Suomi joutunut Euroopan sähkökriisiin mukaan – tilanne yhtä sekava kuin A-Talkin keskustelu

Johdanto

Presidentti Niinistökin on valitettavasti yhtynyt YK:n pääsihteerin Guterresin johdolla niihin, jotka vakavissaan puhuvat ilmastokriisistä ja ilmastohätätilasta. Kannattaa katsoa ulos niin kuin entisen meteorologin ja havainnoida, mitä siellä säässä ja ilmastossa todella tapahtuu: Ei mitään, mitä ei ole aina tapahtunut.

Globaali lämpötila laski vuoden alkupuoliskolla jo lämpötilapaussin 2000-2014 tasolle ja jäänyt tämän tason tienoille. Tosin valtamedia ei sitä uutisoi. Jos tuleva talvi onkin vaihteeksi normaali tai jopa kylmä, niin Euroopassa tulee pula sähköstä, tai itse asiassa on jo. Sähkön hinta on käväissyt Euroopassa jo hetkittäin kolminkertaisena normaaliin hintaan verrattuna.

On siis täysin perusteltua puhua Eurooppaa kohtaavasta sähkökriisistä jo tulevana talvena: Mitä ihmettä on tapahtunut sähköjärjestelmällemme?

A-Talkissa oli eilen asiasta keskustelemassa toimittaja Sakari Sirkkanen, ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.), eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio (ps.), professori Peter Lund, ja Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Kommentoin tämän keskustelun sisältöä kriittiseen sävyyn, koska myötäkarvaan silittelyä ei kukaan tarvitse. Lisäksi periaatteeni on, että epäkohtia voidaan esittää loputtomasti, mutta porukka hiljenee, kun pitäisi esittää ratkaisuvaihtoehtoja. Siksi esitän myös niitä ihan lopussa.

Perustiedot Suomen sähköjärjestelmästä

A-Talkin ratkaiseva puute oli, että toimittaja ei ollut tehnyt kotiläksyjään eikä esittänyt aluksi sähköenergian tuotannon rakennekuvaa, millä tavalla Suomen sähkö tuotetaan. Kun tätä ei tehty, niin katsojat olivat valmiiksi täysin ulkona, mikä on kokonaistilanne eivätkä pystyneet hahmottamaan, mistä kaikki oikein johtuu. Motivan oheisessa kuvassa on esitetty sähkön tuotannon kokonaiskuva ja koska mukana on merkittävästi myös sähkön ostoa ulkomailta, niin sitä on kutsuttu sähkön hankinnaksi.

Sähkön tuotanto Suomessa vuonna 2019 oli 66,0 terawattituntia (TWh) ja kokonaiskulutus 86,1 TWh. Sähkön kokonaiskulutuksesta 77 prosenttia katettiin kotimaisella tuotannolla ja 23 prosenttia sähkön nettotuonnilla Pohjoismaista, Venäjältä ja Virosta. Sähkön nettotuonti säilyi edellisvuoden tasolla ollen noin 20 TWh. Tuuli- ja aurinkovoiman (käytännössä tuuli) osuus oli 6,2 TWh eli suomalaisesta tuotannosta 9,4 %. Suomeen on investoituna noin 11900 MW tuotantokapasiteettia, josta tuulivoimaa on 2300 MW eli noin 20 % kokonaiskapasiteetista.

Yhteenveto keskustelusta

Peruskysymys oli, että miksi sähkön hinta on lähtenyt voimakkaaseen nousuun ja kuinka korkealle sähkön hinta voi Suomessa nousta. Vastaukseksi tuli, että nykyinen hintapiikki johtuu fossiilisten polttoaineiden hinnan noususta, koska Euroopan energian tarve on lähtenyt kovaan kasvuun teollisuuden koronatoipumisen jälkeen. Sähkön hinta määräytyy vapaan markkinahinnan mukaan, jossa hinta aaltoilee voimakkaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hetkittäin kuluttajille on pitänyt maksaa Euroopassa sähkön kulutuksesta tuulivoimapiikin aikana ja nyt talven tullen tilanne kääntyy toisinpäin eli hinta voi nousta hetkittäin erittäin korkealle. Tilannetta on pahentanut heikkotuulinen vuosi (ilmastonmuutoksen myötä tuulien piti kasvaa!) ja heikko sateinen kesä Skandinaviassa (ilmastonmuutoksen myötä sateiden piti voimakkaasti kasvaa!). Lopputulema oli, että koska Suomi on osa Pohjoismaista sähköverkkoa, joka on puolestaan yhteydessä Euroopan sähköverkkoon, niin Euroopan sähkön hinta heilauttaa suomalaista sähkönhintaa, koska yli 20 % on tuontisähköä.

Jukka Leskelän sanoma:

  • On hyvä, että sähkön hinta vaihtelee, koska se takaa sähköinvestoinnit.
  • Sähkön hintakriisi ja päästökauppa takaa sen, että energiateollisuus investoi päästöttömään energiaa eli ydinenergiaan ja tuulienergiaan
  • Tämän vuoksi on tulossa uutta ydinvoimaa (blogisti: 13 TWh OL3 vuonna 2022) ja uutta tuulivoimakapasiteettia 3500 MW vuoden 2023 loppuun mennessä. Blogisti: nämä investoinnit on jo päätetty ennen tätä sähkökriisiä, joten väittämä ei mennyt ihan kohdalleen ja nyt tuulivoimakapasiteettia on rakennettu noin 2300 MW.

Peter Lund:

  • ”Tuulivoimaa ei lainkaan tueta valtion budjetista”. Tämä lausuma saattoi olla lapsus, koska puhe oli tätä ennen tuulivoimainvestoinneista, mutta kukaan ei korjannut tätä virhettä. Energiavirasto arvioi, että uusiutuvan energian syöttötariffimenot ovat noin 335 miljoonaa euroa tänä vuonna, joka on ennätyssumma ja vuosia sitten solmituista sopimuksista ei päästä täysin eroon vielä 10 vuoteen. Tuulivoiman tukeminen Suomessa on maksanut jo 800 miljoonaa ja tukirahat menevät noin 90-prosenttisesti ulkomaille ja arvatenkin veroparatiiseihin.
  • Suomen sähkön hinta nousee lähiaikoina tilapäisesti 25-30 prosenttia.
  • Suomessa tuotettu sähkö on 90-prosenttisesti päästövapaata.
  • Tulevaisuudessa vuosina 2030-2050 sähkön hinta laskee oleellisesti kiitos uusien energiateknologioiden. Blogisti: Lund ei määritellyt näitä uusia puhtaita teknologioita, mutta hän lienee tarkoittanut tuuli- ja aurinkovoimaa.
  • Suomessa sähkön hintaa määrittää kivihiilellä tuotettu kallis sähkönhinta. Blogisti: kivihiilisähkö on halpaa ilman päästöoikeuksia. Leskelä kommentoi tätä, että sähkön hinnan määräytyminen ei ole noin yksioikoinen.

Krista Mikkonen:

  • Vihreä energia takaa edullisen sähkön hinnan, koska sen tuottaminen on erittäin edullista. Blogisti: onko näin käynyt todellisuudessa missään?
  • Ei vastannut toimittajan kysymykseen (oliko odottamatonta poliitikolta?), että pitäisikö sähköyhtiöiden ansaitsemattomia voittoja pakottaa energiainvestointeihin. Blogisti: Pohjoismaiset sähköyhtiöt tekevät miljardivoittoja juuri tähän aikaan, kun hinta on merkittävästi noussut.
  • Toisteli vihreän politiikan lauseita ja puhui ministerinä käyttäen -isi-päätteitä ikään kuin hän olisi viaton sivustakatsoja.

Ville Talvio:

  • Totesi nykyisen tilanteen olevan harjoitetun vihreän energiapolitiikan seurausta.

Loppukaneetti

Paperilla Suomi on näennäisesti sähköomavarainen vuoden 2023 lopussa, jos OL3 toimii, kuten pitäisi ja suunnitellut uudet tuulivoimainvestoinnit 3500 MW ovat käytössä. Silloin tuontisähkön tarve n. 20 TWh korvautuu OL3:n 13 TWh:lla ja uudella tuulivoimalla noin 10-12 TWh. Hienoa, mutta vain paperilla.

Tämän tilanteen vuoksi Suomi joutuu samaan tilanteeseen kuin energiamuutoksen mallimaa Saksa, jossa uusiutuvien osuus on nyt noin 50 % Lundin mukaan. Sähköverkossamme on silloin mukana merkittävä osuus laadutonta sattumavoimaa eli tuulienergiaa 5500-6000 MW. Kokonaistuotantokapasiteetti olisi silloin noin 17 000 MW, josta tuulivoiman osuus olisi 35 %. Sähköverkkomme olisi entistä alttiimpi koville kuormitusvaihteluille, jotka uhkaavat romahduttaa sähköverkkomme tuulivoiman tuotantohuipuissa. Toisaalta olisi pula sähköstä tuulivoiman mennessä nollille niin kuin se tekee pääsääntöisesti.

Oma ehdotukseni on, että Suomi ei pidä jättäytyä tuulivoiman ongelmien varaan. Vakaa sähköverkko on nykyisen yhteiskunnan perusedellytys. Valtio voi rakentaa kaasuvoimaa Inkooseen ainakin tuon 3500 MW ja ehkä enemmänkin. Siellä on kaasuterminaali ja vuonna 2019 käyttöön otettu kaasuputki Balticconnector Baltiaan ja sitä kautta yhteys Euroopan kaasuverkkoon. Samalla tuotantokapasiteettiä tulisi Etelä-Suomeen, jossa on pääosa kulutuksesta ja säästytään kalliilta kantaverkkoinvestoinneilta. Investointirahat valtio saa verottamalla sähköyhtiöiden perusteettomia ns. windfall-miljardivoittoja sopivasti ja säätämällä myös pysyvän tuulivoiman sattumaenergialuonteesta johtuvan tuulivoimaveron.  Niin, ja onhan meillä nuo kuuluisat EU:n koronaelvytysmiljoonatkin käytettävissä energiainvestointeihin – tosin tässä tapauksessa eliminoimassa vihreän energian haittoja. Että sen sortin sosialisti.

+36
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu