Hirmumyrskyjen määrässä ei kehitystä ylöspäin viime vuosina

Hyviä uutisia ilmastoahdistuksesta kärsiville. Hirmumyrskyjen määrissä eri puolilla maailmaa ei ole näkyvissä kehitystä ylöspäin. Tämähän on niitä ensimmäisiä kielteisiä seurauksia, joita media tuo esiin lämpötilan noususta. IPCC ei vuoden 2013 raportissaan ole todennut tällaista kehitystä. Tämä on siis median luomaa kielteistä mielikuvaa. Tosin ilmastontutkijat tyypillisesti sanovat median edustajan tivatessa, oliko ilmastonmuutos syynä tähän hirmumyrskyyn, että ei ollut. Sitten he lisäävät samaan hengenvetoon, niin mutta ilmastomallit ennustavat hirmumyrskyjen lisääntyvän.

Olen vuosien varrella seurannut alan tilastoja ja päätin tehdä laajemman päivityksen uuden vuoden alkajaisiksi. Vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia.

Selvyyden vuoksi hirmumyrskyjen luokittelu yleisimmän systeemin mukaan
1. Trooppinen hirmumyrsky, tuulten nopeus 90–124 km/h
2. Trooppinen hirmumyrsky, tuulten nopeus 125–164 km/h
3. Ankara trooppinen hirmumyrsky, tuulten nopeus 165–224 km/h
4. Ankara trooppinen hirmumyrsky, tuulten nopeus 225–279 km/h
5. Ankara trooppinen hirmumyrsky, tuulten nopeus yli 280 km/h.

Hirmumyrskyjen mittareista tavallisin on niiden esiintymistaajuus vuositasolla ja toinen vähemmän käytetty on myrskyjen sisältämän energian määrä nimeltään ACE = Accumulated Cyclone Energy eli akkumuloitunut syklonienergia. Hirmumyrskyillä on myös eri nimet niiden esiintymispaikan mukaan: hurrikaani Pohjois-Atlantilla, taifuuni Tyynenmeren luoteisosassa, ja sykloni Intian valtamerellä ja muualla.

Kuva 1. Ankarimpien hirmumyrskyjen esiintymistaajuus globaalisti laskettuna. Alempi trendiviiva vastaa hirmumyrskyn tuulten nopeutta yli 178 km/h ja ylempi trendiviiva vastaa tuulten nopeutta 118 km/h.

 Kuvan 1 viesti on selvä: trendeissä ei laskuja tai nousuja.

Kuva 2. Trooppisten hirmumyrskyjen ja esiintymistaajuus globaalisti laskettuina.

Kuvan 2 viesti on selvä: trendissä ei laskua tai nousua.

Kuva 3. Hirmumyrskyjen akkumuloitunut energiakehitys (ACE). Ylempi viiva on globaalikehitys ja alempi viiva pohjoisen pallonpuoliskon kehitys.

Kuva 3 viesti on selvä: trendeissä ei ole nousevia tai laskevia kehityksiä.

Kuva 4. Atlantin kaikkien hurrikaanien esiintymistrendi.

Kuvan 4 viesti on, että lukumäärässä on aivan pieni nousu 1990 jälkeen.

Kuva 5. Atlantin ankarien hurrikaanien esiintymistaajuus.

Kuva 5 viesti on, että lämpötilan viilentymisajanjaksona 1940–1975 oli yhtä paljon ankaria hurrikaaneja kuin lämpimämpänä ajanjaksona 1990-2010. Johtopäätös: Korkea lämpötila ei ole ainut hurrikaanien esiintymiseen vaikuttava tekijä.

Kuva 6. Hirmumyrskyjen potentiaalinen ja kineettinen energia pohjoisella pallonpuoliskolla leveysasteiden 23–66 välillä.

Kuva 6 viesti on selvä, että hirmumyrskyjen energiamäärä on laskenut tutkijoiden Gertler & O’Gorman mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kuva 7. Tornadojen esiintymistaajuus Pohjois-Amerikassa.

Kuvan 7 viesti on selvä: Tornadojen lukumäärä on selvässä laskussa. Syy tiedetään varsin luotettavasti. Kun Hudsonin lahden seudun lämpötila nousee, niin lämpötilaero sen ja Meksikon lahden välillä laskee ja silloin laskee myös ajava voima, joka on ns. tornado-alleen alueella Keski-lännen tornadoalueella.

Kuva 8. Trooppisten syklonien esiintymistaajuus ja aktiivisuusindeksi Etelä-Kiinan merellä tutkijoiden Xinning & Youghua mukaan.

Kuva 8 viesti on selvä: Etelä-Kiinan merellä syklonien esiintymistaajuus on lievästi laskenut.

Hirmumyrskyjen tuhojen kannalta on oleellista, miten usein hirmumyrskyt rantautuvat, koska silloin ihmishenkien ja taloudellisten menetysten määrä voi olla suuri. Merellä hirmumyrskyjen tuhot ovat nykyisin pieniä.

Kuva 9. Hirmumyrskyjen rantautumistaajuus globaalisti.

Kuvan 9 viesti on, että rantautumistaajuudessa ei ole selvää trendiä globaalisti.

Kuva 10. USA:n maaperälle rantautuneiden kaikkien hirmumyrskyjen taajuus.

Kuvan 10 viesti on, että USA:n maaperälle rantautuneiden hurrikaanien määrässä on hienoinen lasku.

Kuva 11. USA:n maaperälle rantautuneiden ankarien hirmumyrskyjen taajuus.

Kuvan 11 mukaan ankarien hurrikaanien esiintymistaajuus on hienoisesti laskenut. Kuvassa 11 kiinnittää huomiota pitkä ajanjakso 2006 – 2017, jolloin ei ollut yhtään ankaraa hurrikaanin rantautumista USA:n maaperälle, vaikka lämpötila on ollut korkealla tasolla.

Kuva 12. Nimettyjen myrskyjen lukumäärä Pohjois-Atlantilla.

Kuvan 12 viesti on, että nimettyjen trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien lukumäärä on vuonna 2020 saavuttanut ennätyslukeman. Niitä on ollut yhteensä 30 sisältäen yhteensä 13 hurrikaania, joista 6 oli ankaraa hirmumyrskyä.

Kuva 13.  Pohjois-Atlantin trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien ACE-lukematrendi.

Kuvan viesti on, että kun lasketaan trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien energiasisältö, niin vuosi 2020 ei ollut ennätysvuosi tällä mittarilla.

Kuva 14. Pohjois-Atlantin hirmumyrskyjen lukumäärä ja lämpötilatrendi (AMO).

Kuva 14 osoittaa silmämääräisesti, että myrskyjen ja hurrikaanien esiintymistaajuudella olisi korrelaatio Pohjois-Atlantin värähtelyilmiöön nimeltä AMO (Atlantic Multidecal Oscillation). Tämä ilmiön ilmastotutkijoiden keskuudessa hyvin tunnettu ilmiö ja se näkyy noin 60 vuotisena jaksona Pohjois-Atlantin merilämpötilassa.

Jotkut lähtevät siitä, että nämä erilaiset oskillaatiot selittävät maapallon lämpötilakehitystä varsinkin täällä Pohjois-Euroopassa. Oskillaatio ei synny itsestään Newtonin fysiikan lakien mukaan. Muutoksen aiheuttamiseen tarvitaan aina jokin voima. Ehdotan tämän ilmiön selittämiseen kosmista harmonista värähtelyä (AHR), jonka saa aikaan Jupiterin ja Saturnuksen kiertoaikojen poikkeamat aurinkokunnan painopisteeseen, joka puolestaan aiheuttaa maapallolle saapuvan pölyn määrässä syklisen vaihtelun. Tämän AHR-vaihtelun viimeaikaiset maksimikohdat ovat olleet n. vuosina 1940 ja 2020. Stemmaa aika hyvin AMO-jakson kanssa.

Lopputulos: Hirmumyrskyjen lukumäärässä on havaittavissa lievää laskua ja tornadojen lukumäärässä selvä lasku. Media ruokkii väärää tietoa ja saa ihmiset uskomaan siihen toistamalla sitä jatkuvasti.

 

aveollila1

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut yhdeksän vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu