Ihmiset kieltävät tosiasioita ilmastonmuutoksen yhteydessä. Voiko sosiaalinen psykologia selittää?

Olen joutunut ihmettelemään aikaisempien ilmastonmuutosta käsittelevien kirjoitusteni yhteydessä, kuinka jotkut henkilöt kieltävät jonkin selvän faktan, jonka olemassaolon voi helposti tarkistaa. Kyse on yksiselitteisesti jonkin tosiasian kieltämisestä, ja käydystä keskustelusta tässä yhteydessä käy ilmi, että tämän henkilön kantaa eivät mitkään tosiasiat hetkauta.

Kokemus näistä tilanteista on, että keskustelu asiasta on pelkkää jankuttamista. Päättelin, että ns. insinöörijärjellä asiaa ei voi selittää, vaan kyse on jostain muusta. Sitten törmäsin sattumalta erääseen Myytinkertojien videoon, jossa asialle saattoi löytyä uskottava selitys. En muuten suosittele Myytinkertojien Youtube-videoiden katsomista niille, joilla on epäilyksiä sen suhteen, että ihminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen, koska 97 % tiedemiehistä on sitä mieltä….

Katsomallani videolla on esitetty Solomon Aschin klassinen sosiaalisen psykologian koe, jossa testataan sosiaalista yhdenmukaisuutta, jota nimitetään myös termeillä konformismisuus tai ryhmäpaine. Asiaa oli tutkittu aikaisemminkin, mutta koetilanteessa oli käytetty käsitteitä tai asioita, joille ei ollut selkeää oikeaa vastausta.

Aschin kokeessa koetilanne oli sellainen, että oikea vastaus oli ilmiselvä. Asch käytti Swarthmore Collegen 50 miespuolista opiskelijaa ”katsomiskokeessa” vuonna 1951. Kokeessa oli kuvan mukaisesti seitsemän yhteistyöhenkilöä, joiden kanssa oli sovittu etukäteen, että minkä väärän vastauksen he antavat arviossaan. Huoneeseen tuotiin kahdeksas koehenkilö, joka ei tiennyt etukäteen sovituista vastauksista mitään, vaan luuli olevansa samassa asemassa kuin muutkin kokeessa esiintyvät henkilöt.

Kuva 1. Solomon Aschin psykologinen koe vudelta 1951.

Kokeessa kuvan mukaisesti oli viivat A, B, ja C sekä kohdeviiva X. Kokeen jokaiselta henkilöltä kysyttiin vuoron perään, mikä viivoista A, B tai C on pituudeltaan lähimpänä viivaa X. Kokeen yhteistyöhenkilöt vastasivat vuorollaan esimerkiksi, että se on viiva B. Viimeisenä kysyttiin koehenkilöltä sama kysymys. Koe toistettiin 18 kertaa ja viivojen järjestystäkin vaihdettiin.

Tulokset olivat aika hämmästyttäviä. Koehenkilöistä 32 % eli kolmannes antoi väärän vastauksen ja 75 % vastaajista meni ainakin kerran enemmistön mukana antaen väärän vastauksen ja 25 % vastaajista ei mennyt koskaan enemmistön mukana antamalla väärän vastauksen. Siis kolmannes meni enemmistön mukana vastoin parempaa tietoaan ja neljännes pystyy täysin itsenäiseen ajatteluun.

Koehenkilöiden haastatteluissa tuli ilmi, että vääriin vastauksiin oli kaksi perussyytä. Ensimmäinen syy oli se, että he eivät halunneet poiketa enemmistöstä, vaikka tiesivät antavansa väärän vastauksen eli sosiaalinen paine ajoi heidät tähän tilanteeseen. Toinen syy oli se, että he epäilivät muiden osanottajien olevan paremmin informoituja koetilanteesta kuin he itse.

Totta kai tätä koetta on kritisoitu ja ehkä osittain aiheesta. Erikoisin epäily on, että tämä tehtiin 1950-luvun Amerikassa, jossa oli elettävä yhtenäiskulttuurin paineessa, kun mm. McCarthy jahtasi kommunisteja ja ihmisten piti todistaa, että he eivät ole kommunisteja. Tuleepa väistämättä mieleen nykyaika, jossa on ilmiselviä paineita kuulua sosiaaliseen enemmistöön, joka uskoo ihmisestä aiheutuvaan ilmastonmuutokseen ja jossa tulee sääliä niitä, jotka ovat ilmastonkieltäjiä ja jotka eivät usko tieteeseen.

Yhteiskunnassa ei ole mielestäni tilannetta, jossa ei esiintyisi sosiaalista painetta toimia enemmistön mukana. Erikoisen kova paine kohdistuu niihin henkilöihin, jotka työskentelevät tutkimuslaitoksissa ilmastonmuutoksen parissa. He tietävät, että ei edes kannata ”ääneen ajatella” rahoitushakemusta tai tutkimushanketta esimiehelle, jos se ei ole ihmisestä johtuvan ilmastonmuutoksen linjoilla. Asiasta tuskin uskaltaa puhua työkavereiden kesken lounaspöydässä, koska leimakirves heilahtaa välittömästi. Ehkä luotetussa seurassa saunan lauteilla parin kaljan jälkeen voi esittää jonkun varovaisen epäilyksen valtavirrasta poiketen, että ”se Ollila on kyllä kyseenalaistanut IPCC:n tiedettä vakuuttavasti, enkä ole löytänyt virheitä…” (pohojalaista sarkasmia).

Vanha kansa on todennut tämänkin asian jo ennen Aschia kahden sanonnan muodossa. Ensinnäkin on havaittu, että ”joukossa tyhmyys tiivistyy”, ja toinen havainto on ollut, että ”voittajan rattaille on tungosta”. Molemmat sanonnat istuvat mielestäni oikein hyvin tähän nykyiseen tilanteeseen ilmastonmuutosta koskien.

Olisipa mielenkiintoista tehdä tämän kokeen toisinto kolmessa eri ympäristössä. Mitkähän olisivat tulokset, jos koe tehtäisiin Kiinassa tai Pohjois-Koreassa verrattuna vaikkapa Britanniassa tehtyyn kokeeseen (britit näyttävät uskaltavan poiketa valtavirrasta)? Löytyisikö eroa, jos koe tehtäisiin ympäristöoppia pääaineenaan lukevien ns. ”kettutyttöjen” joukossa ja kovia insinööritieteitä lukevien miesteekkarien joukossa? Kaikissa kokeissa voisi olla luokittelutietona, että uskooko vai eikö usko ihmisestä johtuvaan ilmastonmuutokseen. Arvelen, että eroja löytyisi ja aivan tiettyyn suuntaan. Kun nykyään saa tutkimusrahaa aivan hulluihinkin tutkimusaiheisiin, niin voisihan joku anoa tähänkin rahaa. Rahaa on yleensä tullut, jos aiheessa on sana ”ilmastonmuutos”, ja hakemus on sopivasti muotoiltu. Siitä vaan yrittämään opiskelijat. Tiede on vapaa ja idea on ilmainen.

Asch jatkoi tämän asian selvittelyä myöhemmin ja totesi, että noin 3-5 henkilön enemmistön jälkeen enemmistön koolla ei ollut enää paljon merkitystä. Samaan tulokseen ovat tulleet muutkin tutkijat, että 3-5 henkilön ryhmässä sosiaalisen yhdenmukaisuuden paine saavuttaa jo maksiminsa.

Yhdessä Aschin kokeessa sentään saatiin rohkaisevia tuloksia. Jos etukäteen sovituissa vastauksissa yksi vastaus oli oikea, niin ryhmän mukana väärän vastauksen antajien lukumäärä putosi 5 prosenttiin vastaajista. Johtopäätökseni on, että toisinajattelijoiden kannattaa rohkeasti kertoa oma oikeaksi kokemansa asia tai johtopäätös. Sillä on vaikutusta niihin henkilöihin, jotka ovat erikoisen alttiita sosiaaliselle yhdenmukaisuuden paineelle.

Referenssi: McLeod, S. A. (2018, Dec 28). Solomon Asch – Conformity Experiment. Retrieved Retrieved from https://www.simplypsychology.org/asch-conformity.html

0
aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut 10 vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate realister) tieteelliseen neuvostoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu