Voi taikkeri, olen samaa mieltä kuin Heidi Hautala poliittisista päättäjistämme

Olen poliittisesti riippumaton, mutta lukijat ovat ehkä huomanneet, että olen ollut hyvin kriittinen vihreiden ilmasto- ja energiapolitiikasta. Olen edelleen, mutta sunnuntain Hesaria lukiessani huomasin olevani samaa mieltä kuin europarlamentaarikko Heidi Hautala polttavasta poliittisesta kysymyksestämme eli suhteestamme Venäjään.

Hesari oli tehnyt kolmen sivun jutun otsikolla Mitäs minä sanoin, jossa käsiteltiin Venäjän harjoittamaa ulkopolitiikkaa ja meidän kärkipoliitikkojen suhtautumista siihen. Pääroolin oli nostettu Heidin Hautalan näkemykset Venäjän ulkopolitiikan todellisesta luonteesta, josta HS totesi, että Hautala on ollut 20 vuotta oikeassa. Venäjän ulkopolitiikan todellisuutta Hautalan mukaan on, että se käyttää sotatoimia ulkopolitiikan välineenä, jos Venäjän edut sitä vaativat.

Tämän Venäjän ulkopolitiikan luonne on tullut esiin Georgian sotien aikana 2008, jossa Venäjä asettui tukemaan kahta Georgian kapinallisaluetta Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. EU:n tilaamaan selvityksen mukaan Georgia aloitti nämä sodat, kun Venäjä oli ensin taitavasti provosoinut Georgiaa. Samanlainen tilanne syntyi Ukrainassa, jossa Venäjä tuki Ukrainasta eroon pyrkiviä kapinallisalueita. Nyt Venäjä on syyllistynyt sodan aloittamiseen Ukrainaa vastaan.

Tässä haastattelussa Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Heidi Hautala totesi: ”Mutta että hyvin informoidut poliittiset päättäjät voisivat sanoa, että nyt me vasta näemme, mikä Venäjä on, se on minusta asioiden kaunistelua”.

Hautala varmaankin viittasi esimerkiksi näihin kahteen poliittiseen kärkinimeen:

Presidentti Sauli Niinistö 24.2.2022: ”Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.

Pääministeri Sanna Marin 2.4.2022: ”Venäjä ei ole se naapuri, mitä ajattelimme sen olevan. Suomen ja Venäjän suhde on muuttunut peruuttamattomalla tavalla Ukrainan sodan myötä”.

Olen tässä asiassa samaa mieltä Hautalan kanssa, mutta en käyttäisi termiä ”asioiden kaunistelu”. Kysymys on ihan aidosti siitä, että huippupoliitikkomme ovat olleet todella sinisilmäisiä ja ymmärtämättömiä Venäjän harjoittaman ulkopolitiikan perusteista, tavoitteista ja keinoista, jos nämä sanomiset ottaa täydestä todesta. Miksi emme ottaisi?

Venäjän turvallisuuspolitiikka

Venäläisen turvallisuuspolitiikan perusta tulee historiasta ja näistä asioista on käyty laajaa keskustelua sekä mediassa että sen ulkopuolella erilaisissa seminaareissa ja tilaisuuksissa. Tässä on lyhyt näkemykseni näistä keskusteluista.

Venäläisten tavasta hahmottaa Venäjän turvallisuuspolitiikka perustuu Venäjän kokemaan tilanteeseen aina sen syntyhetkistä vuoden 1000 paikkeilta asti. Venäläisille historia ja sen tuntemus on tärkeää. Virallinen ja laajasti hyväksytty käsitys on, että Venäjää on aina uhattu jostain suunnasta ja hyökätty pyrkien valloittamaan milloin idästä (mongolit), milloin etelästä (turkkilaiset) ja milloin lännestä (Napoleon, Hitler).

Nyt venäläiset kokevat, että Nato tunkeutuu sen rajoille, vaikka Neuvostoliiton hajotessa lännen johtajat lupailivat, että Nato ei tule tekemään niin. Me voimme pitää Natoa puolustusliittona, mutta venäläiset eivät näe asiaa samalla tavalla. Venäjä on selvästi ilmoittanut, että se ei tule sallimaan Ukrainan liittymistä Natoon. Ei sillä tietenkään ole mitään oikeudellista perustetta vaatia sellaista, mutta se on tosiasia. Ranska ja Saksa eivät hyväksyneet Georgian hakemusta Naton jäseneksi 2008; sekin on tosiasia.

Venäjän ja Suomen ulkopoliittinen suhde

Venäjä ei ole esittänyt mitään esteitä Suomen liittymiselle Natoon. Tässä suhteessa tilanteemme on erilainen Ukrainaan verrattuna. Toisaalta Venäjä on selkeästi ilmoittanut, että Nato-Suomi olisi Venäjän vihollinen, kun Venäjä on pitänyt meitä tähän saakka ystävällismielisenä maana.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mikä on muuttunut Venäjän ja Suomen suhteissa. Kahdenvälisissä suhteissa Venäjä ei ole esittänyt mitään muutoksia eikä vaatimuksia. Sen sijaan Suomi on tehnyt jo täyskäännöksen. Perustelu on Ukrainan sodassa.

Hautalan mielestä muuttunut asenne on kaunistelua, mutta minusta se on huono ilmaisu. Kyse on aivan jostain muusta. Kyse on siitä, että Suomen kärkipoliitikot eivät enää luota Venäjän poliittiseen johtoon ja sen harjoittamaan ulkopolitiikkaan Suomea kohtaan. He ovat vaihtaneet luottamuksen ”hullun miehen strategiaan” eli siihen, että Suomella ei ole enää perusteita jatkaa suhteitamme Venäjään kuten tähän saakka. Kuitenkin luotimme Staliniin, vaikka hän harjoitti kaikilla mittareilla paljon raaempaa sisä- ja ulkopolitiikka kuin Putin.

Loppukaneetti

Olen samaa mieltä Hautalan kanssa, että Suomen ulkopolitiikan johto ei ole voinut olla Ukrainan sotaan saakka siinä käsityksessä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan olisi perustavaa laatua oleva muutos Venäjän tavassa hoitaa rajanaapureitaan. Sekä lähihistoria (Georgia ja Ukrainan kapinnallisalueet) osoittivat, että Venäjä turvautuu sotatoimiin tarvittaessa. Jos ulkopolitiikkamme johto on ollut tällaisessa käsityksessä, niin se ei ole ottanut huomioon tosiasioita ja osoittaa huonoa arviointikykyä.

Lopuksi olen sitä mieltä edelleen, että Venäjä ei ole osoittanut eikä vaatinut mitään muutoksia Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Suomen toimenpiteet ovat jo aiheuttaneet käytännössä kulttuuri- ja taloussuhteidemme katkeamisen. Jos Suomi liittyy Natoon, niin sen jälkeen olemme vihollismaa Venäjälle ja mahdollisessa skenaariossa sota Venäjä vastaan Nato olemme suurvaltojen välisenä taistelukenttänä. Suomenkin tulisi muistaa historiastaan, mitä se merkitsee pienelle maalle. Tosiasia on, että jos liitymme Natoon, meistä tulee uhka Venäjälle. Nykytilanne on jatkunut noin 77 vuotta ja se on ollut Suomelle hyvää aikaa. Ei ole viisasta lähteä muuttamaan sitä, joka on toiminut hyvin.

Venäjän eristäminen

Länsi on valinnut strategiakseen Venäjän eristämisen. Historiasta kannattaa muista, että Saksan eristäminen ja kovat rauhanehdot 1. maailmansodan jälkeen johti 2. maailmansotaan. Poliittiset mannerlaatat liikkuvat, mutta lopputulos voikin olla lännen kannalta vielä huonompi kuin nykytilanne: Venäjä hakeutuu yhteistyöhön Kiinan kanssa.

+6
aveollila
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu