitosten sulkemisessa. Lyhyt kertaus lähihistoriasta. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Venäjä rajoitti maakaasun toimituksia Eurooppaan kesäkuussa 2022 ja elokuussa ne loppuivat kokonaan. Neljästä Nordstream-kaasuputkesta räjäytettiin kolme 26.9.2022. Tästä asiasta USA:n presidentti Joe Biden kertoi tiedotusvälineille vuoden 2022 alussa, että jos Venäjä hyökkää Ukrainaan NS-putket lakkaavat olemasta ja heillä on keinot tehdä se.

Saksan hallituksessa oli alkanut välittömästi Ukrainan sodan alettua selvitysten tekeminen keväällä 2022 sen varalta, että Venäjä käyttää kaasuasetta Saksaa vastaan. Siitä alkoi aika uskomaton tarina Vihreiden virkamiesten keskuudessa. Poliittinen aikakausilehti Cicero onnistui saamaan ydinvoimalaitosten viimeisten vaiheiden alasajoon johtaneet tapahtumat selville oikeusistuimen päätösten kautta ja viranomaisten oli paljastettava niihin liittyvien raporttien sisältö:

https://www.cicero.de/innenpolitik/robert-habeck-akten-atomkraftwerke-kernkraftwerke-klage-akw-laufzeit-atomausstieg

Talousministeriön (Ministry of Economic Affairs) asianajajat pyysivät tuomioistuimessa, että näitä asiakirjoja ei saa tehdä julkisiksi arvatenkin siksi, että ne osoittavat vakavia väärinkäytöksiä, joissa virkamiehet väärensivät asiantuntijalausuntoja.

Kerron tapahtumat erittäin lyhyessä muodossa. Tapahtumien henkilöt ovat kaikki Vihreitä:  talousministeri Robert Habeck, Habeckin valtiosihteeri Patrick Graichen,  Ympäristöministeriön valtiosihteeri Stefan Tidow vastuualueena ydinenergia-asiat, ja hänen alaisensa osasto S:n Gerrit Niehaus vastuussa ydinenergialaitosten sääntelystä. Sekä Graichen että Tidow tulivat ajatushautomo Agora Energiewende, josta oli peräisin Saksan vihreän energian aatteet ja toimenpiteet.

Habeck tajusi keväällä 2022, että jos Venäjä käyttää kaasuasetta, niin sovittu ydinvoimalaitosten alasajo 31.12.2022 saattaa näyttää kyseenalaiselta, ja hän oli valmis pidentämään niiden käyttöä. Hänen alaisensa tilasivat puolueettomilta virkamiehiltä 4-sivuisen raportin, josko viimeisten ydinvoimalaitosten pidennetty käyttö parantaisi energiaturvallisuutta. (Oma kommentti: No olipa vaikea kysymys selvittää). Raportissa todettiin, että ydinvoimalaitosten käyttö talven yli on hyvin perusteltu.  Graichen halusi sulkea ydinvoimalaitokset vuoden 2022 loppuun mennessä, eikä toimittanut koskaan raporttia Habeckille.

Samaan aikaan Graichenin virkaveli Ympäristöministeriön Tidow tilasi virkamiehiltään ja kahdelta ulkopuoliselta konsultilta vastaavan selvityksen. Sen mukaan ydinvoimalaitosten turvalliseen käyttöön useiksi vuosiksi eteenpäin ei ollut teknisisä esteitä. S-osaston Gerrit Niehaus piti tulosta liian hankalana. Hän kirjoitti raportin uusiksi eli väärensi sen päinvastaisella lopputuloksella. Niehaus toimitti raportin 3.3.22 esimiehelleen Tidowille, joka oli nyt tehty Osasto-S:n nimissä. Raportista oli poistettu alkuperäisen raportin kirjoittajien nimet ja siinä väitettiin, että ydinvoimaloiden käyttöiän pidentäminen muutamalla kuukaudellakin on liian suuri riski harkittavaksi.

Ympäristöministeriön Tidow toimitti väärennetyn raportin Habeckin alaiselle Graichenille Talousministeriöön huomatuksella, että ”vain sinulle, älä toimita eteenpäin”. Ei raporttien tehtailu jäänyt tähän. Graichen laati oman versionsa väärennetystä raportista nimellä ”Tutkimus ydinvoimaloiden jatkuvasta toiminnasta Ukrainan sodan valossa”, jossa suositeltiin olemaan jatkamatta ydinvoimalaitosten käyttöikää. Tämän oman versionsa Grachen toimitti välittömästi talousministeri Habeckille, joka ei siis koskaan saanut kahta alkuperäistä raporttia luettavakseen. Jostain syystä tuli mieleen takavuosien brittisarja ”Kyllä, herra ministeri”, jossa virkamiehet pyörittivät ministeriään mennen tullen.

Miten Habeck suhtautui saamaansa raporttiin? Hän nieli se täysin. Habeck kirjoitti oman versionsa väärennetystä raportista kysymysten ja vastausten muotoon, ja halusi sen julkisuuteen ja ydinvoimalaitosten yhtiöille eli operaattoreille välittömästi. Nyt virkamiehet heräsivät, että heillä on ongelma ja seurasi sähköpostien kiivas lähettely, jossa Habeckin virkamiehet miettivät , mitä tehdä asialle, joka perustui vääriin faktoihin. Lopputulos oli, että he julkaisivat radikaalisti lyhennetyn ja jälleen kerran voimakkaasti uudelleenkirjoitetun version ministeriön nettisivustolle 8.3.2022.

Miten tässä lopulta kävi? Kun hallitus huomasi talvella 2022-23 olevansa poliittisen tuhon partaalla energiakriisin syventymisen takia, kolmen viimeisen ydinvoimalaitosten sulkeminen tehtiin lopulta 15.4.2023. Tästä voitaneen sanoa, että Vihreät hävisivät taistelun, mutta voittivat sodan: ydinvoimalaitokset suljettiin, mutta 3,5 kuukauden viipeellä. Vihreät julistivat tätä saavutusta voittona, mutta arkistoihin jäi heidän radikalisminsa ja petoshalunsa: päämäärä pyhittää keinot. Ciceron toimittajan mukaan Robert Habeck haaveilee edelleen liittokanslerin virasta.

En ole selvittänyt näiden väärennöksiin osallistuneiden virkamiesten kohtaloa. Sen tiedän, että Habeckin suora alainen valtiosihteeri Patrick Graichen joutui eroamaan toukokuussa 2023 nepotismisyytteiden vuoksi.

Saksan sähkönhinnan kehitys

Energia-alan analyytikon Bloombergin mukaan Saksa tulee käyttämään 580 miljardia dollaria VE:n energiamuotoihin ja niiden vaatimaan infraan. Kuvassa 1 on trendi kehitys Saksan eri energiamuotojen kehityksestä eli mitä satsauksella uusiutuviin on saatu aikaan.

Kuva 1. Saksan ei energiamuotojen kehitys.

Kuvasta 1 näkyy energiamuotojen kehitys Saksassa. Uusiutuvien energiamuotojen yhteisessä osuudessa vuonna 2022 tuulivoimaa oli 24,1 %, aurinkovoimaa 10,6 % ja kivihiili & ruskohiilivoimaa 33,3 %. Saksa joutu ottamaan vuoden 2022 energiakriisin seurauksena käyttöön 16 kivihiililaitosta ja yhden öljyä käyttävän voimalan. Vuonna 2023 uusiutuvien osuus käytetystä sähköstä nousi 57,1 prosenttiin vuoden 2022 50,2 prosentista. Loppuosa energiasta on tuotettu pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla eli kivihiilellä, ruskohiilellä ja maakaasulla.

Vuonna 2019 konsulttijätti McKinsey arvioi, että Energiawende muodostaa merkittävän uhan Saksalle kaikessa kolmessa energiateollisuuden peruspilarissa: ilmaston suojelussa, sähkön tuotannon varmuudessa ja taloudellisessa tehokkuudessa eli sähkön hinnassa. Kuvassa 2 on esitetty vuoden 2023 toisen vuosipuoliskon kuluttajasähkön hinnat maittain Euroopassa.

Kuva 2. Kuluttajasähkön hinnat maittain Euroopassa. Lähde Eurostat: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Electricity_price_statistics#Electricity_prices_for_household_consumers

Tuulivoimaan satsanneet maat kuten Saksa ja Tanska ovat kärkipäässä. Myös Britannian sähkö on kallista, mutta se ei näy kuvassa.

Kuluttajasähkön hinta Saksassa oli noussut 50 % vuonna 2019 vuoden 2007 tasosta. Vuonna 2019 sähkön hinta oli n. 45 % Euroopan keskihintaa korkeampi ja vuonna 2023 kuvan 2 mukaan se oli 30 % korkeampi. Ukrainan sota ja Nordstream-putkien räjäytys sai sähkönhinnat kovaan nousuun useissa Euroopan maissa. Varsinkin Saksa joutui ponnistelemaan saadakseen sähkön riittämään ja onnistui siinä naapurimaiden avulla.

Kysymys kuuluu, että onko VE auttanut Saksaa tuottamaan edullista sähköä? Vastaus on faktatietojen perusteella, että ei ole. Sähkö oli Euroopan toiseksi kalleinta ennen Ukrainan sotaa, joka paljasti Saksan kaasuriippuvuuden Venäjästä. Lisäksi Saksa kaivoi itse kuoppaa järjettömästi vielä syvemmälle kieltäessään kriisitilanteessakin jäljellä olleiden kolmen ydinvoimalansa jatkokäytön.

Loppukaneetti

Joku ehkä ihmettelee, että miksi kirjoitan näin negatiivisesti Vihreistä ja heidän vihreän energiansa (VE) filosofiastaan. Kirjoitan yksinkertaisesti siksi, että pidän VE:tä vahingollisena energiasysteemille eli tarkemmin sähköverkolle. Saatujen kokemusten mukaan siitä ei seuraa mitään hyvää, vaan ainoastaan pahaa: sähköverkko menee epästabiiliksi, sähkön hinta nousee ja se estää aidot investoinnit fossiilivapaaseen energiaan eli ydinvoimaan. Jos joku voi muuta osoittaa, niin hän varmaan kommentissaan tuo sen esiin.

En myöskään luota vihreän ideologian virkamiehiin, kuten Saksan esimerkki osoittaa. Onhan meillä kotoperäinenkin esimerkki ns. ”paskalain” käsittelystä. Ympäristöministeriön vihreän ideologian virkamiehet johtivat ympäristö ministeri Paula Lehtomäen ostamaan heidän väärät perustelunsa, että markkinoilla olevat mökkien jätevesien käsittelylaitokset ovat toimivia. Eivät olleet, mutta olivat kylläkin kalliita. Tämä johti Lehtomäen poliittisen uran loppumiseen ja keskustan suureen vaalitappioon pääministeri Mari Kiviniemen johdolla. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään luottoa edelleenkään Ympäristöministeriön virkamiesten erilaisiin selvityksiin. Joku toinen voi luottaa, mutta minulta on luotto mennyt. Luottamuksesta sanotaan, että sen voi menettää vain kerran.

Liite:  Vihreän energian tunnetut negatiiviset ominaisuudet

Vihreän energian kapasiteetin vaihteluiden kompensointimahdollisuudet

Der Spiegel-lehden vuoden 2019 artikkelin mukaan Saksa on käyttänyt miljardeja kehittääkseen tekniikkaa, jolla tuuli- ja aurinkovoiman sähköä voitaisiin varastoida vetykaasuna. Sähköllä tuotettu vety varastoitaisiin säiliöihin ja sen jälkeen poltettaisiin sähköksi voimaloissa tai autojen polttokennoissa. Laitteisto on monimutkainen ja kallis ja sen hyötysuhde jää alle 40 prosenttia. Tästä ei synny kestävää liiketoimintaa.

Mitä jää vaihtoehdoksi? Tuulivoima tarvitsee aina nopeasti reagoivan säätövoiman. Pohjoismaissa se on ollut vesivoima, mutta muualla maailmassa kuten Ranskassa maakaasuvoimalat, jotka ovat nopeasti käynnistettävissä. Myös diesel/maakaasuvoimalat ovat toimiva vaihtoehto, mutta vähemmän käytetty.

Tuuli- ja aurinkoenergian tunnetut huonot ominaisuudet

Sekä tuuli- että aurinkovoimaloiden haitalliset vaikutukset tunnetaan saatujen kokemusten perusteella jo erittäin hyvin, mutta tiedostetaan erittäin huonosti ainakin poliitikkojen joukossa. Listaan nämä vaikutukset lyhyesti.

Ensin molempien voimalatyyppien yhteiset negatiiviset vaikutukset:

  1. Vihreä energia tekee sähköverkosta epästabiilin johtuen ennen kaikkea sen suuresta kapasiteetin vaihtelusta 0 -100 %. Itse asiassa talvella tuulimylly saattaa kuluttaa sähköä, juuri kun sitä eniten tarvittaisiin.
  2. Koska VE:llä ei voi kattaa sähköntuotantotarvetta koko ajan, tarvitaan tuplainvestointi varmistamaan, että sähköverkossa on aina sähköä tarjolla.
  3. VE:n halpa hinta sen maksimikapasiteetin aikana antaa väärän kuvan sen halpuudesta, koska varalla pitää olla muuta sähköntuotantokapasiteettia. Tästä VE:n suuresta heikkoudesta ei kuitenkaan rankaista VE:n tuottajia, vaan he saavat olla ”käen poikia” sähköverkossa ottaen siitä vain hyödyt itselleen.
  4. VE:lle annettu etuoikeus työntää kaikki tuottamansa sähkö sähköverkkoon tekee muista sähköntuotantomuotojen investoinneista vaikeasti kannattavia. Tämä johtaa lopulta sähköpulaan, koska markkinaehtoisesti toimivien konvektionaalisten sähköyhtiöiden ei kannata tehdä uusia investointeja.
  5. Tuuliturbiinien maksimaalinen hyötysuhde on 59,3 %, joka on tiedetty yli 100 vuoden ajan. Aurinkovoimaloiden maksimitehona pinta-alaa kohden pidetään arvoa 50 W/m2. Maakaasu- ja ydinvoimaloiden vastaavat arvot ovat välillä 2000 – 6000 W/m2. Ihmiskunta on koko ajan siirtynyt energiatiheydeltään parempiin sähköntuotantotapoihin ja VE on yritys kääntää kehitystä taaksepäin, joka on tuomittu epäonnistumaan.
  6. Tehty tutkimus osoittaa, että Saksassa ydin- ja vesivoima tuottavat elinaikanaan 75 ja 25 kertaa enemmän energiaa kuin kuluu niiden rakentamiseen, ja perinteiset fossiiliset energialaitokset hiili, kaasu, ja öljy palauttavat 30-kertaisesti rakentamisen vaatiman energian. Vastaavat luvut VE:lle ovat: aurinkoenergia 1,6, ja tuulienergia 3,9 kertaa, ja bioenergia 3,5. VE on tosi laihaa ja se tulee estämään sen menestystien, kun asia tiedostetaan. Lähde tieteelliseen tutkimukseen: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0360544213000492
  7. Kokemus osoittaa, että VE:n energiaan investoivat yhtiöt ovat usein kansainvälisiä toimijoita, jotka eivät ole sitoutuneet jonkin maan sähköverkon kehittämiseen, vaan hallitusten tarjoamien etujen päättyessä voivat poistua markkinoilta jättäen voimaloiden purkamiset maanomistajien tai muiden toimijoiden vastuulle. Poliitikot eivät ole luoneet mekanismeja, joilla tällainen toiminta olisi estetty tai minimoitu.

Aurinkovoimalan negatiiviset piirteet

  1. Energiayksikköä kohden aurinkopaneelit tuottavat 300-kertaisen määrän haitallista jätettä ydinvoimaan verrattuna. Mukana on myrkyllisiä aineita ja harvinaisia maametalleja kuten neodyymiä ja niobiumia, jonka vuoksi niitä ei voida viedä tavalliselle kaatopaikalle. Lähde http://environmentalprogress.org/big-news/2017/6/21/are-we-headed-for-a-solar-waste-crisis

Tuulivoimalan negatiiviset piirteet

  1. Tuulivoimala tarvitsee n. 450 enemmän pinta-alaa kuin maakaasuvoimala.
  2. Tuulivoimaloiden lavat ovat toistaiseksi ongelmajätettä, jolle ei ole keksitty järkevää käyttöä tai kierrätystä. Nämä lavat kestävät käyttöä arviolta 15-20 vuotta.
  3. Tuulivoimaloita rakennettaessa menetetään metsää ja muita luontoarvoja.
  4. Tuulivoimalat aiheuttavat ihmisille kuulo- ja terveyshaittoja, kun ne rakennetaan liian lähee asutusta.
  5. Tuulivoimalat tappavat merkittävän määrän lintuja, lepakoita ja hyönteisiä. Lintujen joukossa voi olla uhanalaisia lajeja.
  6. Tuulivoimalat estävät luonnoneläimien lisääntymistä muutaman kilometrin säteellä.
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu