Toiveajattelua EU:ssa venäläisen kaasun osuuden leikkaamisesta

Johdanto: Pieni uutinen tämän aamun Hesarissa herätti minut selvittämään karkeasti, missä mennään Euroopassa venäläisen kaasun ja muun energian toimitusten leikkaamisessa. EU:n tahtotila on tullut selväksi, että siitä halutaan päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Hesarin pikkuuutisen sisältö oli lyhykäisyydessään tämä: Saksassa ei ole ainuttakaan lng-terminaalia (lng = nesteytetty maakaasu, joka on laivoilla kuljetettavissa) ja Saksa on aloittanut tänään ensimmäisen lng-terminaalin rakennustyöt.

EU:n riippuvuus venäläisestä energiasta ja suunnitelma riippuvuuden poistamisesta

Yhteen vedettynä EU:n riippuvuus venäläisestä energiasta on ollut vuonna 2021 seuraava:

  • Kaasu 45 % elin. 155 miljardia kuutiometriä (bcm)
  • Kivihiiili 53 %
  • Öljy 34 %.

EU on päättänyt kieltää venäläisen kivihiilen tuonnin elokuussa 2022 ja öljyn tuonnin tammikuussa 2023. Tästä päätöksestä jouduttiin lipsumaan heti, koska Unkari, Slovakia ja Tsekki eivät ainakaan pysty korvaamaan putkea pitkin tulevaa venäläistä öljyä muista lähteistä tällä aikataululla. Olisiko kannattanut valmistella paremmin ja kysyä ensi näiden maiden realistisia mahdollisuuksia?

Kaasun tuonti Venäjältä halutaan supistaa jo vuonna 2022 n. 67% eli määrästä 155 bcm yhteensä 100 bcm:llä. Miten tämä meinataan tehdä? Tällä tavalla:

  • 50 bcm korvataan lng:llä
  • 10 bcm muualta putkien kautta
  • 20 bcm korvataan aurinko- ja tuulivoimalla
  • 14 bcm säästetään.

Tästä suunnitelmasta voi sanoa suoralta kädeltä, että ei tule onnistumaan. Se on samalla tavalla EU-kabineteissa tehty kuin öljyn tuonnin lopettaminen, josta melkein seuraavan päivänä jouduttiin vetämään länget kaulaan. Kokemusten perusteella 20 bcm korvaus aurinko- ja tuulivoimalla on utopiaa samoin kuin 14 bcm säästämällä. Realistinen pudotustavoite on mielestäni kolmasosa tästä 100 bcm:stä  eli noin 30 bcm. Tämä kolmasosa on usein se poliitikkojen luku, johon päädytään. Esimerkiksi julkisten hankkeiden kustannusarviot usein tuplaantuvat ja joskus triplaantuvat. Noista säästöistä ei tule ihan tarkkaan 100 bcm:ää, mutta suuri EU, ja suuret toleranssit.

Mielenkiintoista faktaa kertoo kuva 1.

Kuva 1. Euroopan maiden riippuvuus venäläisestä kaasusta.

Tällä listalla Suomi on korkealla tasolla eli olemme olleet 94 prosenttisesti riippuvaisia venäläisestä kaasusta. Joskus tilasto on emävalhe. Tämä tilasto ei kerro sitä, että kaasun osuus suomalaisessa energiapaletissa on ollut vain noin 8 %. Se ei siis ole kriittisessä asemassa kuten useissa Euroopan maissa.

Saksan kaasutuonti maittain

Kuvassa 2 on Saksan kaasun jakaantuminen tuotanto- ja ostolähteisiin. Saksa toi vuonna 2021 kaasua yhteensä 142 bcm, josta kotimainen kulutus oli 100 bcm. Tämä tarkoittaa, että 42 bcm meni eurooppalaisen kaasuputkiston kautta muille maille, joita löytyy kuvasta 1.

Kuva 2. Saksalaisen kotimaisen kaasun kulutuksen (100 bcm) jakaantuminen alkuperän mukaan.

Kuten kuvasta 2 näkyy, niin Saksan kaasu on peräisin vuonna 2021 seuraavista lähteistä:

  • Venäjä 32 %
  • Norja 20 %
  • Hollanti 12 %
  • Tsekki 11 %.
  • Kotimaan varastoista 22 %.

Tässä luettelossa kiinnittää huomiota, että Saksa on vuonna 2021 tyhjentänyt vauhdilla varastojaan ja niiden taso on enää n. 30 % maksimista. Erikoista on myös se, että Hollanti ostaa venäläistä maakaasua ilmeisesti suurin piirtein saman verran kuin se myy ”hollantilaista” kaasua Saksaan. Lopputulos Venäjä-riippuvuudesta taitaa olla +/- nolla. En ole selvittänyt, mistä Tsekin kaasu on alun perin kotoisin; ehkä joku osaa valistaa. Ei kai vain Venäjältä?

Kun palataan blogini alkuun, niin mietitään sitä, että Saksa junttasi vasta tänään ensimmäisen paalun meren pohjaan lng-terminaalin rakentamiseksi. Johtopäätökseni on, että vielä virtaa kauan vettä Mainissa ja kaasua Venäjältä tulevassa kaasuputkessa, ennen kuin se kokonaan loppuu. Arvioni on, että vähintään 10 vuotta. Saa panna paremmaksi.

Loppukaneetti. Kun EU ryntää korvaamaan venäläistä öljyä ja kaasua muista lähteistä, niin on aivan ilmeistä, että kehittyvät maat eivät pysty ostamaan kallistuvaa öljyä muualta, vaan ostavat sen sieltä, mistä sitä on halvalla tarjolla eli Venäjältä. Intia on ainakin tällainen maa, ja ei ole vaikea nimetä muitakin maita. Kaasun hinta pomppaa korkealle, kun siitä tulee kova kysyntä EU-maiden rynnätessä kilpailemaan lng-tuottajien kaasusta.

+9
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu